Viikonlopun kuulumiset

Moikka!

Perjantaina menin koulun jälkeen Hämeenlinnasta bussilla Lahteen Veeralle. Kävimme syömässä hesessä ranskalaiset ja Cittarissa ostamassa ilta- ja aamupalaa. Meidän piti myös kuvailla, mutta emme kerenneet, taaskaan. Illalla menimme Pelicansin peliin, jonka he hävisivät 2-3 jatkoajalla.  

Pelin jälkeen lähdimme Veeralle. Kävelimme torille odottamaan bussia. Meitä vastaan tuli muutama poika, yksi heistä kyseli pelin tulosta. Vastasin, 2-3 ja vahvistin pelicansin hävinneen. Hän sitten sanoo: "ei ne 2-0 hävinneet, vaan 0-2" hermot paloi, kun hän kuuli väärin ja karjaisin 2-3. Painottaen kolmosta. Hän vain vastaa "älä huuda" 

Mua naurattaa tämä tilanne vieläkin.

Kello oli noin viisitoista yli kymmenen kun pääsimme Veeralle. Laitoimme mulle pedin, juttelimme jonkin aikaa ja kävimme yritimme käydä nukkumaan. Nukkumisesta ei tullut mitään, kun kävin sen verran ylikierroksilla, enkä pystynyt rauhoittua. Nukahdin vasta joskus puoli yhden jälkeen.

Lauantaina aamulla söimme aamupalaa, ulkoilutettiin Elmo, siivottiin mun peti ja lähdimme keskustaan, kun bussini lähti Hollolaan kahdentoista jälkeen. 

Näin Miiaa, isosiskoani, kun hän oli tullut kylään aamusta. Söimme, ulkoilutimme pupuja, vaihdoimme kuulumisia ja aloin pohtimaan tulevaisuutta, missä haluan olla töissä, tai, että olenko edes oikealla alalla. Ja mitä ylipäätään haluan tehdä ja mitä en.

Viideltä polkaisin pyörällä tallille ja ilokseni kuulin, että toinen isosikoni Sari tulee kuvaamaan minua. Tunnille sain Vikkanin. Tuntia en rupea sen enempää avaamaan, mutta meni hyvin. Varsinkin, kun Vikkan heräsi ja oli energinen. Sitä oli kiva ratsastaa ja työstää, kun oli reipas, kuulolla, taipui ja asettui. Välillä se tosin oli turhan reipas, eikä meinannut mennä pidätteet heti läpi. Meillä oli koulutunti, jolla teimme kahdeksikkoa, taivutuksia, siirtymisiä ja laukannostoja.

Näistä kuvista tuli niin kivoja, että oli vaikea valita vain muutamaa kuvaa.

Ratsastuksen, hevosen ja varusteiden hoidon jälkeen lähdettiin kotiin kävellen. Käytiin vielä kuvaamassa meidän pupuja jolloin tarkistin samalla vedet ja heinät.

Illalla oli vielä sauna, iltapala ja saunaherkut: jäätelöä, limpparia ja popparia. Sen jälkeen aloinkin jo kirjoittamaan tätä postausta luonnoksiin. 

Kuvia #5

Moikka! Vihdoin sain inspiraatiota valokuvaukseen. Tai lähinnä siihen, että mitä tällä kertaa kuvaisin. Lähdin vain pihalle kiertelemään ja kuvailin käytännössä ihan kaikkea. Sopivimmat kuvat laitoin tähän postaukseen.

Tänään myös oli aikaa kuvata, kun minulla on vapaapäivä koulusta ja lähden vasta huomenna Hämeenlinnaan.

Vaikka kevät on tulossa kovaa vauhtia ja ilmat lämmennyt kivasti, niin kuvista tuli silti vielä aika talvisia, kun tuota lunta satoi lisää, ainakin meillä. Minä toivon, että lumet sulaisi kokonaan pois. Ja nopeasti!

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

Mikä on suosikkikuvasi?

Pukkiloikka ja possuilua

Moikka. Tänään pääsin vihdoin menemään pyörällä tallille, kun kävelytiet oli jo sen verran sulat. 

Tunnille sain Vikkanin. Vikkan oli edellisellä tunnilla possuillut, eikä ollut kuunnellut sitä ratsastajaa. Vikkan yritti possuilla myös minun kanssa,  mutta sain sen onneksi kuuntelemaan. Voltit oli niitä haastavimpia. Jos käänsin Vikkanin voltille, se halusi mennä edellä menevän perässä, eikä kääntyä voltille. Mutta pikku hiljaa possuilu jäi pois. Ja tunti alkoi sujumaan. 

Tunnin aiheena oli askeleen hidastaminen/lyhentäminen.

Käynnissä olimme kaikki keskiympyrällä ja otimme viiden askeleen verran aina tosi hidasta käyntiä ja muutaman askeleen taas reipasta ja letkeää käyntiä. Askeleen lyhennystä teimme käynnissä oikeaan sekä vasempaan kierrokseen. Ravissa jakauduimme kahdelle pääty-ympyrälle. Minä ja pari muuta olimme L-päädyssä. Jatkoimme askeleen lyhennystä. Ravissa tehtävä sujui paljon paremmin, kun teki tehtävää harjoitusravissa. Kun olimme ravissa ja lyhentäneet/hidastaneet askelia molempiin kierroksiin oli välikäyntien vuoro.

Välikäyntien jälkeen aloimme tekemään volttikahdeksikkoa. Tulimme L-päädystä ravissa voltille ja juuri ennen voltille kääntymistä otimme askeleen lyhentämisen. Ensimmäisellä kerralla Vikkan tiputti käyntiin voltilla. Mutta seuraavat pari volttikahdeksikkoa sujui hyvin. Ehdin tehdä kolme volttikahdeksikkoa, joista kaksi onnistui ja yksi epäonnistui. 

Loppuraveissa Vikkan oli tosi vauhdikkaalla tuulella. Olimme taas pääty-ympyröillä. Seuranani oli Riian ratsastaja ja eräs uusi ruunaponi.  Vikkan oli kummastellut ponia koko tunnin ajan. Aina kun oltiin sen ponin perässä. Vasempaan kierrokseen jouduin tekemään useita puolipidättteitä, kunnes ravi alkoi sujumaan.

Mutta kun vaihdoimme oikeaan kierrokseen, niin pakka levisi käsiin uuden ponin takia. Olimme vaihtaneet ympyräleikkaalla suunnan Riia edessä, minä Vikkanin kanssa keskellä ja uusi poni meidän takana. Vikkan ei tykännyt, kun se poni oli liian lähellä sitä. Pyysin kevyesti pohkeilla Vikkania siirtymään raviin. Sieltä tuli pukit, loikka eteenpäin ja laukalle. Puolikas ympyrä laukattiin kunnes sain pidätteet läpi ja Vikkanin siirtymään käyntiin. Siitä sitten uusi yritys raviin. Jolloin onneksi onnistuttiin. Jouduin tekemään paljon puolipidätteitä, jotta ravi pysyisi rauhallisena. Hyvän ravipätkän jälkeen siirsin Vikkanin loppukäynteihin. Tunti sujui kivasti, vaika Vikkanilla olikin hieman kevättä rinnassa.

Mukavaa lauantaita kaikille😊

Uusia kuvioita

Sydän pamppailee holtittomasti, kädet  ja jalat tärisee. Kävelen kohti määränpäätä. Jännittyneenä. Paikka sen, kun lähenee. Perillä riisun ulkovaatteet, laitan sisäpelikengät jalkaan. Otan mailan käteen. Lähden kävelemään kentälle. Jännitys vaan kasvaa. Kaveri on jäänyt jo sivummalle. Vaihdan pari sanaa valmentajan kanssa. "Pelaat sen mitä pystyt" Menen kentälle ja alan lämmmittelemään, ensin kävellen, sitten hölkäten. Eristäydyn kentän toiseen pähän muista.  Kävellessä huomaan vieläkin jalkojen tärisevän, puristan mailaa, kädet hikoillen. Hetken kestää päästä pelin lämmittelyihin mukaan. Lopulta onnistun. Teen pari maaliakin. Itsevarmuuteni kasvaa. Pian menen siellä muiden joukossa. Huomaan, että enää en jännitä. Jännitys on poissa. Rentous tilalla. Alamme pelaamaan. Kuitenkin kestää muutaman vaihdon verran ennenkuin pääsen peliin mukaan. Pikkuhiljaa alan sisäistämään peliä. Viimesillä vaihdoilla pystyn pelata ihan hyvin ensikertalaisena. Viimeinen vaihto on tuskaa. Jalkani on hapoilla, en pysty juosta. Silti raskain askelin yritän.  

Vihdoin pääsin pelaamaan salibändyä. Olemme Sellan kanssa parina kertana menneet paikanpäälle, mutta reissu on aina aiemmin epäonnistunut millloin minkäkin syyn takia, emmekä päässeet pelaamaan. Tänäänkin meinasi peruuntua, kun Sellalle tuli migreeni. Joten sella tuli saattamaan mua. Menin pelaamaan, sella oli hetken katsomassa, mutta oli jossainvaiheessa lähtenyt. Aluksi tuntui pelottavalta pelata vieraiden ihmisten kanssa, mutta pikkuhiljaa peli alkoi rullaamaan. Tykkäsin. Tosi paljon olla pelaamassa. Fiilis on tällä hetkellä huojentunut, iloinen ja väsynyt. Toivottavasti Sellakin pääsee ensi viikon keskiviikkona pelaamaan. Nyt vain olen iloinnen ja huojentunut, kun uskalsin mennä pelaamaan, meinasin nimittäin jäädä asuntolaan. Väsynyt, kun ei ole tottunut tälläiseen urheiluun.

Oman jännityksen voittaminen tuntuu tosi hyvältä.  Olo on paljon rohkeampi tällä hetkellä. Tälläisiä samanlaisia onnistumisen kokemuksia on tullut myös koulu- ja estekisojen jälkeenkin, silloinkin on ollut samalainen onnistunut olo, vaikka kisat olisi mennyt huonosti.

Jännitin myös miten valmentaja suhtautuu näkövammmaani. Pelkäsin, että hän ei ottaisi minua pelaamaan. Mutta hän vain sanoi "pelaat sen mitä pystyt" Ja mä pelasin sen mitä pystyin ja osasin. Huomasin, että oli taidot aika paljon ruostunut.

Ensi kerralla voisin olla hieman enemmän rohkeampi. Pelata rohkeammin. Rohkeus kasvaa, kun tutustun muihin pelaajiin. Olisi tosi kiva jos tästä tulisi toinen harrastus!

Ei, en siis ole ratsastusta lopettamassa. Olen pitkään halunnut myös Hmeenlinnaan harrastusta. Joten kun salibändystä tykkään, niin päätimme kokeilla sählyn pelaamista. Olen niin tekemistä taritseva ihminen, että tässä mulle harrastus jossa voin purkaa energiaani.

Blogi myös pyörii samanlailla mitä aiemminkin ratsastuksen, pupujen, kuvien, arjen ja kaiken muun juttujen ympärillä. Joten ehkä voitte kuulla sählystäkin aina silloin tällöin. Jos vain haluatte.

Vihdoin tämä postaus on järkevässä muodossa ja pääsen painamaan tuota oranssia "julkaise"-nappia ja te pääsette postausta lukemaan. Minä lähden tästä nukkumaan ja toivotan teille lukijoilleni hyvää yötä 💓

Keväisen lämmin ratsastustunti

Moikka! Tänään sain tunnille Vikkanin. Menin ilman satulaa vaihtelun vuoksi. Ja myös siksi, kun kenttä ei ollut sula niin emme voineet laukata. Mutta pian onneksi kevään edetessä, kelien lämmennessä ja kentän sulaessa pääsemme treenaamaan kunnolla ja paljon enemmän. 

Aloitimme alkukäyntien jälkeen kulmien ratsastamisen siten, että teimme jokaiseen kulmaan voltin, jolloin hevonen piti olla asetettuna ja taivutettuna. Käynnissä teimme molempiin suuntiin ensin, jonka jälkeen jatkoimme samaa kulmavoltti-tehtävää, mutta lisättiin pitkille ja lyhyille sivuille ravia. Kulmat onnistui välillä tosi hyvin, kun vikkan oli asettuneena, taipuneena ja näytti tosi hyvältä. Yllätyin yhdestä kehusta, kun itselle tuli olo, että nyt meni plörinäksi ja oikastiin, mutta kuulemma oli kulmat mennyt tosi hienosti.

Onneksi Vikkan pysyi rauhallisena ravissa, vaikka muutamaan kertaan yritti lähteä kaahottamaan ravissa. Ravasimmme myös molmepiin kierroksiin ilamn kulmavoltteja.

Tämän jälkeen oli välikäynnit. Välikäyntien jälkeen aloimme tulemaan (aloitimme l-kirjaimesta) pituushalkaisijalla ravissa, tehden keskelle kolmen askeleen käyntisiirtymisen, C-kirjaimen kohdalla käännyimme aina vuorotellen oikealle ja vasemmalle. R ja S-kirjaimiin teimme halkaisijaltaan noin kymmenen metrin voltin. Tämä tehtävä meni alkuun vuorotellen hyvin ja vähän huonommin, mutta kun sain oman keskittymisen hyväksi, niin loppuun tuli muutama hyvin onnistuneita teitä pituushalkaisijalla sekä volteilla.  

Otimme vielä loppuravit ja menimme peltolenkin loppukäynneissä. Siellä Vikkan yritti jatkuvasti syödä lumen alta pilkistäviä ruohonkorsia. Peltolenkillä tuli erittäin mukava autoilija vastaan, kun hän hiljesi vauhtiaan monta metria ennen meitä ja ajoi melkein kävelyvauhtia. Tiedän, että niin se kuuluukin tehdä, mutta kaikki eivät hljennä vauhtia. Olen sen itse kokenut.

Vikkan oli tällä tunnilla oikein mukava, reipas ja pysyi hyvin kuulolla. Se oli oikein miellyttävä ratsastaa.

Tunnilla tuli kuuma, kun mulla oli toppatakki päällä. Meinasin ratsastaa ilman takkia, mutta en kuitenkaan viitsinyt, kun tuuli osuu niin herkästi kentällä, niin olisi voinut tulla jopa kylmä. Mutta ensikerralla vaan kevyempi takki käyttöön.

 Vikkania ei kiinnostanut poseerata, kun laitettiin seuraavalle tuntilaiselle satula selkään.

Tunnin jälkeen otin muutaman kuvan myös Vernasta.

Mukavaa lauantai-iltapäivää kaikille!

Hiihtolomani

Moikka. Tässä tulee teille hiihtolomaviikkoni-postaus, mitä kaikkea tuli lomalla tehtyä. Tällä kertaa olin melkein joka päivä liikenteesä. En ainaaan päässyt tylsistymään, kun oli joka päivälle jotakin pientä menoa ja tekemistä.

Maanantaina yritin varata hammaslääkäriin aikaa, siinä epäonnistuen. Soitto ei edes kerinnyt hälyttämään, ennen kuin puhelu jo katkesi. Lopulta sain ajan varattua torstaile. Muuten oleskelin ja suunnittelin lomaviikon tekemiset.

Tiistaina näin ystävääni Lahdessa. kävimme kahvilla, juttelimmme sekä vaihdoimme kuulumisia.

Bussikuskit ovat outoja, kun katsovat ihmisen pituutta, joka saattaa hämätä, jolloin pääsee lapsen hinnalla, vaikka olen 19, kohta jo 20.  Usein ne multa kyllä kysyy "olenko aikuinen vai lapsi" ja kun vastaan aikuinen, niin he eivät meinaa uskoa sitä.

Keskiviikkona menin ratsastamaan, pääsin maastoon. Maastoon sain Vikkanin, joka oli rento ja rauhallinen. Tykkkäsin olla maastossa, kesllä pariin otteeseen varasin maastoreissuja, mutta jouduin aina perumaan, kun tuli este. Nyt onneksi ei tullut mitään estettä. Maastoreissu sujui hyvin, vaikka parilla ravipätkällä Vikkan innostui laukkaamaan. Vähän myös mulkoiltiin traktoria ja heinäpaaleja pitäisikö nyt lähteä karkuun ilmeellä.

c) Pilvi

Torstaina tosiaan oli hammaslääkäri, jonka piti olla pelkkä tarkistus, mutta kuitenkin päädyttiin irrottamaan yksi viisaudenhammas. Näin jälkikäteen ihmettelen, kun sanotaan sen sattuvan, mutta minua se ei sattunut ollenkaan. (ei myöskään ollut kipeä seuraavanakaan päivänä) Hammaslääkärin jälkeen näin serkkuani. Kiertelimme kirpppiksiä. Toisinsanoen menimme Lanttilaan. Löysin t-paidan. 

Kun ei saanut syödä, niin ärsytti ihmiset, kun on ne MM-kisat Lahdessa. Bussi oli täysi ja kadut ruuhakassa. Kaikenlisäksi oli nälkä.

Odotttaessa omaa bussiani meinasin pyörtyä vaikka olinkin jo juonut proteiinijuomaa. Verensokerit oli jo laskenut. Bussissa vielä join juotavan jugurtin. Aamupalan voimin mentiin torstai. Kotiin päästyäni kuuden aikoihin, keitin itselleni puuron.

Löytämäni t-paita

Perjantaina ei ollut mitään suunniteltua menoa, joten olin paljon pupulassa. Ja nautin "tyhjästä" päivästä.

Lauantaina menin jälleen ratsastamaan. Tuntipostauksen voit lukea täältä (linkki). Ulkoilutin myös pupuja hetken. Tällä kertaa Lilja viihtyi pitempään pihalla, kun Luna. Viimeksi oli toisinpäin. Tein myös pienen siivouksen huoneeseeni.
Illemmala päivitin tätä postausta.

Sunnuntaina oleskelin ja pakkailin reppua häämeenlinnaan. En muuten tehnyt mitään erikoista.

Sain vihdoin muokattua pikkuisen koodeilla blogini ulkoasua. (Otsikon ja päivämäärän keskitys, kuvien haaleneminen ja kommentoijan kuvan pyöristys.) Viime aikoina olen muutenkin enemmän harjoitellut koodien käyttöä, mutta yleensä kyllästyn (muokkaamiseen) tosi nopeasti jos koodi ei toimi blogissani. Hiihtolomalla on ollut aikaa perehtyä noihin koodeihin ja nyt löytyi muutama sopiva koodi, onneksi. Siksi myös tämän postauksen julkaiseminen hieman viivästyi.

Tämmöinen oli minun hiihtolomani. Oliko teillä kiva ja rentouttava loma?

Epäonnistumisen jälkeen onnistutaan

 Postauksen kuvat eivät liity tähän tuntiin.

Moikka! Tänään olin tunnilla Vernalla. Listasta nähtyäni Vernan nimeni kohdalla, olin heti, että "eih, Verna." Siinä sitten odottelin puoli tuntia tunnin alkua miettien, että miten tunti menee tällä kertaa.

Noh, heti alkukäynnneissä yritin saada Vernan kuulolle kunnon napakoilla avuilla ja pysähdyksiä ja taivutuksia tehden. Aloimme tekemään tiimalasia, eli ratsastimmme koko ajan kokorataleikkaata käynnissä. Kokorataleikkaalla piti tulla pidempää käyntiä ja päädyissä hitaampaa. Tehtävä sujui vaitelevasti. Välillä tuli hyviä pidennysaskelia ja välillä ei niin hyviä. Riippui ihan siitä miten sain avut läpi. Teimme tätä molempiin kierroksiin.

Seuraavaksi aloimme ravaamaan ja tekemään oikeassa kierroksessa kolmikaarista kiemurauraa. Pitkällä sivulla otimme taas askeleen pidennystä. Tehtävä alkoi sujumaan, kun tottui Vernan isoihin raviaskeliin. Hetken päästä sai ruveta ottamaan laukkaa siihen kolmikaarisen jälkeen pitkälle sivulle, mutta oikeassa kierroksessa en saanut Vernaa ollenkaan laukalle. Mutaman kerran sen takia, kun joku ravasi edessäni ja lopuilla kerroilla Verna vaan ei nostanut laukkaa, vaikka kuinka pyysin.

Sama juttu oli vasempaan kierrokseen. Kolmikaarista ja pitkällä sivulla ensin oikein reipasta ravia ja lopuski laukannosto. Vasemmassa kierroksessa piti mennä harjoitusravia. Vernalla se on hieman hankalaa, kun sillä on niin isot ja pompottavat askeleet. Joten harjoitusravissa sai todella käyttää vastalihaksia. Kun kroppa alkoi väsymään, niin rupesin vuorotttelemaan kevyttä- ja harjoitusravia. Vasempaan kierrokseen laukat onnistuivat. Lopuksi rupesi oikein ennakoimaan laukkaa.

Lopuksi vielä  otimme suunnanvaihdon kokorata leikkaalla ja otimme loppuravit ja -käynnit.

Tällä kertaa tunti sujui paremmin ja itsellenikin jäi ihan hyvä mieli tunnista. Edellisellä kerralla kun ratsastin (noin kolme viikkoa sitten) Vernalla tuntui, että mikään ei onnistunut, joten tämä tunti oli siihen nähden huomattavasti paremmin onnistunut. Edellisen ratsastuksen Vernalla voit lukea tästä (linkki). Jos ratsastaisi useammin Vernalla niin varmasti sekä hevoseen, että askeliin tottuisi. Hyväähän se tekee, kun ratsastaa erilaisilla hevosilla.