2.3.2018

ESTE-ENNÄTYKSET UUSIKSI

Ennen joulua sain tallilta kortin, jossa luki näin "Vakiokorttiisi on myönnetty yksi vapaavalinnainen lisä ratsastuskerta, käytä se viimeistään 28.2." Olisin tosiaan mennyt keskiviikkona tunnille ja käyttänyt tämän kortin, mutta pakkasten vuoksi tunti peruuntui ja sain siirtää sen perjantaille, eli tälle päivälle., koska halusin hyppämään.

Tänään saavuttuani tallille, minulta kysyttiin hevostoivetta. Ensin kysyin, että josko Vikkanilla vielä voisi hypätä, mutta mammatamma ei enää sopinut. Hevoselta kevennetään tunteja ja huhtikuussa jää mammalomalle, kun kesäksi syntyy varsa. Hevosvaihtoehtoina oli Riia ja Rita. Valitsin Riian, kun se hyppää hyvin, vaikka aika usein hevonen tahtoo kuumua herkästi. Mutta Riia oli kuitenkin varmempi Ritaa verrattuna, sillä Rita saattaa keksiä mitä koiruuksia milloinkin ja huomaa heti jos ratsastaja epäröi.

Haettiin hevoset tarhasta ja valmistettiin ne tuntia varten. Riia oli tänään yllättävän rauhallinen harjauksessa, kun yleensä siinä kuopii tai näykkii, kun mahan alta harjaa tai satulavyötä laittaa kiinni/kiristää. Lopuksi laitoin omat varusteet ja aurinkolasit päähän, että näkisin edes jotain. Kun kaikki oli valmiita, niin mentiin kentälle, missä opettaja jo kokosi estetehtävää meille. 
Alkuverryttelyissä tehtiin voltteja siirtymisiä ja laukannostoja. Ennen laukkaa Riia tuntui hieman jäykältä ja tahmealta, sillä olihan niillä pakkasten vuoksi ollut ylimääräistä lomaa. Laukkaverryttelyssä hevonen heräsi, mutta ei onneksi kuumunut yhtään. Laukka pysyi rauhallisena, vaikka koko kenttää pitkin samaan aikaan laukattiin.
Tässä on jotain vanhoja kuvia Riiasta. Kun muita kuvia ei ole, etenkään kun kuvaaja joka sopi tulevansa, niin perui viime tipassa tulonsa. Mutta siitä huolimatta voin kirjoittaa tämän hehkutuspostauksen ja täyttää parilla vanhalla kuvalla ja uudella maisemakuvalla. 

Opettaja oli rakentanut keksihalkaisijalle kavaletteja ja puomeja. Kavaletit oli aina toinen puomin pää maassa ja toinen korotettuna. Näitä oli ensin kolme ja sitten tuli ravipuomit, joista viimeisimmät korotettiin pikkuhiljaa esteiksi.
Tulimme ensin kavaletteja ja puomeja ravissa pari kertaa molempiin suuntiin. Aluksi tuntui, että Riia innostuisi liikaa, mutta aina ennen puomeja tein voltin, joskus useamman ja pyysin hevosen rauhoittumaan. Kuitenkin puomit sujui aina hyvin ja hevonen rauhoittui ja huomasin, että Riia jäi odottamaan sekä kuunteli ohjeitani. Ei mennyt tunti kaahotukseksi, jota aluksi hieman "pelkäsin". Varauduin jokaisella kerralla siihen, että hevonen räjähtäisi, mutta niin ei missään vaiheessa käynyt.

Puomitreenien jälkeen tehtävä muuttui hieman. Eli näin: Kolme kavalettia, (toinen pää korotettuna ja toinen pää maassa, näin oli aina) kolme ravipuomia ja loppuun vielä ristikko ja pysty. Kavaletit ja puomit tultiin ravissa ja puomien jälkeen nostettiin laukka ja hypättiin esteet. Itse aloin hieman jännittämään, kun esteet olivat niin lähekkäin. Matalina ne onneksi ei ole niin pahoja, kun antaa vaan hevosen hypätä. Päätin jo alussa, että vaikka se toinen este tulee "yllättäen" eteeni, niin jo valmiiksi myötään ja hyppään. Sillä tiesin, että hevonen kuitenkin hyppäisi esteet.

Kun olin tämän tehtävän tullut pariin kertaan molempiin suuntiin laukassa, sain varmuutta tehtävään, hyppäämiseen ja myös hevoseen. Pikkuhiljaa esteiden korkeus nousi ja huomasin ajattelevani: "apua, en ole hypännyt noin korkeita." Mutta päätin olla hiljaa ja hypätä, sillä joskushan niiden esteiden on noustava korkeutta. En mä muuten pääse eteenpäin, saati sitten pääse kehittymään!
Tässä vaiheessa tehtävä oli seuraavanlainen: Kavaletit, puomit, tasakavaletti, noin 55-60 scm pysty ja toinen pysty joka oli 60-70 cm korkuinen. Esteet nousi melkein jokaisella kierroksella. Vaikka esteiden korkeus nousi pikkuhiljaa, niin hypyt sujuivat todella hyvin. Viimeisellä kerralla sanoin, että voisin hypätä sen mikä äsken oli, hieman matalampi" Opettaja sitten madalsi jälkimmäistä estettä, minkä oli juuri korottanut. Nostin ravin ja puomien jälkeen laukan ja hypättiin, kun olin suorittanut suoran, niin opettaja sanoi "varmaan olin vähän ilkeä, mutta en edes madaltanut sitä, koska luotin hevoseen ja sä hyppäät tosi hyvin." Ensin mietin, että kuinka väärin huijaaminen on, kunnes heti perään tajusin, että olin saanut mahdollisuuden hypätä ja kokeilla taitojani. Olin revetä riemusta. Eli loppujen lopuksi hyppäsin 75-80 cm korkean esteen, sen viimeisen, pari muuta oli matalampia, mutta korkeampia mitä ennen. Hyppäsin 25-30 cm korkeamman, kuin koskaan aiemmin! olen niin onnellinen ja ylpeä itsestäni!

Opettaja lopuksi oli ensin kysyä, että miten tunti meni, mutta ei jäänyt odottamaan vastausta, kun molemmat tiesimme tuntini menneen todella hyvin. Minkä myös voitte lukea ihan suoraan tästä postauksestakin. Toivottavasti en hehkuta liikaa onnistumisiani. Tämän tunnin jälkeen mua ei edes haitannut se, että vasta tallilla huomasin unohtaneeni kameran akun kotiin laturiin, enkä voinut kuvata tunnin jälkeen hevosia.

Silloin saa olla onnellinen, kun onnistuu ja siitä voi myös hehkuttaa vaikka koko maailmalle.

Riia oli tosi super, ei kuumunut juuri ollenkaan ja ratsastaja onnistui todella hyvin, en jäänyt edes korkeammilla esteillä jälkeen kertaakaan! No, okei, ehkä kerran, mutta ihan alussa, kun vielä otin vasta hyppyihin tuntumaa. Jäi niin super hyvä fiilis tän päivän estetunnista, että en edes meinaa sanoja siihen löytää.

Tunnin jälkeen kilpailin kirkkaudesta kilpaa auringon kanssa ja minä olin sataprosenttinen voittaja! Tallilta poistuin leveääkin leveä virne kasvoillani.
 Mukavaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa talvesta ja pakkasista.

8 kommenttia:

  1. Hienoa! Toi on ihan loistava tunne kun ylittää itsensä ja huomaa kehittyneensä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niin on, ihan mahtava fiilis! ❤️😊

      Poista
  2. Itekki just viime estetunnilla hyppäsin Obbiksen kans mun ennätyksen eli 65cm pystynä ja 60cm okserina :D Kiva et Riia oli rauhallinen ja osasit ratsastaa sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kivaa, hienoa. Totta, onneks Riia oli rauhallinen ja tunti sujui hyvin. On iloinen! :)

      Poista
  3. Wau! Olihan tuo opettajan teko hiukan kyseenalainen, mutta ymmärrän kyllä häntä! Ainakin sait kokea mahtavan onnistumisen tuon vuoksi! :) Kuulosti kyllä oikein mahtavalta tunnilta! Tästä postauksesta sun fiilikset välittyy todella hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se juu hieman kyseenalainen, mutta jälkikäteen ei varmasti haittaa ketään, kun mitään ei sattunut kenelläkkään ja mä sain kokeilla hypätä korkeampaa, kuin koskaan ennen. Joo, kirjoitin tätä postasuta tosi innoissani, onnellisena ja uskon, että mun fiilikset välittyy tän tektin kautta ja se mun tarkoitus aina näissä postauksisa onkin. Haluan,että lukija pystyy tunnistamaan mun fiilikset onnistumisissa ja epäonnistumisissa. Toivon myös aina, että edes joku pystyy myös samaistumaan niihin :)

      Poista
  4. Eihän se ole mitenkään kyseenalainen teko. Opettajat tietävät mihin oppilas pystyy. Hyvä opettaja tajuaa, että esteet on tehty hypättäväksi ja jännitys on omassa päässä. Ei ne estekorkeuksien nostamiset sen kummempia ole kun opettaja tuntee ratsukon. Itsekin tehnyt noin joskus oppilaalle. :) mukavaa, että tunti meni hyvin. Älä turhaan jännitä hyppäämistä, hevonen voi kaatua vaikka suorilta jaloilta jos niikseen tulee eli sen puoleen hyppäämistä on turha pelätä ja se pelko häviääkin onnistumisten myötä. Tsemppiä jatkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä pelkää hyppäämistä. Enkä sitä, että hevonen kaatuisi. Tms. Jännitän esteitä, etenkin korkeita, hyvin heikon näköni takia. (Ja siksi myös, että en ole 55cm korkuista rataa korkeampia hypännyt) Mä oikeasti näen tosi huonosti, eli jo sen takia tuntui tosi hurjalta hypätä noin korkeita esteitä. Sillä sarjat ovatomulle vaikeita. Opettaja tiesi näkövammani ja mitkä on vaikeaa, sillä mainitsin/muistutin hänelle ennen hyppäämistä. Eli mulla voisi tulla esim arviointivirhe vain siksi, että en näe hyvin. Ja siinä voisi käydä todella huonosti. Sen takia en ole uskaltanut kovin korkeita hypätä,ihan vain turvallisuuden vuoksi. Hyvähän se oli, että tunti sujui hyvin ja sain lisää kokemusta ja rohkeutta. Uskon, että sä ajattelisit hieman eritavoin jos tuntisit mut.

      Poista

-Kommentoithan asiallisesti.
-Positiivinen ja rakentava palaute on sallittua ja toivottua!
-Kamerana toimii Canon PowerShop SX430 IS
-Kuvat muokkaan puhelimella Aviary-sovelluksella.