7.11.2017

VAIHDANKO TALLIA VAI LOPETANKO RATSASTUKSEN?

Pitkään olen pohtinut tämän postauksen kirjoittamista ja julkaisua, mutta nyt vihdoin haluan purkaa ajatuksiani jonnekin ja blogihan on siihen mainio paikka. Tämän postauksen aihe, vaan on saanut minut epäröimään postauksen julkaisua, sillä en kuitenkaan halua aiheuttaa mitään erimielisyyksiä.

Kesän jälkeen tallillamme vaihtui ratsastuksenopettaja, joka oli minulle jotenkin tuttu, sillä olin joskus aikaisemmin ollut hänen tunneillaan, mutta siitäkin on aikaa. Nyt hän on palannut. Hänellä on erilainen tyyli opettaa. Ensin hän sanoo tehtävät ihan ystävällisesti, mutta aika usein jos kyseinen tehtävä ei syystä tai toisesta yksinkertaisesti heti onnistu, niin hän alkaa huutamaan. Lähes jokaisella tunnilla hän huutaa jollekin ratsastajalle.
Ymmärrän kyllä sen, että kentällä tarvitsee käyttää ääntä paljon ja voimakkaammin, varsinkin tuulisilla säillä, sillä se on todella ärsyttävää jos ei kuule ohjeita. Mutta kaiken puheen, neuvomisen, opettamisen ja ohjaamisen voi tehdä ystävällisellä äänellä, vaikka ääntä enemmän käyttäisikin.
En yhtään pidä hänen opetustyylistä, jonka takia en viihdy hänen tunneillaan. Aluksi ajattelin, että tarvitsen vain aikaa sopeutua ja tottua hänen opetustyyliinsä. Monta kuukautta on jo kuitenkin mennyt ja ratsastamassa olen käynyt vähintään kerran viikossa, joskus jopa kaksi kertaa viikon aikana. Enkä vieläkään ole tottunut hänen tyyliinsä opettaa, eli olen tullut siihen päätökseen, että kyse yksinkertaisesti ei ole enää sopeutumisesta, vaan siitä, että en pidä hänen tyylistään opettaa.

Tallille lähtiessäni ajattelen usein, että "tänään on taas pakko onnistua lähes nyt ja heti, mulla ei ole lupaa epäonnistua kertakaan." Eli mulla ei ole enää yhtään hyvät fiilikset lähteä tallille, vaan on hyvinkin ahdistava olo ratsastusvaatteita pukiessani ja tallille lähtiessäni. Välillä jopa miettiessäni, että ”kohta taas on aika lähteä tallille.” Eli ajatuskin tallille lähdöstä ahdistaa. Tällä hetkellä musta tuntuu, että epäonnistumisia ei suoda tunneilla, johtui se sitten ratsastajasta tai hevosesta. Muutenkin tuntuu myös siltä, että olen viime aikoina, vaan pelkän stressin takia ottanut paljon takapakkia ratsastuksessa. Sillä välillä tuntuu, että jo pelkästään hevosen asettaminen ja taivuttaminen on vaikeaa. Mikä on ollut ennen peruskauraa minulle. Mikään ei tunnu onnistuvan joko tarpeeksi hyvin tai tarpeeksi nopeasti. Olen muutenkin ratsastajana sellainen, että tarvitsen muutaman harjoituskerran vaativimmissa tehtävissä, jonka jälkeen vasta tehtävä lähtee sujumaan.
Hyvin usein lähden tallille ahdistuneena, mutta tulen kotiin entistäkin ahdistuneempana. Pitkään aikaan mulla ei ole ollut yhtään hyvä mieli lähteä tallille ratsastustunnille. Kerran jopa muutamien vastoinkäymisten jälkeen tunnilla ja opettajan alkaessa huutamaan pidättelin itkua lähes koko lopputunnin. Silloin toki oli myös taustalla vähän muutakin stressiä.
Tallille pitäisi voida ja pystyä lähtemään hyvillä mielin, eikä ahdistuneena peläten, että epäonnistuu ja ratsastustunneilta pitäisi löytää onnistumisen kokemuksia, joita tällä hetkellä mun on hyvin vaikea löytää, vaikka onnistumisia tulisikin, mieleen jää vain ne ikävät asiat. Joka ikinen lauantai mulla on todella kovat paineet siitä, että mä onnistun tunnilla.

Tämän takia myös blogin tuntipostausten kirjoittaminen on ollut vaikeaa, sillä tunneista on usein jäänyt epäonnistunut fiilis, enkä ole löytänyt onnistumisia tai saanut onnistumisista motivaatiota ratsastukseen tai blogin kirjoittamiseen. Nyt mulla on jäänyt muutama tuntipostaus väliin ja olo on ollut paljon helpottuneempi, kun on ollut yksi asia vähemmän stressiä.
Olen alkanut viime aikoina pohtimaan, aika vakavastikin, että pitäisikö minun lopettaa hetkeksi ratsastus eli ottaa vähän toistamiseen taukoa vai kannattaisiko vaihtaa tallia. Sillä, niin kuin jo sanoin, tallille pitäisi voida lähteä hyvillä mielillä. En vielä kuitenkaan tiedä, että mitä aion tehdä. Mulla alkoi juuri uusi kymmenen kerran kortti, joka on jo maksettu. Aion kortin ainakin käydä loppuun ja samalla pohtia, että mitä aion tehdä jatkossa. Jos jotain muutoksia tulee, niin aion kyllä teitä informoida asioista. En jätä teiltä yhtään mitään kertomatta.

Yksi mikä minua tallilla kuitenkin pidättelee, niin on rakas hevosystäväni Vikkan, siitä hevosesta on tullut mulle niin tärkeä, että tuntuisi pahalta luopua siitä hevosesta, vaikka Vikkan ei omani olekaan, eikä edes vuokra- tai hoitohevonen. Vikkan on se, joka antaa minulle voimia mennä tallille, jotta edes näkisin sen. Eli päätös tulee olemaan erittäin vaikea; jäänkö talleilta pois, ottaen taukoa/vaihtaen tallia vai jatkanko ja ahdistun vain entistä enemmän? Olen tilanteessa, jossa järki sanoo toista ja tunteet sanoo toista.
Huhhuh, tulihan helpottuneempi olo hieman, kun pystyi ajatuksia purkamaan kirjoittamalla. Pää lyö nyt ihan tyhjää, enkä tiedä enää, että mitä oikein vielä kirjoittaisin tähän loppuun. Ehkä tämä postaus rupeaa olemaan tiensä päässä, loppua vaille valmis. Katsotaan, että miltä tulevat viikot ja kuukaudet näyttävät lähiaikoina. Muuttuuko mikään vai ei, se selviää varmasti näiden tulevien viikkojen sisällä.

18 kommenttia:

  1. Ihan huippu postaus ja harmi että susta tuntuu tolta! Itse suosittelisin vaihtamaan tallis jos lähellänne on hyvä talli. Tee kuitenkin miten itse koet hyväksi! Itsekkin olen huomannut että kaikkien opetustyylit eivät vain sovi jokaiselle eikä sitä välttämättä voi muuttaa.

    kavioidentahdissa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy nyt miettiä, että mitä aion tehdä. Sen kyllä totta, että kaikkien opetustyyli, ei sovi kaikille. Pistin myös asiasta asiallisen viestin hänelle. Tilanne on kyllä kurja tällä hetkellä.

      Poista
  2. Minulla on kokemusta juuri samasta jutusta! Entisellä tallillani oli eräs sijaisopettaja joka aina huusi ja räksytti kaikille eikä saanut epäonnistua, vaikka se on täysin luonnolista ja tietääkseni ihan sallittuakin... Nyt koko talli loppui ja olen sen jälkeen ollut maailman parhaan opettajan opissa! Harmi että sinullakkn on tällainen kurja tunne. Tallille pitäisi minunkin mielestä lähteä hyvillä mielin, ja palata sieltä hyvillä mielin ainakin mahdollisimman usein! Tsemppiä hirveästi sinulle Suvi! <3

    ponivoimatpelissa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Eevi tsemppiä ja kommentista ❤️
      Olen samaa mieltä, että pitää voida ja saada epäonnistua, sillä epäonnistumisista myös oppii paljon. Olen muutenkin täysin samaa mieltä kanssasi, puhut asiaa. Tuli mieleen, että voinko laittaa viestiä?

      Poista
  3. Tosi harmillista kuulla, että sinusta tuntuu tuolta :( Toi on iso päätös ja sitä kannattaa harkita huolella. Minulle voit aina tulla juttelemaan vaikka facebookissa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks mulla on aikaa vielä miettiä mitä teen, niin isoista päätöksistä on kuitenkin kyse, enkä aio mitään hätiköityä tehdä. Olen myös jutellut opettajakin kanssa tästä, toivottavasti auttaa. Onneksi korttia on vielä jäljellä yhdeksän tuntia. Mielelläni kanssasi juttelen ❤️

      Poista
  4. Harmillisesti kaikilla ratsastuksenopettajilla tai -ohjaajilla ei ole pedagogista pätevyyttä, ja sen usein huomaa. Meilläkin on vastaan tullut valmentajia ja opettajia, jotka eivät ole sopineet minulle eikä hevoselle. Silloin ainoa vaihtoehto on ollut vaihtaa parempaan. Hyvän valmentajan opissa uskaltaa tehdä virheitä ja yrittää parhaansa, eikä tunnin jälkeen kuulu olla täysin epäonnistunut olo.

    Jos et halua vaihtaa tallia tai lopettaa, ehkä asiasta mainitseminen opettajalle voisi auttaa? Oppilaitakin on erilaisia, ja jotkut tarvitsevat "rajumpaa" opetusta yrittääkseen kunnolla, mutta opettajan tulisi huomioida myös se, että sama tyyli ei sovi jokaiselle. Epäonnistuneen olon välttämiseksi kannattaa tunnin loputtua listata kolme onnistumista ja yksi epäonnistuminen - vaikka onnistumiset pitäisi kaivaa jostain väkisin. Tämän neuvon sain yhdeltä valmentajaltani, ja se kyllä auttaa huomaamaan, ettei kaikki mennytkään niin surkeasti kuin ajatteli! Tsemppiä jatkoon :)

    http://nelistelya.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitinkin nyt sillä, että mainitsin aajtuksistani, tuntemuksistani, tilanteestani, olostani ja näkövammastani opettajalle. (hän kyllä tietää näkövammani, mutta ei muista sitä) ja katson, että miten lähtee sujumaan nyt tunnit, kun asiasta olen hänelle maininnut, jos tilanne ei muutu, niin sitten täytyy pohtia muita vaihtoehtoja. Toivon, että muuttuu, onneksi on vielä aikaa, kun uusi 10x korttikin alkoi juuri.

      Virheistä oppii ja niitä pitää saada tulla, kuitenkin ilman että tulisi epäonnistunut olo ja ahdistus tallille menosta. Kiitos paljon tuosta vinkistäsi, täytyy ottaa tuo juttu käyttöön myös itelle jatkossa! Jos siitä olisi hyötyä. kiitos tsempeistäsi :)

      Poista
  5. Harmi että sinusta tuntuu tuolta. Olen itsekin miettinyt tunteja kyseisellä Tallilla, mutta mistään ei oikein selviä kuka siellä opettaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä kurja tilanne tällä hetkellä, mutta toivottavasti auttaa, kun olen open kanssa jutellut asiasta.

      Tule toki kokeilemaan, nettisivuilta löytyy kaikkea yleistietoa talliin, hevosiin, opetukseen yms liittyen :)

      Poista
  6. Itsellä oli samanlainen "ongelma" nelisen vuotta sitten. Kävin kokeilemassa uutta tallia, jolle olin varannut leirin seuraavaksi kesäksi. Silmäni aukesivat, sillä koin asioiden olevan huimasti paremmin uudella tallilla.
    Iski ongelma: haluanko lähteä? Mulla oli tärkeitä ystäviä ja hevosia vanhalla tallilla, mutta siellä en kokenut enää viihtyväni. Pari kuukautta myöhemmin lähdin, enkä ole katunut vaikka rakas hoitohevonen jäikin.

    Kuluneet neljä vuotta ovat olleet harrastukseni parasta aikaa. Olen löytänyt uuden rytmin harrastukseeni. Suosittelen ainakin kokeilemaan uusia talleja, jos yhtään tuntuu siltä. Se on todella silmiä avaavaa :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos viestistäsi ja kun kerroit omista kokemuksiatasi. Todella hyvä, ettet ole päätöstäni katunut ja olet nyt tyytyväinen harrastukseni parissa.

    Olen puhunut opettajan kanssa ja hän lupasi parantaa opetusta, jos koen, että en viihdy, niin sitten kasin muita vaihtoehtoja, joita on tunnin vaihtaminen toiselle päivällä, jolloin tämä opettaja ei ole töissä, tallin vaihto tai tauko. Onneksi on viekä aikaa miettiä mitä teen.

    VastaaPoista
  8. Tosi hyvin oot saanu ajatukset puettua sanoiksi! Harrastuksen kuuluis todellakin olla kivaa ja sinne pitäis olla kiva mennä ja sun kohalla toi ei ainakaan täyty. Ootko uskaltanu jutella opettajalle suoraan, että hänen opetustyylinsä ei tunnu kivalta? Juttelukin voisi auttaa, vaikka sitten esimerkiksi jos pyytäisit vanhempiasi ottamaan yhteyttä opettajaan. Jospa saisit selvyyden harrastuksen jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii kuuluisi, mutta tällä hetkellä ei ole...
      Niin kuin jo edellisissä kommenteissa kerroin, olen ite lähestynyt jo häntä viestillä muutama päivä sitten. Toivottavasti auttaa että olen kertonut ajatuksiani hänelle.

      Poista
  9. Luin postauksesi ja kyllä tuntui pahalta puolestasi! Koskaan ei ratsastuksen opettaja saa huutaa, ei missään tilanteessa.. Tallilla oleminen ja ratsastus kuuluisi olla terapeuttista ja ihanaa, joka saa kaiken stressin ja muun unohtamaan! ❤️ Annan nyt omani neuvoni sinulle, että jos oikeasti tuolla tallilla ei tämän ohjaajan takia tunnu siltä miltä pitäisi, niin älä missään nimessä lopeta kokonaan ratsastusta, vaan vaihda tallia. Kenenkään ei pidä tallilla kuunnella huutamista kentällä ja tuntea olonsa että on vain epäonnistumisia! Vikkan kun on sinulle niin Rakas hevonen, niin vaikka tallia vaihtaisitkin niin voithan välillä aina mennä katsomaan vikkania.☺️ Ei kannata lopettaa ratsastusta koska se on sinulle selvästi tärkeää ja unohdat tallilla olemisessa kaikki vaikeat asiat yms, mutta jotta voit saada sen oikean tunteen ratsastaessa että onnistut ja olet hyvä, niin tallin vaihto mielestäni olisi sinulle oikea vaihtoehto.

    Tsemppiä!💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta viestistäsi ja tsempeistäsi Kaisu!

      olet ihan oikeassa, opettajan ei pidä huutaa, eikä sitä tarvitse myskään kenenkään tuntilaisen sietää. Huutaminen vaikuttaa niin paljon ratsastajaan ja hevoseen, huonolla tavalla. Ratastus ei kuulu aiheittaa tressiä, pahaa mieltä tai ahdistusta, vaan hyvää mieltä, ihan niiin kuin sanoit. Olen kanssasi täysin samoila linjoilla. Mutta tällä hetkellä se (hyvä olo ratsastuksesta) ei onnistu, siksi mietinkin, että jos puhuminen ei auta tässä tilanteessa, niin otan vähän taukoa, mutta en unohda hevosia ja ratsastusta, vaan pienen hengähdystauon jalkeen jatkan, mutta toisella tallilla. Siis, jos puhuminen ei auta ja muuta tätä tilannetta. ratsastus ja hevoset on mulle kuitenkin todella tärkeä osa elämääni, enkä halua kokonaan sitä pois elämästäni.

      Poista
  10. Mä ymmärrän sua Suvi! Ku Saara lähti, mulla ei ollu muuta vaihtoehtoa ku vaihtaa tallia, sillä en tykännyt yhtään uudesta opesta. Mut mullaki päätös oli vaikea, kun yksi tärkeimmistä hevosista jäi tallille. Mutta tsemppiä!��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä suunnittelin alkuun tallin vaihtoa,mutta ei onnistunut, kun lähellä ei ole mitään hyvää tallia. Ja samalla halusin antaa opelle mahdollisuuden.
      Kiitos tsempeistä ❤️

      Poista

-Kommentoithan asiallisesti.
-Positiivinen ja rakentava palaute on sallittua ja toivottua!
-Kamerana toimii Canon PowerShop SX430 IS
-Kuvat muokkaan puhelimella Aviary-sovelluksella.