Torstain kootut

Tänään on vuorossa hieman erilainen postaus, kun yleensä. Tälläistä postausta en ole ennen toteuttanutkaan. Tämän postauksen ideana on, että kerron torstain kirjaimilla, jotain mitä mieleeni kirjaimesta tulee, päivääni liittyvää tai asioita joista tykkään tai mitä odotan.

T = työssäoppiminen. Odotan innolla lokakuussa alkavaa työssäoppimista, joka kestää joulukuuln ensimmäiselle viikolle asti. Mutta sitä ennen parisen kuukautta vielä pitäisi malttaa olla koulussa.

O =  Opiskelu on välillä rankkaa, kun päivät "pitenivät" hieman, mutta kuitenkin kivaa. Siis jos on mielenkiintoisia tehtäviä. ;D Onneksi joku toinen jakso on sitten kevyempi.

R =  Ruokala. Inhoan käydä lounaalla ruokalassa, sillä se on aina täynnä ja usein jonot  ylttävät yli ulko-ovien. Talvisin se on inhottavinta seistä ulkona ja odottaa... (näinä kertoina skippaan ruokailun)

S = Siivouspäivä. Asuntolassa huone pitää siivota kerran viikossa. Olemme kämppikseni kanssa jakaneet siivousvuorot siten, että toinen imuroi huoneen ja toinen siivoaa vessan ja seuraavalla viikolla toisinpäin. Vuoroni on siivota vessa.

T = Tiia on kämppikseni asuntolan huoneessa. Onneksi on mukva, rento ja kiva kämppäkaveri.

A = Aikaiset aamut joita inhoan yli kaiken. Millään ei aamulla jaksasi herätä kouluun, mutta onneksi kylmä suihku ja kuuma kahvi pelastavat ja herättävät aamuisin.

I = Instagram on paras sovellus! Selailen instagramia usein ja toisinaan saatan uppoutua siihen tunneiksi. Instagramiin on kiva jakaa onnistuneita kuvia sekä päivittää miten ratsastukset ovat menneet. Instagramista on myös hellppo seurata blogeja.

Tätä postausta oli  oikeastaan aika hauska tehdä, kun jouduin miettimään joitain kohtia hieman enemmän. Toivottavasti tekin tykkäsitte lukea tätä postausta. Kertokaa tämän postauksen kommenteissa oliko mielenkiintoinen vai turha postaus? Haluaisitteko tälläisiä postauksia lisää? Jos toteutat tämän postauksen omassa blogissasi, niin mainitsethan minut/blogini postauksessasi. Mukavaa torstaita kaikille!

Miten blogi on kehittynyt kahdessa vuodessa?

Blogin kaksivuotispäivän kunniaksi haluan taas tehdä jonkun erikoispostauksen, joka on jonkun lukijan toivoma, vaikka niitä erikoispostauksia on viime aikoina ollut hieman enemmän. Sain muutamia ehdotuksia ja yksi oli ehdotus siitä, että miten blogi on kehittynyt kahdessa vuodessa. Tavallaan tämä postaus on kuin analyysissä oma blogi. Siinä oli idea mitä lähdin mielenkiinnolla toteuttamaan. Sillä aihe on blogilleni hyvinkin ajankohtainen tällä hetkellä. Q&A:takin ehdotettiin, mutta ajattelin sen säästää myöhemmälle, ehkä joulukalenteriin. Sillä siitä postauksesta ei ole kovin kauaa, kun viimeksi toteutin parikin kappaletta.

Blogin aloitin vuonna 2015. Tasan kaksi vuotta sitten. Blogin tekemisen idean sain luokkakaveriltani, joka piti silloin blogia ja teki videoita. Hauduttelin ideaa pari päivää ja päädyin hänen neuvoilla blogin tekemään. Aloittaessani blogin olin kaikesta blogiin liittyvistä ihan tietämätön. En osannut tehdä oikeataan blogiin yhtään mitään. tyydyin siihen mitä Blogger tarjosi. Ensimmäinen ulkoasu oli banneriton ja omalla tavallaan räikeä. Blogistani puuttui lukijapalkki ja sivupalkista kaikki oleellinen. Aloituspostauskin oli todella hirveä. Ihan oikeasti, hirveä! Ensin kerron itsestäni listamuodossa ja sen jälkeen vaihdan aihetta mielipiteeseen. Joten piilotin sen tätä postausta kirjoittaessani.

Tällöin blogi kulki nimellä "My life" ja blogin linkki oli joku nimeeni liittyvä linkki. Niin masssanimi, kuin olla ja voi. Olin vain siihen nimeen pienen hetken tyytyväinen. Sillä netistä luin, että se on huono/massanimi ja halusin heti vaihtaa nimen. Aika nopeasti tein vaihdoksen, kenellekkään siitä kertomatta ja blogista tuli Elämää hevostytön kengissä. Kaverini keksimä nimi. Mutta ei hänen, joka auttoi minua blogin tekemään. Linkin keksin blogin uudesta nimestä. Onneksi muutos ei haitannut sillä lukijoita ei ollut, kuin pari hassua. 

Pikkuhiljaa aloin oppimaan bloggerista, omasta blogistani  ja sen käytöstä. Onnistuin lisäämään lukijapalkin, kun kysyin kaveriltani neuvoa. Jolloin tietysti lukijoitakin alkoi pikkuhiljaa tulemaan. Aloin oppimaan ja kiinnostumaan ulkoasun muokkaamisesta vähän kerrallaan. Aloin myös harjoittelemaan bannereiden tekoa, siinä kovin hyvin onnistumatta. Bannerit oli aluksi kolmen kuvan kollaaseja - puhelimella ostetuilla kuvilla tai yksinkertaisia tekstibannereita. Tekstibannerit on kyllä ihan kivannäköisiä, vaikakin pitemmän päälle hieman tylsiä.

Bloggaamisen aloittaessani tekstit oli lyhyitä, puhe- ja kirjakielen sekoituksella kirjoitettuina, kirjoitusvirheillä säestettyinä, monella huonolla puhelinkuvalla tekstin lopussa. Vuonna 2016 kirjoittaminen alkoi pikkuhiljaa sujumaan. Tekstin laatu parani ja piteni vuoden aikana paljon. Tällöin aloin myös kiinnittämään taas ulkoasuun huomiota. Aloin kunnolla opettelemaan ulkoasun muokkaamista. Enkä enää tyytynnyt pelkästään Bloggerin tarjoamaan valmiiseen pohjaan. Aloin tutkimaan CSS-koodeja, vaikka alkuun en niistä ymmärtänyt yhtään mitään. Muutamaan otteeseen myös menetin hermoni koodeihin. Otin inspiraatiota muiden blogeista ja aloin käyttämään CSS-koodeja blogissani, koska muilla blogit oli niin hienoja, että itsekin halusin muokata blogiani koodeilla. Testailin ja testailin ja otin käyttöön erilaisia koodeja jotka muokkasivat ulkoasua kivasti. Bannerit pyysin jonkun tehdä, kun itse en osannut tai käytin itse tekemmiäni tekstibannereita.

Vaikka postausten teksti oli alkanut paranemaan, selkeytymään ja pitenemään, niin puhelimen kuvat eivät heti hävinneet blogistani. Sillä en omistanut kameraa, eikä tallilla mukanani ole ollut kuvaajaa jolla olisi järjestelmäkamera. Silti en ole kyllä saanut kovin paljoa negatiivista palautetta kuvista joita on puhelimella otettu ja jaettu blogiin. Moni itseasiassa kehui kuviani. Kuvia aloin lisäsämään blogitekstin väliin. Näyttihän se kivemmalta, kuin monta kuvaa tekstin lopussa.

Nyt ollaan vuodessa 2017. Alkuaikojen blogi on muuttunut paljon. Blogin nimi ja linkki vaihtui. Aika nopeastikin. Postausten pituus vaihtelee vieläkin aika paljon, riippuen täysin kirjoitettavasta asiasta. Tykkään myös kirjoitella lyhyesti ja ytimekkäästi. Kuitenkin kaikki oleelliset asiat kerrottuna postauksissa. Blogitekstin tykkään tasata molemmille reunoille, sillä postaus näyttää silloin tasapainoiselta. Kirjoitusvirheitä ei tule paljoa, mutta tulevat kirjoitusvirheet korjaan oikofixilla. Sillä virheitä tulee aina kaikille. Ja ne on tärkeää korjata. Ulkoasu on siisti, sivupalkissa on sopivasti kaikkea oleellista ja CSS-koodit on tullut jonkin verran tutuiksi. Lukijamääräkin on kasvanut tämän vuoden aikana tosi kivasti.

Kuvien laatu parani kesäkuussa, kun ostin ensimäisen oman kameran. Ja alkaessani pyytämään isosiskoani kuvaamaan ratsastustuntejani hänen kamerallaan. Bannereita en oikein vieläkään osaa tehdä kunnolla. Bannerini ovat aika yksinkertaisia, sillä kaikki kuvien rajaaminen ja tarkkuutta vaativat jutut on aika vaikeita näkövammani takia. Vaikka kovasti olen harjoitellut, niin ei oikein harjoitukset tuota tulosta. Pitää vain harjoitella ja harjoitella bannereiden tekoa. Mikään muu ei auta. Seuraava tavoitteeni onkin se, että osaisin tehdä tarpeeksi hienon bannerin, joka olisi osittain läpinäkyvä ja joku ratsastuskuva olisi rajattu irti kuvasta. 

Bloggaaminen on siitä hieno asia, että tässä itse oppii paljon uutta jatkuvasti ja näkee oman kehityksen lyhyessä ajassa tosi helposti. Pystyy helposti vertailla vanhoja tekstejä ja/tai bannereita uusimpiin teksteihin ja/tai bannereihin. Muilta bloggaajilta saa myös helposti neuvoa ja apua ihan mihin tahansa ongelmaan tai vaikka bannerin tekoon.

Kiitos kaikille blogini lukijoille, niin uusille kuin vanhoillekkin. Olisi kiva tietää, että onko menossa mukana, ketään alkuaikojen, kahden vuoden takaisia lukijoita, jos on niin ilmianna itsesi tämän postauksen kommenteissa. Kiitos myös kaikista kivoista kommenteista, kuten neuvoista blogin suhteen ja rakentavasta palautteesta. Kiitos, että seuraatte alkuun itselleni tarkoitettua päiväkirja-blogia ja nykyäänkin tämä on jonkinmoinen päiväkirja elämästäni hevotyttönä!

Paljon onnea Elämää hevotytön kengissä-blogi 💖

Vähemmän vihaa, enemmän rakkautta

Ei ole sanoja, ei ole ymmärrystä. Päälimmäisenä mielessä on vain hämmennys ja järkytys Turun tapahtumien vuoksi. Maailma on julma paikka. Mutta kaiken julmuuden ja vääryyden tilalla pitäisi olla paljon enemmän hyvää, paljon enemmän rakkautta. Meidän kaikkien pitäisi välittää toisistamme, tehdä ja sanoa hyvää toisillemme ja auttaa toisiamme.

Voimia kaikille läheisensä menettäneille sekä loukkaantuneille ❤️

Pelottava myrsky

Kun minulla alkoi viime viikon keskiviikkona koulu, niin muut perheenjäsenet suuntasivat viimeisten lomapäivien takia mökille, keskiviikosta perjantaihin. Mökkeilystä puput oli alkuun ihmeissään. Tutkivat kunnolla mökkihäkkiä ja siellä olevia tuoksuja, eivätkä millään malttaneet edes syödä tuoreruohoa. Eikä Lilja myöskään oikein viihtynyt valjaissa, vaan halusi takaisin häkkiin. Seuraavina päivinä olivat sitten taas viihtyneet ja tottuneet mökkielämään.

Perjantaina kotihäkissä molemmat vetivät ensiksi rallit, nuuhkivat paikat läpi ja lopuksi kävivät vierekkäin köllöttelemään. Pupujen vain piti varmistaa, että kaikki on ennallaan häkissä, eikä mikään ole muuttunut.

Lauantaina ollut myrsky oli varmasti pupuille pelottava kokemus. Sillä ennen eivät ole kuulleet ukkosta ihan yläpuolellaan, eivätkä nähneet välkkyviä salamoita. Viime kesänä ei tainnut olla tällästä myrskyä, mitä lauantaina oli. Molemmat pysyttelivät häkin sisäpuolella sadesuojassa ja olivat kokoajan kylki kyljessä. Onneksi myrsky ei ollut kauhean raju meillä päin, vaikka myrsky kestikin melkein pari tuntia. Enimmäkseen satoi vettä, muutaman salaman ja ukkoskuuron kera.

Sunnuntaiaamuna äiti avasi ikkunoiden verhoja ja ihmetteli, kun pupuja ei näkynyt ulkosalla. (Yleensä ovat paljon ulkopuolella) mennessään terassin lasiovia aukaisemaan, äiti huhuili pupuja "missä puput on" ja silloin Lilja ensimmäisenä loikki häkin ulkopuolelle, Luna perässä. Kun menin aamulla yhdeksän aikoihin ruokkimaan pupuja, niin iloisesti tulivat vastaan kaltereita vasten nojailemaan. Myöhemmin sunnuntai keskipäivällä mennessäni pupuja katsomaan ja antamaan heille omenaa pikkusiskoni kanssa puput eivät olleet enää ulkona, vaikka sää oli hyvä. Kumpikaan ei myöskään reagoinut millään tavalla huhuiluini, jolloin pikkusiskoni sanoi "puput on kuollut" kysyin sitten pikkusiskoltani, että "miten olet semmoista keksinyt" pikkusiskoni vastaus oli, että "ne on säikähtänyt eilistä myrskyä tai jotain. Säikähtäessään pupu voi kuolla." Oikeassahan pikkusiskoni on siinä, että pupu säikähtäessään voi kuolla, kun saa sydänkohtauksen. Hyvä hänen myös tietää se, ettei säikyttele pupuja. Mutta meidän pupuilla oli onneksi kaikki hyvin, sisäpuolella mökin päällä köllöttelivät ja tulivat ovelle vastaan ja rapsutuksia kerjäämään, kun menimme pupujen häkkiin tarjoamaan niille omenaa. Molemmat nirsoilivat alkuun tarjoamiani omenaviipaleita, kun kuori oli ryppyinen, hetken tutkittuaan molemmat alkoivat popsimaan omenoita ja nopeasti omenalohkot katosivat parempiin suihin.

Myöhemmin iltapäivällä pidin Liljaa ulkona valjaissa. Valjaiden laitto meni tosi hyvin. Enää Liljalla ei ole ollut vastarintaa valjaiden laiton aikana. Ensin Lilja ei meinannut ulos mennä, mutta kun tajusi, että pääsee vapaammin loikkimaan niin loikkasi mielellään ulos. Valjaissa pupu oli noin puolituntia. Jonka aikana purki energiaansa paljon. Loikkien minne sattuu. Eikä meinannut naru aina riittää, kun Lilja lähti kunnolla spurttailemaan. Häkkiin meno myös sujui hyvin, vaikka ensin ei olisi häkkiin muka halunnut. Heti kun pupu oli valjaista irti, niin otin Liljan vielä hetkeksi syliini rapsutettavaksi. Rapsutushetken jälkeen Lilja loikki Lunan luokse ja jäi köllöttelemään kaverinsa viereen, jolloin Luna alkoi pupukaveriaan rapsuttamaan. Raukka väsähti rankasta lenkkeilystä.

Illalla vielä alkoi uudestaan satamaan vettä ihan kunnolla ja pari kertaa jyrähti ihan yllättäen kohdallamme. Aurinko paistoi ja vettä satoi. Puput oli taas sateensuojassa häkin sisällä.
Maanantaiaamuna mennessäni ruokkimaan puput, niin molemmat oli taas normaaliin tapaan ulkona vastassa, tulivat myös kaltereita vasten keräämään rapsutuksia, kuullesani minun tulevan. 

Tämmöiset oli tällä kertaa Lunan ja Liljan kuulumiset. Luppakorvat toivottaa kaikille kivaa viikkoa ja tsemppiä koulun alkamiseen! Löytyikö suosikkikuvaa?

Pitkästä aikaa Vikkanin selässä

Viikollahan jo mainitsin minulla koulun alkaneen tämän viikon keskiviikkona. Ensimmäinen kouluviikko, puolikas semmoinen on ohi ja eilen tulin kotiin. Fiilikset on hyvät ja väsyneet. Koulussa saimme toisena päivänä jo tietää tulevat työharjoittelupaikat ja ajat. Muutenkin nämä kolme ensimmäistä päivää oli aika rentoja. Mukavaa oli nähdä luokkakavereita ja tutustua asuntolassa uusiin ihmisiin. Myös meidän luokkaan tuli uusi opiskelija, mikä tuntuu hieman oudolta, kun luokasta on tullut kahden vuoden aikana "oma porukka", mutta emmeköhän nopeasti häneen tutustu. Hyvillä fiiliksillä koulussa olin ja kavereita näin, mutta on se matkustelu ja kouluympäristö alkuun väsyttävää, mutta siihen kyllä tottuu nopeasti.

Mutta postauksen aiheena on tämän päivän ratsastustunti, eikä höpinät koulusta. Tallille päästyäni ja ilmoitustaululta nähtyäni, ilahduin, kun pääsin tosi pitkästä aikaa ratsastamaan Vikkanilla. En edes muista, koska viimeksi olen Vikkanilla ratsastanut, niin paljon olen viime aikoina poneilla ratsastellut. Vikkan oli karsinassa, joten aloitin harjaamaan ja varustamaan hevosta ja itsenäni tuntia varten. Yhdeltä lähdettiin kentälle, kun tunti alkoi silloin.

Kentällä mittasin ensin jalustimet sopiviksi, tällä kertaa laitoin jalustimia pikkuisen lyhyemmiksi, mitä viime tunnilla, mutta en kuitenkaan kovin paljoa. Satulavyötä kiristin vielä penkin avulla, kun pituus ei riitä vyön kiristykseen. Nousin Vikkanin selkään, joka tuntui korkealta ja isolta, kun olen viime aikoina, koko kesän ratsastanut tosi paljon pienemmillä poneilla.

Alkukäynneissä totuttelin parin kentän kierroksen verran hevoseen ja Vikkanin askeleisiin. Nopeasti totuin ja hevonen alkoi tuntua tutulta Vikanilta. Aloitettiin tunti vasemmalla kierroksella, tekemällä käynnistä pysähdykset L ja C-päätyihin. Parien pysähdysten jälkeen lisättiin pitkälle sivulle pujottelu ja s-kirjaimeen toisen pitkän sivun keskellä voltti. Alkuun tuntui, että Vikkan ei oikein taivu volteilla ja käyntikin oli aika reipasta, mutta muutamien pujotteluiden ja pysähdysten jälkeen sain hevosen taipumaan voltilla ja ympyröillä, sekä kuuntelemaan.

Jatkettiin samaa pujottelutehtävää ravissa, mutta jätettiin pysähdykset pois. Vieläkin mentiin vasemmassa kierroksessa. Pysähdysten tilalla tein L, S ja C kirjainten kohdalla aina voltit. Tehtävä sujui hyvin, Vikkan alkoi taipumaan lisää ja paremmin volteilla ja pujottelu meni kanssa silleen, miten piti. Pujottelussa piti saada mahdollisimman pienet ja loivat käännökset. Vikkan oli ravissa reipas, mutta pysyi hyvin kuulolla.

Vaihdettiin suuntaa oikeaan kierrokseen ja tultiin ensin pujottelu kerran käynnissä, jonka jälkeen jatkettiin pitkällä sivulla samaa pujottelutehtävää ja voltteja kentän päätyihin ja toiselle pitkälle sivulle. (L, S ja C kirjaimiin) Kun ravailut, voltit ja pujottelut oli ravailtu ja pujoteltu, niin olikin jo välikäyntien vuoro.

Välikäyntien jälkeen laukattiin siten, että nostettiin laukka L-päädystä, pitkän sivun keskelle tehtiin iso ympyrä ja laukattiin C-päätyyn ja siirryttiin käyntiin. Aloitimme laukkatehtävän oikeassa kierroksessa, joka on Vikkanille vaikeampi kierros. Ensimmäinen nosto meni vähän mönkään, eikä laukka ihan kohdillaan noussut, mutta muutamien nostojen jälkeen laukka rullasi oikeassa kierroksessa ihan kivasti. Vaikka alkuun jostain syystä jännitin, eivätkä jalat pysyneet rentoina. Monet kerrat käyntiin siirtyminen tuli ravin kautta. Tehtiin samaa laukkatehtävää myös vasempaan kierrokseen, joka oli huomattavasti helpompi kierros Vikkanille. Laukat nousi hyvin, mutta ympyrät välillä vähän levähti. Vasemmassa kierroksessa enää en oikeastaan yhtään jännittänyt jalatkin pysyi rentoina alhaalla ja paikoillaan. Loppua kohden hevonen innostui laukassa. Kertaakaan en saanut siirrettyä suoraan käyntiin, vaan siirtyminen tuli ravin kautta. Mutta sillä ei tainnut olla sen suuremmasti väliä.

Laukan jälkeen menin hetken käyntiä, jotta Vikkan rauhoittuisi ja ravi olisi tasaista. Hetki, kun raviin siirryin, niin hevonen lähti kaahottamaan. Eikä millään olisi halunnut kuunnella saati sitten hiljentää vauhtiaan. Istuin alas harjoitusraviin, tein paljon puolipidätteitä ja voltteja. Yritin saada Vikkanin kuulolle. Ainoastaan volteilla hevonen kulki rauhallisena, joten otin vielä lisäksi muutamat käyntisiirtymiset ja pysähdykset. Pikkuhiljaa hevonen rauhottui ja ravi tasaantui, jonka jälkeen sain luvan keventää. Vikkanilla on aina laukan jälkeinen ravi aikamoista kaahottamista, mistä se rauhoittuu aina tajutessaan sen, ettei pääse menemään miten tahtoo. Itse vaan en heti muisatanut tätä "ongelmaa", muttta nopeasti se mieleen palautui. Loppukäynneissä hevonen oli ihan rento ja ehkä vähän väsynyt. Tunnin loputtua vein Vikkanin takaisin talliin, harjasin kunnolla, juotin sen ja päästin tarhaan syömään päiväheiniään.

Oli kyllä mukava tunti. Vikkan tuntui alkuun oudolta, erilaiselta, isolta ja isoaskeleiselta, mutta nopeasti siihen totuin ja nopeasti hevonen oli vanha, tuttu Vikkan. Oli kerinnyt tulla ikävä tätä hevosta. Tänään meillä oli myös uuden opettajan pitämä tunti. "Uusi" opettaja olikin ihan mukava, nuorempana, joskus seitsemän vuotta sitten, siitä samaisesta (joka nyt tuli takaisin) opettajasta vain oli saanut vähän erilaisen kuvan. Tunnin jälkeen hän sanoi, että olen kehittynyt taitavaksi ratsastajaksi. Hämilläni kiitin kommenttia. Sitä kommenttia jäin miettimään, mutta tottahan se on. Melkein seitsemän vuotta sitten olin vasta aloittanut ratsastuksen ja olin ihan kokematon. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin olen vanhempi, kokeneempi ja kehittyneempi ratsastaja. Seitsemään vuoteen mahtuu paljon erilaisia ratsastustunteja erilaisilla hevosilla. 

Mitä koulun jälkeen?

Moikka! Kuten varmasti moni ajattelee, niin kyllähän se kesäloma meni tosi nopeasti. Kesä oli (ja on edelleenkin) vaikka kelit vaihteli hyvinkin radikaalisti. Onneksi takana on mukava ja hyvin tekemisen täyteinen loma. Nyt ollaan jo elokuussa, kuukaudessa jossa monella alkaa koulu. Minulla alkoi jo tänään koulu. Ei ihan mikä tahansa lukuvuosi, vaan kolmas ja viimeinen vuosi Hämeenlinnassa sosiaali- ja terveysalalla, ammattikoulussa. Kuitenkin tuntuu siltä, että vastahan kaikki istuivat hiljaisina valitsemillaan pöydillä ja opettaja selitti meille alkavista opinnoista. Ei kyllä uskoisi, että nyt on minulla viimeinen vuosi alkamassa. Sillä niin nopeasti kaksi ensimmäistä ja tapahtumarikasta opiskeluvuotta ovat menneet.

Kolmannella opiskeluvuodella kivointa on se, että työharjoittelut saa vihdoin ja viimein omalle kotipaikkakunnalle. Ensimmäisellä ja toisella vuodella meidän työharjoittelut oli Hämeenlinnassa. Viihdyn kyllä Hämeenlinnassa koulussa ja asuntolassa, kun siellä on kavereita, mutta työharjoittelut on vain parhaita! Onhan sitä myös kiva olla kotonakin, kun pääsee paremmin/enenmmän tallille ja pupujen kanssa pystyy puuhailemaan kaikkea mitä nyt kesällä olemme aloittaneet. Kotipaikakunnalla olevat työharjoittelut myös auttavat tulevaisuudessa töiden saantiin.

Asuntola-asumisessa on kuitenkin se huono puoli, kun ei saa kunnolla omaa rauhaa, jota aina silloin tällöin iltaisin kaipaa. Näet viitenä päivänä viikosta ensin koulussa kahdeksan tuntia ja loppuajan asuntolassa henkilöitä joiden kanssa ei tule kovin hyvin toimeen, niin kyllä voin sanoa sen, että on välillä aika uuvuttavaa. Toki siellä kuitenkin on enemmistö kivoja kavereita. Myös matkustaminen Hollolan ja Hämeenlinnan välillä joka viikko on raskasta. Mutta en valita, sillä tämä ratkaisu oli ainoa ja minulle parhain vaihtoehto.

Ammattikoulun jälkeen tarkoituksena olisi lähteä töihin, mieluiten johonkin päiväkotiin, jos vain jostain töitä tulen saamaan. Toivon, että saan töitä, niin on sitten arjessa rytmi ja päivissä tekemistä. Kuitenkin vähän mietityttää, että mitä jos en saakkaan töitä? Mitä sitten käy? Senhän näkee vasta silloin, kun on aika töitä haeskella ja etsiä. Töiden saantiin en vielä kuitenkaan energiaani tuhlaa, sillä vielä ei ole sen aika. Haluan jäädä Hollolan tai Lahden alueelle, eli en ole lähdössä sen kauemmas töiden tai asunnon perässä. Myös minun sisaruksia, sukulaisia ja ystäviä asuu paljon Hollolassa ja Lahdessa, näin ollen kaikki on lähellä.

Tällä hetkellä asun vielä kotona (viikonloput ja lomat) vanhemmillani vaikka olen pitkään leikitellyt ajatuksella muuttaa pois kotoa. Sillä en koe hyväksi pitää vuokralla asuntoa, kun en kuitenkaan pystyisi olemaan siellä opiskelujeni takia. Muutto tulee tapahtumaan toki vasta sitten, kun on työpaikka ja palkka jolla voisi maksaa laskut, harrastukset, ostaa ruokaa jne. Silloin, kun olen itse siihen valmis. Eli koulun jälkeen suunnitelmat ovat, että jatkan ratsastusta, menen töihin ja muutan omaan kotiin.

Kyllä sitä miettii miten kaikki asiat ratkeavat tulevaisuudessa koulun jälkeen. Nämähän ovat suunnitelmia jotka voivat muuttua ihan minkälaisiksi vain silmänräpäyksessä. Täytyy toivoa, että asiat menevät suunnitelmien mukaan. Ei tulevaisuus pelota, mutta kyllähän se vähän jännittää mitä tulevaisuus aikoo tuoda tullessaan. Ennen koulun päättymistä kuitenkin nautin tämänhetkisestä tilanteestani ja olen onnellinen siihen mitä nyt on. Elän hetkessä.

Kivaa koulun alkua kaikille ja nauttikaa!

Sittenkin kouluratsastaja?

Moikka! Olin tänään maanantaina korvaavalla ratsastustunnilla, sillä viime viikon lauantaina tallilla ei ollut tunteja Eskadroonan esiintymisen vuoksi. Tänään tunnille sain Allin. Poni oli kiva saada, kun vielä se on mahdollista elokuun ajan. Pitkästä aikaa tuntia meille piti tallin ja hevosten omistaja, joten meillä oli vähän rennompi tunti tänään, kun hän ei ole pitkiin aikoihn tunteja pitänyt ja myös siksi enemmän seuraili ratsastustamme niin sanotusti helppojen tehtävien kautta, miten ratsastamme, mitä osaamme ja missä pitää parantaa.

Heti tunnin alkuun otimme jalat pois jalustimista hetkeksi, jotta opettaja näkee onko jalustimet sopivan pituiset. Olin vanhaan, tuttuun tapaan lyhentänyt jalustimia pari reikää, niin sain sitten pidentää takaisin sen pari reikää. Moni muukin joutui pidentämään jalustimiaan. Alkukäynneissä tehtiin paljon pysähdyksiä ja siirtymisiä. Eikä ihan mitä tahansa pysähdyksiä, vaan hevosten piti pysähtyä samaan aikaan kaikille neljälle jalalle. Tehtävä oli alkuun hieman hankala, mutta välillä pysähdykset tasajaloin onnistui hyvin. varsinkin silloin, kun tehtävän oppi, niin alkoi myös pysähdykset tasajaloin sujumaan. Sanottiin, että lapojen seuraaminen auttaa, että näkee hevosen seisovan tasajaloin, mutta ei se (lapojen kautta seuraaminen) oikein itellä onnistunut. Alkukäynneissä Alli tuntui mukavalta ja eteenpäin liikkuvalta.

Ravissa tehtiin paljon voltteja ja keskityttiin hyviin kulmiin ja siihen, että hevoset taipuu hyvin. Volteillla välillä tuntui, että poni hiipuu, mutta muuten ravi oli oikein letkeää. Kulmatkin onnistui tosi hyvin opettajan mukaan, vaikka itselle tuntui, että kulmat meni vähän miten sattuu. Ravailtiin molempiin suuntiin ja Allille vaikeaan eli vasempaan kierrokseenkin sujui taivutukset ja kulmat ihan kivasti. Paremmin, kuin aiemmin. Ravailujen jälkeen oli välikäyntien vuoro.

Välikäyntien jälkeen, aika nopeastikin oli laukan vuoro, C-päädyssä isolla pääty-ympyrällä. Oikeaan kierrokseen en onnistunut kunnolla laukannostoissa ja laukkaamisessa, kun satulavyö oli jäänyt löysälle, vaikka vyötä ennen tunnin alkua kiristin muutamalla reiällä. satula vain keikkui. Ja epäonnistuneista laukannostoista syytin jalustimia, että ne olisi liian pitkät. Kiristettiin sitten vyötä vähän lisää ja otin vasempaan kierrokseen omalla vuorollani laukkaa. Vasempaan kierrokseen laukka sujui paremmin, kun satula ei enää keikkunut. Jopa ympyrän pienennyskin onnistui. Pari kertaa tippui raville, mutta muuten pystyin ylläpitämään Allilla laukkaa paremmin, kuin aikaisemmin. Laukassa välillä tuntui, että jalustimet tippuu jaloista, mutta muuloin tuntui ihan sopivilta.

Laukkojen jälkeen olikin jo loppuravien ja -käyntien vuoro. Tunnin lopussa poni oli rento, kuunteli ja pyöristyi hyvin. Tunnin lopuksi sain kehuja hyvistä ja hienoista kulmista, minä kun luulin, että kulmat meni miten sattui, niin ei mennytkään huonosti ja siitä, että Alli liikkui kivasti eteen. Poni olikin erittäin mukavan oloinen tänään. Vaikka ei mitään ihmeellistä tehty niin oli kiva tunti. Iloitsin paljon siitä, että onnistuin ratsastamaan hyviä kulmia. Muutenkin tuntuu, että kulmien ratsastamisessa olen kehittynyt enemmän.

Tuntui tosi oudolta ratsastaa pidemmillä jalustimilla mihin ei ollut tottunut. Kuvissa ja opettajan mukaan jalustimet näytti juuri sopivilta. Joten ehkä nyt vaan pitää opetella ratsastamaan pidemmillä, eli minulle sopivilla jalustimilla. Jalustimet kyllä tuntui paremmilta pari reikää pitempinä, sitten kun niihin tottui. Tunsin hevosen paremmin ja sain omat reidet sekä pohkeet paljon paremmin ponin ympärille, mitä aiemmin. Istuntanikin tuntui paremmalta tänään.

Alli näyttää näissä kuvissa niin kivoilta, ja jotenkikn niin hienolta kouluponilta, niin aloinkin miettimään, että onko se kouluratsastus sittenkin enemmän juuri se minun juttuni? Enpä tiedä. Toisaalta tykkään kaikesta rauhallisesta taivuttelusta ja kouluväännöstä ja toisaalta taas tykkään laukata kovaa pomppia esteitä. Moelmpia on hyvä treenata. 

Siskoni kuvaili tällä kertaa minun kamerallani, kun unohti oman kameransa kotiin, joten videonkin sain väsättyä teille tämän päivän ratsastustunnilta. Olen myös alkanut pohtimaan, että alkaisin aina mahdollisuuden tulen tekemään videoita blogiini. Mitä siihen sanotte? Kivaa illan jatkoa kaikille!

Ukk-näkövammani

Olen tehnyt postauksen näkövammastani ja siinä kerroin mistä vammani on tullut, minkälainen se on ja minkälaista arkeni on. Täältä pääset kyseisen postauksen lukemaan, jos et ole sitä vielä lukenut. Olen saanut jonkin verran kysymyksiä näkööni ja ratsastukseen liittyen koulussa, tallilla ja milloin missäkin, joten ajattelin tehdä usein kysytyt kysymykset-postauksen näkövammastani.

(Kysymykset ja vastaukset numeroitu, ensin on kysymykset ja sen jälkeen vastaukset)

1. Eikö sinua koskaan pelota hevosten kanssa puuhaillessa, kun et näe hyvin?

2. Miten pystyn/uskallan harrastamaan ratsastusta kun en näe kauas? Koulussakin istut taulua lähimmällä paikalla.

3. Mistä näkövammasi on tullut? Periytyykö se? Voitko sokeutua?

Siinä nyt on muutama ja pari aika samantyylistä usein kysyttyä kysymystä näöstäni. Kuten jo sanoin, niin ajattelin vastata nyt noihin kysymyksiin, sillä hyvähän kaikkien uusienkin lukijoiden on tietää. Silti jos kysymyksiä tulee, niin saa toki kysyä lisää, vastailen niihin mielelläni.

1. Ei ole oikeastaan koskaan pelottanut missään tilanteessa huononököisyyteni. Olen aina ollut aika uhkarohkea ihminen, enkä ole mitään tekemisiä miettinyt ajatuksella "mitä jos en näe". Pienestä pitäen, kun on tottunut elämään heikkonäköisenä, niin en tiedä miten normaalinäköiset ihmiset näkevät. 

Ikinä minua ei ole pelottanut hevosten kanssa, mutta alkuun esteillä jännitti aika paljonkin. Kuitenkin luotan hevosiin aina. Vaikka hevonen säikähtää, luotan hevoseen ja itseeni, ettei mitään vakavaa tapahdu. Pärjään vain sillä, kun tunnen ja luotan hevoseen. Olen myös kertonut ratsastuksen opettajallekin, ihan vain turvallisuuden takia.

2a. Samalla tavalla pystyn ratsastamaan, kuin normaalisti näkevä ihminen. En väitä, että näköä ei tarvitse ratsastamassa. Kyllä jonkin verran tarvitsee, mutta pärjää myös ilman kunnollista näköä. Tai jopa sokeana! Sillä käytän luonnollisesti paljon enemmän muita aistejani, kuten istuntaa. Ratsastan paljon istunnan kautta. Otetaan esimerkiksi kevennys. En erota kunnolla hevosen lavan liikkeen mukaan onko minulla oikea vai väärä kevennys. Tunnistan väärän kevennyksen kääntämällä hevosen voltille. Kun minulla on väärä kevennys ja olen ympyrällä tuntuu, että hevonen kaatuu allani. Vaikka eihän se hevonen oikeasti kaadu. Näin tiedän, että kevennykseni on väärä ja vaihdan oikeaksi. Toki tämä ei toimi kaikilla hevosilla, kun jokaisella hevosella on niin erilaiset askeleet. Mutta silloin yritän hevosen lavan liikkeen mukaan tarkistaa kevennykseni tai opettaja huomauttaa asiasta.

Muut vaikeudet ratsastuksessa on sarjat ja koulukisoissa kulmat. Sarjojen hyppääminen menee jo paremmin, niisä olen kehittynyt paljon, mutta kulmien ratsastaminen tarpeeksi syvään on vaikeaa, sillä syvyysnäköni on heikko ja helposti ratsastan kulmat liian syvään jolloin mennään aitojen yli ja tulee hylkäys. Joten jätän kulmat hieman vajaaksi. Mielummin huomautus kulmien ratsastamista kuin kokonaan hylätty rata. 

2b. Koulussa ja luokkatilanteessa vaikuttaa näkööni ja näkemiseen minkälainen valaistus on. Tällä hetkellä pulpetit ovat ringissä ja istun luokan huonoimmassa paikassa. Olen kyllä lähellä taulua, mutta vastapäätä oleva ikkuna heijastaa taululle valon, mikä vaikeuttaa näkemistäni. Silloin joudun siristelemään ja tekemään enemmän töitä, että näen taululle. Helpottaisi jos olisin ringin toisessa päässä, eli selkä ikkunaa päin. Olen kyllä tästä sanonut ja silloin on ehdotettu paikkaa liian kaukaa taululta. Mutta ei sitä paikkaa mitä koen itselleni parhaaksi.

3.  Näkövammani on tullut biologisen "äitini" raskauden ajan alkoholin käytöstä. Joten vamma ei periydy, jos joskus omia lapsia saan. Eli mitään geenivirheitä ei ole. Voin sokeutua, jos näkö huononee paljon, mutta suurempi riski on sokeutua jos käytän piilolinssejä. Piilolinssit voi nimittäin irrottaa silmistäni mustuaisen.

Ratsastusta ja luokkatyöskentelyä ei voi mitenkään verrata keskenään. Sillä ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Joissa molemmissa on omat haasteensa. Koulussa en pysty kehollani työskentelemään, toisin kuin ratsastuksessa. Koulussa pystyn käyttämään kuuloani paremmin. 

Toivottavasti nämä vastaukset auttoivat kyselijöitä askarruttaneisiin kysymyksiin. Mukavaa lauantaita kaikille.

Vinkkini Vsco kuvanmuokkausohjelman käyttöön

Moikka! Juttelin ystäväni Veeran kanssa kuvanmuokkausohjelma Vsco:sta, siitä, että miten muokkaamme sillä kuvat ja vertailimme miltä kuvat näyttää ennen ja jälkeen muokauksen. Muutama tuttu on myös kaipaillut apuja sen käyttöön. Siitä syntyikin tämä idea. Omat vinkkini Vsco:n käyttöön, tai siis kerron tässä postauksessa miten minä sitä käytän. Eli jälleen vinkkipostaus.

Kaikille näin alkuun tiedoksi, että Vsco on puhelimelle saatava/ladattava kuvanmuokkausohjelma Play-kaupasta. Sovellus on ilmainen. Alkuun Vsco on hieman vaikea käyttää, mutta, kun sen oppii niin sovellus on helppokäyttöinen. Sovelluksen käyttö vaatii vain pienen opettelun ensin, mutta se on kyllä kaikissa, että ensin pitää opetella käyttämään. Vcso myös tallentaa kuvat sovellukseensa, joten jos esimerkiksi vaikka poistat vahingossa kuvan, niin sen saat Vscolta takaisin, kun vaan tallennat kuvan uudestaan.

Miten minä käytän Vsco:ta?

Moni, myös on kysynyt, että mitä sovellusta käytän kuvien muokkaamiseen ja miten käytän. Olen aikaisemminkin tämän postauksen tehnyt, mutta se on sen verran huono, että on ihan hyvä uusia tämä postaus. 

1. Ensin valitsen muokattavan kuvan. Kuva jaetaan puhelimen galleriasta sovellukseen. Valitse, kuva vielä sovelluksessa ja ala muokkaamaan. Tähän kuvaan valitsin HB 2 -flitterin ja vähensin siitä puolet, sillä muuten kuvasta tulee liian vaalea ja muokatun näköinen. Vähennän flittereistä aina puolet pois. Kaikkiin kuviin Vscon flitterit edes ei aina sovi, joten aina en välttämättä käytä flitteriä kuvissa. (HB2 Kuva yksi)

1.

3. Seuraavaksi lisään kirkkautta/valotusta ja contrastia. Molempia lisään aina vain yhden asteen verran. (kuvat kaksi ja kolme)

2.

3.

4. Kirkkauden ja kontrastin jälkeen lisään kylläisyyttä 2-3 astetta riipppuen aina siitä, että minkälainen kuva on ja minkälaisen kuvan haluan kuvasta loppujen lopuksi tulevan. Nyt lisäsin kylläisyyttä kaksi astetta. (Kuva neljä)

4.

5. Viimeisenä vuorossa on lämpö/kylmyys. Lämpöä lisään 1-2 astetta. Nyt lisäsin kaksi astetta. Jos kuva on sininen tai talvinen lisään kylmyyttä eli -1 tai -2 astetta. (Kuva viisi)

5.

Tämän jälkeen jäljellä on enää kuvan tallennus galleriaasi ja nyt kuvan muokkaus on valmis. Toivottavasti näistä vinkeistä on teille hyötyä Vscon käytössä! Kysyä saa, jos on vielä jotain kysyttävää! Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat, kuvasta jota muokkasin, vain tätä postausta varten.

Tässä on alkuperäinen kuva ennen muokkausta.

Tässä on kuva muokkauksen jälkeen.

Kuvissa on kyllä eroa, mutta omaan silmääni ei ole isoa eroa kuitenkaan. 

Oliko tästä postauksesta hyötyä sinulle?

Kesän suosikit

Moikka! Kesä oli ja meni, joten nyt olisi aika taas vaihteeksi kertoa teille suosikkejani kesän ajalta. Tätä oli vaikea tehdä joka kuukausi/kerran kuukaudessa, kun suosikkeja ei kerry niin paljon pienessä ajassa, niin päätin sitten tehdä suosikkipostauksia vuodenaikojen mukaan ja tarvittaessa useammin. Mutta nyt tosiaan kesän suosikkeihin! 

Oma ehdoton ykkös lemppari on tämä kamera! Kamerassa on wifi-yhteys, hyvä kuvanlaatu ja se kamera on pieni ja helppokäyttöinen. Olen aina tykännyt valokuvaamisesta, mutta kameran myötä innostus vain kasvoi suuremmaksi. Kuvien laatu myös on parantunut, mikä on tämän blogin kannalta todella hyvä ja tärkeä asia.

Seuraava lemppari on uudet ratsastushanskat, jotka ostin samaan aikaan kameran kanssa Ähätin reissulla. Olen huomannut, että ratsastaessa ohjat ei valu enään käsistä niin helposti, mitä keväällä.

Kolmas suosikkini on kesätakki/pusakka. Tämän löysin Stadiumista, minun ei edes pitänyt ostaa mitään, mutta kun Veeran kanssa takit näimme ja sovitimme niitä, niin meidän oli ihan pakko saada ne takit. Eikä ollut hutiostos, vaikka heräteostos olikin, sillä takki sopii hyvin vilpoisille ilmoille ja kestää jopa vähän sadetta! Väri on arka, kun on vaalea, mutta mustana takki ei oikein houkutellut.  

Kesälomareissut myös pääsevät suosikkieni listalle. Kävimme heti alkuun Ähtärissä ja heinäkuun ekalla viikolla Yyterissä, Myös Tallinnan reissu oli tosi onnistunut ja mukava, kaiken epätietoisuuden reissun onnistumisen suhteen.

Blogin suosituin postaus oli oma tarinani Elämä sijaislapsena/perheessä Oma tarinani oli luetuin ja nopeasti nousi katselukerrat yli kahteensataan ja kommenttejakin sateli mukavasti. Heinäkuussa postausta oli luettu yli 300 kertaa! Kiitos ihan mielettömästi. Top-kolme lista muuttui jatkuvasti kesä-heinäkuussa, mutta tässä nyt tämänhetkinen tilanne! Postauksen ansiota katselukerrat, kommentit ja lukijat lisääntyivät, sillä yleensä myös ennen katselukerrat ovat jääneet alle sadan. Eniten kommentteja keräsi Vinkkejä tuntipostausten kirjoittamiseen-postaus.

 

Tämmöiset oli tällä kertaa suosikkini. Mitä on sun suosikit kesältä?