SILMÄLÄÄKÄRILTÄ HUONOJA UUTISIA

Puhuin aiemmin instassa ja täällä blogissa, että koen näkeväni huonosti näillä nykyisillä laseilla, kaiken lisäksi silmälääkäri eu ollut kertonut näköni huonontuneen. Olin silmälääkärissä torstaina. Kesällä aloin epäilemään, että näköni olisi huonontunut. Ja niin se sitten oli. Oikea silmä oli puolet huonompi, kuin vuosi sitten. Luin siis tiedon omakannasta. Varasin ajan näöntarkistukseen lasiresptiä varten. Lähdin liikenteeseen aajtuksella, että uusista laseista taas olisi hyötyä arjessa ja töissä.

Näöntarkistus tehtiin ja kyseinen lääkäri totesi myös näön huonontuneen, kun ensin epäili, että olisi vain nopeasti katsottu visus jolloin myös tulos vaihtelee, sillä jonkin verran on ollut vaihtelevuutta. Juteltiin siinä myös arjesta, työstä, arjen ja työn haasteista. Hän sitten totesi, että tällä hetkellä näönkuntous ohjaajan kanssa keskustelu ja kartoitus olisi hyvä vaihtoehto, koska laseilla ei enään pystytä tarkentamaan mun näköä. Tähän asti on pystytty tarkentamaan kuvaa jonka näen, mutta ilmeisesti enää se ei onnistu. (Laseilla ei ole koskaan kuitenkaan pystytty korjaamaan ja on ollut aina tiedossa.) Ihmetyttää vain, että aina ennen on pystynyt tarkentamaan. Miksi enää ei? 

Tämä tietenkin oli pettymys. En ollut tähän varautunut. En kuvitellut missään vaiheessa, että tämä käänne tapahtuisi.

Jos uusista laseista olisi ollut pienikin apu, niin se olisi helpottanut arkeani kotona ja töissä. Olenkin tässä viime päivät pohtinut mitä vaihtoehtoja olisi ja mitkä olisi järkeviä ratkaisuja.

 

Muuten Coloboma ja verkkokalvojen tilanne oli kunnossa, niissä ei ollut mitään hämminkiä. Se tietenkin on hyvä.

Kuivasilmäisyyteen sain silmätipat reseptille. Aiemmin olleet tipat ei auttanut. Kävin sitten tipat hakemassa. Seuraavana päivänä olin ratsastamassa ja samalla tunnilla oli kyseinen apteekkari joka ne mulle edellispäivänä antoi. Se oli hauska sattuma.

 

Loppu viikonloppu meni hieman mukavammissa fiiliksissä. Perjantainen estetunti sujui kivasti ja lauantaina viestin ystävien kanssa aikaa. Keksin myös ratkaisun Helmin kipsin ongelmaan. Yhdistin korkeimmalleen liimateippisiteen ja etikan. Näin Helmi jättää sen aina hetkeksi rauhaan. Kipsi myös sidottiin kropan ympäri kainaloiden alta. Ainakin toistaiseksi kipsi on pysynyt. Helmi on siitä hassu, että tykkää kaikesta pahasta ja mitä sen ei kuuluisi syödä ja kaikki mitä kuuluisi syödä, niin eihän ne tietenkään maistu.