Kotona jälleen

Nyt olisi "pitkästä aikaan" vuorossa tuntipostaus. Siltä se tuntuu, sillä tosiaan en viime viikon lauantaina ollut tunnilla, kun tunnit peruuntuivat ja tässä välissä on tullut niin paljon muun aiheisia postauksia. Joten tässä nyt kaikille niille hevosaiheinen postaus, jotka ovat kyllästyneet pupuaiheisiin postauksiin. Tänään en jaksanut ottaa kameraa tallille mukaan, joten siksi puhelinkuvia.

Tänään sain tunnille Vikkanin, nyt ihan oikeasti pitkästä aikaan, sillä Vikkanilla en ole hetkeen päässyt ratsastamaan. Vikkan oli kentällä, kun tänään oli joku erityistunti, joten autoin uusia tuntilaisia valmistamaan hevoset tunnille valmiiksi. Vikkanin nappasin mukaani matkalla kentälle, kun edellinen ratsastaja oli kerinnyt lähteä kentältä pois.

Kentällä säädin jalustimet sopiviksi, eli purkasin toisessa jalustimessa olleen kiepin ja kiipesin hevosen selkään. Tunti aloitettiin oikeassa kierroksessa. Alkukäynneissä tein voltteja ja taivuttelin ja asettelin hevosta, kuten yleensä aikaisemminkin teen. Kun opettaja oli saanut kartiot asetettua keskiympyrälle, niin hän sitten pyysi meidät siihen ympyrälle.

Ympyrällä piti taivuttaa ja asettaa hevosta oikealle, eli meillä oli edelleen oikea kierros. Jatkoin siis samaa tehtävää jonka olin jo aloittanut. (Minulla on ollut jo vuosia tapana taivuttaa ja asettaa hevosta alkukäynneissä volteilla.) Pari kierrosta ympyrällä meni miten meni, mutta sen parin kierroksen jälkeen huomasin, että Vikkan taipuu ja asettuu vasemmalle tosi hyvin.

Tehtävää laajennettiin siten, että C ja L-kirjaimissa tehtiin voltit. C-kirjaimen kohdalla voltti tehtiin keskiympyrän sisälle, kuten normaalistikin voltit tehdäään kentän sisälle ja L-päädyn puolella voltti taas tehtiin keskiympyrän ulkopuolelle. Voltit sujui ihan hyvin muuten, mutta kaikki tuntilaiset ei vain meinanneet muistaa sääntöä "voltilta tulevalla on etuajo-oikeus". Vaikka tehtiin "päätyihin" voltit oltiin silti edelleen ympyrällä.

Vikkan oli hieman laiskalla tuulella, mutta siitä huolimatta hevonen, oli kuulolla, taipui ja asettui volteilla ja ympyrällä ihan kivasti.

Ravissa meillä oli täysin sama tehtävä. Mutta enhän edes meinannut saada Vikkania raviin, kun hevonen oli niin laiskalla tuulella. Hain sitten kentän laidalta raipan avuksi, kun monista pyynnöistä huolimatta hevonen ei lähtenyt raviin, vaikka muut neljä hevosta ravasivat ja oltiin tein tukkeena. Noh, melkein heti raipan nähtyään hevonen singahti raviin ja tehtävä jatkui samalla tavalla. Ensi saatiin ravissa keventää, mutta pian mentiinkin harjoitusravissa, joka ei ollut ongelma, kun Vikkanin askeleet on niin tasaiset.

On se Vikkan niin hassu, kun ensin ei millään olisi halunnut liikkua ja kun piti ravata, niin ei löytynyt sopivaa tahtia, sillä joko Vikkan meni liian hitaasti tai ihan liian lujaa.

Vaihdettiin suuntaa vasempaan kierrokseen ympyräleikkaalla ja edelleen jatkettiin samaa tehtävää keskiympyrällä, eli; asetetaan ja taivutetaan hevosta keskiympyrällä ja päätyihin tehdään voltit. C-päätyyn voltti keskiympyrän sisäpuolelle ja L-päädyn puolella keskiympyrästä ulkopuolelle.

Nyt oikeassa kierroksessa Vikkan oli paljon tasaisempi. Vihdoin meillä löytyi yhteinen sävel vauhdin kanssa, eikä oltu koko aikaa edellä menevän takapuolessa kiinni. Muutaman kierroksen verran mentiin taas keventäen ja lopuksi mentiin harjoitusravissa. Oltiin keskiympyrällä siksi, kun se oli kentän kuivin alue. Seuraavaksi olikin välikäyntien vuoro.

Pienten välikäyntien jälkeen oli laukkaosuuden vuoro. Aloitettiin laukkatehtävä oikeassa kierroksessa, siten että ravattiin (sai tulla käynnissä, mutta minä tulin ravissa, koska oikea kierros on Vikkanille vaikeampi) L-päätyyn ja laukka nostettiin pituushalkaisijalla.

Laukkatehtävä meinasi mennä pieleen, kun laukattiin vuorotellen ja muut hevoset innostuivat liikaa, paitsi Vikkan. Yksikin hevonen lähti laukkaamaan ollessaan takamus päin edellä olijaan (joka lähti juuri laukkaamaan). Sillein tosi jännästi oli, kääntyi ja vain lähti. Onneksi ratsastaja ei pudonnut hevosen selästä. Loppujen lopuksi meinattiin vaihtaa tehtävää, mutta opettaja sanoikin, että minä ja yksi toinen tyttö saadaan laukata vielä vasempaan kierrokseen. Ilmeisesti meillä oli tarpeeksi rauhalliset hevoset.

Molempiin suuntiin tuli ihan hyviä laukkapätkiä, vasempaan suuntaan toki parempia, varsinkin viimeinen laukka vasemmassa kierroksessa onnistui todella hyvin. Kenttä on ollut viime aikoina niin huonossa kunnossa, ettei olla päästy laukkaamaan ja siksi osa hevosista vähän innostuivat liikaa laukassa.

Loppuraveissa Vikkan oli ihan outo, kun se oli niin rauhallinen. Ei edes yrittänyt lähteä kaahottamaan. Eikä edes tarvinnut ympyrällä sitä rauhoitella yhtään, toisin kuin yleensä. Toisaalta se oli ihan kivaa, että Vikkan oli tällä kertaan rauhallisempi.

Laukkatehtävä meinasi mennä pieleen, kun laukattiin vuorotellen ja muut hevoset innostuivat liikaa, paitsi Vikkan. Yksikin hevonen lähti laukkaamaan ollessaan takamus päin edellä olijaan (joka lähti juuri laukkaamaan). Sillein tosi jännästi oli, kääntyi ja vain lähti. Onneksi ratsastaja ei pudonnut hevosen selästä. Loppujen lopuksi meinattiin vaihtaa tehtävää, mutta opettaja sanoikin, että minä ja yksi toinen tyttö saadaan laukata vielä vasempaan kierrokseen. Ilmeisesti meillä oli tarpeeksi rauhalliset hevoset.

Molempiin suuntiin tuli ihan hyviä laukkapätkiä, vasempaan suuntaan toki parempia, varsinkin viimeinen laukka vasemmassa kierroksessa onnistui todella hyvin. Knettä on ollut viime aikoina niin huonossa kunnossa, ettei olla päästy laukkaamaan ja siksi osa hevosista vähän innostuivat liikaa laukassa.

Loppuraveissa Vikkan oli ihan outo, kun se oli niin rauhallinen. Ei edes yrittänyt lähteä kaahottamaan. Eikä edes tarvinnut ympyrällä sitä rauhoitella yhtään, toisin kuin yleensä. Toisaalta se oli ihan kivaa, että Vikkan oli tällä kertaan rauhallisempi.

Tämän päivän tunti oli ihan perustunti, eikä tehty mitään ihmeellistä, osaittin varmaan siksi juuri, kun tunnilla oli uusia ratsastajia ja ehkä opettaja halusi nähdä miten he pärjääävät/mitä osaavat. Olen supertyytyväinen siihen, että sain Vikkanin tänään tunnille. On se vaan niin ihana, tärkeä, tuttu, turvallinen ja jotenkin vaan se oikea hevonen minulle! Vaikka olisi mitä tehtäviä tunneilla, niin tuntuu että ne onnistuu Vikkanin kanssa parhaiten. Alkutunti oli hieman tahmea, mutta tunnin edetessä myös Vikkankin reippaantui sopivasti. Tänään tuntui siltä, kun olisi jostain pitkästä reissuta palannut kotiin, kun pääsin tänään ratsastamaan Vikkanilla.