NÄKÖ HUONONTUNUT? SILMÄLÄÄKÄRI EI SANONUT MITÄÄN

Moikka ja oikein mukavaa lauantaita!

Varmaan muistat kun mulla oli heinäkuun lopussa silmätulehdus. Tein siitä oman postauksen Värikalvontulehdus. Viikon päästä oli silmäpolilla kotrolli ja sivusinkin aihetta tässä postauksessa. Tuolloin kontrollissa huomasin näkeväni huonommin nuo näkötaulutestin numerot oikealla silmällä, joka siis oli täysin kunnossa, eli siinä ei mitään tulehduksia ollut. (Tai niin kunnossa mitä silmäni koskaan ovat olleet) Vasemmalla silmällä huomasin kanssa pienen eron, mutta toisaalta asiaa selvitin itselleni, että silmä oli ollut juuri tulehtunut. VAIKKA epäilinkin ettei enää voi tulehduksesta johtua. En kuitenkaan ehtinyt asiasta kysyä, eikä silmälääkäri mitään näön heikkenemisestä sanonut joten asia jäi sikseen.

Pari viikkoa myöhemmin tuosta silmälääkärikäynnistä luin omakantaa. Niitä tietoja mitä silmälääkäri oli todennut ja kirjoittanut. Hän oli tietysti löytänyt visuksen  (laseilla)  eli näkötaulutestin tulokset, jotka olivat oikeasta silmästä puolet huonompi kuin vuosi sitten. Tämä selvisi kun vertasin viime vuoden tuloksia tämän vuoden tuloksiin.

Soittelin sitten arkena silmäpolille ja tiedustelin miten aloitan asiaa hoitamaan. Nyt onkin sitten optikolle tulossa näöntarkistus jossa katsotaan uusien lasien tarve ja maksusitoimus laseihin.

Keväällä ja kesällä olen epäillyt että näkö olisi huonontunut, mutta en ole saanut aloitettua asiaa eteenpäin, kun on vain käsketty käyttämään silmätippoja, jos nyt sitten kun on oikein mustaa valkoisella. Vaikka faktat jo tiedänkin, niin silti mua jännittää ensi viikon keskiviikkona oleva silmälääkäri. En tiedä miksi. Mutta palataan taas ensi viikolla aiheeseen viimeistään.

Tilasin mulle myös uudet talviratsastushousut. Nämä ovat tosi mukavat ja joustavat, ihan kuin olisi legginssit. Hurahdin kesällä 2019 ratsastuslegginsseihin ja paluuta perinteisiin kangasratsasruahousuin enää ei ole. Ei ole ollut näin mukavia ratsastushousuja päällä koskaan ennen. Nyt mulla ovat nämä softshel ratsastushousut ja topparatsastushousut. Joten eiköhän talvellakin pärjätä taas astetta paremmin kentällä. Nyt olen valmis syksyyn ja uuteen talvikauteen. Vaikka piemys tuokin omat haasteensa ratsastukseen.

Aloitin lopultakin työt 31.8. monen monen mutkan kautta. Heti ensimmäisen viikon viimeisenä työpäivänä iski migreeni voimakkaana. Varmaan kaikki työstressi sillä purkautui. No siinä sitten huomasin pari päivää ja maanantaina (7.9.) jännitin että käykö taas samalla lailla, eli töihin, paluu, migreeni, ratsastamaan ja tippumimen,  mutta ei, ei käynyt. Pysyin koko tunnin selässä. Eli historia ei toisistani kolmatta kertaa itsenään, mikä olikin helpotus. Olisi ollut inhottavaa soittaa samalle työnantajalle kolmannen kerran vuoden sisään että joo putosin taas. Onneksi ei tarvinut, ainakaan vielä.