Häkin metsästystä pupuille

Viime viikon tiistaiaamuna huomattiin, että yöpakkasten seurauksena pupujen juomapullon vesi oli jäätynyt, jolloin oli aika siirtää puput varaston puolelle. Illasta vielä huomasin, että myös vesikanisterin vesi oli jäässä ja jouduin hakemaan pulloon vettä sisältä. Keskiviikkoaamuna siirrettiin sitten puput varastoon ja väliaikaisesti jouduimme laittamaan puput marsujen vanhaan häkkiin, joka on ihan liian pieni kahdelle pupulle.

Luna ihan varmasti protestoi väliaikaisratkaisua, kun joutui olla marsujen vanhassa ja ahtaassa häkissä, sillä pupu näytti välillä aika masentuneen näköiseltä, mutta onhan se varmasti iso muutos, kun on keväästä pitkälle syksyyn saanut ja tottunut olla tilavassa ulkoaitauksessa. Olen pitänyt pupuja hieman enenmmän valjaissa ulkona, että varastossa, kun joutuivat jakamaan pienehkön tilan.

Oltiin Kärkkäiseltä katsottu pupuille sopivaa häkkiä, mutta siellä oli jotain sählinkiä, että nettisivuilla näkyi olevan kaksi häkkiä, tilattuja häkkejä näytti heillä olevan kuusi, mutta Kärkkäiseltä, paikanpäältä ei löytynyt yhtään kyseistä häkkiä.

Selailtiin päivän mittaan eri nettikauppoja etsiäksemme 140cm pituista ja 60-70cm levyistä häkkiä pupuille, aluksi emme meinanneet mistään häkkiä löytää, mutta illalla jostain nettikaupasta vihdoin häkki löydettiin ja pistettiin tilaukseen. Harmiksemme häkki ei perjantaiksi tullut perille, mutta tänään maanantaina päästiin puput laittamaan tilavampaan häkkiin.

Kun uusi häkki tänään saapui kotiovelle, niin yhdistettiin vanha marsujen häkki ja tämä uusi häkki toisiinsa, jotta pupuilla olisi tilaa enemmän ja myös siksi, kun viime talvena marsunhäkin pohja toimi pissalaatikkona pupujen edellisessä talviajan asunnossa varastossa. Jos puput pitävät vanhaa häkkiä vessana, niin johan siinä häkkien siivouskin helpottuu.

Kun puput siirrettiin kahden häkin yhdistelmähäkkiin tänään, oli heillä jälleen paljon uutta tutkittavaa, haisteltavaa ja ihmeteltävää. Molemmat pyörivät edestakas kahta häkkiä ja tutustuivat uuteen kotiinsa, vaikka olikin vanha tuttu vessalaatikko mukana.

Yhdistettiin häkit nippusiteillä toisiinsa ja leikattiin siististi sivuluukut irti, jotta puput pääsevät helposti kulkemaan häkistä toiseen. Isossa häkissä on kaksi sivuluukkua, josta toinen jää meille käyttöön ja siitä voidaan rapsuttaa pupuja, ottaa syliin tai antaa ruokaa. Sillä siirrämme hieman sivuun tuota edessä olevaa häkkiä. Eli pientä fiksausta vielä vaatii, mutta aika lailla tässä on nyt pupujen talvihäkki tänä vuonna. Tuossa vanhemmassa häkissä on kivet sen takia päällä painona, kun kiinnikkeet ovat menneet rikki ja ilman painoja puput saisivat varmaankin nostettua kehikon pois.

Pupuilla on kyllä mökki häkissä ja käytössä, mutta se vain puuttuu näistä kuvista.

Näin taas koitti aika lumen, josta Luna on ollut aluksi ihmeissään, mutta myös innoissaan. Ulkoillessa valjaissa nautti päästessään kaivamaan kuoppia lumihankeen, sillä kaivaminen on pupuille luontaista toimintaa. Lilja ei ole vielä ulos päässyt varastoon siirtymisen jälkeen, kun neiti vaihteeksi protestoi valjaiden laittoa, enkä silloin halua aina saada raapimisjälkiä itselleni. Mutta onneksi on vielä koko talvi aikaa viedä Liljaakin ulkoilemaan lumihankeen. Kun Lilja kerran ulos talvella pääsee, sitten se haluaa aina ulos, eikä suostuisi sisälle enää menemään. On se hassu pupu.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! Nauttikaa lumesta ja aikaisin tulleesta talvesta! 

Blogiesittelyssä: Harjoitellen hyväksi

Olin jo parin viikon ajan miettinyt, että kenen kanssa toteuttaisin seuraavaksi yhteistyössä tehdyn postauksen, jossa esittelemme ja arvostelemme toistemme blogit. Sillä olen päättänyt, että haluan jatkaa tätä postaussarjaa, kun tätä oli todella kiva toteuttaa. Pienen pohdiskelun päätteeksi päädyin ottamaan ystävääni Pinjaan yhteyttä ja kysyä, että olisiko hän kiinnostunut tästä yhteistyöstä ja olihan hän! Juteltiin vähän aikaa ja kerroin hänelle postauksen ideasta ja aloin luonnostelemaan tätä postausta.

Blogiesittelyssä: Harjoitellen hyväksi & Pinja Sainio

Pinja Sainio on lahtelaistunut 18-vuotias lukiolaistyttö ja on tällä hetkellä abivuodella. Hevosista hän kiinnostui jo pienenä, kun tutuilla on ollut hevosia. Pinja on kertonut, että ennen kuin osasi kävellä, oli jo istunut tuttujensa hevosten selässä ja siitä innostus hevosiin on lähtenytkin. Ratsastusta Pinja on harrastanut jo huimat yksitoista vuotta, käyden ensimmäiset kuusi vuotta ratsastustunneilla, siitä siirtyen vuora- ja ylläpitohevosiin ja nyt taas ollen ratsastustunneilla ja samalla pitäen kahta vuokrahevosta.

Tällä hetkellä Pinja pitää hevosblogia nimeltä Harjoitellen hyväksi, mutta ennen nykyistä blogia Pinjalla on ollut pari muuta blogia, jotka ovat poistuneet tilanteiden ja sisältöjen muuttuessa niin paljon. Pinjan ensimmäistä blogia olen alkanut seuraamaan silloin, kun itse aloitin bloggamisen, eli noin pari vuotta sitten. Pinjan nykyistä blogia olen seurannut maaliskuusta lähtien, jolloin blogi näki päivänvalon. Yhteensä Pinja on blogannut parisen vuotta. Bloggaamisen idea syntyi, kun hän sai ensimmäisen ylläpitohevosen ja halusi kirjoittaa kaiken puuhastelun hevosen kanssa muistiin.

Tässä katkelma Pinjan blogista;

"Löysit tiesi netin syövereistä 18-vuotiaan nuoren naisen blogiin, jossa seurataan ylä- ja alamäkiä hevosten parissa.

Blogi kertoo pääosin viikottaisista ratsastustunneista sekä kahdesta vuokrahevosestani, Vikkanista ja Samista.

Tervetuloa mukaan seuraamaan menoamme!"

Blogin päätähtinä ovat minullekin tutut hevoset, suomenhevostamma Virma Vikkan ja Irlannincobruuna Sami. Vikkan ja Sami ovat Pinjan vuokrahevosia. Vikkania hän vuokraa torstaisin, Samia sunnuntaisin ja ratsastustunneilla Kylä-hentilässä ratsastustunneilla hän käy maanantaisin. Eli yhteensä hän käy kolmena päivänä tallilla ratsastelemassa.

Pinjalla on todella selkeä tyyli kirjoittaa postauksia, teksti on kirjoitusvirheetöntä ja mukaansa tempaisevaa, jonka takia postauksia on todella mukavaa ja miellyttävää lukea. Tykkään todella paljon Pinjan kirjoitustyylistä. Postauksia voisi tulla hieman useammin, esimerkiksi vaikka neljä kertaa kuukaudessa, eli noin kerran viikossa. Toki ymmärrän sen, että on varmasti paljon muita ja tärkeitä kiireitä, mitkä vievät aikaa bloggaamiselta. Jokaisessa uudessa postauksessa on kattava teksti ja löytyy paljon kuvia, jotka ovat hyvälaatuisia. Postausten tekstin voisi tasata molempiin reunoihin, sila se tasapainottaa sisältöä kivasti.

Blogin ulkoasu on todella siisti ja syksyinen teema saatu tuotua esiin oikein kivasti, vaikka blogin ulkoasu onkin vielä pahasti kesken. Tykkään paljon tuosta blogin taustasta ja blogissa olevista väreistä. Toisaalta sivupalkissa ja bannerissa olevat kuvat voisivat olla hieman syksyisempiä, jotka osaltaan tukisivat muuten syksyistä ulkoasua. Banneri on tosi kivasti toteutettu.

Sivupalkissa oli ne kaikki tärkeimmät tiedot, eli lyhyt ja ytimekäs esittely blogista ja sen sisällöstä, blogiarkisto, suosituimmat tekstit, lukijapalkki ja Jalustin.netin portaalilogo. Itse lisäisin sivupalkkiin vielä Instagram-gadgeftin, sillä se kuitenkin blogilla on olemassa. Sivupalkista voisi koodilla vielä keskittää esittelytekstin, blogiarkiston ja suositut tekstit.

 

Blogiin kaipaisin esittelysivut blogin pitäjälle ja blogin toiselle päätähdelle, Samille. Sillä blogista oli hieman hankala alkaa etsimään tietoa, mutta onnekseni postauksia ei ollut paljoa ja löysin nopeasti aloituspostauksen, josta löysin hieman yleistietoa. Sivut ovat kuitenkin tulossa blogiin, sillä ulkoasun muokkasu on vielä työn alla.

Tähän loppuun vielä pieni yhteenveto Pinnjan blogista:

- Blogissa on sujuvaa tekstiä, kuvat on isoja ja hyvälaatusia, kuvia on sopiva määrä tekstiä kohden.
-Blogissa on tosi kiva syksyinen ulkoasu, mutta koodeilla saisi vielä paremmin muokattua blogin ulkoasua.
-Lisäämällä esittelysivut itsellesi ja blogin toiselle päätähdelle, lukijat löytävät tietoa helpommin.

Kaiken kaikkiaan Pinjalla on todella kiva ja mielenkiintoinen blogi ja sitä onkin ollut kivaa seurata, miten Pinjan hevoskuviot etenevät. Pinja tuottaa sujuvaa tekstiä, niin kuin sen jo sanoinkin ja kuvat ovat isoja. Pinjan blogin sisällöstä huomaakin, että hän on ollut blogimaailmassa jo pidemmän aikaa. Kehityskohteita löytyy, (kuten meillä kaikilla) jotka varmasti auttavat Pinjaa taas eteenpäin bloginsa kanssa. Pinja teki myös omaan blogiinsa samanlaisen postauksen, joten käykäähän sekin lukemassa täältä ja samalla tutustumassa Pinjan blogiin.

Tänään ei olekkaan ratsastustuntia, kun kelit on huonohkot hevosille, eikä varmastikaan ole keritty hokkeja laittamaan hevosten kavioihin, ja meillähän ei sitä maneesia ole. Hieman harmitti tuntien peruuntuminen, kun olisin niin kovasti halunnut mennä ratsastamaan talvisiin maisemiin, toivottavasti lumet ja talviset maisemat säilyisivät mahdollisimman pitkään maassa. Ensi viikolla sitten taas tuntipostasuten pariin. Mukavaa lauantaipäivää juuri sinulle!

Uskilan vanha koulu on saanut toimiintaa tiloihinsa

Olimme lauantaina 21.10 Hollolan Uskilassa, tällöin siellä oli avoimet ovet ja päästiin virallisesti tutustumaan asumiseen ja toimintaan, sillä isosiskoni asuu tällä hetkellä Uskilan itsenäistymisasunnossa, hänellä on siellä oma yksiö. Mielestäni asuntolassa, kuin asumisyksikössä on todella kivat, kauniit ja valoisat tilat.

Uskilassa on Huvikumpu-niminen asumisyksikkö heille jotka tarvitsevat enemmän apua ja tukea asumisessa, esimerkiksi jos on vaikka mielenterveysongelmia tai lievä kehitysvamma. Vieressä on myös itsenäistymisasuntoja asuntolatyyppisesti. Itsenäistymisasunnoissa taas harjoitellaan itsenäistä asumista pikkuhiljaa, saaden lisää vastuuta. Tarpeeksi harjoiteltuaan ja näytettyään pärjäämistään, voi itsenäistyä ihan kokonaan. Nämä kaksi rakennusta yhdistyvät toisiinsa ja molempiin paikkoihin pääsee helposti kulkemaan joko sisä- tai ulkokautta, Huvikummun asumisyksikkö on entisen Uskilan koulun tiloissa ja itsenäistymisasunnot ovat uusia tiloja. Uskilan asumisyksikkö, itsenäistymisasunnnot ja Kiikun talli kuuluvat Ravuri Oy:lle.

Tässä on itsenäistymisasuntojen käytävä. Asuntoja on neljälle henkilölle. Asunnot on hieman erikokoisia ja erilaisia.

Uskilan asukkaat pääsevät töihin joko päivätoimintaan tai ravitalli Kiikun tallille. Kiikun tallille on todella lyhyt matka ja sinne voi kävellä helposti. Eli heille on järjestetty kaikenlaista mukavaa toimintaa kykyjensä mukaan, ettei käy päivät pitkiksi. Itse olen ollut Kiikun tallin poniravileireillä pari kertaa, joista tykkäsin paljon, koska pääsin oppimaan kaikenlaista uutta, vaikka ravipuoli ei niin paljoa itseä kiinnosta, ainakaan tällä hetkellä.

Ohjelmassa Uskilan avoimissa ovissa oli poniajelua Galinalla ja Jovilla, valokuvanäyttely, musiikkia, kakkukahvit ja makkaranpaistoa. Kävin itse kerran kärryillä, mutta enimmäkseen olin kameran takana, ikuistamassa mukavia hetkiä tai juttelemassa poneille ja ihmisille. Päivä oli todella kiva ja mielenkiintoinen, sekä ohjelmaa oli sopivasti. Sai vapaasti kiertää tiloja miten halusi, eikä poniajelussakaan ollut mitään rajaa, vaan sinne sai mennä niin paljon, kuin halusi. Mielestäni vapaamuotoinen ohjelma on parempi, kuin tiukasti aikataulutettu ohjelma.

Tähän loppuun vielä iso kuvapläys päivästä ja linkki Ravuri Oyn nettisivuille.

Valokuvanäyttely oli  itsenäistymisasuntojen käytävillä.

Kuvia oli paljon erilaisia, erilaisista tapahtumista ja hetkistä.

Isosiskoni Miia ja ohaaja Susanna Packalen.

Anu Lind veti poniajeluita

Anu, Miia ja Jovi

Pääsin itsekkin kerran kameran taakse ja Galinan kanssa yhteiskuvaan.

Tästä linkistä pääset Ravuri Oyn nettisivuille tutustumaan, siellä on enenmmän selitetty kaikesta toiminnasta asumiseen ja päivätoimintaan liittyen.

Mitä tykkäsitte tästä  ja näinkin erilaisesta postauksesta?

Kysy, kysy, kysy

Kesällä kysellessäni mitä lukijat haluaisivat lukea blogin kaksivuotispäivänä, niin muutama kommentoija silloin ehdotti minulle Q&A:ta, mutta silloin en vielä sitä toteuttanut, koska ajattelin säästää postauksen myöhemmälle ja toisekseen, minulta oli juuri silloin noin tasan vuosi sitten tullut Q&A-postaus.

Mutta, nyt te lukijat pääsette vihdoin kysymään minulta, mitä tahansa haluatte ja keksitte, minuun, hevosiin, ratsastukseen tai pupuihin liittyvää. (Vain mielikuvitus on rajana kysymyksissänne.) Aikaa teillä on kysyä tämä syksy marraskuun 12 päivään asti, jonka jälkeen kokoan teidän laittamat kysymykset ja vastaukset yhteen postaukseen ja sitten pääsettekin postauksen lukemaan, mutta en tarkkaa päivää kerro, koska postauksen julkaisen. Jos kysymyksiä tulee paljon, niin jaan postauksen kahtia.

Toivoisin myös, että laittaisitte postaustoiveitanne kommentteihin, muun muassa joulukalenteriin liittyen tai ihan vain muuten vain, jotta pääsen toiveitannekin toteuttamaan.

Mulla alkoi nyt syysloma, joten perinteiden mukaan loman jälkeen tulee koostetta syysomastani. Sillä hieman suunnitelmia lomalle onkin, mutta blogin kanssa aion ottaa rennosti.

Nyt ei muuta kuin tämän postauksen kommenttikenttä täyteen kysymyksiä ja toiveita tuleviin postauksiin liittyen, jotta saadaan tämä postaus (ja ehkä joku toivepostauskin) aikaan ja joskus jopa julki!

Kesämuistoja

Tänään on vuorossa instagram-kuvien taustojen kurkkaamista. Eli tarinoita Instagramiin julkaisemien kuvien takaa, samalla muistellen mennyttä kesää. Instagramini on @ssuippa. Valitsin oman henkilökohtaisen instagramin, jotta kuvat ja tekstit tässä postauksessa olisivat monipuolisempia. Fiilistelen tässä postauksessa mennyttä kesää kesäisillä kuvilla. Idean sain tähän postaukseen täältä. 

1 & 2 kesäloman alkaessa näin ystävääni Veeraa, kävimme Lahden vesijärvellä piknikillä ja otimme selfien samoilla takeilla, jotka olimme juuri ostaneet. Ihastuttiin niin paljon takkeihin, että meidän oli vain pakko käydä ne ostamassa Stadiumista. Tässä vaiheessa minä olin juuri ostanut ensimmäisen kamerani. 

3 & 4 Mökillä kuvailin kukkia ja pupujamme. Tässä kuvassa on toki vain Luna. Kameran käytön harjoittelu siis jatkui.

Kaikki kuvat ovat Yyteristä. Kameran käyttö luonnistui tällöin jo hyvin.

1 & 2. Yyterin merenrannalta sai upeita kuvia, varsinkin (myöhästyneen) auringonlaskun aikana.

3. Kävimme katsomassa nähtävyyksiä, tässä on Yyterin kallon majakka. 

4. Yyterissä varattiin maasto, mutta maaston vetäjän tultua kipeäksi saimme lännenratsastustunnin korvaukseksi. Lännenratsastustunti oli kyllä mahtava kokemus.

1. Tuoreita mansikoita, tuli syötyä vähän, mutta sitäkin herkullisempia oli syödyt mansikat.

2. Kuvailua isosiskoni kanssa Vähätiilijärvellä kauniissa maisemissa, jolloin myös yritin sinistä teemaa instagram-feediin. Joka kylläkin jäi lyhyeksi teemaksi.

3. Teimme hyvän ystäväni Veeran kanssa kesällä päiväreissun Tallinnaan, joka oli erittäin tapahtumarikas reissu.

4. Tallinnasta (New Yorker) ostettu tämän hetken lempi t-paita. Ostin paidan vain sen takia, kun en ole löytänyt sitä mistään kaupasta aikaisemmin, paitaa olen nähnyt vain Wishillä. Vitsailimmekin Veeran kanssa, että jos kyseisen paidan haluaa, niin pitää lähteä Tallinnaan. vaikka varmasti paitoja saa Suomen New Yorkereista.

1. Kesän ja syksy vaihde tuli, loma loppui ja koulu alkoi. Asuntolassa ei ollut oikein mitään tekemisistä ja tylsyys iski, joten tuloksena minun ja kaverini tekemä taideteos. Julisteen tyypeille piirrettiin ripset, viiksiä, partaa ja yhdistyneitä kulmakarvoja. Sekä paljon muuta.

2. Rohkenin leikata hiukset lyhyeksi, sillä halusin hiuksiini helppoutta ja vaihtelua. Nyt on piristystä syksyyn. 

3. Eräänä sinertävänä maanantaiaamuna odotan Hämeenlinnaan menevää bussia. Ja katseeni on kohti Hämeenlinnaa.

4. Bullet Journalin syyskuun teema vihreillä lehdillä.

Tässä oli hieman minun kesämuistojani instagramkuvein kera. Toivottavasti sinullakin oli mukava kesäloma.

Tämmöinen postaus tällä kertaa, toivottavasti tykkäsitte tästä postauksesta. Oli nimittäin hirveä hinku päästä julkaisemaan edes joku postaus ja onneksi löysin tämän postauksen luonnoksista, jonka vihdoin päätin teille julkaista, jotta tekin saatte palan menneestä kesästäni. Loppuviikosta tulee yksi ilmoituspostaus koskien blogiani ja tänne tulevia postauksia, samalla liittyen teihin lukijoihin vahvasti. Joten olkaahan kuulolla. Oikein mukavaa tiistaita juuri sinulle!

Ehkä mä vielä opin ratsastamaan

Kun torstaina olin korvaavalla tunnilla, niin tänään olin jälleen omalla ja oikealla tunnillani. Tunnille sain jälleen kerran Samin, jota menin sitten harjailemaan ja valmistamaan tuntia varten. Muuten Sami oli mukava harjatessa ja varustaessa, paitsi suitsia laittaessa hevonen keksi alkaa nostamaan päätä kattoon, joten meinasi suitsien kanssa tulla ongelmia, mutta loppujen lopuksi sain suitset päähän ja Sami jäi mulkoilemaan. (Tämän postauksen kuvat ovat vanhoja ratsastuskuvia)

Kentällä kiristin vielä vyötä, mittasin jalustimet sopiviksi ja laitettiin vielä Samille kumpparit, ettei pääse nostelemaan päätään kovin paljoa. Käveltiin alkukäynnit sen aikaa kun opettaja taas asetteli kartioita C-päätyyn. Kartiot asetettiin neliöksi ja aloitimme vasemmassa kierroksessa ensin ratsastamaan neliön muotoa, taivuttaen ja asettaen hevosia jokaisessa kulmassa. Muutama kierros mentiin näin ja seuraavaksi lisättiin c-päädyn kulmaan takaosakäännös, jossa opettaja seisoi ohjeistamassa. Tultiin siis kartiolle, pysähdyttiin ja tehtiin takaosakäännös ja jatkettiin suoraan seuraavalle kartiolle.

Aluksi en millään hahmottanut/tunnistanut sitä, että hevonen teki takaosakäännöksen, vaikka se tehtävä olisi onnistunutkin. Sovittiin sitten, että opettaja sanoo aina, milloin tehtävä sujuu ja milloin ei suju niin hyvin, joka kyllä helpotti ja pikkuhiljaa aloin hahmottamaan milloin se takaosakäännös onnistui/miten tapahtui. Välillä takaosakäännökset sujuivat ja välillä ei sujuneet yhtä hyvin. Tietenkin tehtävä edisti se, että itsekin kehityin sen tekemisissä.

Kun opettajan kohdalla takaosakäännökset sujuivat, niin sai tehdä jokaisessa kulmassa takaosakäännöksen. Jokaisessa kulmassa siis käännyttiin takaosakäännökset. Alkuun takaosakäännökset onnistuivat paremmin, kun opettaja seisoi vieressä ohjaamassa ja loppua kohden takaosakäännökset sujuivat paremmin, kun teki niitä itsenäisesti, sillä siinä sai kunnolla oman työskentelyrauhan. 

Seuraavaksi vaihdettiin suuntaa oikeaan kierrokseen, jälleen ensin mentiin neliössä muutama kierros ja haettiin hevosiin reippautta ja letkeyttä, sitä, että ovat kuulolla. Suunnanvaihdoksen myötä menin aluksi ihan sekaisin, että kumpaa pohjetta tai ohjaa pitää käyttää, mietin jopa, että kumpi nyt oli oikea ja kumpi vasen pohje tai ohja.

Sama tehtävä siis jatkui, eli takaosakäännökset jokaisessa neliön kulmassa. Alkuun tein parit takaosakäännökset pelkästään opettajan kohdalla, jotta saa tuntumaa, sillä meni jotenkin pasmat sekaisin suunnanvaihdosta. Muutaman tehdyn takaosakäännöksen jälkeen tehtävä alkoi taas luonnistumaan ja sujumaan myös itsenäisesti. Jossain vaiheessa tajusin, että Sami tarvitsee aika vahvat avut takaosakäännöksiä tehdessä. Silloin, kun sen tajusin, alkoi myös tehtäväkin sujumaan.

Kenttä oli sen verran huonona, ettei päästy laukkaamaan, kun kuivin alue oli C-päädyssä, joten lopuksi vielä ravattiin, koko kenttää käyttäen. Ensin ravattiin oikeaan kierrokseen, jossa Sami oli paljon mukavampi, kun se taipui ja asettui hyvin.

Vasemmassa kierroksessa jouduin tekemään paljon enemmän töitä siihen, että saisin hevosen asettumaan. Lopuksi päädyin pienelle ympyrälle, jossa loppujen lopuksi sain Samin taipumaan ja asettumaan hyvin. Tämän jälkeen olikin loppukäyntien vuoro.

Tästä Sami jatkoikin seuraavalle tunnille, mutta meni silti hetkeksi talliin. Tallissa sain olla apuna eräälle tytölle, joka meni ratsastamaan Vikkanilla, hän ja tämä Samin ratsastaja harjailivat hevosta ja minä pidin hevosta "kiinni". Vikkan oli siis naruissa kiinni, mutta kun nämä tytöt olivat hieman arkoja, niin seisoin Vikkanin pään vieressä ja silittelin sitä.

Tunti sujui ihan hyvin, kehitystä on ainakin tullut Samin kanssa, eikä ne takaosakäännnökset niin vaikeita ollutkaan miten ensin muistelin. Aluksi toki oli hieman haasteellisia, mutta kun muistui tehtävä mieleen, niin alkoi se onnistumaan. Tajusin vihdoin myös tuon, että Sami tarvitsee voimakkaammat avut ja sitähän mulle on toitotettu melkein jokaisella ratsastuskerralla. Nyt kun sen vihdoin tajusin, niin se varmasti auttaa jatkossakin, joten ehkä mä vielä opin Samilla ratsastamaan hyvin, eikä olisi jokaisella kerralla Samilla ratsastaessa ajatusta, että "mä en osaa ratsastaa Samilla yhtään". Toivoa on ja kehitystä tapahtuu, ehkä sitten kantapään kautta, mutta kuitenkin jotain tapahtuu. Ainakin lopputunti sujui paremmin saadessani tämän valaistuksen, sillä Sami toimi paremmin ja oma ratsastuskin parani. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Mukavaa lauantaita kaikille!

Kotona jälleen

Nyt olisi "pitkästä aikaan" vuorossa tuntipostaus. Siltä se tuntuu, sillä tosiaan en viime viikon lauantaina ollut tunnilla, kun tunnit peruuntuivat ja tässä välissä on tullut niin paljon muun aiheisia postauksia. Joten tässä nyt kaikille niille hevosaiheinen postaus, jotka ovat kyllästyneet pupuaiheisiin postauksiin. Tänään en jaksanut ottaa kameraa tallille mukaan, joten siksi puhelinkuvia.

Tänään sain tunnille Vikkanin, nyt ihan oikeasti pitkästä aikaan, sillä Vikkanilla en ole hetkeen päässyt ratsastamaan. Vikkan oli kentällä, kun tänään oli joku erityistunti, joten autoin uusia tuntilaisia valmistamaan hevoset tunnille valmiiksi. Vikkanin nappasin mukaani matkalla kentälle, kun edellinen ratsastaja oli kerinnyt lähteä kentältä pois.

Kentällä säädin jalustimet sopiviksi, eli purkasin toisessa jalustimessa olleen kiepin ja kiipesin hevosen selkään. Tunti aloitettiin oikeassa kierroksessa. Alkukäynneissä tein voltteja ja taivuttelin ja asettelin hevosta, kuten yleensä aikaisemminkin teen. Kun opettaja oli saanut kartiot asetettua keskiympyrälle, niin hän sitten pyysi meidät siihen ympyrälle.

Ympyrällä piti taivuttaa ja asettaa hevosta oikealle, eli meillä oli edelleen oikea kierros. Jatkoin siis samaa tehtävää jonka olin jo aloittanut. (Minulla on ollut jo vuosia tapana taivuttaa ja asettaa hevosta alkukäynneissä volteilla.) Pari kierrosta ympyrällä meni miten meni, mutta sen parin kierroksen jälkeen huomasin, että Vikkan taipuu ja asettuu vasemmalle tosi hyvin.

Tehtävää laajennettiin siten, että C ja L-kirjaimissa tehtiin voltit. C-kirjaimen kohdalla voltti tehtiin keskiympyrän sisälle, kuten normaalistikin voltit tehdäään kentän sisälle ja L-päädyn puolella voltti taas tehtiin keskiympyrän ulkopuolelle. Voltit sujui ihan hyvin muuten, mutta kaikki tuntilaiset ei vain meinanneet muistaa sääntöä "voltilta tulevalla on etuajo-oikeus". Vaikka tehtiin "päätyihin" voltit oltiin silti edelleen ympyrällä.

Vikkan oli hieman laiskalla tuulella, mutta siitä huolimatta hevonen, oli kuulolla, taipui ja asettui volteilla ja ympyrällä ihan kivasti.

Ravissa meillä oli täysin sama tehtävä. Mutta enhän edes meinannut saada Vikkania raviin, kun hevonen oli niin laiskalla tuulella. Hain sitten kentän laidalta raipan avuksi, kun monista pyynnöistä huolimatta hevonen ei lähtenyt raviin, vaikka muut neljä hevosta ravasivat ja oltiin tein tukkeena. Noh, melkein heti raipan nähtyään hevonen singahti raviin ja tehtävä jatkui samalla tavalla. Ensi saatiin ravissa keventää, mutta pian mentiinkin harjoitusravissa, joka ei ollut ongelma, kun Vikkanin askeleet on niin tasaiset.

On se Vikkan niin hassu, kun ensin ei millään olisi halunnut liikkua ja kun piti ravata, niin ei löytynyt sopivaa tahtia, sillä joko Vikkan meni liian hitaasti tai ihan liian lujaa.

Vaihdettiin suuntaa vasempaan kierrokseen ympyräleikkaalla ja edelleen jatkettiin samaa tehtävää keskiympyrällä, eli; asetetaan ja taivutetaan hevosta keskiympyrällä ja päätyihin tehdään voltit. C-päätyyn voltti keskiympyrän sisäpuolelle ja L-päädyn puolella keskiympyrästä ulkopuolelle.

Nyt oikeassa kierroksessa Vikkan oli paljon tasaisempi. Vihdoin meillä löytyi yhteinen sävel vauhdin kanssa, eikä oltu koko aikaa edellä menevän takapuolessa kiinni. Muutaman kierroksen verran mentiin taas keventäen ja lopuksi mentiin harjoitusravissa. Oltiin keskiympyrällä siksi, kun se oli kentän kuivin alue. Seuraavaksi olikin välikäyntien vuoro.

Pienten välikäyntien jälkeen oli laukkaosuuden vuoro. Aloitettiin laukkatehtävä oikeassa kierroksessa, siten että ravattiin (sai tulla käynnissä, mutta minä tulin ravissa, koska oikea kierros on Vikkanille vaikeampi) L-päätyyn ja laukka nostettiin pituushalkaisijalla.

Laukkatehtävä meinasi mennä pieleen, kun laukattiin vuorotellen ja muut hevoset innostuivat liikaa, paitsi Vikkan. Yksikin hevonen lähti laukkaamaan ollessaan takamus päin edellä olijaan (joka lähti juuri laukkaamaan). Sillein tosi jännästi oli, kääntyi ja vain lähti. Onneksi ratsastaja ei pudonnut hevosen selästä. Loppujen lopuksi meinattiin vaihtaa tehtävää, mutta opettaja sanoikin, että minä ja yksi toinen tyttö saadaan laukata vielä vasempaan kierrokseen. Ilmeisesti meillä oli tarpeeksi rauhalliset hevoset.

Molempiin suuntiin tuli ihan hyviä laukkapätkiä, vasempaan suuntaan toki parempia, varsinkin viimeinen laukka vasemmassa kierroksessa onnistui todella hyvin. Kenttä on ollut viime aikoina niin huonossa kunnossa, ettei olla päästy laukkaamaan ja siksi osa hevosista vähän innostuivat liikaa laukassa.

Loppuraveissa Vikkan oli ihan outo, kun se oli niin rauhallinen. Ei edes yrittänyt lähteä kaahottamaan. Eikä edes tarvinnut ympyrällä sitä rauhoitella yhtään, toisin kuin yleensä. Toisaalta se oli ihan kivaa, että Vikkan oli tällä kertaan rauhallisempi.

Laukkatehtävä meinasi mennä pieleen, kun laukattiin vuorotellen ja muut hevoset innostuivat liikaa, paitsi Vikkan. Yksikin hevonen lähti laukkaamaan ollessaan takamus päin edellä olijaan (joka lähti juuri laukkaamaan). Sillein tosi jännästi oli, kääntyi ja vain lähti. Onneksi ratsastaja ei pudonnut hevosen selästä. Loppujen lopuksi meinattiin vaihtaa tehtävää, mutta opettaja sanoikin, että minä ja yksi toinen tyttö saadaan laukata vielä vasempaan kierrokseen. Ilmeisesti meillä oli tarpeeksi rauhalliset hevoset.

Molempiin suuntiin tuli ihan hyviä laukkapätkiä, vasempaan suuntaan toki parempia, varsinkin viimeinen laukka vasemmassa kierroksessa onnistui todella hyvin. Knettä on ollut viime aikoina niin huonossa kunnossa, ettei olla päästy laukkaamaan ja siksi osa hevosista vähän innostuivat liikaa laukassa.

Loppuraveissa Vikkan oli ihan outo, kun se oli niin rauhallinen. Ei edes yrittänyt lähteä kaahottamaan. Eikä edes tarvinnut ympyrällä sitä rauhoitella yhtään, toisin kuin yleensä. Toisaalta se oli ihan kivaa, että Vikkan oli tällä kertaan rauhallisempi.

Tämän päivän tunti oli ihan perustunti, eikä tehty mitään ihmeellistä, osaittin varmaan siksi juuri, kun tunnilla oli uusia ratsastajia ja ehkä opettaja halusi nähdä miten he pärjääävät/mitä osaavat. Olen supertyytyväinen siihen, että sain Vikkanin tänään tunnille. On se vaan niin ihana, tärkeä, tuttu, turvallinen ja jotenkin vaan se oikea hevonen minulle! Vaikka olisi mitä tehtäviä tunneilla, niin tuntuu että ne onnistuu Vikkanin kanssa parhaiten. Alkutunti oli hieman tahmea, mutta tunnin edetessä myös Vikkankin reippaantui sopivasti. Tänään tuntui siltä, kun olisi jostain pitkästä reissuta palannut kotiin, kun pääsin tänään ratsastamaan Vikkanilla.

vaahteranlehtikasalla

Tässä teille katseltavaksi muutamia syksyisiä vaahteranlehtikasassa otettuja kuvia Lunasta ja Liljasta. osa kuvista onkin näkynyt jo edellisessä postauksessa, mutta ei anneta sen häiritä ollenkaan. Mukavaa keskiviikoa kaikille!

1.

"On nää vaahteranlehdet kyllä hyviä, vihreinä oli toki mehukkaampia"

2.

"ota kuva joka kulmasta tän lehden kanssa"

3.

"hei, vielä näinkin!"

4.

"Mitä tuolla tapahtuu?"

5.

"Mulla rupee olee jo tylsää."

6.

"Huoh, haluisin jo pois"

7.

8.

"Ei, yksi lehti ei riitä mulle."

9.

"Onks näin hyvä?"

10.

"Mä en nyt jaksais olla täs enää paikoillaan..."

11.

"Ai mitä sä sanoit? Pitäskö mun muka olla paikoillaan? Mä en kuule, kun oot niin kaukana"

12.

"No okei, mä oon hetken paikoillaan, ota äkkiä nää kuvat!"

13.

"Joko riittää? saako mennä? Kiitos ja heihei"

Löytyikö suosikkikuvaa?