Tämä viikko on ollut hyvin ratsastuspainotteinen viikko. Maanantaina ja perjantaina olin Hentilässä tunneilla. Maanantaina ratsastustunnille sain Ritan. Tunnilla asetettiin ja koottiin käyntiä, sekä myöhemmin myös laukkaa. Vasen suunta on Ritalle helpompi, joten se sujui paremmin, oikeaan suuntaan meni vaikeammin, sen ollessa Ritalle haastava suunta. Tehtiin myös siirtymisiä koko rataleikkaalla.
Perjantaina sain Sirkkonin, ihan uuden tuttavuuden. Sirkkon on ex-ravuri, joten se vielä opettelee ratsun tapoja. On kyllä kehittynyt paljon. Tehtiin avotaivutuksia pitkillä sivuilla, mutta mä alkuun vain tein normi taivutuksia. Hetken päästä kun Sirkkon taipui, aloin työstämään avoja. Ensin ihan pieniä parin askeleen pätkiä, siitä edistyttiin ja lopuksi päätöksiin pitkät pätkät pitkillä sivuilla avoja. Tultiin myös ravissa loivaa kiemurauraa. Siinä huomasin, että vasempaan ruuna on vino. Kaarteet selkeästi on sille vaikeimpia ja niitä se korvasi vauhdilla. Lopuksi vielä laukattiin ympyrällä, eli hyvää treeniä Sirkkonille. Tykkäsin ratsastaa Sirkkonille ja mieluusti sillä uudestaan ratsastan.
Mulle avotaivutukset on ollut jotenkin vaikeita, en tiedä miksi, mutta nyt perjantaina sain ne huvin onnistumaan. Vieläpä hevosella jolle ne on vaikeita. Aika jännä. Mutta on niitä kyllä viime aikoina treenattiin, lähes joka tunnilla.
Sitten hypätään ajassa taaksepäin, eli tiistaihin. Olin Okeroisten Tallilla kolmannen kerran ja siellä sain suomenhevosen Köpin, mitä olin jo aiemmin toivonut. Kahdella edellisellä kerralla Sain fondin. Köpi oli oikein kiva ratsastaa, sen askeleet oli niin kivat, pehmeät ja tasaiset. Selässä oli oikein mukava istua.
Ja vielä lauantaina, eli eilen kävin liikuttamassa siskoni kanssa tuttuni ponit. Mentiin suurimmaksi osaksi käyntiä, mutta otettiin muutamat ravpätkät. Ja kyllä kroppa kiittää tuon ponin ratsastuksen jälkeen, keventäminen on niin nopeaa, kun ponilla on niin pienet askeleet. Mutta kiva aina auttaa ja liikkuttaa näitä poneja, vaikka etenkin daalia on hyvin jääräpäinen, sille päälle sattuessaan. Jouduin muutaman kerrran selästä laskeutumaan, kun aina ei ollut yhteisymmärrys sama mm sunnasta. Kovasti se yrittää testata, joten sen kanssa ei ei pidä luovutaa, kuten ei kenenkään hevosen kanssa. Instagramista @suokkiystavia voitte käydä katsomassa videon meidän retkestä.
