Mistä kaikesta muistan vuoden 2019?
- Tallillamme syntyi kolme varsaa, mutta yksi varsa menetti kahdesti emänsä. Ensin oman ja sitten keinoemon. Lopuksi pieni muutti pois.
- Viivi tiputti mut kahdesti esteillä ja satutin polveni. Ollessani akuutissa naureskelin epäonnistuneille kuville, vaikka polveen sattuikin kovasti.
- Tippumisen jälkeen tuntui pitkään, että ratsastuksessa mikään ei suju mitenkään ja kaikki menee vain pieleen. Pikku hiljaa loppusyksyn ja alkutalven, eli loka-marraskuun aikana onneksi tunnit alkoivat taas lähteä parempaan suuntaan.
- Sain töitä! Ja nyt tuttuun tapaan stressaan kulkemista. Vaikka tiedän saavani siihen apua ja kuitenkin onnistun reitin kulkemisessa, niin vakio hermoilun aihe tämä on.
- Nuorten 18-30 vuotiaiden näkövammaisten kuukausittainen tapaamisryhmätoiminta alkoi ja siellä olen tutustunut uusiin ihmisiin.
- Kohtasin ihmisä, jotka laukoivat mitä typerämpiä kommentteja näkövammastani, mutta myös ystävällisiä ja ymmärtäväisiä. Nämä kaksi taitanee kulkea käsikädessä, vähän vuorotellen molempia.
- Vuoden kohokohtia oli myös reissu Porin Yyterin hiekarannoille viikoksi. Sekä myös Subwaylle pääsy yli neljän vuoden tauon jälkeen. Tänä keväänä subiin ilmestyi gluteeeniton sämpylävaihtoehto. Ja siitä olin erittäin iloinen.
