Maanantai oli päivänä pitkä ja monipuolinen. Ensin töiden jälkeen opettaja soitti koulusta Kansanopiston valokuvaualinjalta ja mulla oli puhelin haastattelu. Tuo haastattelu meni hyvin, juteltiin aika paljon kaikesta, laidasta laitaan mun kiinnostuksesta kouluun, kamerasta ja tilanteesta.
Mun tilanteet ovat aika muuttuvassa, kun viime viikolla sain tietää, että mulla olisi mahdollisuus myös palkkatukityöhön tämän henkisessä työharkkapaikassa. Tilanne on kuitenkin se, että koulu kiinnostaa enemmän, koska haluan pysyvyyttä arkeen, sillä mun työrilanteet ovat olleet aika lyhytkesioisia ja sitä tilannetta en halua. Aikaa vielä on miettiä, mutta tällä hetkellä olen koulun kannalla jos sinne pääsen ja toivon että oääsen.
Kouluhaku puhelun jälkeen lähdin tallille siskoni Sarin mukana. Ensin kävin vähän kokeilemassa hänen omaa hevosta Fionaa. Tamma on todella herkkä ja tasoa nolla, ex-ravuri. Tein siirtymisiä ja voltteja. Juuri kun olin vienyt Fionan talliin, alkoi sataa, vettä tuli ihan kunnolla, ihan valkoisenaan. Sitä ennen jyrähti ukkonen pari kertaa.
Siitä sitten kun oltiin Fiona purettu lähdin omaa tuntia kohden. Tallilla vaihdoin kengät ja pistin sadetakin ylleni. Ensin piti mennä Sirkkonilla, mutta hevonen vaihtui Vikkaniksi, kun Vikkanin ratsastaja perui tulonsa tunnille.
Tunnilla tehtiin sulkutaivutuksia. Tehtävä oli vieraampi ja haastavampaa, mutta muutamien yritysten jälkeen saimme ihan kivaa pätkää, kun Vikkan alkoi pehmetä, jolloin taipuminen ja asettuminen onnistui. Tehtiin pitkän sivun alkuun voltti ja siitä tehtiin sulkua voltin jälkeen.
Laukannostoja otettiin pituushalkaisijalla, mutta sen tehtävää en tarkemmin muista. Vuorotellen kuitenkin nostettiin vasenta ja oikeaa laukkaa, ei laukattu kohti suoraa, vaan aina pitkälle sivulle. Laukassa saatiin parhaimmat pätkät, kun sain Vikkanin heräämään kunnolla, jolloin se taas innostui.
Lauantaina menin tallille jo puoli kolmeksi auttelemaan ekoja tuntilaisia. Tunnille saimme valita hevoset, joten valitsin Vikkanin, koska nykyään menen sillä harvemmin, mutta nyt on ollut kiva kun on päässyt kolmesti sillä putkeen. Viivikin oli viikolla saanut varsan, keskiviikkona illalla, viimeisen tuntien aikana. Varsominen oli nopea, mutta meni hyvin. Tammavarsa tuli.
Tunnilla teimme jokaiseen kulmaan etuosakäönnöksen/tiukan kulman. Saatiin ihan hyviä kulmia, mutta jossain vaiheessa Vikkan lähti puskemaan. Otin samalla uralle pysähdyksissä.
Ravissa tehtiin kulmiin voltit ja jokaiselle sivulle ravilisäyksiä aina voitti ensimmäisen jälkeen pari askelta. Saatiin muutamat hyvät pätkät.
Laukkaa otettiin loivallakiemurauralla. Siinä tehtiin vastalaukkaharjoituksia. Vastalaukkaharjoituksia kyllå onnistui, mutta, ei päästy kulmasta kulmaan, vaikka kuinka yritin, mutten tiedä mistä johtui. Tuntuu että loivakiemuraura alkoi ihan kulmasta ja tuli aina aika jyrkkä käännös kulmaan. Loivan kiemurauran lopussa siis piti päästä oikeaan laukkaan, muttei koskaan päästy sinne kulmaan asti.
Loppuraveissa Vikkan oli kiva ja rento, tehtiin siirtymisiä ja aina siirtymissä Vikkan nyökkäsi päällään ja hakeutui alas. Tällä kertaa sain sen pidettyä myös rauhallisessa ravissa.
Ratsastustunnin jälkeen kävin viemässä vielä viimeiset pupujen tavarat pupujen ulkotarhaan, vanhempieni pihaan. Sikäli oli hyvä reissu, että sain vaihdettua kuivaa vaatetta ylleni. Nuorempana oli hyvin ärsyttävää kun oli aina se, joka sai sisarusten vanhoja vaatteita, mutta nykyään tykkään kierrättää, saan vaatteita muilta ja ostan kirpputoreilta. Sain mukaani kollarit, tuon mustan tekonahkaisen bombertakin ja kolme pitkähihaista.
Sunnuntai meni kavereiden kanssa kaupungilla, tän postauksen viimeistelyssä ja Suomen peliä kuunnellen. Mukavaa uutta viikkoa!
Toi laukkaharjoitus loivalla kiemuralla on tosi hyvä valmisteleva harjoitus vastalaukkaan ja muutenkin parantaa tasapainoa. Laukka vaan katkeaa helposti, jos kiemuran kääntöpisteessä hevonen ei pysy suorana (turpa kohti uutta, tulevaa kulmaa ja kroppa suorana) vaan alkaa ns. kaatua lapa edellä kohti uutta suuntaa. :) kuolaintuella.blogspot.fi
VastaaPoista