HELMIN JALKA MURTUI

Luna, Lilja ja Helmi ovat olleet noin viikkoa kaikki samassa tilansa. Helmillä toki on ollut oma tila, koska on uusin tulokas, eikä kuulu laumaan. Tähän asti kaikki on sujunut hyvin, pientä nokittelua lukuunottamatta. Helmi ja Lilja on tullut toimeen, mutta Luna ja Helmi taas ei niin hyvin, ne on nimittäin enemmän olleet törmäyskurssilla.

Viikonloppuna alkoi kuitenkin vaikuttamaan siltä, että Luna ja Helmi alkaisivat tulla toikeen, sillä makoilivat kaikki kolme aidan lähettyvillä. 

Maanantai aamuna taas päästin Lunan ja Lilja vapaaksi ja Helmi oli koira-aitauksessa omalla puolellaan. Niin vain Luna sitten päätti hyökätä Helmin kimppuun. Helmi taas uteliaana aidan vieressä ja haluaisi tutustua Lunaan ja Liljaan. Tilanne oli ihan sekunnissa ohi. Helmin vinkaistessa Lunaoli jo puraissut jalkaan.

Nostin tietysti Helmin ja tutkin kanin. Ensin en nähnyt mitään. Mutta hetken päästä huomasin, että jalassa on verta vuotava haava. Yritin puhdistaa haavaa, mutta eipä Helmi oikein antanut koskea tassuun. Samalla myös huomasin ettei varaa painoa jalalle ollenkaan.

Koko päivän tavoittelin  eläinlääkäriä. Se oli vaikeaa, kun minnekkään ei meinannut löytyä aikaa. Lopulta pääsin Hollolan kunnan lääkärille kirkolle. Eläinlääkäriin lähdin heti töiden jälkeen. Siellä sain varmistuksen jo epäilystäni, Helmin jalka on murtunut. Haava putsattiin ja pistettiin tukiside paikalleen. Eläinlääkäri suositteli röntgenkuvausta joten se vielä selvitettiin. Sain tiistaille varattua ajan.

Röntgenkuvissa selvisi, että Helmin varvasluu on murtunut ja mennyt sijoiltaan. Röntgenissä Helmi selvisi ilman rauhoittavia lääkkeitä. Hoitovaihtoehtoina on leikkaushoito Vantaalla. Itse kun en pääse Vantaalle lähtemään autottomana, niin päädyttiin luiden yhteenvetoon ja lastahoitoon. Uusi eläinlääkäri aika on torastaina 24.9.

Eläinlääkärissä Helmin tukiside vaihdettiin ja haava putsattiin. Tuissa kuvassa vielä röntgenkuva murtumasta ja uusi vaihdettu tukiside. 

Helmi oli reipas pieni potilas. Ja sai taas paljon kehuja kuinka kaunis on❣

TILANNEKUVIA + VIDEO

Kuvat ja videon kuvaus: Sari Nikki

Keskittyneesti kuunnellaan mitä ohjeita opettaja antaa. Mulla on tapana vielä katse kääntää opettajaa kohti kuunnellessani. Jonkun takia se auttaa enemmän keskittymään.

Kieli keskellä suuta. Keskittyneesti tunnilla.

Oli hauskaa hypätä. Joku nauratti. Tai muuten vain jäi hyvä fiilis tunnista.

Ja tähän loppuun vielä selostusta mun näön tuomasta haasteesta esteratsastuksessa. Jatka ihmeessä lukemista. Sekä postauksen lopussa vielä video perjantain estetunnilta. 

☆ Viime viikon perjantaina taas estetunnilla tuli vastaan näkökykyni huonous/heikkous. Olin ratsastamassa L-päädyssä, kohti lävistäjää, jossa este oli. En nyt tiedä missä mun katse tarkalleen oli, mutta uskoisin sen olleen suoraan eteenpäin. Opettaja sitten sanoi että "käännä jo katse esteelle." Ja tottakai mä niin toimin. Käänsin  katseeni lävistäjälle olevalle esteelle. No kuinka ollakkaan, eihän se este mahtunut vielä mun kapeaan laatikkomaiseen näkökenttääni, enkä ollut edes varma, että osuiko näkökenttääni puomi vai kanisteri. Siksi myös välillä tulee tilanteita, että: ui pertskutti, se este onkin jo tossa, enkä ole yhtään kerinnyt varautua. Tää on mulla esteillä aika yleinen tilanne, etenkin kaarevilla teillä ja syys/talvikausi tuottaa vielä pimeyden vuoksi omat lisähaasteensa. 

☆ Usein yritän rakentaa tietä esteille pari metriä kerrallaan, mikä onkin todettu määrä mun näkevän. Toki se varmasti olisi triplasti helpompaa saada  nähdä jo edellisellä esteellä seuraavalle, mutta kun ei onnistu, niin ei onnistu. Silloin pitää rakentaa toisenlainen tapa toimia, vaikka se ei olisikaan se oikea tapa toimia. Mutta toisaalta ei kai niitä oikeita  tapoja ole? Pääasia että pääsee yli esteiden ja ratsaatettua tiet niin hyvin kuin mahdollista.

Kiitos jos jaksoit taas lukea tänne asti. Hyvää viikonloppua!

KORONATESTISSÄ

Tiistaina aamulla heräsin normaalisti kuin uuteen työpäivään. Huomasin siinä aamulla kuitenkin, että oloni on tukkoinen ja kurkku karhea, ei kipeä. Pohdiskelin sitten, että täytynee nyt jäädä sitten pois töistä. Töihin ei ole asiaa edes pienessä flunssassa. Soitin työanatajalle ja hän sanoi, että jää kotiin ja soita päivystysapuun, kysy, että ottavatko sua testeihin, kun olet noin lieväoireinen. Soitin. Kysyivät oireet ja missä olen töissä. Koska työskentelen päiväkodissa niin ottivat testiin. Virkailija puhelimessa yritti varata aikaa mulle heti, vaikka mulla olikin ongelmana kyyti. Yksinasujana ja näkövammaisena mulla ei ole autoa. Bussilla osaan akuuttiin, siihen se sitten jääkin. Selvitin kyydin ja varasin yhdeksän jälkeen 10.15 ajan testiin.

Taksi ajoi pihaan. Kuski nousi autosta, kysyi nimeni ja antoi käsidesiä sekä kumihanskat. Kielti koskemasta mihinkään. Avasi oven ja nousin kyytiin, avasi oven myös poustuessani taksista. Eipä muulloin taksikuskit ovea avaa, vaikka niin heidän kuuluisi toimia. Reissun aikana häiritsi kun kuski yski ja niiskutti. Hintaa puolen tunnin reissulle tuli 53e.

Testin otto oli inhottavantuntuinen, mutta nopeasti ohi. Jo se testitikku sai puistatukset aikaan. Vasempaan nenäsieraimeen ja korvaan pisteli sekä vasen silmä alkoi vuotaa.

Tiistaina soitin päivystysapuun, ajan sain tunnin päähän ja tuloksen kahden päivän päästä. Tuloksen odottaminen toki oli turhauttavaa, koska odottaminen ja kotona oleminen on vain niin tylsintä.

No ainakin sain toipua rauhassa ja nopeasti. Jo keskiviikkoaamuna oloni oli puolet parempi, mitä edeltävänä päivänä, eli tiistaina. Normaalistihan flunssat kestää pidempään, koska ei jäädä parantumaan kotiin, kun vasta korkeassa kuumeessa.

Seuraavana päivänä, eli keskiviikkona tsekkasin koronatartunnat. Niitä oli 25 edeltävän vuorokauden ajalta, jolloin itsekin testissä kävin. Täällä Päijät-Hämeessä uusia tartuntoja oli kaksi Lahdessa. Siitä päättelin tulokseni olevan negatiivinen. Testitulos oli tullut keskiviikkona, negatiivinen.

Eniten tässä harmittaa se, että keskiviikkona olisi pitänyt olla optikon silmälääkäri, näöntarkistus. Se siirtyi kahdella viikolla. Kahdella viikolla siksi, että jos tulos olisi ollut positiivinen. Niin luultavasti olisin kerinnyt toipua. Riippuen toki sairastumisen asteesta. Asian hyvä laita oli kuitenkin se, että silmälääkärin sai siirrettyä näin nopealla varoajalla niinkin lähelle. Kaksi viikkoa menee kuitenkin nopeasti. Etenkin nyt, kun olen terve. Mutta samalla silmälääkärin odottaminen on ärsyttävää,  vaikka tiedänkin jo, että näkö on huonontunut, ainakin toisesta silmästä puolet.

#INSTAGRAM

Edellisessä postauksessa ihmettelin, että miksi mun instagram ei toimi ja sainkin siihen vastauksen kommentteihin ja instagramissa vinkin kokeilla poistaa blogin linkki profiilissa. Ilmeisesti Instagram oletti, että myyn eläimiä ja oli siksi rajoittanut toimintaani, vaikka Insta ja blogi on päiväkirja mun heppailuista. Mutta eihän ne sitä tiedä.

Blogilinkin poiston jälkeen instagram lähti toimimaan normaalisti. Pystyn taas kirjoittamaan kuvatekstit, tykätä ja kommentoida seuraamieni tilien julkaisusista.

Hetken aikaa sitten pohdin, että miten saan pidettyä blogin linkin instan profiilissa ja mikä myös sopii inatagramiin, ettei tule uusia rajoituksia toimintaani/tililleni. Nyt siinä sitten on instabio-linkki, josta pääsee blogiin, blogin faceen ja henkilökohtaiseen instagramiin. Ehkä Myös lisään siihen twitter-linkin.

Olin jo kerinnyt tehdä uuden tilin varmuudeksi, jos nykyinen tili olisi mennyt lukkoon kokonaan. Onneksi ei mennyt ja onneksi ei tarvinut poistaa tätä tiliä, koska siellä on paljon kivoja muistoja ja kuvia mitä en halua menettää.

SILMÄT KIINNI RATSASTUSTA

Mun instagram @suokkiystavia ei ota toimiakseen. En pysty tykätä, kommentoida tai kirjoittaa kuvatekstejä. Tämä ongelma on ollut lähes kaksi viikkoa, enkä enää keksi mitä voisin koittaa ongelman ratkaisuksi. Joten teen tällä kertaa tuntipoastauksen tänne. Onko muilla ollut instagram kanssa ongelmia?

Tunnille sain Ritan. Mentiin ilman satulaa. Ensin leikittiin peiliä, joka oli hankalaa, koska en nähnyt kunnolla kentän toiseen päähän, jossa peili oli. Mutta mentiin muutama kierros ja pääsin itsekin peiliksi viimeisenä. Peilin jälkeen tehtiin muutamat etuosan- ja takaosankäännokset jotka aikoivat kohtalaisesti.

Laukattiin pitkät sivut, koska sateen vuoksi siellä pohja oli ainoastaan laukkakunnossa. Oikeaan suuntaan laukka sujui hyvin. Vasemmassa suunnassa Rita veti kolme kertaa pään alas ja hetken mietin, että koliseeko kohta. Mutta ei, onnistuin pysymään selässä, kun tein pidätteet ja pohkeet kiinni, että laukka jatkuu. Pään vetojen jälkeen otin vielä yhden laukkapätkän, joka sujui täysin ongelmitta,kun kaveri seisoi kentän pitkän sivun puolivälissä,  missä pelleily aina alkoi ja siihen sitten päätin laukat tältä erää lopettaa, kun saatiin molemmille onnistunut fiilis.

Lopuksi vielä ratasastettiin silmät kiinni. Ensin käyntiä. Aluksi tuntui tosi jännältä, kun tasapaino ei ollut kunnossa. Pikkuhiljaa silmät kiinni ratsastus kuitenkin alkoi sujumaan. Ravattiin myös silmät kiinni ja sekin sujui ja akoin tekemään volttia, kun kuulostelin, että joku on edessä. Kurkkasin varmistuksen ja kyllä kuulin ihan oikein. Käänsin silmät kiinni Ritan ravivoltille ja tämän jälkeen vasta opettaja antoi ohjeen kokeilla volttia, vähän siis etuilin. Silmät kiinni ratsastus tuntui tosi mielenkiintoiselta. Kerranakin myös tuntui, että mun heikosta näöstä oli hyötyä ratsastaessa.

Silmät kiinni ratsastaessa pohdinkin, että jos sattuisi käymään niin ikävästi, että sokeutuisin, niin ratsastus varmasti onnistuisi vaikka en näkisikään. Sillä alun hataruuden jälkeen tuo onnistui. Mainitsin tuon ajatukseni myös opettajalleni ja hän vain totesi " Joo, nyt voidaan jo harjoitella" 

Semmoinen ratsastustunti tällä kertaa. Oletko sä koskaan ratsastanut silmät kiinni?

NÄKÖ HUONONTUNUT? SILMÄLÄÄKÄRI EI SANONUT MITÄÄN

Moikka ja oikein mukavaa lauantaita!

Varmaan muistat kun mulla oli heinäkuun lopussa silmätulehdus. Tein siitä oman postauksen Värikalvontulehdus. Viikon päästä oli silmäpolilla kotrolli ja sivusinkin aihetta tässä postauksessa. Tuolloin kontrollissa huomasin näkeväni huonommin nuo näkötaulutestin numerot oikealla silmällä, joka siis oli täysin kunnossa, eli siinä ei mitään tulehduksia ollut. (Tai niin kunnossa mitä silmäni koskaan ovat olleet) Vasemmalla silmällä huomasin kanssa pienen eron, mutta toisaalta asiaa selvitin itselleni, että silmä oli ollut juuri tulehtunut. VAIKKA epäilinkin ettei enää voi tulehduksesta johtua. En kuitenkaan ehtinyt asiasta kysyä, eikä silmälääkäri mitään näön heikkenemisestä sanonut joten asia jäi sikseen.

Pari viikkoa myöhemmin tuosta silmälääkärikäynnistä luin omakantaa. Niitä tietoja mitä silmälääkäri oli todennut ja kirjoittanut. Hän oli tietysti löytänyt visuksen  (laseilla)  eli näkötaulutestin tulokset, jotka olivat oikeasta silmästä puolet huonompi kuin vuosi sitten. Tämä selvisi kun vertasin viime vuoden tuloksia tämän vuoden tuloksiin.

Soittelin sitten arkena silmäpolille ja tiedustelin miten aloitan asiaa hoitamaan. Nyt onkin sitten optikolle tulossa näöntarkistus jossa katsotaan uusien lasien tarve ja maksusitoimus laseihin.

Keväällä ja kesällä olen epäillyt että näkö olisi huonontunut, mutta en ole saanut aloitettua asiaa eteenpäin, kun on vain käsketty käyttämään silmätippoja, jos nyt sitten kun on oikein mustaa valkoisella. Vaikka faktat jo tiedänkin, niin silti mua jännittää ensi viikon keskiviikkona oleva silmälääkäri. En tiedä miksi. Mutta palataan taas ensi viikolla aiheeseen viimeistään.

Tilasin mulle myös uudet talviratsastushousut. Nämä ovat tosi mukavat ja joustavat, ihan kuin olisi legginssit. Hurahdin kesällä 2019 ratsastuslegginsseihin ja paluuta perinteisiin kangasratsasruahousuin enää ei ole. Ei ole ollut näin mukavia ratsastushousuja päällä koskaan ennen. Nyt mulla ovat nämä softshel ratsastushousut ja topparatsastushousut. Joten eiköhän talvellakin pärjätä taas astetta paremmin kentällä. Nyt olen valmis syksyyn ja uuteen talvikauteen. Vaikka piemys tuokin omat haasteensa ratsastukseen.

Aloitin lopultakin työt 31.8. monen monen mutkan kautta. Heti ensimmäisen viikon viimeisenä työpäivänä iski migreeni voimakkaana. Varmaan kaikki työstressi sillä purkautui. No siinä sitten huomasin pari päivää ja maanantaina (7.9.) jännitin että käykö taas samalla lailla, eli töihin, paluu, migreeni, ratsastamaan ja tippumimen,  mutta ei, ei käynyt. Pysyin koko tunnin selässä. Eli historia ei toisistani kolmatta kertaa itsenään, mikä olikin helpotus. Olisi ollut inhottavaa soittaa samalle työnantajalle kolmannen kerran vuoden sisään että joo putosin taas. Onneksi ei tarvinut, ainakaan vielä.

PUOMI/KAVALETTI TUNTI

Oon yrittänyt jakaa tätä tekstiä jo koko viikon mun instaan, mutta sovellus/käyttäjä vaan ei toimi. Joten pistetään nämä kuvat ja video sitten tänne blogiin.

☆
Olin 1.9. tiistaina Vikkanilla puomi/kavaletti tunnilla. Vikkan oli tälläkin tunnilla vauhdikkaalla päällä. Tultiin pituushalkaisijalla  ravipuomeja  jotka sujui hyvin.

Laukattiin laukkaverryttelyä ympyrällä ja ensin vahingossa tuli väärä laukka, mutta korjasin sen. Sen jälkeen tultiin laukassa pituushalkaisian puomit ja kavaletti. Ekan kerralla tultiin liian lujaa ja Vikkan ei siksi saanut askeleita sopimaan, kun tuli isolla laukalla.

Tämän kompuroinnin jälkeen tulin sisään ravissa ja vasta pituushalkaisijalla nostin laukan. Saatiin onneksi hyviä ja onnistuneita pätkiäkin. Lopputunnista Vikkan alkoi selvästi väsymään, kun ei enää jaksanut takavaloja nostaa.

Itselle tuotti hankaluuksia kun en nähnyt aina puomeja mutta menin suunnilleen puomeja kohti ja yli 🤣

Vikkan oli kyllä koko tunnin aika malttamaton ja kyttäili jotain peltoja kohti, en tiiä mitä kiinnostavaa siellä oli. Piti oikein vähän keulia..😅

☆ Maanantaina sain myös tunnille Vikkanin ja tehtiin pituushalkaisijalle pysähdyksiä ja peruutuksia.
📷: Sari Nikki

 Tästä linkistä pääset katsomaan lyhyen videopätkän meidän tiistain tunnista.