MITEN HELMI ON TOIPUNUT?

Kirjoitin syyskuussa blogiin postauksen Helmin jalka murtui. Helmin välikuulumisia olen paljon kirjoitellut instan puolella. Nyt ajattelin kirjoittaa isomman tilannekatsauksen vielä tänne.

Murtuman lisäksi jalassa oli puremahaava, johon saatiin antibioottikuuri. Antibiootit meni vähän vaikeasti, koska Helmi ei tykännyt siitä antibiootista. Sain kuitenkin annettua aamuin illoin antibiootit yhtä annosta lukuunittamatta.

Aloitettiin Helmillä lastahoito. Ensimmäinen viikko meni siinä, että parin kolmen päivän välein lasta irtosi ja sitä jouduttiin käydä laittamassa uudestaan eläinlääkärissä. Mietin erilaisia vaihtoehtoja miten saataisiin lasta pysymään. Lopuksi sitä sidettä kieputettiin Helmin kropan ympäri ja näin ollen lasta ei päässyt enää tippumaan.  Järsimisen estin etikalla ja pahanmakuisella siteellä, koska kauluri ei tullut kyseeseen. Kaukuri kuin kauluri Helmi pääsi siitä irti joten kuristumisvaarantakia sitä ei voinut pitää. Kun taas kauluri oli valjaiden avulla kiinni, Helmi söi sitä.

Kun lastahoitoa oli kestänyt sen kolme viikkoa yhteensä. Oli vuorossa röntgen. Jalka oli lähtenyt paranemaan. Luutuminen ei ollut paljon edistynyt, mutta pehmytkudokset pitivät jo luita paikoillaan. Samalla huomattiin, että jalka oli tulehtunut ja hauhtunut lastan sisällä. Tämä käänne oli tapahtunut hyvin nopeasti, sillä edellisellä lastanvaihdossaiho oli siisti ja koko viikon ajan Helmi oli hyvävointinen. Lääköripäivänä ihmettelin Helmin käytöstä, oli selvästi kipeä. Onneksi lääkäri oli samana päivänä.  No siinä sitten oli tilanne, ettei lastahoitoa voitu jatkaa. Saatiin antibioottikuuri ja sijoitettava puhdustussuihke jalkaan. Antibioottia syötiin aamuin illoin ja suihketta laitettiin 3-4 kertaa päivässä.

Viikon päästä (Syysloma viikko, viikko 43) käytiin sitten vielä eläinlääkärissä tarkistuskäynnillä. Viikossa jalka oli lähtenyt paranemaan. Iho oli hieman siistimpi ja alkoi jo hieman astumaan jalalla. Sovittiin että hoito jatkuu ennallaan ja viikon päästä laitan kuvat ja vointitiedot sähköpostiin. Jos tilanne huonontuu niin sitten tietenkin heti paikan päälle. 

43 viikosta alkaen Helmi on saanut kipulääkettä tarvittaessa. Ja nyt viikolla 44 kipulääkettä ei olla enää tarvittu. Lääkettä kerkesin ostaa lisää. Sitäkin jouduin metsästämään kolmesta eri apteekista, kunnes löytyi. Sitä kun ei avattu niin säilyy kyllä hyvin. 

Tämän viikon maanantaina sitten pistin eläinlääkärille Helmin voititiedot. Kirjoitin näin: Helmin iho on parantunut entisestään, enää vain pieni rupi jalassa jäljellä, punoitus muuten lähtenyt, paitsi tuissa rupialueen kohdalla, mistä juuri eilen rupea irtosi. Helmi on voinut hyvin. Syö, juo ja liikkuu. Käyttää myös etutassuaan hyvin. Saako Helmin asiantilaa laajentaa?

Eläinlääkäri vastasi näin: Helmille terveisiä. Jätetään antibiootit pois, mutta suihketta käytetään vielä. Tilaa voidaan laajentaa. Laita taas kuulumisia parin viikon sisällä. Seuraavaksi pistän kuulumisia marraskuun ensimmäisellä viikolla. Eli kyllä, kaikista vastoinkäymisistä ja haasteista huolimatta Helmi on toipunut hyvin, murtuma on luutunut ja ohikin on lähes kokonaan parantunut. Helmi otti kaiken ilon irti vapaudestaan ja vetikin rallia maanantain, tiistain ja keskiviikon. Instassa @ssuippa siitä onkin video. Käy tsekkaa se. Tai sitten kuvan alla on vielä pidempi video.

Tässä vielä videokooste Helmin onnenpäivän koittaessa. Nyt loppuviikon myötä Helmi on rauhoittunut, kun pääsi suurimman energian purkamaan.

SYYSLOMAVIIKKO

Moi. Tarkoitukseni lomalla oli rentoutua ja levätä. Pitää semmoinen rento loma ja siinä onnistuinkin aika hyvin. Syyslomalla ilahduin, kun ensilumi saapui. Vaikka nopeastahan se lumi sitten suli, mutta hetken ilon siitä kuitenkin sai.

Helmin jalka oli lähtenyt ilokseni paranemaan. Myös jalkaan tullut tulehdus. Tulehduksen takia lastahoitoa ei tällä hetkellä voida jatkaa. Helmi voi kuitenkin hyvin. On sosiaalinen oma itsensä. Yksi päivä ihmettelin, että miksi Helmi noin korviaan ravistelee ja päätään heiluttaa. Ensim huoli oli että korvissa olisi jotain minä ärsyttäisi. Hetken pupua seurasin ja Helmi aloitti iloloikat. Pieni oli niin täpinöissään, että päätä piti ravistella vain. Tällä hetkellä meidän ei tarvitse mennä eläinlääkäriin, vaan laita jalasta kuvat ja vointitiedot eläinlääkärille sähköpostiin. Tietenkin jos tilanne huononee, niin sitten heti mennään paikan päälle.

Helmille määrättiin  uusi kipulääke, koska edellinen nyt oleva, on loppumaisillaan. Apteekin tukussa oli joku vika, koska sitä ei ollut oikein missään saatavilla. Kolmen apteekkikierroksen jälkeen lääkkeen sain.

Ratsastamaan pääsin torstaina ja lauantaina. Onneksi murtuma vapaassa on lähes jo parantunut, eikä se enää juurikaan menoa haittaa. Torstaina vielä ratsastaessa se oli kipeä, mutta lauantaina ei enää vaivannut.

Näin perjantaina ystävääni Veeraa. Käytiin karismassa ja kahvilla. Mukaan tarttui viininpunainen viltti, pöytälusta ja flecetakki.  Olin ostanut fleesen tokmannista kympillä. Sen jälkeen käytiin l-supermarketissa kolmesti. Menin aina itseplvelukassaoilta. Viimeisellä kerralla hälyt hälytti kohdallani. Myyjä käski mut tulemaan takaisin. Hälytti uudestaan. Sitten se vaan tivasi mitä mulla on laukussa. Olin vaan että ostamiani tavaroita,  kaikesta on kuitit. Samalla mietin mikä on syynä että hälyt hälytti. No tokmannista ostettu fleecepaita tietenkin, kun siinä oli irrotettava se kuitti. Myyjä sitten leikkasi sen pois.

Sisustin kotia. Laitoin kausivalot ja kynttilöitä. Tein myös suursiivouksen kotona. Parvekkeelle ostin Kanervan ja kasvin, jonka nimeä en muista.

Taksit yllätti taas jälleen negatiivisesti. Siitä sitten kirjoitin oman postauksen. Mutta loppuviikosta tallille mennessä ei onneksi ollut ongelmia.

Tähän loppuun jaan vielä kaksi videota. Toinen on video lauantaiselta ratsastustunnilta ja toinen video on koottu instastoryjen videoklippien kautta. Siinä näette vähän lisää materiaalia, ehkä mitä ette välttämättä ole vielä katsoneet.

Nyt toivottavasti uudella energialla jaksaa taas olla töissä marraskuun loppuun. Marraskuun alussa tulee vielä aika näönkuntoutukseen ohjaajalle. Saapi nähdä mitä se tuo tullessaan. Mukavaa uutta alkavaa viikkoa sulle. Toivottavasti sulla oli mukava loma. 

TAKSILLA MATKUSTAMINEN LUKSUSTA?

En nyt yhtään tiedä onko tämä oma blogi oikea alusta kirjoittaa tästä. Mutta. Katsotaan. Ehkä tämä loppujen lopuksi poikii jotain hyvää. 

Jutellaanpa hetki takseista. Olen saanut vammaispalveluiden kuljetuspalvelun mun näkövamman vuoksi. Tottakai tämä helpotti ja vapautti liikkumistani harrastuksiin,  kauppoihin ja vaikka minne minne matkat ylttää. Oon myös kuullut kommentteja kuinka kiva olisi jos olisi taksipalvelu. Onhan se kiva. Se vapauttaa, mutta samalla se rajoittaa. Mulle on myönnetty 18 matkaa, eli se on yhdeksään reissua kuukaudessa ja ne kaikki menee siinä kun kuljen tallille ja Helmiä vien lääkäriin. Joka kuukausi pitää miettiä mihin matkat käyttää, mihin pääsee ja mihin sitten ei pääse. Kaiken lisäksi vapaa-ajan matkoja ei voi käyttää esim sairaalaan menoon. Joten ne tietenkin pitää sumplia erikseen. Että ei tämä nyt niin hohdokasta ole.

Kun taksit oli lähden aluetaksilta, niin kaikki sujui kohdallani oikein hyvin. Taksit oli ajoissa, löysivät perille ja tilaus ei hävinnyt bittiavaruuteen. Matkan hinta oli 3.30 tallille ja hinnat nousi kilometrien mukaan.

Keväällä meillä vaihtui välityskeskus. Mulla oli siinä muun muassa muutto ja töiden keskeytyminen sekä korona oli päässyt jylläämmään, (Jyllää vieläkin) joten ei huvittanut käyttää taksia. Kevät ja valoa oli jo pitkällä joten päätin pyöräillä esim tallille, jonne eniten taksimatkoja käytän. 

Kesä meni ja syksy saapui. Tuli taas se tilanne, että taksia aloin tilaamaan. Uuden välityskeskukseen myötä ollut lähes jokaisella matkalla ongelma. Kuskit tulee myöhässä, koska saavat (mun) matkasta niin myöhää ilmoituksen, kuskeilla ei ole paikkakuntatietoa,  usein ollut tilanne, että kuski on ajanut kotini ohi ja tien päässä etsinyt pihaa. Tämän ongelman olen ratkaissut sillä että tilausvaiheessa olen sanonut että kotini (katuosoite) ensimmäinen piha oikealla. Mutta muuten kuskien eksymisiin en voi vaikuttaa. Kerran jopa kuski ei löytänyt kotiini, vaikka taksikuskin äiti asuu samassa osoitteissa kanssani. Ihmettelen vain, että miten ei osoitetta tunnistanut. Viimeisimpänä vielä sattui se, että tein lähtöä Helmin kanssa eläinlääkäristä ja tilasin taksin tekstiviestillä. (Kuten yleensä, jos ei ole tiedossa jo ensimmäistä matkaa tilanteessanihan pääsen kotiin lähtemään.) Laitoin siihen lähtöajan.  Kun lähtöajasta oli kulunut puolituntia ja tilauksesta tunti. Soitin keskukseen ja kysyin, että missäköhän mun taksi viipyy? Onko se käynyt täällä vai milloin tulee? Sain vastauksen, että mun tilaus oli KADONNUT. Ei muuta kuin siinä sitten uusi tilaus menemään ja pian taksi olikin kohteessa ja kotimatka alkoi. Yhden käden sormilla voi laskea onnistuneet matkat (meno-paluu). Niitä on niin vähän  ettei edes ole mieleen jäänyt.

Tällä hetkellä on vaikea nähdä tässä tilanteessa juuri mitään positiivista. Ainoastaan se, että kun välityskeskus vaihtui, myös hinnat halpeni.

Vai olenko vain tottunut siihen, että kaikki sujuu ja sitten kun on ongelmia, niin kaikki ärsyttää heti isosti. En tiedä. Onko tämä kuitenkaan ookoo? Tuskin, jos multa kysytään.

PALJON KUVIA JA VIDEO

Veksi on ihana, niin kaunis tai komea kun ruunasta kyse.

Kuutti taas on söpö pieni ponipallero. Eilen karkasi pihatöitä syömään vihreää. Vietiin poni sitten talliin kun tuli tunnille.

Verna on Superskaunis tukkakuningatar.

Lauantaina, eli eilen menin pitkästä aikaa tunnilla Viivillä. Viivi oli aika reipas ja energinen. Mentiin ilman jalustimia. Mikä sopi mulle oikein hyvin murtuneen varpaan takia.

☆

Aloitettiin tulemalla L-päädystä pituuahalkisille ensin oikeaan ja sitten vasempaan. Väistöt sujui aika kivasti. Kerran Viivillä meni hermo kun jouduin pidättelemään sitä, kun ei meinannut kuunnella. Lähti sitten peruuttamaan. Pyytäessäni eteen, lähti Viivi laukalle ylös. Siinä vaiheessa aloitin koko väestöt uudestaan, palaten  L-päätyyn. Sen välikohtauksen jälkeen saatiin taas onnistuneet väistöt.

☆

Seuraavaksi tehtiin käynti-ravi siirtymisiä. Tehtiin ravissa L Ja C päätyihin pääty-ympyrää ravissa ja pitkät sivut mentiin käyntiä. Ravissakin jouduin tekemään Viiville paljon puolipidätteitä ja sain myös istunnolla Viiviä rauhallisemmaksi. C-päädystä olleet kanisterit auttoivat saamaan siirtyminen tismalleen oikeassa kohtaan. Kuitenkin Viivi oli myös raskas, painoi kädelle ja puri kuolaimeen.

☆

Laukattiin C-päätyyn pääty-ympyrä ja muuten ravattiin. Laukkakin oli oikein eteenpäin pyrkivää ja siinä Viivi meni jotenkin matalana. Loppuraveissa sai keventää, mutta multa se ei onnistunut, kun sattui silloin vapaakseen, joten menin sitten harjoitusravia. Mutta mukava tunti kyllä oli taas 🐴🙏

☆

Tunnin jälkeen vähän juteltiin ja multa kysyttiin, että "ei sitten lääkäri kieltänyt ratsastusta?" Vastasin: en edes kysynyt, koska luultavasti olisi kieltänyt. Sillä antoi saikkuakin vaikka en edes halunnut. Koe taas totesi, että olen kovan onnen ratsastaja. Ja niin taidan ollakkin.😅 (vuosi sitten satutin polven tiputtuani, tammikuussa taas sain aivotärähdyksen, tiputtuani  ja nyt mursin varpaan hevosen astuessa jalalle kaikki nämä sisältyy 1,5 vuoteen😅🙄) videon kuvaus: Ella Viitajoki Kuvat: minä, Suvi Hentola. 

 

ESKADROONA-REISSU HELSINKIIN

Lähdin eilen vähän ex tempore Tallin porukan mukaan Helsinkiin Eskadroonaan. Toimin siellä hevostenhoitajana ja valokuvaajana. Oma olo oli välillä vähän hoomoilainen, kun en aina tiennyt mitä teen ym. Mutta reissu sujui kivasti. Vaikka aamulla Rita tallasi jalalleni ja nyt siitä sitten onkin varvas murtunut ja teipattu. Reissussa oli Talliltamme hevosista mukana Riia, Rita, Verna ja Sirkkon.

Lähde: Ratsumieskilta facebook-sivu: Lahden Eskadroona oli tänään vahvasti mukana, kun Helsingissä juhlistettiin Tarton rauhan satavuotismuistoa. Olimme mukana kunnianosoituksissa vapaussodan ylipäällikkö Mannerheimin, Tarton rauhan neuvottelukunnan puheenjohtajan J. K. Paasikiven sekä silloisen presidentin K. J. Ståhlbergin patsailla. Mukana oli neljä ratsukkoa, joiden edellä kulki ratsupoliisin kolme ratsukkoa.  Tapahtumassa olivat mukana Kirsi Ahlgrén´, Heikki Aura, Pekka Hennala, Suvi Hentola, Matti Hilska, Kari Koski, Jussi Sainio, Kari Savutie ja Pekka Särkiö.

Tämä poliisihevonen oli kaikista upein, niin ihastuttava. Lopuksi kävin sitä hieman silittelemässä.

3 x ESTETUNTI- KEILTATTIIN ESTE KUMOON

Menneillä viikoilla perjantaisin olin estetunneilla. Tässä postauksessa on kahdela tunnilta juttua, kosaka halusin nämä yhdistä yhteen postaukseen. Tähän piti tulla myös kolmas ja viimeisin estetunti, mutta siltä tunnnilta ei ole videomateriaalia, joten sanallinen sepustus tuli.

25.9. ollut tunti ei sujunut kovin hyvin, kun ensimäistä kertaa hypättiin näin hämärässä/pimeässä. Puomien varjot oli kamalia mörköjä ja esteille otettiin isoja loikkia. Vasempaan kierrokseen saatiin suht hyvät hypyt, mutta oikeassa kierroksessa oli haasteita. Sekä pari kertaa mentiin esteen ohi, toisella kerralla onnistuin kaatamaan koko esteen, kun varpaat osui tolppaan. Kaiken lisäksi yritin koko ajan vain hypätä esteen yli, niin yllätti täysin että luottoratsuni sujahtaisi ohi.

2.10. ollut estetunti pidetttiin kudesta seitemäään, eli aikaistettiin, että ehdittiin hypätä luonnonvalossa. Tallille sain kyydin opettajalta, joten ehdin autella tallihommissa. pussitin heinää, haettiin varsat laitsalta ja kannettiin esteitä kentälle. Tallilla puuhailu oli mukavaa ja sain fiiliksiäni hetkeksi paremmaksi. Tuolloin olin saanut juuri huonoja uutisia näköni liittyen siis. Klikkaa postaukseen

Kentällä oli toisella pitkällä sivulla sarja ja toisella pitkälä sivulla oli yksittäinen ristikko. Ensin Vikkan lähti sarjan toiselle esteelle liian kaukaa ja jinkin hypyssä siksi jälkeen. Mutta loppua kohden hypyt alkoivat sujumaan paremmin. Sarjoja hypätään niin vähän, että ne on mulle vaikeita näköamman vuoksi, kun niihin ei myöskään saa tuntumaa ja varmuutta. Sarjoilla ja mös linjoila olen epävärmä. Yksittäiset esteet ja tehtävät on helpompia ja ne sujuu varmemmin. Tällä tunnilla meilä oli Veksin satula, ettei tarvinnut hypätä Vikkanin koulusatulalla. Tähän asti siis ollaan hypätty Vikkanin koulusatulalla.

Jos tätä estekurssiksi voi sanoa, niin viimeisin estetunti oli nyt perjantaina, eli 9.10. Tällä kertaa tehtävä oli pituushalkaisijalla. siinä oli kavalettilinja. Estetehtäviin vaikutti kentän märkä pohja. Yöllä oli satanut ja tunnilla satoi. Tunti sujui kivasti ja saatiinkin kivoja onnistuneita hyppyjä. Vikkan malttoi hyvin eikä kaahottanut ollenkaan. Seuraava teksti on kopioitu instasta @suokkiystavia (klik)

Tänään oltiin taas perjantain estetunnilla. Hypättiin pituushalkaisijalla olevaa kavalettilinjaa. Tehtäviä rajoitti kentän märkä pohja, kun oli satanut ja satoi.🌧 Tunti sujui hyvin ja hypyt onnistui, paitsi kaksi viimeistä hyppykertaa meni heikommin, kun Vikkan alkoi väsymään. Tultiin linjaa vuorotellen vasemmassa ja oikeassa suunnassa.

☆
Storyssä epäilin, että tuleeko tunnilla kuuma. Ei tullut. Koska satoi. Ja sadetakkini päästi läpi.🌧 Housut kuitenkin oli hyvät. Piti tuulen ja kosteuden. Niissä oli lämmin, vaikka ei mulla kylmä ollut missään vaiheessa. Vielä viime viikolla pystyi olla pelkällä pitkähihaisella. Kohtiin lähtiessä nappasin kuivan takin ja sadetakin päälle.
☆
Meiän tallilla on ihania ihmisiä 🧡 mulle tarjottiin kyytiä kotiin, mutta kieltäydyin koska tarvitsen pyörää seuraavana päivänä tallille. Sitten ehdotettiin, että Vikkan kun ei jatka, niin joku muu hoitaa sen puolestani, jotta ehdin ennen pimeän tuloa kotiin ja näen pyöräillä paremmin. Tähän sitten suostuin.😊

KUUMAT KAHVIT SYLIINI

Herätyskello soi. Kello on puoli seitsemän aamulla. Nousen väsyneenä ylös lämpimän peiton alta. Raahaudun keittiöön ärsyyntyneenä. Laitan vettä kahvinkeittimeen ja mittaan kahvipurut. Napsautan Kahvinkeittimen päälle. Istahdan penkille ja juon lasillisen vettä. Kuuntelen Kahvinkeittimen porinaa silmät puoliummessa. Kaadan valmiin kahvin mukiin, joka on ollut pöydällä edellisestä päivästä. Istahdan takaisin tuolille ja olen laittamassa kahvikuppia pöydälle, mutta kuinka ollakkaan kuppi kolahtaa pöydän reunaan ja tippuu lattialle. Huoh. Taas. Kuuma kahvi lävähtää reisilleni, gollarit ei suojaa juurikaan. Ponkaisen pystyyn, kuin väistääkseni, mutta turhaan. Riisun housut jalastani, joka vähän helpottaa kuuman kahvin tuomaa polttelua. Ärsyynnyn lisää. Otan pyyhkeen ja kuivaan lattian. Kaadan lisää kahvia mukiin, tällä kertaa varovasti varmistan, että muki menee pöydälle. Pistän lisää kahvia valmistumaan, ei yksi kuppi aamuun riitä minua herättämään.

Lopulta pääsen juomaan kahvini. Selaan samalla instaa, facea ja tinderiä. Vaihdan taas instaan. Ei mitään uutta tai mielenkiintoista. En jaksa lukea kuvatekstejä tai stooriin pienelle vedettyjä tekstejä. Mietin, että miksi teksti storyyn laitetaan niin pienellä. Siellä voisi olla jotain mielenkiintoista mutta en jaksa pinnistellä ja yrittää lukea tai ottaa kuvankaappauksia että voin suurentaa tekstin. Joten helppo vain antaa olla. Samalla tää ärsyttää se että näen niin huonosti. Siitä ei ole mulle mitään hyötyä. Vain haittaa.

Aamu onkin vierähtänyt nopeasti. Pistän nopean aamupalan. Kauraryynejä,  maitoa ja jugurttia. Eli ryykkä. Tätä mössöä söin lapsena,  teininä siihen tuli taukoa ja nyt taas olen aloittanut ryykän syönnin,koska se on nopeasti tehty ja syöty. Aamupalan jälkeen laitan vaatteet: legginssit, toppi ja farkkupaita.

Aika rientää. On aika mennä. Annan kaneille pelletit ja täytän heinäkorit. Laitan Puman lenkkarit jalkaan, otan naulakosta Adidaksen tuulipuvuntakin. Avaimet sujautan vyölaukkuun puhelimen seuraan. Ainiin,  tärkein meinasi unohtua. Välipalajuoma: vanilla latte jauhe,  jonka otan töihin mukaan. Käyn vielä sen keittiönkaapista hakemassa. Se olikin toisiksi viimeinen, joten pitää muistaa ostaa niitä lisää. Nyt astun ovesta ulos. Lähden kävelemään rappusia alas. Moikkaan naapurille.

Olen saapunut töihin, huikkaan huomenet työkavereille. Ja vien ulkovaatteet pukkariin naulakkoon. Vaihdan crocksit jalkaan. Töissä mieleni kohenee,  kun saan olla ihmisten seurassa.

Vaikka töissä on työkavereita, silti tunnen itseni usein ulkopuoliseksi. Vaikka mulla on ystäviä, tunnen itseni yksinäiseksi. Tallilla mulla on hyvä olla. Siellä olen vain minä.