Miten blogi on kehittynyt kahdessa vuodessa?

Blogin kaksivuotispäivän kunniaksi haluan taas tehdä jonkun erikoispostauksen, joka on jonkun lukijan toivoma, vaikka niitä erikoispostauksia on viime aikoina ollut hieman enemmän. Sain muutamia ehdotuksia ja yksi oli ehdotus siitä, että miten blogi on kehittynyt kahdessa vuodessa. Tavallaan tämä postaus on kuin analyysissä oma blogi. Siinä oli idea mitä lähdin mielenkiinnolla toteuttamaan. Sillä aihe on blogilleni hyvinkin ajankohtainen tällä hetkellä. Q&A:takin ehdotettiin, mutta ajattelin sen säästää myöhemmälle, ehkä joulukalenteriin. Sillä siitä postauksesta ei ole kovin kauaa, kun viimeksi toteutin parikin kappaletta.

Blogin aloitin vuonna 2015. Tasan kaksi vuotta sitten. Blogin tekemisen idean sain luokkakaveriltani, joka piti silloin blogia ja teki videoita. Hauduttelin ideaa pari päivää ja päädyin hänen neuvoilla blogin tekemään. Aloittaessani blogin olin kaikesta blogiin liittyvistä ihan tietämätön. En osannut tehdä oikeataan blogiin yhtään mitään. tyydyin siihen mitä Blogger tarjosi. Ensimmäinen ulkoasu oli banneriton ja omalla tavallaan räikeä. Blogistani puuttui lukijapalkki ja sivupalkista kaikki oleellinen. Aloituspostauskin oli todella hirveä. Ihan oikeasti, hirveä! Ensin kerron itsestäni listamuodossa ja sen jälkeen vaihdan aihetta mielipiteeseen. Joten piilotin sen tätä postausta kirjoittaessani.

Tällöin blogi kulki nimellä "My life" ja blogin linkki oli joku nimeeni liittyvä linkki. Niin masssanimi, kuin olla ja voi. Olin vain siihen nimeen pienen hetken tyytyväinen. Sillä netistä luin, että se on huono/massanimi ja halusin heti vaihtaa nimen. Aika nopeasti tein vaihdoksen, kenellekkään siitä kertomatta ja blogista tuli Elämää hevostytön kengissä. Kaverini keksimä nimi. Mutta ei hänen, joka auttoi minua blogin tekemään. Linkin keksin blogin uudesta nimestä. Onneksi muutos ei haitannut sillä lukijoita ei ollut, kuin pari hassua. 

Pikkuhiljaa aloin oppimaan bloggerista, omasta blogistani  ja sen käytöstä. Onnistuin lisäämään lukijapalkin, kun kysyin kaveriltani neuvoa. Jolloin tietysti lukijoitakin alkoi pikkuhiljaa tulemaan. Aloin oppimaan ja kiinnostumaan ulkoasun muokkaamisesta vähän kerrallaan. Aloin myös harjoittelemaan bannereiden tekoa, siinä kovin hyvin onnistumatta. Bannerit oli aluksi kolmen kuvan kollaaseja - puhelimella ostetuilla kuvilla tai yksinkertaisia tekstibannereita. Tekstibannerit on kyllä ihan kivannäköisiä, vaikakin pitemmän päälle hieman tylsiä.

Bloggaamisen aloittaessani tekstit oli lyhyitä, puhe- ja kirjakielen sekoituksella kirjoitettuina, kirjoitusvirheillä säestettyinä, monella huonolla puhelinkuvalla tekstin lopussa. Vuonna 2016 kirjoittaminen alkoi pikkuhiljaa sujumaan. Tekstin laatu parani ja piteni vuoden aikana paljon. Tällöin aloin myös kiinnittämään taas ulkoasuun huomiota. Aloin kunnolla opettelemaan ulkoasun muokkaamista. Enkä enää tyytynnyt pelkästään Bloggerin tarjoamaan valmiiseen pohjaan. Aloin tutkimaan CSS-koodeja, vaikka alkuun en niistä ymmärtänyt yhtään mitään. Muutamaan otteeseen myös menetin hermoni koodeihin. Otin inspiraatiota muiden blogeista ja aloin käyttämään CSS-koodeja blogissani, koska muilla blogit oli niin hienoja, että itsekin halusin muokata blogiani koodeilla. Testailin ja testailin ja otin käyttöön erilaisia koodeja jotka muokkasivat ulkoasua kivasti. Bannerit pyysin jonkun tehdä, kun itse en osannut tai käytin itse tekemmiäni tekstibannereita.

Vaikka postausten teksti oli alkanut paranemaan, selkeytymään ja pitenemään, niin puhelimen kuvat eivät heti hävinneet blogistani. Sillä en omistanut kameraa, eikä tallilla mukanani ole ollut kuvaajaa jolla olisi järjestelmäkamera. Silti en ole kyllä saanut kovin paljoa negatiivista palautetta kuvista joita on puhelimella otettu ja jaettu blogiin. Moni itseasiassa kehui kuviani. Kuvia aloin lisäsämään blogitekstin väliin. Näyttihän se kivemmalta, kuin monta kuvaa tekstin lopussa.

Nyt ollaan vuodessa 2017. Alkuaikojen blogi on muuttunut paljon. Blogin nimi ja linkki vaihtui. Aika nopeastikin. Postausten pituus vaihtelee vieläkin aika paljon, riippuen täysin kirjoitettavasta asiasta. Tykkään myös kirjoitella lyhyesti ja ytimekkäästi. Kuitenkin kaikki oleelliset asiat kerrottuna postauksissa. Blogitekstin tykkään tasata molemmille reunoille, sillä postaus näyttää silloin tasapainoiselta. Kirjoitusvirheitä ei tule paljoa, mutta tulevat kirjoitusvirheet korjaan oikofixilla. Sillä virheitä tulee aina kaikille. Ja ne on tärkeää korjata. Ulkoasu on siisti, sivupalkissa on sopivasti kaikkea oleellista ja CSS-koodit on tullut jonkin verran tutuiksi. Lukijamääräkin on kasvanut tämän vuoden aikana tosi kivasti.

Kuvien laatu parani kesäkuussa, kun ostin ensimäisen oman kameran. Ja alkaessani pyytämään isosiskoani kuvaamaan ratsastustuntejani hänen kamerallaan. Bannereita en oikein vieläkään osaa tehdä kunnolla. Bannerini ovat aika yksinkertaisia, sillä kaikki kuvien rajaaminen ja tarkkuutta vaativat jutut on aika vaikeita näkövammani takia. Vaikka kovasti olen harjoitellut, niin ei oikein harjoitukset tuota tulosta. Pitää vain harjoitella ja harjoitella bannereiden tekoa. Mikään muu ei auta. Seuraava tavoitteeni onkin se, että osaisin tehdä tarpeeksi hienon bannerin, joka olisi osittain läpinäkyvä ja joku ratsastuskuva olisi rajattu irti kuvasta. 

Bloggaaminen on siitä hieno asia, että tässä itse oppii paljon uutta jatkuvasti ja näkee oman kehityksen lyhyessä ajassa tosi helposti. Pystyy helposti vertailla vanhoja tekstejä ja/tai bannereita uusimpiin teksteihin ja/tai bannereihin. Muilta bloggaajilta saa myös helposti neuvoa ja apua ihan mihin tahansa ongelmaan tai vaikka bannerin tekoon.

Kiitos kaikille blogini lukijoille, niin uusille kuin vanhoillekkin. Olisi kiva tietää, että onko menossa mukana, ketään alkuaikojen, kahden vuoden takaisia lukijoita, jos on niin ilmianna itsesi tämän postauksen kommenteissa. Kiitos myös kaikista kivoista kommenteista, kuten neuvoista blogin suhteen ja rakentavasta palautteesta. Kiitos, että seuraatte alkuun itselleni tarkoitettua päiväkirja-blogia ja nykyäänkin tämä on jonkinmoinen päiväkirja elämästäni hevotyttönä!

Paljon onnea Elämää hevotytön kengissä-blogi 💖