2020

Tässä Instagramin suosituimmat kuvat vuodelta 2020. Ylempi, ensimmäinen kuva on tililtä @suokkiystavia ja alempi mun omalta käyttäjältä @ssuippa

-Vuoden kohokohtia oli kivat ja välillä ei niin kivat heppailut. Heti alkuvuodesta kävi pikku putoamistapaturma ja siitä meni pari kuukautta niin tallilla lopetettiin hevonen, jonka varsa jäi yksin. Onnellinen loppu oli siinä, että pikkuinen sai hyvän keinoemon.

- pääsin siskoni kummiksi.

- Keväällä ja kesällä oli aikaa ulkoilla ja samoilla metsässä. Ihastella auringonlaskuja.

- Helmi pupu on kiva kaveri. Pupun ostaminen oli aika extempore juttu, mutta sain uuden ihanan kanikaverin.

- Stadiumilta lähtee aina jotain ja tein päätöksen etten enää sinne mene, saa nähdä kauan vielä on voimassa.

Joulukuu oli suht rauhallinen. Marraskuussa työt oli loppunut jälleen, niin kuukausi meni pitkälti kotona pupujen kanssa ja tallilla hevostellessa.

- Joulukuussa kävin työhaastattelussa, vapaaehtoistyöhön, siitä voin kertoa myöhemmin tammikuussa hieman lisää.

- näön kuntoutus ohjaajan kanssa sovittiin tammikuulle uusi tapaaminen apu välineisiin liittyen.

- Sattuipa tässä myös pieni tilanne. Olin käynyt jo nukkumaan eräs lauantai-ilta. Hetken kuluttua heräsin aiheen että joku on oven takana ja pyrkii sisään. Kaiken lisäksi soitti jollekin että: "missä sä oot, tää ovi ei aukee." Mä kuuntelin hetken oven takana ja päätin avata oven ja kysyä että mitä duunaat siinä. Jotain väärästä ovesta muttei ja lähti pois. Koko yön mietin, että mitä se teki mun ovella ja oliko kenties murtovaras. No, aamulla mulle selvisi, että hän oli eksynyt väärään kerrokseen. Miehen tyttöystävä tuli pyytämään anteeksi ja tuoden suklaata.

- Joulun vietin siskojen kanssa. Meitä oli me kolme siskoa ja yhden siskoni lapsi. Koska korona. Emme voineet mennä meidän vanhemmille jouluna, mutta onneksi meillä oli neljisteen mukava joulu.





Vuosi 2020 pääsi yllättämään, en osannut ajatella tälläistä vuotta. Vuoteen mahtui paljon epävarmuutta, vaikeutta, mutta samalla paljon hyvää. Helmi pupu saapui luokseni, josta Luna ei toki tykkää, minkä osoittikin nopeasti. Vielä eivät tule toimeen keskenään. Ratsastuksellisesti vuosi oli monipuolinen. Kesällä kävin Okeroisten tallilla ja syksyllä pääsin hyppäämään estekurssilla. Pääsin myös mukaan Eskadroonareissulle helsinkiin. Tässä teille loppuun videokooste vuodesta 2020.

SODASSA

Maa oli peittynyt viikko sitten puuterilumeen. Jäähileet kimmelsivät puiden oksilla, lumihangessa ja ilmassa. Jäähileitä, pieniä kristallisia timantteja, tai millä niitä kuvailisi, sataa vain lisää. Kristallisateelle ei näy loppua. Lumi narskui jalkojeni alla kävellessäni. Pakkanen kiristää, jo hieman kylmettyneitä sormiani ja nenänpäätäni. Edellinen yö oli rauhallinen, eikä näkynyt vihollisia. Vielä on onneksi rauhallista. Voin nauttia kauniista joulukuun aamusta. Ihan rauhassa.

Olin päässyt pieneltä lenkiltä leiriimme. Istahdin, kaveri tarjosi juotavaa ja syötävää. Suljin silmäni ja vaivuin ajatuksiini. Sota on loppunut, sanon halatessani vaimoani, pieniä lapsiani, kaksosia, tytärtäni ja poikaani. Nyt olen palannut pysyvästi, enää teidän ei tarvitse pelätä ja minun ei tarvitse lähteä kotoa pois. Minulla on ollut teitä kaikkia niin kova ikävä. Alamme juomaan kupposen kuumaa. Vihdoin olemme kokonainen perhe.

Kuuluu huutoa. Säpsähdän hereille ajatuksistani, huokaisen, olisipa tilanne oikeasti parempi. Tämä näyttää todella huonolta tällä hetkellä. Pitää taas lähteä, vihollinen lähestyy. Aamun kauneus ja rauhallisuus on hetkessä ohi. Hyppään nopealla loikalla hevoseni selkään ja lähdemme metsän siimenikseen. Jakaudumme kahtia, jotta saisimme saarrettua vihollista paremmin.

Taistelemme maamme puolesta, itsenäisyydestä, kansalaisuudesta, kaupungeista, ruoasta. Ihan kaikesta. Suomi on meidän. Ilma on täyttynyt savusta, kun pommit ja kranaatit räjähtelevät, kiväärit laukovat luoteja ja panssariajoneuvoilla ajetaan ympäri metsää. Kuuluu hevosen hirnuntaa, epämääräistä huutoa, laukauksia ja moottorin pärinää.

Sain tehtävän siirtyä sivummalle. Taputin hevostani, kiitin rohkeudesta.

Me olimme kaksin, pienen mutkan takana. Tästä meitä ei pitäisi nähdä.

Mutta niin ajatteli joku toinenkin. Vihollinen. Me olimme vastakkain. Tuijotimme vain toisiamme. Välissämme oli muutamia metrejä. En aikonut perääntyä. Mutta, ei vihollinenkaan.

Nopeus ratkaisisi. Kumpi reagoisi nopeammin? Tartuin olallani roikkuvaan kivääriini. Samoin teki vihollinen.

Kuului laukaus.

Näin kuinka vihollinen lysähti hevosensa päällä. Loukkaantuiko hän? En jäänyt sitä pohtimaan, sillä oma hevoseni oli loukkaantunut. Vihollinen oli osunut, hevoseeni. Mutta minä osuin häneen. Hänestä ei olisi vaaraa enää.

Nousin alas hevosen selästä. Rakas hevoseni ei kauaa selviäisi. Verta vuoti ryntäistä, kuin Niagaran putous.

Löysin syrjäisen kuusikon. Menimme suojaan seitsemän ison havukuusen sekaan. Lunta oli satanut koko päivän ja nyt ilta alkoi hämärtyä. Tähdet kimmelsivät taivaalla, lumisade alkoi hellittää. Pimeys ympäröi meidät.

¨Suomenhevonen makasi vieressäni, hyvin tuskissaan. Silitin kaulaa, olen vierelläsi, loppuun asti, kuiskasin. Sameat silmät katsoivat syvälle sieluuni, hyvin, hyvin kärsivästi. Olin polvillani lumihangessa, hevosen pää sylissäni.

Rakas ystäväni teki kuolemaa. Silmistäni valui kyyneleitä. Olen kerennyt nähdä monta kaatumista, mutta pitkäaikaisen ystävän menettäminen sattuu eniten.

Kuului askelia. Joku on ihan lähellä. En voi kuitenkaan katsoa, sillä en tiedä, kuka siellä on. Oliko siellä ystävä vai vihollinen?

Oli ihan hiljaista. Ystäväni vieressä oli sulkenut silmät viimeisen kerran. Mutta silti, en voisi lähteä ja jättää ystävääni. En ollut varma, että oliko vieras lähtenyt. Jotenkin aistin, etten ollut yksin. Puristin kivääriäni kaksin käsin rintaani vasten.

Laskin pääni hevosen kaulalle, suljin silmäni ja kuiskasin pimeään yöhön ”tulen pian kotiin rakkaat.”

Jossain laukesi ase. Se kuului läheltä.

Minun oli nyt lämmin. Kylmyys katosi, kuin taikaiskusta. En tuntenut kipua, en kylmää, en mitään. Halusin vain nukkua. Suljin silmäni, joku kevyt tarttui käteeni ja kuljetti minut, kohti valoa. Pimeys oli muuttunut valoksi.

- Onko Artoa näkynyt?

- Ei.

- Oliko hän yövalvonnassa?

- Ei.

. No missä hän sitten on?

Emme ole nähneet häntä sen jälkeen, kuin hän siirtyi mutkaan päivystämään. Sinne mutkaan sotilaskaverit lähtivät. Ja siellä he olivat. Kaatuneet. Ystävät vierekkäin, ikiuneen vaipuneina.

Vielä tänäkin päivänä siinä mutkassa on puinen risti, kaunokirjoituksella kaiverrettuna: ”Kiitos. Isä, kiitos puolisoni, koko Suomen kansa kiittää sinua urheudestasi, rohkeudestasi, sinnikkyydestäsi, taistelustasi Suomen puolesta. Sinua jäivät kaipaamaan perhe, läheiset ja ystävät. Lepää rauhassa, rakkaudella vaimosi ja lapsesi.”

HELMIN ELÄINLÄÄKÄRIKULUT

Maanantaina 30.11. käytiin vielä Launeella eläinlääkärissä. Helmin etutassu vielä kuvattiin kolmannen kerran. Siellä oli tullut myös uudet covid19 ohjeet, joita en pystynyt lukemaan mun puhelimen tekstistä puheeksi-sovelluksella. Mulle sanoivat, että "meetkö autoon odottaa." Totesin, että tulin taksilla, koska mun näkövamman takia, en osaa liikkua vieraissa yksin paikoissa. Ja on enää yksi matka jäljellä näin kuun viimeisenä päivänä, etten pysty ajella sillä edes takaisin" Sain sitten jäädä odottamaan jonnekin toimenpidehuoneeseen. Iso kiitos siitä heille <3

Alkuun pidin hoitojen kuluista kirjaa, mutta aika nopeasti luovutin 1000€ kohdalla. Laskin Helmin eläinlääkärikulut yhteen syys-marraskuun ajalta, kun hoidettiin Launeella Helmin etujalan murtumaa ja tulehdusta. Hintaa kertyi nelinumeroinen summa kaiken kaikkiaan. Jos en olisi opiskeluiden aikana rahaa säästänyt, olisi ollut aika vaikeaa repiä rahat kasaan. Onneksi oli jemmassa 3000€ joten pystyin hyvin hoitamaan kanin kuntoon. Tähän seuraavaksi olen listannut  kaikki kulut, erikseen ja lopuksi yhteenlaskettuina.

Helmillä oli 9 eläinlääkärireissua joiden yhteishinta tuli olemaan: 1096 € tähän sisältyi muunmuassa 3 rtg-kuvausta, useampi lastan vaihto sekä rauhoituksiä ja lisäksi myös joitain lääkkeitä.

Lääkekuluja: 63,61 €

Ostin myös tukiruokaa, mutta en muista sen hintaa. Eikä sille loppujen lopuksi ollut tarvetta. Helmi söi vähän vaihtelevasti. Huonoina päivinä tuputin ruokaa, jolloin sitten söi. Parempina päivinä söi oikein hyvällä ruokahalulla. 

Tässä vaiheessa hinta oli: 1159, 61€

Ja kun vielä lisätään taksimatkat: noin 40€  (tähän sisältyy kahdeksan meno paluuta, sain kerran kyydin vanhemnilta.)

Kokonaissumma tuli olemaan noin 1200€

Ajattelin, että loppusumma oli ollut isompi, mutta samalla mulla tiedossa oli, että koko hoito tulee makssamaan 1000 - 3000€. Ajattelin, että, en tule päsemään 1500€ alapuolelle, joten sinänsä loppusumma yllätti iloisesti. Kaiken lisäksi meillä jäi tukiruoka ja läkkeeitä käyttämättä, joten ne oli vähän ns ylimääräisiä kuluja, mutta toisaalta, on aina hyvä olla varmuudeksi Kipulääkettä sekä tukiruokaa, koska jos pupu sattuu tulemaan kipeäksi, niin on sitten apu lähellä. Mullakin nämä on onneksi avaamattomia, niin säilyy hetken aikaa jemmassa.