VIIKKO 30: INNAREITA, UUSI KAMERA, VIDEO

Maanantaina sain ratsastustunnille Riian. Tunnilla menimme puomeja ja korotettuja puomeja, jotka oli innariksi laitettu. Puomit oli molemmilla pitkillä sivuilla samanlaiset.

 Ihan alkuun tehtiin käynnissä pysähdyksiä ja käynti-ravi ja ravi-käynti siirtymisiä, että saatiin hevonen kuulolle ja reagoimaan. 

 Ravissa tulimme vain puomit yli kevyessä istunnassa. Muutoin kevennettiin.

 Ravityöskentelyn jälkeen oli vuorossa välikäynnit ja juomatauko. Välikäyntien jälkeen oli sitten laukkatehtävän vuoro.

Tulimme laukkatehtävää siten, että L-päädyssä tehtiin ravivoltti, jossa nostettiin laukka. Laukattiin innarit ja C-päädyssä siirryttiin raviin, tehtiin ravissa voltti, nostettiin uusi laukka voltin jälkeen ja tultiin toisen pitkän sivun innarit.

 Tunnilla meitä oli vain kolme ratsastajat, joten kerkesin tulla monet hyvät kerrat innareille molempiin suuntiin.

 Hiekkapöly oli välillä sen verran jäätävä, että läheskään aina ei näkynyt mitään. Yritin sitten vain kuulon perusteella mennä innareille. Kuuntelin että laukkaako joku lähellä, jos ei niin nostin laukan ja menin.

 Riia oli koko tunnin ajan sopiva. Hevonen pysyi hyvin kuulolla, eikä kuumunut tai lähtenyt ennakoimaan tehtäville. Mä treeenasin käsillä myötäystä, edelleen ja alkaahan se jo paremmin sujua.

Tiistaina menin suppailemaan Messinan järvelle serkkuni kanssa. Se oli hauskaa. Aluksi oli kyllä vaikeaa hallita lauta, mutta kun tekniikan löysi, niin suppailu lähti sujumaan hyvin. Pystyin pystyssä, enkä kertaakaan kaatunut. Tästä varmasti tulee joka kesäinen juttu. Kun oli tarpeeksi pitkällä järvellä, niin ei edes ollut törmäysvaaraa muihin. Tuli sitä silti pari kertaa ajauduttua aaltojen mukana kiviä ja serkkuani päin.

Mun tietokoneen suurennusohjelma on ollut pitkään käyttökelvoton ja toimimaton, joten vihdoin se saatiin kuntoon, kun keskiviikkoaamuna Päijät-Hämeen näkövamnaisten yhdistyksestä tuli joku laittamaan suurennuksen uusimman version. Samalla lupasi selvittää sitä, että voinko saada uuden tietokoneen, kun nykyinen kone on vanha, eikä enää palvele samalla lailla.

Keskiviikkona saapui postiin uusi tilaamaan kamera. Canon EOS 2000D. Siihen pitää ostaa vielä sopivampi muistikortti ja kameralaukku, jotta sitten voin helposti kantaa kameraa kouluun. Toki nämä ostokset menevät elokuun alkupuolelle, kun saan rahaa.

 Olen kuitenkin kerinnyt kokeilla ja tutustua kameran asetuksiin, siihen miten se toimii. Vähän kuvia kun pääsin ottamaan, kun siihen käy vanhan kameran muistikortti jotenkin, vaikka samalla se jotain herjaa.

Ystäväni oli kylässä keskiviikosta perjantaihin, kun hänellä oli viimeinen työviikko täällä. Oli kyllä kivaa kun oli seuraa.

Taas sain hienoja kuvia, kiitos Sari!

Ei meillä oikein tällä kertaa sujunut Sirkkonin kanssa. Heti alkukäynneisså Sirkkon otti kierroksia raipasta, tai oikeastaan sen varjosta. Joten jätin raipan pois.

Tehtiin väistöjä, jotka alkuhankaluuksien jälkeen sujui ihan ok. Oli aina sama kaava, ensin kiemurreltiin ja lopuksi tuli muutama askel väistöä. Sirkkon väisti joko sivulle tai meni vain suoraan eteenpäin, mutta ei kävellyt samaan aikaan eteen jälkeen väistänyt, mikä oli tehtävän tarkoitus. Ravissa väistöt oli taas sähellystä. Opinkohan koskaan?

Ympyrällä otettiin laukkaa, mutta siinä Sirkkon lähti vain kiitoravia tai tiputti ensimmäisen puomin jälkeen kaarteessa raviin. Saatiin onneksi muutamat hyvät pätkät.

Ativiteetit päivältä ei jäänyt pelkkään ratsastukseen.

Ratsastustuntini jälkeen lähdettiin metsään kalliolle kuvaamaan. Kun viime viikolla paikka oli esteetön, niin tällä kertaa paikka oli ihan päin vastainen. Oksia, kiviä ja kantoja, liukasta maaperää. No mutta onneksi mukana isosisko joka kuvailee reitit mulle.

Tässä pieni videokooste tsllipäivien ratsastukssista.