SUVI JA VIKKAN = MEIDÄN TARINA

Mistä meidän tarina lähti? Miksi Vikkan on lempihevoseni? Kuka Vikkan on? Mitä Vikkan on minulle? Tässä muutama kysymys, joita saan tasaisin väliajoin ja päädyin tekemään aiheelle oman sivun blogiini.

Virma Vikkan on suomenhevostamma ja Kylä-Hentilän tallin tuntihevonen, opetuskäytössä ratsastajille. Kun palailin ratsastustauoltani syksyllä, elokuussa 2015 sain tunneille paljon Vikkania tai Viiviä, näitä kahta hevosta vähän vuorotellen. Alkuun ratsastelin Viivillä enemmän. Kun koitti vuosi 2016 ja elettiin kevättä, niin alkoi tallillamme pyörimään valmennustunnit ja harjoituskilpailut. Ilmottauduin valmennusryhmään ja pääsin lauantain valmennustunneille. Huhtikuussa tallilla järjestettiin ensimmäiset koulukilpailut, joihin opettaja kannusti osallistumaan. Pohdin siinä, että kenellä osallistuisin ja opettaja ehdotti Vikkania. Tästä tarina lähtikin liikkeelle.

2016 keväästä 2017 kesään asti sain tunneille todella paljon Vikkania, jonka takia hevonen esiintyi blogissani todella usein, oli käytännössä blogin päätähti. Tuon vuoden aikana osallistuin tallilla lähes kaikkiin järjestettyihin kilpailuihin, niin koulussa kuin esteillä. Vain yhdet estekisat jäi väliin, kun olin sopinut muuta menoa, jota ei voinut enää perua. Kilpailujen ja treenien ansiosta kehityin ratsastajana huimasti, tuo vuosi oli ratsastuksen kulta-aikaa. Opein todella paljon uutta muun muassa hyppäämisessä kehityin paljon Vikkanin avulla. Vikkanilla on tyyli hypätä pienimmätkin esteet kuin olisi metrisiä ne esteet. Tämän takia alkuun jäin hypyissä todella paljon jälkeen tai tipuin selästä esteillä. Oli vain opeteltava esteratsastus ihan alusta ja Vikkan oli siinä hyvä apuopettaja. Vuoden aikana kehitystä tapahtui ja nyt pääsen hyppyihin mukaan, radat sujuu ja jännitys on poissa.

Huomasin, että myös Vikkan kehittyi. Ensimmäisissä kisoissa hevonen pelkäsi erikoisesteitä, jonka takia kielsi niille ja kun en ratsastanut tarpeeksi hevosta. Kun erikoisesteitä tuli, eikä hevonen niistä eroon päässyt, niin Vikkanilla pelko erikoisesteisiin hävisi, samalla myös itse sain rohkkeuta ja estejännitykseni hävisi. Kilpailut kilpailuilta osallistuminen on ollut helpompaa ja kilpailujännitykseni hävisi.

Aluksi pelkäsin, että näkövammani haittaisi kovasti esteradoilla, mutta ei se kovin paljoa loppujen lopuksi ole haitannut. Joko olen saanut radan edellisenä iltana, kun en hahmota rataa niin helposti tai sitten opettaja on huutanut, että mikä este on seuraava. Kokemuksen kautta myös ratojen opettelu on helpottanut. Este- ja kouluradoilla olen myös oppinut, mitkä ovat vaikeita ja mitkä ovat helpompia esteitä tai teitä.

Parhaimmat sijoitukseni ovat olleet ensimmäisistä koulukilpailuista (2016) toinen sija (meitä olikin vain kaksi osallistujaa, siinä luokassa) toisista estekilpailuista (2016) neljäs sija ja toisista koulukilpailuista (2017) kolmas sija, silloin saatiin Vikkanin kanssa ensimmäinen ruusukkeemme sekä rohkaisevat kehut tuomarilta.

Vikkan ei ole ollut missään vaiheessa hoito- tai vuokrahevonen, vaan se on ollut ainoastaan treeni- ja kilpailukaverini vuoden ajan. Hevonen on opettanut, kehittänyt ja rohkaissut minua. Olen Vikkanin kanssa kokenut paljon hyviä asioita.

Nyt tilanne on se, että tällä hetkellä on rennompi aikakausi menossa, enkä ole ollut kevään estekisojen jälkeen kilpailuissa, koska niitä ei ole järjestetty tallillamme, enkä ole valmis ulkopuolisiin kisoihin, rohkeus vaan ei riitä. Kilpailut haluan pitää vain harjoitus ja treenimielessä, en kovin tavoitteellisina. Toki sen verran tavoitteellisina, että auttaisi minua kehittymään ratsastajana. Jos tulee vielä mahdollisuus osallistua kilpailuihin, jos tallilla niitä järjestetään, niin toki osallistuisin.