Viikko poniratsastajana

Moikka! Tällä kertaa tulee yhdessä postauksessa kolme ratsastuskertaa. Ajattelin tehdä kolme tiivistelmää tämän viikon keskiviikon, pejantain ja lauantain ratsasteluista. Syynä kuvattomuus (keskiviikolta). Varautukaa pitkään postaukseen, sillä tiivistelmistä tuli kuitenkin suht pitkiä. 

Keskiviikko 26.7.2017.

Varasin keskiviikolle ratsastustunnin, jotta saan käytettyä 10 kerran ratsastustuntikortin ennen elokuuta loppuun, muuten olisi jäänyt yksi tunti käyttämättä ja kun tällä viikolla ei ole mitään menoa, niin mikä sen parempaa, kuin mennä ratsastamaan.

Tunnille meinasin ensin saada Ritan, mutta se oli sen verran possu, että sainkin Allin. Alli oli tunnilla joten odottelin ja kuvailin hevosia sillä välin, kun tunti loppuu. Kun minun tunti oli alkamassa, niin Alli näytti aika väsyneeltä, mutta pistin ponin töihin enkä antanut sen laiskotella. Aika nopeasti aloitimme kunnon työskentelyn.

Käynnissä aloitimme, oikeassa kierroksessa, melkein heti tekemään avotaivutuksia. Tämä tehtävä oli minulle aluksi vaikea, kun en ollut aiemmin tehnyt sitä, enkä heti osannut, ymmärtänyt ja hahmottanut miten tehtävä tehdään ja miltä se näyttää. Monien toistojen jälkeen kuitenkin avotaivutukset alkoivat sujua. Teimme tehtävää aina yhdellä pitkällä sivulla.

Vaihdoimme suuntaa takaosakäännöksellä, joka oli Allille vaikea (vinoutensa takia) ja siitä tulikin sitten voltin ja takaosakäännöksen yhdistelmä. Suunnanvaihdoksessa myös pitkä sivu vaihtui, jossa tehtiin avotaivutuksia. Jatkettiin samaa tehtävää, eli avotaivutuksia, mutta kun oikea kierros on Allille vaikea vinoutensa takia, niin minun tarvitsi vain keskittyä ponin taivutteluun. Pikkuhiljaa kaikki alkoi sujumaan yhä vain enemmän. Sain kaikki taivutustehtävät sujumaan yllättävän hyvin vasemmassa (eli vaikeassa) kierroksessa jopa ravissa. Poni jopa liikkkui kivasti eteen, vaikka välillä joutui sitä vähän muistuttelemaan.

Välikäyntein jälkeen oli laukan vuoro. Laukattiin ensin oikeaan kierrokseen, joka on Allille se helppo kierros. Laukat nousivat tosi hyvin ja laukka oli reipasta. Vasemmassa kierroksessa taas sain neljästä laukan nostosta puolikkaan ympyrän verran onnistuneen laukan. Kaikki muut kolme ja puoli ympyrää laukkaa meni pieleen. Mutta onneksi viimeinen laukkaympyrän puolikas onnistui hyvin. Laukkojen jälkeen olikin jo loppuravien ja -käyntien vuoro.

Perjantai 28.7.2017

Varasin vielä itseni puolentoista tunnin pituiselle estetunnille. Tunnille sain Muumin. En meinannut uskoa sitä todeksi, että minä hyppäisin Muumilla, poni joka on energinen ja kuumuu laukoissa sekä esteillä. Tietysti ajattelin heti, että en pärjää esteillä Muumin kanssa. Harjasin ja varustin ponin jännittynein ja sekavin fiiliksin. Satulavyötä kiristäessä sanoin "Tunti menee huonosti, mä tipun tänää" Mutta opettaja tsemppasi ja rohkaisi minua. Alkukäynneissä ja ravissa tein paljon temponmuutoksia, voltteja ja kevyitä puolipidätteitä. Yritin saada pidettyä ponin mahdollisimman paljon kuulollani. Onnistuen siinä ihan hyvin.

Aloitimme hyppäämisen, yhdellä ristikolla jossa oli puomi edessä. Sen tulimme kaksi kertaa ravissa ja esteen jälkeen nostettiin laukka. Ensimmäisellä hyppykerralla en muistanut nostaa laukkaa, kun jännitti sen verran paljon. Toisella hyppykerralla muistin nostaa laukan esteen jälkeen. Seuraavaksi hypättiin sarjaa kaksi kertaa. Nyt vaan ratsastettiin sarjalle suoraan laukassa. Sarjat on ollut minulle aina vaikeita, joten ensimmäinen hyppy meni vähän huonosti. Mutta, kun hyppäsin sarjan uudestaan, oli jännitys hävinnyt ja rentous ja rohkeus tullut tilalle. Tästä eteenpäin hyppääminen ei enää jännittänyt. Seuraavaksi hypättiin muutama rata, joissa esteiden korkeus oli noin 50-60 cm. En vain muista enää miten radat meni, mutta viimeinen rata lyhennettiin minulle. Hyppäsin pitkillä sivuilla olevat pystyn ja sarjan sekä kokorataleikkaalla olleen suhteutetun. Muille tässä oli vielä okseri ja suhteutettu toiseen kertaan. Rata lyhennettiin sen takia, kun Muumi kuumuu helposti ja itse en hahmottanut rataa. Ratojen hyppääminen sujui hyvin, mutta oma katseeni oli välillä myöhässä, joka tuotti välillä suuntaongelmia. Viimeisellä radalla muistin pitää katseeni aina seuraavalle esteelle, niin rata meni tosi hyvin. Pitää vaan muistaa katse kohdillaan.

Vaikka manasin, että tipun, niin en tippunut! Ei ollut edes tippuminen lähellä. Muumi oli tällä tunnilla tosi kiva. Poni oli energinen, mutta ei onneksi kuumunut. Yllätyin, että pysyi näinkin rauhallisena. Hypyt ja radat sujui aika kivasti, varsinkin sen jälkeen, kun en enää jännittänyt. Niinhän se menee, että, kun viimeksi oli heikompi estetunti, niin tällä kerralla olikin parempi ja onnistuneempi estetunti.

Lauantai 29.7.2017.

Lauantaina eli tänään oli tämänhetkisen opettajamme pitämä viimeinen ratsastustunti, Ainakin minulle. 

Tunnille sain Allin jo toistamiseen tällä viikolla. Meillä oli taas leikkitunti. Ja tällä kertaa mentiin ilman satulaa. Kaikki meni.

Alkukäynneissä tein voltteja ja otin tuntumaa alliin, kun en ole pitkiin aikoihin mennyt ilman satulaa. Alli on hieman pyöreähkö poni, niin sen selässä oli mukava istua, kun säkä ei tuntunut. Alkukäyntien aikana opettaja suunnitteli tunnin leikkejä. 

Aloitimme talli palaa-leikillä, verryttelynä. Siinä vauhtina oli käynti ja ravi. Muutama kierros leikittiin talli palaa -leikkiä. Pidin vauhdin koko ajan ravina. Talli palaa-leikin jälkeen oli välikäynnit. Välikäyntien aikana opettaja selitti uuden leikin/pelin. Joka oli viesti.

Viesti aloitettiin täyttämällä tyhjä vesipullo, noustiin hevosen/ponin selkään ja aloitettiin rata. Radalla oli ensimmäisellä kierroksella ensin pujottelu ja matala kavaletti ristikko. L-päädyssä oli ämpäri jonne piti vesipullo tyhjentää. Takaisin laukattiin pitkää sivua. Joukkueet oli: hevoset vs ponit. Minä kuuluin ponijoukkueeseen.

Minulla ei ensimmäinen kierros viestissä mennyt kovin hyvin. Aloitin radan ravilla, koska ensin oli pujottelu. Pujottelu ja "este" meni ihan hyvin, mutta esteen jälkeen, kun annoin ponille laukka-avut, niin poni innostui. Lähti kuin raketti kuuhun. En saanut pysäytettyä ponia ämpärille, vaan mentiin ohi. Ihan L-päädyssä tuli kentän aita vastaan ja poni käääntyi ihan yht'äkkiä vasemmalle. Minkä seurauksena minä lähdin ilmojen teille. Mätkähdin metrin päästä ponista kierien vielä maassa muistaakseni kolme kieppiä. Tippumisesta pamahti ilmat pihalle joten hetki kesti, kun keräilin itseäni maasta. Kaikista koomisinta oli kuitenkin se, että vesipullon  pohjalle oli jäänyt vettä sentin verran, jonka tietysti kävin tyhjentämässä ämpäriin. Suurin osa vedestä roiskui päälleni, ponin ja maahan. Nousin uudestaan selkään, mutta laitettiin Allille satula, ihan vain varmuuden vuoksi.
Ihan hyvä, että laitettiin. Silä toisella kierroksella olin pääsyt jo pullon tyhjentämiseen, mutta poni pelästyi lorisevaa vettä, teki u-käännöksen ja kaahasi karkuun. Tällä kertaa pysyin selässä vaikka jalustin lähtikin jalasta. Tällä toisella kierroksella pujottelu oli pitkällä sivulla, joka jäi välistä, kun poni pelästyi, mutta ei kuulemma haitannut, onneksi. Kolmas kerta toden sanoo ja rata sujui hyvin, mutta vaan siksi, kun opettaja piti ponista kiinni sen ajan, kun kaadoin veden ämpäriin. Loppujen lopuksi hevosten joukkue voitti.

Kaikin puolin oli kiva  ja vauhdikas leikkitunti, eikä tippuminenkaan sattunut, vaikka sanottiin sen näyttäneen pahalta. harmi, ettei kukaa saanut siitä kuvaa. Tunnin jälkeen olin märkä ja hiekkainen. Iltaa kohden niskani kipeytyivät, vaikka niskoilleni en pudonnutkaan.

Mitä pidit postauksesta jossa oli kolme tuntia yhdistettty samaan postaukseen?

Oletko sä tippunut viime aikoina hevoselta tai ponilta?

Tallinnassa

Moikka! Näin ensiksi haluan sanoa, että olen todella iloinen siitä, kun olen pystynyt tällä vinkkipostauksella auttamaan monia bloggaajia ratsastustunti postausten kirjoittamisessa. Vielä sanon sen, että vinkit sopii kaikille, vaikka ei kirjoittaisi tuntipostauksia, jos jollekin oli jäänyt se epäselväksi.

Toiseksi, haluan toivottaa kaikki uudet lukijat tervetulleiksi blogiini. Yllätyin, kuin yhden viikon aikana oli tullut kuusi uutta lukijaa, tervetuloa kaikki! Toivottavasti viihdytte blogissani. Täältä löydät tietoa minusta, blogin kirjoittajasta ja täältä blogissa esiintyvistä hevosista. Kannattaa myös kurkata tietoa pupuistamme. Kaikki tiedot löytyvät myös yllä olevista sivuista.

Mutta jos nyt mentäisiin itse postauksen aiheeseen, eli minun ja Veeran Tallinnanreissuun.

Lähdin sunnuntai-iltana Veeralle, isäni kyydillä, joka lähti Lappiin/Ruotsiin kalaan. Minulla ja Veeralle oli maanantaina lähtö Tallinnaan. Käytiin sunnuntaina nostamassa rahaa ja itse ostin ripsarin. Aamula herättiin vähän jälkeen viisi ja valmistauduttiin bussimatkaan. Bussi lähti Lahesta Helsinkiin kaksikymmentä yli seitsemän aamulla. Bussissa syötiin aamupalaa. Minulla oli eväinä leipää, proteiinijuomaa ja vettä. Juuri ennen bussin lähtöä liikkeelle kuski varoitti, että ennen laivaan nousua olisi isot turvatarkastukset ja, että kaikilla pitää olla passit mukana, mutta kuitenkaan siellä ei ollut mitään tullitarkastusta.

Mega Starin laiva lähti Helsingistä Tallinnaan puoli yhdeltätoista. Tai itse asiassa laiva lähti 10 minuuttia etuajassa, mutta olimme Tallinnassa perillä oikeaan aikaan, eli puoli yksi. Laivasta poistuminen oli ahdistavin hetki kun ihmiset rynnivät meidän takaa hirveällä kiireellä laivasta pois.

Tallinnassa vietimme ajan shoppailemalla. Kävimme ensin nopeasti pyörähtämässä kauppakeskus Virussa/Viru keskuksessa ja sen jälkeen menimme vieressä olevaan kauppakeskukseen, mutta en muista sen kauppakeskuksen nimeä. Tältä matkalta tarttuu mukaan apina emoji t-paita ja kaaprit, New yorkerista. Olen luullut, että apina emoji paita pitää tilata ja ostin paidan vain sen takia, kun ei tarvinnutkaan tilata. Jouduin myös ostamaan paidan kokoani yhden numeron suurempana, kun omaa kokoani ei ollut. Mutta tämä paita onneksi sopii, eikä näytä liian isolta. Kaaprit ostin oikeassa koossa. Sekä pikkusiskoille ja siskontyttärelle tuliaisina karkkipussit, eli Viron namit. Itselleni ostin laivasta ison turkinpippuri pussin ja yhteisesti syötävän mustikan maulla maustetun valkosuklaalevyn.

Kun lähdimme takaisin satamaan, menimme eri reittiä, mitä kesustaan mennessä, jonka takia meinasimme "eksyä" kun emme heti hahmottaneet, että olimme vain sataman toisella puolella, pienen haeskelun jälkeen löysimme onneksi oikealle puolelle terminaaliin. Kun olimme oikean puolen löytäneet, niin emme enää viitsineet lähteä minnekään kauas vaan menimme terminaaliin, sillä aikaa oli sen verran vähän jäljellä, että emme olisi enää kerinneet minnekkään. 

Terminaalin marketista kävin ostamassa juotavan, niin luulin antavani kaksi viisisenttistä, kolikoiden saman värin takia. Enkä heti ymmärtänyt mitä myyjä tarkoitti, mutta olinkin antanut kaksisenttisen kolikon viisisenttistä tilalle, siinä sitten, kun asian ymmärsin niin vaihdoin oikeaan kolikkoon ja sain limpparini maksettua. Kun menimme Tallinnan puolella laivaan, niin silloin vasta kysyttiin matkalippuja. Kotiin palasimme Star-laivalla, joka tuntui hieman sokkeloisemmalta, mitä Megastar oli. Kotiinpaluu laivamatkalla käytiin vielä Purger Gingissä syömässä ranskalaiset ja ostamassa turkinpippuripussita sekä juotavaa. 

Kaikin puolin mukava ja opettavainen reissu on takana. Näin alkuun kolme tuntia oli riittävä maissa oloaika. Sääkin oli oikein suotuisa meille. Lahessa aamulla satoi, kun lähdimme, mutta Tallinnassa oli lämmin ja aurinko paistoi melkeinpä koko ajan. Ehdottomasti tämä reissu kasvatti meidän molempien rohkeutta lähteä ketään ilman vanhempaa reissuun. Alkuun meillä oli tarkoitus, että Veeran täti lähtisi näyttämään meille Tallinnan paikkoja ja keskustaa, mutta suunnitelmat eli paljon, koko kesän aikana ja loppujen lopuksi päädyimme lähtemään kahdestaan. Mikä kyllä kannatti! 

Uskalsin laukata

Minulla ei ole vieläkään Muumista uusia kuvia, joten mennään vanhoilla kuvilla.

Moikka. Tämän päivän ratsastustunti oli siirtynyt aamusta iltapäivään, kello kolmeen. Aamulla olleen leiripäivän takia. Peruutuksiakin oli tullut sen verran, että eilen oli vielä epävarmaa, että onko tuntia. Onneksi tunnille tuli porukaa ja pääsin ratsastamaan. Tunnille sain energiapommi-Muumin. Haettiin hevoset ja ponit laitumilta ja aika nopeasti hoidimme ratsut valmiiksi, aikaa oli noin 10 minuuttia, kun opettaja oli hieman myöhässä ja hevosten laitumelta hakuun meni yksi 10 minuuttia. Onneksi Muumi on hoitaessa kiltti, niin kaikki sujui hyvin ja nopeasti, vaikka aikaa oli tosi vähän. Kun hevoset oltiin saatu valmiiksi, mentiin kentälle.

Kentällä nousimme hevosten ja ponien selkään, hetken ajan odotimme opettajaa ja lähdimme alkukäynneissä kävelemään laidunten väliin kujalle. Alkuun menimme käyntiä, mutta viimeisen suoran ja ylämäen saimme ravata. Emme menneet koko kierrosta ympäri, vaan käännyimme polun päädyssä takaisin ja ravasimme melkein kentälle asti. Alkutunnista myös meinasin jatkuvasti unohtaa, että Muumia pitää ratsastaa todella kevyellä kädellä, enemmän äänellä, painolla ja istunnalla. Onneksi tunnin edetessä muistin tämän ja siän tunti vain parani, kun ratsastin mahdollisimman paljon istunnalla ja kevyellä kädellä. Välillä jouduin tekemään (laukoissa enimmäkseen) hieman voimakkaampia puolipidätteitä.

Meillä oli tänään vaihteeksi, hyvin pitkästä aikaa leikkitunti. En edes muista, koska viimeksi olen ollut leikkitunnilla. Aloitimme talli palaa-leikillä. Sitä leikkiä mentiin pari kierrosta, jokainen jäi vuorollaan pari kertaa. (Ne ketkä eivät tiedä, niin talli palaa on leikki, jossa esimerkiksi on viisi osallistujaa, neljä tallia ja yksi viidestä osalistujasta aina jää huutajaksi, jääjä huutaa "tallipalaa" ja silloin pitää vaihtaa tallia, se joka ei kerkiä talliin jää huutajaksi.)

Muumi toimi tässä leikissä ihan kivasti, mutta pysähtyminen töttöröille tuotti hieman hankaluuksia. Ponia kun ei saa ohjilla pidättää kovin paljoa herkän suun takia. Yritin pitää ravin mahdollisimman rauhallisena, keventäen itse tosi hitaasti ja lopuksi töttörön kohdalla tein pienen voltin, ja kevyitä puolipidätteitä jolloin poni siirtyi käyntiin.

Seuraava leikki oli maa, meri ja taivas. Ensin otimme muutaman harjoituskierroksen. Jonka jälkeen peli alkoi virallisesti. Ja heti ensimmäisellä kierroksella hävisin, kun en uskaltanut vielä laukata Muumin kanssa. Koska en ollut jarruista täysin varma, enkä ihan perillä, että miten ponin jarrut toimivat. Muut tietysti laukkasivat, kun lupa oli. Joten sivussa katselin, kun muut pelasivat pelin loppuun. Seuraavalla pelikierroksella uskalsin onneksi laukata, kun emme ravilla pärjänneet. Laukannostojen ansiosta pysyin pelissä mukana. Poni onneksi siirtyi laukasta raviin, kun käänsin Muumin mahdollisimman pienelle voltille. Yllättävän helposti sain pidettyä Muumin hallinnassa laukoissa, kun se tahtoo usein kuumua laukassa. Ehkä sen takia, kun tuli siirtymisiä sen verran paljon, että se joutui kuuntelemaan ja seuraamaan ohjeitani. Muutama kierros pelattiin maa, meri, taivasta, kunnes hepat alkoivat hieman kuumua ja lopetimme tämän pelin tasapeliin. Kaikki neljä tuntilaista olimme samaan aikaan taivaassa, johon peli oli hyvä lopettaa. Tämäkin leikki sujui mukavasti ja poni pysyi hallinnassa. Vaikka pari kertaa vauhtia oli hieman liikaa.

Maa, meri, taivas-leikin jälkeen pidimme pienen tauon ja kävelimme hetken kenttää ympäri, jotta hevoset rauhoittuisivat. Sillä innostuivat, kun pääsivät laukkailemaan kentällä koko ajan eri suuntiin, päätyyn ja takaisin, muutenkin oli hyvin erilainen tunti tänään hevosten ja ratsastajien mielestä. Tottahan se on. Välikäyntien jälkeen oli tunnin viimeisen leikin vuoro.

Ja se viimeinen leikki oli peili. Peiliä menimme muutaman kerran. En yhtään muista kuinka monta, sillä itse jouduin menemään alkuun ja aloittamaan alusta monta kertaa. Peili oli itselleni hankala leikki, kun joko en saanut Muumia pysähtymään silloin kun piti tai itse en nähnyt näkövammani takia, koska opettaja kääntyi ympäri. Yritin kyllä seurailla yhtä tuntilaista, joka meni aika lähellä minua, mutta hänelläkin oli hevonen aika innoissaan ja vaikeuksia pysäyttää hevonen tarpeeksi nopeasti. Siinä sitten pelailin mukana joutuen jatkuvasti Muumin kanssa alkuun.

Loppuravit ja -käynnit mentiin taas laidunten välistä kujaa pitkin ravailemaan ja kävelemään. Loppuverryttelyissä Muumi oli kivan rento ja pyöristyi hyvin. Kentällä laskeuduttiin alas selästä ja vietiin hevoset ja ponit talliin. Koko tunnin meidän yllä ollut sadepilvi alkoi rakoilemaan loppukäynneissä, mutta repesi kokonaan, kun olin pyöräilemässä kotia.

Yhteenveto tämän päivän ratsastusunnista

• Muumilla oli kiva ratsastaa, poni oli yllättävän rauhallinen tänään.Rauhallinen, mutta reipas.
• Leikit sujui ihan hyvin, paitsi peili. Olisi auttanut jos olisin nähnyt kunnolla kentän toiseen päähän milloin opettaja kääntyy ympäri.
• Muumilla oli kiva laukata, sain sen ihan kohtuullisesti siirtymään raviin kevyellä puolipidätteillä ja voltin tekemisellä. Jouduin kyllä tekemään pari volttia ennen kuin laukan jälkeinen ravi oli rauhallista. Siirtymiset sujuivat suht hyvin.
• Meitä oli neljä, joten kentällä oli tilaa, onneksi. Kaikin puolin kiva tunti loppujen lopuksi.

Onko teillä ollut viimeaikoina leikkitunteja?

Pahin tippuminen

Eletään kesäkuun ensimmäistä päivää, vuonna 2012. Päivä on perjantai. Seitsemäs lukuvuosi on ohi, ja enää olisi vain lauantain kevätjuhlapäivä ennen kesälomaa. Olen melkein vuoden verran harrastanut ratsastusta tässä vaiheessa. Olen ratsastustunnillani. Tunnille olin saanut Vernan 170 cm korkuisen nuoren, neljävuotiaan suomenhevostamman. En enää muista mitä kaikkea tunnilla teimme, mutta yksi tapahtuma on jäänyt todella vahvasti mieleen.

Alkutunti oli mennyt siinä, että tutustun Vernaan. Ratsastin nimittäin sillä ensimmäistä kertaa. Kaiken alkuverryttelyn ja ravityöskentelyiden jälkeen aloitimme laukkaamisen. Laukattiin koko uraa pitkin. Yksi kierros meni hyvin. Kunnes minulta irtosi jalustin jalasta. En millään saanut jalustinta takaisin jalkaan, kun se vain heilui. Yritin tehdä pidatteita, jotta saisin Vernan pysähtymään, mutta pidätteet ei mene läpi, koska jaalastani irronnut jalustin hakkaa Vernan kylkeä vasten. Eihän nuori hevonen ymmärrä eriäviä apuja. Laukkaamme vasempaan kierrokseen. L-päädyssä menetän kulman jälkeen tasapainon. Huikkaan edessä olevalle ponille "pois alta" tai jotain sinne päin. Verna lähtee ohittamaan laukassa kiertäen aidan ja ponin välistä. Jolloin yllättävän käännöksen ansiosta satula keikkaa aitaa kohti ja tipun maahan, rikkoen kentän aidan ja jääden Vernan potkimaksi. Verna laukkaa ohitseni kopsauttaen ehkä etukaviollaan sääreeni, samaan kohtaan joka on muutamia vuosia aikaisemmin murtunut. Taisi siinä pääkin osua kipeästi maahan, sillä muistan nähneeni hevosen jalat kahtena, kun hevonen laukkasi kasvojeni ohitse.

Seuraava muistikuva on siinä kun ratsastuksenopettaja on vieressäni ja kysyy "Mikä päivä, kenellä ratsastit?" Soperran vastaukseksi "Joku Veeran tyyppinen nimi sillä oli." Päivän ja kuukauden muistin oikein, joten shokki siinä taisi ainakin tulla.

Kun yritin nousta maasta ylös, niin siinä viimeistään oikeaan jalkaani, säärestä, murtumakohdasta alkoi sattua. Pystyin kyllä kävelemään, hyvin hitaasti ja oikeaa jalkaani paljon varoen kentältä pois, koska matka oli sen verran lyhyt. Kentän vieressä oli penkki jonka päälle laitoin jalkani ja itse menin maahan makaamaan, jotta jalka saadaan koholle ja kylmäykseen. Minulla taisi olla kolme toppaloimea allani ja yksi päällä, kun maassa makaaminen ja paikalla oleminen iskivät kylmän. Muistan vaan tärisseeni maassa ihmisten ympäröimänä ja odottaessani isääni joka tulisi hakemaan ja viemään sairaalaan. Jonkin aikaa odotettuani, kyytini tuli ja kun jalka ei kestänyt painoa, minut jouduttiin kantamaan autoon.

Satulavyö  oli jäänyt liian löysälle, jonka takia se keikkasi kurvissa sivulle ja minulle tuli tasapainoonmenetys sekä tippuminen. En tajunnut heti edes päästää ohjista irti. Aika vaarallista. 

Sairaalassa meni pitkälle yöhön, kun jalka tutkittiin kunnolla ja kuvattiin. Sekä minulta kyseltiin aivotärähdykseen liittyviä kysymyksiä, jota ei kuitenkaan loppujen lopuksi onneksi ollut. Mitään murtumiakaan ei onneksi jalasta löytynyt. Jalka oli vain saanut kovan tällin ja turvonnutiskusta jonkin verran palloksi. Ohjeeksi tuli ottaa rauhallisesti pari viikkoa. Eli ei mitään liikuntaa pariin viikkoon ja jos kipu lisääntyy, niin piti mennä sairaalaan takaisin. Ollessani kolmenaikoihin yöllä kotona, en aamulla jaksanut lähteä kevätjuhliin. Joten kevätjuhla jäi väliin, koska nukuin pitkälle seuraavaan päivään. Tippumisen jälkeen parina yönä tuli nähtyä tapahtuneista unta joihin oli öisin inhottava herätä.

Koko kesäkuuna en tainnut käydä ratsastamassa ollenkaan. Pari kolme viikkoa siinä meni, että pystyin liikkumaan pitempiä matkoja kunnolla, ettei jalka kipeydy. Eikä tarvinnut syödä särkylääkkeitä. Kun tässä tilanteessa oltiin, päätin varata ratsastustunnin. 

Koko ilta, ennen putoamisen jälkeistä ensimmäistä ratsastustuntia jännitti, en saanut nukuttua ja jalkaan iski jännityssärky. Kun en saanut nukutuksi, niin juttelin äitini kanssa, joka ehdotti, että tunnin voi perua, jos et ole vielä valmis menemään ratsastamaan. Jostain syystä en perunut tuntia vaikka minua jännitti, ja alkuun ajattelin, että perun tunnin. Halusin kohdata pelkoni, koska tiesin sen tapahtuvan ennemmin tai myöhemmin ja mitä pidemmälle olisin tuntia siirtänyt sitä vaikeammaksi ratsastamaan meno olisi ollut. Minua pelotti, kun pyöräilin tallille, kun nousin minulle laitetun ponin selkään. Jännitys ja pelko onneksi hävisivät pikku hiljaa tunnin edetessä. Stoppi tuli siinä vaiheessa, kun piti laukata. Minulta kysyttiin "Suvi, haluatko laukata?" Vastaukseni oli kieltävä. En halunnut laukata sillä vielä en ollut valmis laukkaamaan. Paluu ratsastustuntini onneksi sujui hyvin. Muutama ratsastuskerta siinä meni ennen kuin taas uskalsin laukata.

Tämä on ollut pahin ja ainoa tippuminen josta on tullut sairaalareissu. Onneksi tässä tapauksessa säikähdys ja shokki oli suurimmat, eikä sääreen ja jalan murtumakohtaan tullut mitään, voimakasta tärähdystä lukuun ottamatta. Vielä nykyäänkin jos minulla irtoaa jalustin laukassa, näen silmissäni tapauksen, kun tipun hevosen jalkojen juureen, rikkoen kentän aidan ja jääden hevosen kolhimaksi. Olen todella tyytyväinen siihen, että uskalsin ja jatkoin ratsastusta, sillä muuten olisi jäänyt väliin monet kivat ratsastuskerrat.

Erityispupu

Moikka. Ensin meinasin säästää postausta myöhemmälle, mutta en sitten kuitenkaan jaksanut, kun halusin teidän kanssa näkevän Liljasta otetut söpöt kuvat. Tällä kertaa ajattelin kirjoitella teille pupujen kuulumisia hieman enemmän tänne blogiinkin, sillä tänne on tullut nyt vähän vähemmän pupuista ja instagramiin on taas tullut viime aikoina hieman enemmän päiviteltyä pupuista.

Mitä Lunalle ja Liljalle kuuluu?

Lunaa olen alkanut opettamaan hyppäämään esteitä. Esteiden hyppääminen sujuu Lunalta jo ihan hyvin. Pupu oppi myös tekniikan tosi nopeasti, tai siis sen, että pitää mennä esteiden yli, jotta pääsee toiselle puolelle estettä. Alkuun toki meinasi aina esteiden välistä poistua ulos radalta ja mennä lempipaikkaansa, mutta monien toistojen jälkeen ymmärsi idean kunnolla ja sitä mukaan esteiden määräkin alkaa pikkuhiljaa kasvamaan.
Lunan turkkia on välillä aika vaikea hoitaa, kun se menee niin helposti takkuun ja likaiseksi. Tässähän auttaa vain se, että harjaa ja leikkaa useammin turkkia. Turkkinsa takia, myös Lunan kuvaileminen on vaikeaa, sillä siitä ei meinaa saada aina kunnollisia kuvia. Kahdestakymmenestä kuvasta noin kaksi on yleensä onnistuneita.

Liljalla on viime aikoina mielialat vaihdelleet paljon. Ensin on pari hyvää päivää ja seuraavaksi pari huonoa päivä, eikä silloin anna ottaa syliin, saati laitta valjaita päälle ulkoilua varten. Parin huonon päivän jälkeen taas hyviä päiviä jne. Silti pyrin käsittelemään Liljaa joka päivä edes jollain tasolla. Sillä tärkeää on, että pupu hoidetaan, harjataan ja rapsutellaan, vaikka olisi huono päivä. Mutta muuten huonoina päivinä olen antanut olla aika rauhassa.
Onneksi Liljan kynsien leikkaus sujuu jo aika hyvin. Nyt kesä- ja heinäkuussa olemme onnistuneet leikkaamaan liljan kynnet sen suurempia ongelmia. Tiedä sitä sitten, miksi yhdessä vaiheessa kynsien leikkaus oli vaikeaa. Voihan se olla, että Liljalla oli joku paikka kipeä, murrosikä tai stressi muutosta varastoon, talveksi? Koska silloinhan loppusyksystä ne vaikeudet alkoivat. Kuin leikkaukset oli vaikeita, niin Lilja puri, räpiköi sylistä pois ja murisi. Mutta muutoin antoi käsitellä, aina välillä, ei toki aina. Kynsien leikkaus oli myös ihan tuttu juttu, sillä alkuun kaikki sujui hyvin ja yht'äkkiä syksyllä vaikeudet tuli. Mutta tärkeintä on se, että kynsien leikkaus sujuu nyt hyvin. Askel kerrallaan mennään eteenpäin meidän erityispupun kanssa.

Liljaa kutsumme erityispupuksi, sillä kaikki siirtymiset on sille vaikeita. Pistää hanttiin ulos mennessä, mutta kuitenkin viihtyy hyvin valjaissa, niin siksi on hassua, että pistää hanttiin valjaita kiinnittäessä. Ja kun mennään ulkoilun jälkeen takaisin häkkiin, niin taas pistetään hanttiin. Kuitenkin häkkiin päästyään menee johonkin nurkkaan lepäämään väsyneenä.

Sydän sulaa tälle kuvalle💓

Löysin pupujen häkistä kaksi kertaa veristä pissaa. Luulin sitä vereksi. Siitähän säikähdin, että mistä olisi tullut, mitä pupuille on sattunut. Oudoksi vielä teki sen, että veristä pissaa ei tullut joka kerta vaan silloin tällöin. Eikä kumpikaan pupuista ole loukannut itseään mitenkään. Päädyin sitten kertomaan kaverilleni ja kysymään neuvoa, kun hänellä on ollut kaneja. Hän antoi vaihtoehdot: pelletistä lähtee väriainetta tai voikukka. Pelletti meillä on ollut aina tuota samaa väriaineetonta ja kaurasta ei ole myöskään tullut mitään, joten päädyimme siihen, että syynä on voikukka, joka värjää virtsan tummaksi. Sillä Luna ja Lilja ovat saaneet voikukkaa niinä päivinä, kun veristä pissaa on ilmestynyt häkkiin. Suuri oli säikähdys, mutta onneksi asia selvisi muutaman voikukkakokeilun jälkeen, ja voikukkahan se syy olikin!

Tänä kesänä puput ovat reissanneet meidän mukana mökillä. Automatkat menevät hyvin, mutta meno kuljetus koppiin menee joka kerta pieleen. Sillä molemmat alkavat koppiin päästessään tappelemaan ja riehumaan. Välillä puput pitää päästää ulos kopista ja yrittää uudestaan. Onneksi molemmat rauhoittuvat pian, eikä matkan aikana nahistele, vaan köllöttelevät kylki kyljessä vierekkäin. Meillä on kissankuljetusboksi, joten tilaa kyllä on kahdelle pienelle kääpiölle. Reviirikiista vaan tulee esiin pienessä boksissa ja paikan vaihdoksissa.

Puput ovat keksineet, miten tiputtaa heinäkori, joten sitä heinäkoria saa jatkuvasti nostaa takaisin telineeseen ja heittelevät ruokakippoa jos sitä ei muista nostaa aamuruokailun jälkeen pois häkistä. Virikkeitä niiltä kyllä löytyy, mutta onko nämä silti vain leikkejä, vai ovatko puput tylsistyneitä? 

Tämmöiset oli tällä kertaa meidän pupujen kuulumiset, jatkuvasti sattuu ja tapahtuu jotain näiden kahden kanssa. Joten tylsää ei tule olemaan koskaan Lunan ja Liljan kanssa. 

Löytyikö suosikkikuvaa?

Vinkkejä tuntipostauksen kirjoittamiseen

Moikka! Seurailin erästä keskustelua, eräässä hevosbloggaajien WhatsApp-ryhmässä jossa oli keskustelua siitä, että miten saada kirjoitettua tavallisesta tuntipostauksesta hyvän, pitkän ja mielenkiintoisen. Siitä keskustelusta minulle tuli mieleeni tämä postausidea, joka koskee ratsastustuntipostauksia ja sitä, että miten saada hyvä postaus kirjoitettua. Eli toisin sanoin vinkkipostaus. Nämä seuraavat vinkit ovat vain jostain tulleet käyttööni, enkä ole niitä mistään erikseen etsinyt. Olen itse hyödyntänyt näitä paljon, varsinkin viime aikoina entistä enemmän. Joten tässä teille kaikille tuntipostauksia kirjoittaville (ja miksei muillekin) minun vinkkejäni miten saada hyvä tuntipostaus aikaiseksi. 

Minä käytän näitä seuraavia kysymyksiä, kirjoittaessani tuntipostauksia. Käytä sinäkin.

1. Mitä tunnilla tehtiin, missäkin vaiheessa? (alkukäynnit, verryttely, päätehtävä jne) Kerro niistä.
2. Mikä tehtävä onnistui? Kerro onnistumisesta
3. Mikä tehtävä epäonnistui? Kerro epäonnistumisesta
4. Mikä oli helppoa tai vaikeaa? Kerro.
5. Miltä hevonen tuntui tunnin kaikissa tehtävissä? Kuvaile, minkälainen hevonen oli. (laiska, reipas, energinen, pelokas jne)
6. Käytä kuvailevia sanoja (adjektiiveja)
7. Muista myös kertoa jos tunnilla on tapahtunut jotain spesiaalia, kuten tippuminen, säikähtäminen, pukittelu tai ryöstö! 
8. Postausta ei kannata julkaista heti, kun olet sen kirjoittanut valmiiksi. Anna postauksen muhia luonnoksissa pari tuntia, lue läpi ja korjaa mahdolliset toistavat lauseet ja virheet sekä lisää tekstiä jos olet jotain unohtanut kirjoittaa. Sillä myöhemminkin voi tulla lisää mieleen ajatuksia ja tapahtumia ratsastustunnista.
9. Jos teksi on lyhyempi, niin lisää kuvia vähän enemmän. Se antaa vaikutelman pidemmästä postauksesta. Eli näin: tekstiä, pari kuvaa, tekstiä, pari kuvaa tekstiä.

Kirjoita ensin runko, eli mitä teit ratsastustunnilla. (Runko: alkukäynnit, verryttely, päätehtävä, loppuverryttely ja -käynnit) Kirjoita sen jälkeen jokaiseen kohtaan miten mikäkin tehtävä sujui, miten onnistuit, mikä tehtävä meni heikommin, minkälainen hevonen oli kussakin tehtävässä ja mitä opit. Kerro myös postauksessa omat ajatuksesi tunnista, saamasi palaute ja kirjoita myös yhteenveto tunnista. Muista myös käyttää adjektiiveja ja vertailusanoja (esimerkiksi: laiska kuin etana, reipas kuin höyryveturi jne). Kirjoita, kirjoita ja kirjoita. Pikku hiljaa kirjoittamasi postauksesi paranevat, pitenevät ja onnistuvat. Vain kirjoittamalla kehityt bloggaamisessa, sekä löytää sen oman tyylin kirjoittaa. Kun olet löytänyt oman tyylisi kirjoittaa, älä luovu siitä, mutta toki voit kehittää kirjoitustasi lisää. Kirjoitustaito ei parane silmänräpäyksessä, yhdessä yössä, vaan siihen voi mennä kuukausia tai jopa vuosia. Minulla ainakin kirjoitustaito on pikkuhiljaa kehittynyt, tässä parin vuoden sisällä.

Seuraavaksi olen kirjoittanut kaksi esimerkkiä miten voit kirjoittaa tuntipostauksen ja yhden esimerkin miten ei kannata kirjoittaa tuntipostausta. Nämä seuraavat esimerkit ovat kuitenkin vain tiivistelmiä.

Esimerkki 1

Näin

Alkukäynneissä taivuttelin ja asettelin hevosta, hevonen oli laiskanoloinen vielä tässä vaiheessa. Eivätkä asetukset oikein onnistuneet, varsinkaan vasempaan kierrokseen, kun vasen kierros on vaikeampi hevoselle. Oikeaan kierrokseen sain hevosen taipumaan paremmin.

Raviverryttelyissä hevonen heräsi muutamien vaativien apujeni jälkeen. Ravissa jatkettiin taivutteluita ja voltteja. Tehtiin myös vasta-asetuksia, joita en oikein osannut, sillä tein niitä ensimmäistä kertaa. Vaihdoimme suuntaa ja teimme lisää vasta-asetuksia. Pikkuhiljaa ymmärsin tehtävän ja vasta-asetukset alkoivat sujumaan. Hevonen oli reipas, mutta pysyi hallinnassani. Ravailujen ja vasta-asetusten jälkeen meillä oli välikäyntien vuoro. Silloin kävin itsekin juomassa vettä, kun oli lämmin päivä.

Välikäyntien jälkeen aloitimme laukkatyöskentelyn puomeilla. Tässä vaiheessa hevonen kuumui, kun tykkää esteistä ja luuli, että nyt hypätään. Ensimmäisellä kerralla laukkapuomit meni tosi hyvin, mutta jo seuraavalla kerralla hevonen kiihdytti liikaa ja jouduin tekemään voimakkaampia pidätteitä sekä lisäämään voltit ennen puomeja. Pari kertaa menimme puomit ravissa, jotta hevonen jäisi odottamaan ohjeitani, eikä menisi oman mielensä mukaan. Pian sainkin hevosen kuuntelemaan minua ja antamiani ohjeita, jonka jälkeen päästiin laukkapuomit hyvin läpi. Tämä riitti meille tällä kertaa ja siirryin loppuraveihin.

Loppuraveissa ja -käynnissä hevonen oli rento ja pyöristyi hyvin. 

Tunnilla sain siitä palautetta, että pystyin mukautumaan hyvin puomeille, eikä minulla ollut ongelmia, vaikka välillä hypättiinkin puomit. Tällä tunnilla opein tekemään vasta-asetuksia. Kun tunti loppui, vein hevosen talliin, harjasin hevosen ja rapsuttelin sitä ennen pihattoon vientiä. 

Esimerkki 2

Näin

Hevoseni oli alkukäynneissä hidas, kuin etana. Jouduin tekemään paljon töitä, mutta millään en onnistunut saamaan hevosta motivoitumaan tehtäviin. Olimme koko tunnin pääty-ympyrällä, kentän kuivimmalla ja sulimmalla osalla, kun muu kenttä oli niin jäinen, että hevoset vain luistelivat. 

Aloitimme käynti-ravi siirtymiset. Minulla oli hankaluuksia saada hevonen raville. Onneksi onnistuin saamaan parit ravisiirtymiset, jonka jälkeen jatkoimmekin jo ravissa, jätimme siis siirtymiset pois. Vieläkin houkuttelin hevostani ravaamaan ja lopuksi jouduin komentamaan hevosen liikkeelle, jonka jälkeen ravi olikin letkeämpää ja hieman reippaampaa, mitä pari sekuntia aikaisemmin. Nopeasti opein tuntemaan missä vaiheessa hevosen vauhti alkaa hidastumaan, jolloin itse reagoin nopeasti ja muistutin hevosta ravaamaan. Taivuttelut alkoivat pikkuhiljaa sujumaan, vaikka hevonen laiskotteli, eikä mukamas olisi jaksanut. Pikku hiljaa sain hevosen liikkumaan pitempiäkin pätkiä reippaamin. Ensi kerralla varmasti tunti menee paremmin, kun hevonen on vähän tutumpi ja sitten osaan ratsastaa hevosta hieman paremmin.

Kun kenttä oli sen verran huonossa kunnossa, (eikä meillä ole maneesia) niin emme tänään laukanneet, mutta hyvitykseksi pääsimme kiertämään peltolenkin loppukäynneissä. Vaikka tänään oli kylmä päivä, niin minulla oli hiki tunnin jälkeen, sillä niin paljon jouduin tekemään töitä hevosen kanssa.
Palautetta sain siitä, että tunnin edetessä sain hyvin pidettyä ravin yllä pidempiä pätkiä. Sekä muistutuksen siitä, että aina ei voi onnistua. Tunnin jälkeen luovutin hevosen seuraavalle tuntilaiselle, mutta sitä, ennen kehuin ja rapsuttelin hevosta hetken ajan.

Esimerkki 3

Ei näin!

Moikka! Tänään pääsin ratsastamaan Ponilla. Poni oli tosi kiva tällä tunnilla. Tunnilla tehtiin voltteja, taivutuksia, ravattiin ja laukattiin. Mentiin siis ilman satulaa. Onneksi en tippunut vaikka Ponin ravi pompottaa. Loppukaarrossa sai tehdä maailmanympärysmatkan. Ensi postaukseen!! :)

Tämmöinen vinkkipostaus tuli kirjoitettua tällä kertaa. Toivottavasti näistä minun vinkeistä ja esimerkeistä oli teille jotain hyötyä ja apua. Tsemppiä kirjoitteluun.

Kiitolaukkaa kenttää ympäri

(Postauksen ratsastuskuvat c) Netta)

Moikka! Tänään meillä oli vaihteeksi estetunti, josta jo edellisessä tuntipostauksessa mainitsinkin. Viikko tuntui ekstrapitkältä, kun olin odottanut tulevaa estetuntia. Tänään sain tunnille Allin, kivan eestinponin. Tällä kertaa oli vain yksi tunti, joten sain varustaa Allin tunnille sekä hoitaa tunnin jälkeen. 

Olin kyllä tyytyväinen siihen, että sain Allin tänään estetunnille, sillä poni on niin tasainen ja rauhallinen hyppääjä. Muutenkin olen vähän tykästynyt Alliin.

Alkukäynneissä tein voltteja, asettelin sekä taivuttelin Allia. Aika ppian aloitimmekin jo raviverryttelyn. Ravissa taas tehtiin käynti-ravi siirtymisiä, jotta hevoset liikkuisivat hyvin eteen. Parien siirtymisten jälkeen poni alkoi mukavasti kuuntelemaan ja innostui hieman. Teimme käynti-ravi siirtymisiä molempiin suuntiin.

Pian aloitimmekin parilla verryttelyesteellä, ristikoilla. Ensin hyppäsimme oikeaan kierrokseen pitkällä sivulla olleen ristikon. Tästä ensimmäinen hyppy, meni pieleen ponin ohittaessa esteen. Heti perään hyppäsin uudestaan jolloin pidin oikean pohkeen vahvasti kiinni ponin kyljessä ja muistutin itseäni, että ponia suoraan menosta. Toinen hyppy sujui sitten paljon paremmin. Seuraavaksi hyppäsimme kaarevan linjan, joka oli kentän keskemmällä. Tässä oma ohjaaminen meni pieleen, kun tiet oli alkuun hakusessa, mutta otin uuden lähestymisen ja kaareva linja sujui tosi hyvin. Ensimmäisen esteen jälkeen laukattiin 3-4 askelta jonka jälkeen tuli pieni kaarros kohti linjan seuraavaa estettä kolmella tai neljällä laukka-askeleella linjan toiselle esteelle. Hevosilla tuli kolme ja poneilla tuli neljä laukka-askelta.

Tämän jälkeen aloimme hyppäämään viiden esteen rataa. Ensin hyppäsimme radan vasemmassa kierroksessa. Lähdettiin L-päädystä liikkelle, kaarroimme vasemmalle, kokorataleikkaalle jossa oli kaksi estettä, siitä käännyttiin oikealle ja hypättiin kaareva suhteutettu linja, jonka jälkeen hypättiin vielä radan viimeinen este, eli pitkällä sivulla pysty. Vasemmassa kierroksessa rata meni ihan hyvin, vaikka Alli oli  hieman laiska. Lopuksi menimme vielä saman radan, mutta toisinpäin, oikeassa kierroksessa. Aloitettiin kaarevalla suhteutetulla linjalla, seuraavaksi kokorataleikkaan ristikot ja viimeisenä pitkän sivun pysty. Oikea kierros ei ole Allille helppo, joten tässä vaiheessa viimeistään kaikki alkoi mennä pieleen. Nostin laukan ja ratsastin kohti kaarevaa linjaa ja juuri ennen estettä poni kompastuu jalkoihinsa ja kaatuu polvilleen. Nopeasti kuitenkin noustiin ylös ja matka jatkui uudella yrityksellä. Pysyin siis ponin selässä. Onneksi. Seuraava yritys ei vieläkään onnistunut, kun poni ei liikkunut kunnolla eteenpäin. Joten pääsin laukkaamaan Allilla niin kovaa kuin ponista vauhtia irtosi. Alkuun muistutin ponia hieman raipalla, että nyt laukataan, niin päättipä poni pukittaa. Laukattiin siis kaksi kierrosta kentän ympäri, niin kovaa, että minun korvissani vain ilma humisi, enkä oikein edes kuullut kunnolla saamiani ohjeita, mutta sen verran onneksi kuulin, että saan hypätä radan. Alkuun meinasi taas ohjaaminen jäädä viime tippaan, mutta nopean pelastukseni takia, päästiin koko rata kunnialla läpi, vaikka tiet meni alussa vähän mönkään, koska oma katseeni seikkaili esteiden puomeja kohti. Miksi? Koska en vieläkään muista kunnolla, että se pää pitää olla ylväästi ylhäällä ja katseen aina eteenpäin! Tänään siis tuli palautus maanpinnalle siitä, että ne virheet eivät häviä hetkessä. Vaikka se minulle mainiosti sopisi. 

Tässä rata piirretty vasempaan kierrokseen, numeroin esteet siinä järjestyksessä, missä ne hypättiin. Toivottavasti saatte komeasta piirustuksestani edes jotain selkoa :D

(C-pääty)

(L-pääty)

Tämän jälkeen olikin jo vuorossa loppuravit ja -käynnit. Ennen ravailuja oli pakko tyhjentää melkein kokonaan juomapulloni, sillä kahden kiitolaukka kierroksen ja esteradan jälkeen kurkkuni oli kuiva, kuin santapaperi ja kyllä sitä hengästyi jonkin verran. Silti tykkäsin laukata kerrankin ihan kunnolla kenttää ympäri. Loppuraveissa poni oli rento ja tyytyväinen sekä hakeutui hyvin eteen ja alas. 

Alkutunti sujui hyvin ensimmäiseen rataan saakka, mutta sen jälkeen kävi jotain ja lopputunti menikin sitten heikommin. Alle oman tason. Tällä kertaa ei ollut niin onnistunut tunti, varsinkaan lopussa. Mutta tästä on vain suunta eteenpäin. Kehuja sain siitä, että mukaudun jo paljon paremmin hyppyihin mukaan, enkä jää enää jälkeen. Mikä on tärkeä edistyminen esteillä. Onneksi sekaan tuli silti niitä onnistuneita hyppyjä myös. Joten, kyllä tämä tästä vielä lähtee sujumaan.

Oletteko päässeet viimeaikoina hyppäämään?

Bloggaaminen

Moikka! Tämä postausidea syntyi muutama päivä sitten ja kirjoitin suurimman osan viime yönä, kun en oikein saanut nukutuksi, joten hyödynsin ajan kirjoittamalla hiljaisessa mökissä tätä postausta. Tällä kertaa haluan purkaa ajatuksiani bloggaamiseen ja postausten sisältöön liittyen. Eli siitä, että minkälaista tekstiä minä tykkään kirjoittaa ja lukea blogeissa, minkälainen on mielestäni hyvä postaus.

Kun aloitin bloggaamisen pari vuotta sitten, niin päätin silloin heti, että kirjoitan tänne mahdollisimman positiivisesti, mutta silti rehellisesti. En lähde kaunistelemaan tai valehtelemaan asioita joita tänne kirjoitan. Tämä linja on säilynyt tähän päivään asti ja aion jatkaa samalla linjalla. Minun tyyliini myös kuuluu kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi. Ja tästähän olen palautetta saanut, että postaukset voisivat olla pidempiä, mutta minun on vain jostain syystä vaikea kirjoittaa pidempiä postauksia.

Haluan kirjoittaa postaukset positiivisesti, sillä kukaan ei varmasti halua tai tykkää lukea negatiivisia postauksia. Sellaisia missä koko postaus on alusta loppuun valittamista epäonnistumisesta. Eikä niitä myöskään ole kiva kirjoittaa. Tai itse ainakaan en tykkää kirjoittaa hyvin negatiivisia postauksia. Positiivisesti kirjoitettu postaus tuo myös lukijalle hyvän mielen. 

Haluan myös kirjoittaa rehellisesti esimerkiksi huonosti menneestä ratsastustunnista. Tässä esimerkkipostaus. Sillä en kuitenkaan halua valehdella tunnin menneen hyvin, vaan sen takia, että pystyisin/joutuisin kirjoittamaan positiivisesti. Itse koen, että postaus joka sisältää negatiivisen sävyistä tekstiä huonosti menneestä ratsastustunnista, niin siitä postauksesta saa positiivisemman, kirjoittamalla esimerkiksi mitä silloin oppi, vaikka hevosesta tai tunnista ylipäätään, tai jos joku tehtävä onnistui hyvin. Pieni yksittäinen positiivinen lause tai kirjoittajan saama kehu, joka mainitaan postauksessa tuo uutta sisältöä tekstiin. Yleensä myös niistä huonosti menneistä tunneista ja ratsastustunneilla tulleista virheistä oppii, varsinkin silloin, kun niitä (virheitä) käy läpi. Esimerkiksi täällä blogissa. Itseäni ainakin on helpottanut seuraavaan tuntiin se, kun olen purkanut ratsastustuntejani ja saamaani palautetta tänne blogiin.

Hyvin helposti suositummat bloggaajat saavat postauksiinsa kommentteja siitä, kuinka heidän bloginsa ovat pinnallisia kivojen postausten takia. Mikä on harmi, sillä moni varmasti jakaa mielummin blogiinsa niitä kivoja ja onnistuneita juttuja. 

Kuitenkin loppujen lopuksi jaan hyvin pienen osan elämästäni blogiini. Sillä tykkään kirjoittaa ennemmin tehdyistä reissusta, kuin esimerkiksi normaalista koulupäivästä ja arjesta. Ratsastustunneista, treeneistä, kisoista tai pupujen kuulumisista jne tulee hyvin rehellisesti kirjoitettua postaukseen tärkein ja oleellisin osuus ja aihe. Jolloin tietysti jätän postauksista niin sanotusti "turhimmat" asiat pois, koska koen, että minun ei tarvitse kuitenkaan tehdä millintarkasti listaa siitä, kuinka olen mihinkin kellonaikaan puput ruokkinut tai kuinka paljon ovat valjaissa ulkona jne. Kyllä, puput ruokitaan joka ikinen aamu ja pidetään päivittäin valjaissa vaikka en niistä mainitsemaan aina postauksissa. Eikä hevosen varustamisesta saa mielenkiintoista juttua, ellei siinä ole tapahtunut esimerkiksi varpaille tallomista tai jotain muuta kommellusta. Aika usein myös minulle laitettu hevonen jolla ratsastan tuntini, on jo kentällä edellisellä tunnilla. Eli 90 prosenttisesti minun ei tarvitse varustaa hevostani tunnille. Tai riisua varusteita, sillä hevonen jatkaa vielä kolmannelle tunnille. Jos vain kolmas tunti on. Yleensä on.

Itse myös tykkään lukea positiivisia, mutta silti aidosti ja rehellisesti kirjoitettuja postauksia. Minusta on kiva lukea postauksia, joissa bloggaaja kertoo rehellisesti asioista, joissa onnistui tai missä epäonnistui. Sillä kaikilla on lupa epäonnistua välillä, eikä sitä tarvitse hävetä. Aitous, rehellisyys ja positiivinen asenne ovat tärkeimpiä asioita bloggaamisessa. Nämä myös pitäisi näkyä blogeissakin. 

Eli postauksen yhteenvetona haluan sanoa/tiivistää, että aito, rehellinen, oleelliset asiat ilmi tuotuna, positiivisella asenteella kirjoitettu postaus on parhain. Ne ovat kivoimpia lukea ja antaa lukijalle mahdollisimman aidon ja rehellisen kuvan postauksen sisällöstä ja tapahtuneista, oli aihe mikä tahansa. Toki on myös se, että on aiheita, kuten eläimen tai ystävän menettäminen joista ei millään saa mitään positiivista esille, eikä tarvitsekaan.

Olisi hyvin mielenkiintoista päästä lukemaan teidän ajatuksia blogin sisältöön liittyen. Eli siitä, että minkälaista tekstiä tykkäätte lukea ja kirjoittaa? Toivoisin keskustelua kommentteihin, tai tee vaikka oma postaus, jonka voit linkata tämän postauksen kommentteihin, niin pääsisin teidän ajatuksia ja mielipiteitä (postausten sisältöön liittyen) lukemaan. Oikein mukavaa torstai-iltaa kaikille. 😊

Ensimmäinen yhteinen vuosi

Moikka! Kahdestoista päivä heinäkuuta 2016, eli tasan vuosi sitten meille muutti kaksi pientä kääpiöluppakorvakania Luna ja Lilja. Menneeseen vuoteen on mahtunut paljon tapahtumia, kuten muutamia karkaamisia, kynsien leikkuun totuttelua (vaikeuksia), reissaamista mökille, estehyppyharjoittelua, uusia asuinympäristöjä sekä paljon muuta mukavaa ja ei niin mukavia asioita. Kaikesta huolimatta meillä on ollut tosi mukava ja tapahtumarikas ensimmäinen yhteinen vuosi. Toivottavasti tulee monta mukavaa vuotta vielä lisää! Tässä vähän muistelua ensimmäisestä yhteisestä vudesta kuvien ja videoiden kera.

(Pahoittelut kuvalaadusta, nämä ensimmäiset kuvat on otettu puhelimella ja kärsineet monista siirroista, joten siksi laatu on kärsinyt)

Tälläisiä pikkuisia palleroita Luna ja Lilja oli meille tullessa

Mä en kestä, Luna ja Lilja on ollut niin pieniä ja söpöjä pikku palleroita.

Ja nyt vuoden 2017 keväällä ja kesällä

Minun ensin piti tehdä yksi isompi video Lunasta ja Liljasta, mutta kaiken puhelinsäätöjen takia videoklippejä ei enään ollut, enkä niitä koneelta enään löytänyt, joten tässä teille kolme videota Lunasta ja Liljasta.

Ensimmäinen osa

Toinen osa

Kolmas osa

Täältä pääset lukemaan postauksen, kun puput tulivat meille ja täältä taas pääset lukemaan minkälainen oli pupujen ensimmäinen viikko. Mukavia lukuhetkiä!