Postauksen kuvat: Ulla
Juhuuu! Pääsin palaamaan hevosten pariin, noin puolen vuoden tauon jälkeen. (Jos, et muista tai tiedä hevostaukoni syytä, niin: edellisen tallin toiminta loppui ja hevoset myytiin.) Olin tosiaan viikko sitten (19.3.22) lauantaina eräällä uudella tallilla kokeilemassa, että minälainen paikka on kyseessä! Varasin ratsastustunnin synttärilahjaksi itse itselleni. Serkkuni Ulla oli mukanani kaverina ja apunani. Mukavaa oli, kun siellä tuntia piti mulle jo entuudestaan tuttu ohjaaja! Olen tässä suunnitellutkin, että käyn muutaman kerran tässä kevään aikana tuolla tallilla, aina kun rahatilanne antaa siihen myötä.
Ja, ainiin, tämän postauksen piit tulla jo alkuviikosta, mutta kirjoittaminen unohtui kouluhaun ennakkotehtävien vuoksi. ne nyt on mennyt kirjoittamisen edelle. Nyt viikonloppuna olen hyvällä mallilla ennakkotehtävien kanssa niin voi tehdä muutakin.
Ratsastustunnille sain Minni-nimisen hevosen. Minni ei tykännyt harjaamisesta ja muutenkaan hoitotoimenpiteistä, mutta ratsastaesa hevonen oli tosi kiltti. Energiaa ja vauhtia tammalla riitti. Nopeasti kuitenkin löysimme yhteisen sävelen. Minni vaikutti ensimmäisen tapaamisen yhteydessä kivalta hevoselta. Ratsastaessa Minni oli tosi herkkä avuille. Pärjäsin ihan pienillä ja kevyillä istunta-avuilla tamman kanssa.
Tunnilla teimme ihan vain perusharjoituksia, kuten pysähdyksiä, siirtymisiä ja temponmuutoksia. Keskityimme istuntaan ja istunta-apuihin. Laukkatehtävällä jakauduimme kahteen pääty-ympyrään, missä puolet laukattiin ja ennen laukannostoa tuli ravista käyntisiirtyminen.Meillä tuli herkästi vastalaukkaa, kun vähän myöhästyin apujeni kanssa mutta muutoin laukka sujui mukavasti, kun saimme myös onnistuneita nostoja.
Loppukäynneissä edelläni mennyt hevonen säikähti jotain ja omakin ratsuni oli mukana säikkyjä. Olin juuri ottanut jalat pois jalustimista ja antanut pitkät ohjat, kun hevonen pyörähti täysin yllättäen ympäri. Kerkesin huomata kun toinen ratsastaja tippui ja hevonen oli irti. Sain hetken aikaa itsekin tasapainoilla ja rauhoitella omaa ratsuani, mutta pysyin kuitenkin selässä, sillä kerkesin saada kädelläni otteen satulasta.
Pakko myöntää, että viikolla ennen ratsastustuntia ajatukset harhailivat moneen suuntaan ja mietin paljon miltä tämä kaikki mahtaisi tuntua. Ihme kyllä, perjantain ja lauantain välisen yön nukuin hyvin.
Vaikka talllialue kokonaisuudessaan oli tosi iso, niin paikka oli silti aika helppo hahmottaa. Ympäristö oli muutenkin mukavan maalainen ja viihtyisä, vähän samantyylinen kuin edellinen talli jolla kävin. Eroavaisuutena on vain paljon isompi tallialue, missä on kaksi tallia ja maneesi, sekä iso, hyvänkokoinen kenttä. Monen kenttävuoden jälkeen oli jopa outoa ratsastaa maneesissa.
Tallilta maneesiin siirtyessä ohjaaja esitteli pari hevosta. Yksi suomenhevonen oli kuin kopio yhdestä suomenhevosesta, Ritasta. Tallilla oli myös yksi vanha poni, joka oli joskus tuntiponina Hentilässä. Ohjaaja kertoi myös, että missä Vikkan (suosikkihevoseni) olisi ja tunnin jälkeen kävinkin sitä etsiskelemässä, mutten sitä kuitenkaan löytänyt.
Kaikin puolin aamupäivästä jäi oikein mukava ja onnistunut fiilis. Hevosten luona vierailu ja ratsastustunti oli oikein rentouttavaa puuhailua. Juuri passeli aloitus lauantaille.
