VIIKKO 12: NOPEAT REFLEKSIT

Moikka, moi. Maaliskuun viimeinen kokonainen viikko on hurahtanut oikein nopeasti ja kivasti.

Maanantaina sain ratsastustunnille Vikkanin. Vikkan tuntui aika jätkällä, joka tuotti sitten haasteen liikkumisessa. Tunnilla tehtiin väistöjä ja loivat kienurauraa. Loivalla kiemurauralla tehtiin myös pysäytys ja voitti käynnissä. Tällä kertaan oikein ei sujunut minkään. Ehkä johtui siitä kun tammalla oli ollut jalka kipeä ja lepäsi. Liikunta on vielä myös kevyttä.

Tunnin jälkeen purkaessani Vikkanilta varusteita olin ajatuksissani ja ope kyseli, että onko huono päivä. Kun näytin niin vakavalta. Ei päivä ollut huono, vaan paljon ajatuksia mielessä. 

Tunnin jälkeen pussitin heiniä ja vein pari hevosta pihattoon. Toista hevosta vieressäni pihattoon oli laumanjohtaja portin läheisyydessä jonka takia tämä talutettava hevonen ei suostunut pihattoon mennä. Nappasin sitten tiukemmin riinusta ja astui itse pihattoon. Virhe. Hevoset alkoivat potkia. Kerkesin vain kuulla ryminää. Siinä samassa tajusin, että en pääse pois hevosten välistä. Peruutin siis pari askelta taaksepäin, jossa sitten kolmas hevonen söi jo iltaheiniään. Onneksi tilanne oli nopeasti ohi. Ilman sen kummempia. Mutta kyllä se hetken kuumotti olla hevosten välissä. Tässä tilanteessa huomasin jälleen refleksieni toimivan jopa paremmin kuulon perusteella. Vaistomaisesti peruutin, kun kuulin ryminää, mutta silmillä en ollut kerinnyt havaita mitään vielä.

Kyhäsin tänne blogiin oman valokuvaussivun. Tuosta yläpalkista bannerin alta pääset katsomaan töitäni. Sivu on vähän kuin portfolio. 

Torstaina mulla oli puhelinsoittoaika mun työvalmentajan kanssa. Hän on taustatuki mun työasioissa. Nyt mulla on työkokeilu toukokuun loppuun ja luultavasti päättyy sitten siihen, jos en saa työpaikkaa palkkatuella sinne. Juteltiin alustavasti uusista suunnitelmista ja aloin uudestaan pyöritteldmään opiskelumahdollisuutta. Puhuttiin tästä ja hän kannusti mua siihen suuntaan. Meillä on seuraava tapaaminen huhtikuussa Zoomissa ja ollaan ainakin yhteen kouluun yhteydessä. Vähän kysellään, että minkälainen koulutus olisi ja miten valmistuminen. Palailen näihin juttuihin myöhemmin vielä lisää, kun asiat tarkentuu.

Tällä viikolla kevät on saapunut kohisten. Lumi sulanut tosi paljon viikon aikana ja mun kevätfiilis kaivautuu pikku hiljaa talviunilta esiin.

Tänään tunnilla mentiin puomeja. Olipa kivaa päästä menemään vähän vauhdikkaamin, kun kenttä alkaa olla sula. Alkuun oli vähän haastavaa, mutta loppua kohden saatiin hyviä puominylityksiä. Ravipuomeja tultiin pituushalkaisijalla, jossa tehtiin Käyntisiirrtyminen puomien välissä ja lopuksi tultiin pitkillä sivuilla olevat puomit laukassa. Laukkapuomit tultiin vain kerran. 

Jäin auttamaan iltatallissa, koska se on mukavaa puuhaa. Tykkään puuhailla hevosten kanssa monipuolisesti. Mulle ratsastaminen ei ole pääasia, vaikka siinä haluan kehittyä ja mennä eteenpäin. Tällä hetkellä toivon, että löytäisin hevosen jota voisi käydä vain hoitamassa. Ja harjailemassa, tai vaikka maasta käsin liikuttaa.

Pääsin sitten lähtemään maastoon Riialla opettajan seuraksi, kun hän liikutti yhden nuoren hevosen. Mentiin rauhallinen käyntimaasto. Juteltiin myös miten tykätään toimia maastossa ja mulle sanoi opettaja, että "maltilla, mun putoamisia oltaisiin voitu välttää."  Tottahan se on. Sanoin vain tästä varmaan kauhistut lisää, mutta kerran kohdallani toimittiin näin ja kerroin siitä että aikoinaan eräs opettaja ei laskenut puomia vaikka sanoin etten uskalla hypätä. Tai siinä tilanteessa oli laskevinaan, muttei laskenut kuitenkaan. Meillä oli kyllä mielenkiintoiset keskustelut eritoimintatavoista.

Maaston jälkeen pussitin ja jaoin heinät sekä haettiin varsat sisälle. Lopuksi lakaisin vielä tallin käytävää.

Sunnuntai puolestaan oli aika rento ja rauhallinen, kävin viikon toisella kävelylenkillä ja yritin vetreyttää lauantain lihaskuntotreenin jälkeen jumiutuneita reisilihaksia.

VIIKKO: 11 "HEI, NÄKEEHÄN SUAKIN!"

Moikka moi! Nyt aika taas tän viikon kuvien ja kuulumisien. Tämä viikko olikin edellistä parempi! Mutta silti ei ole paljoa asiaa.

Olipahan kivaa olla taas tallilla ja ratsastamassa. Kerkesihän siinä noin kahden viikon tauko olla kun olin kipeenä. Flunssa oli aika sitkeä. Eipä ennen flunssista välitetty, nykyään kaivetaan tikulla nenää heti kun on kurkku karhea ja nenä tukossa. Toivon että tämä vielä joskus helpottaisi. 

Maanantaina menin sitten kevyesti ilman satulaa Vikkanilla, johon en ollut yhtään varautunut. Eipä se toki haitannut. Ilman satulaa tykkään mennä.

Tehtiin pituushalkaisijalla pysähdyksiä, temponmuutoksia ja siirtymisiä sekä volttikahdeksikkoja. Vikkan kulki rennosti ja alkukankeuden jälkeen lähti myös taipumaan ja asettumaan kivasti. Joten kyllä, sujui mielestäni aika kivasti meillä maannataina.

Keskiviikkona sain tietää, että saan jatkaa töissä toukokuun loppuun asti. Ja tämä sopii mulle mainiosti, kun oon siellä hyvin viihtynyt. Oon saanut kivasti vastuuta ja siellä myös ymmärretään näön tuomat haasteet. Jos jokin hämmästyttää tai ihmetyttää niin he myös kysyvät, että onhan mulla kaikki ok ja riittävästi tekemistä.

Oon tässä vähän miettinyt ja suunnitellut seuraavaa suuntaa kun tämä työpätkä päättyy. Haluaisin kyllä vaihteeksi jotain muuta, kuin pätkätyötä. 

Kiitti kamut, kiva kun kävitte! 💖 Mulla oli kivaa.

Vietettiin torstaina mun synttäreitä maistelemalla uutuusherkkuja ja lopuksi tilattiin pizzaa. 🙌 Oli vähän säätöä siinä, että kuka tilaa ja miten tilataan pitsat, koska Kotipizza on ainoa, josta tietääkseni saan gluteenittoman pitsan. No siirrettiin siinä sitten rahoja ja yksi teki tilauksen. Yritettiin ensin tehdä soittamalla tilaus mutta se ei käynyt. Harmi sinänsä kun soittaminen olisi kätevämpää, koska hankala lukea nettisivuja.

 Ainiin, yksisynttärilahja oli pizza!

Oltiin käyty yhden kaverin kanssa ostamassa kaupasta herkut ja todettu, että tästä pitää sanoa, ettei yksi syö sitä suklaata, kun siinä on pähkinää. Kuitenkin unohdettiin sanoa. Onneksi ei siitä käyny mitään hänelle. Tajuttiin siinä vaiheessa kun kaivoin pussin esiin esitelläkseni sulkaan. Tulikin "ainiin heidän, tässä on pähkinää!!" Reaktio. Meillä oli kunnon herkuttelupäivä ja nyt mulla on vähän suklaata syötävänä, jolle tietysti olen yliherkkä. No saanpahan herkutella vielä monta päivää.

Nää sää muutokset on kyllä hienoja. Toisinaan ihan kuin keksitalvi ja toisinaan kuin kevät. Koko ajanhan kevättä kohti mennään ja tämä nyt satava lumi koko ajan sulattaa vanhaa lunta. Tää talvi oli kiva joten mun puolesta kevät saisi jo tulla.

Tänään lauantaina menin serkun seuraksi tallille, auttelin häntä Kuutin kanssa. Hänen tunnin jälkeen tuotiin kuutti talliin hetkeksi huilaamaan. Riisuttiin poni muuten, mutta jätettiin jalkoihin suojat ja pintelit. Ponilla on tapana potkia toisinaan. Joten en turhaan viitsinyt suojien ja pintelien kanssa säätää.

Ennen tuntia yksi tuntilainen totesi mulle näin: näkee hän suakin. Luulin että oot lopettanut ratsastuksen.

Mä: eiii, en oo lopettanut. En vain kipeenä viitsinyt tulla. 

Hän kysyi: aa, oliko sulla crona? 

Ja nokkelana sitten vastasin viisaasti: olihan mulla. 

Ai, oikeesti hän kysyi. 

No eii ollut, se oli vitsi. Mut kyl kävin hakee Negan tuloksen.

Tunnilla tehtiin ensin käynnissä pituushalkaisijalla pysähdyksiä ja volttikahdeksikkoa. Kahdeksikoilla Kuutti asettui hyvin. Pysähdykset tuli aina pituus halkaisijan alkuun ja loppuun. 

Seuraavaksi ravailtiin hetki koko uraa ja tehtiin ynpyröitä. Hetken päästä alettiin tulla pituus halkaisijalla väestöä. Ensimmäisellä kanisterilla siirryttiin ravistaa seis ja Väistätettiin vähän matkaa sivusuunnassa loivasti. Toisille kanistereille päästyä siirryttiin raviin. Alkukankeuden jälkeen saatiin monet hyvät väistöpätkät. Lopuksi vielä ravailtiin uraa pitkin rennosti. 

Kuutti oli oikein kiva tänään ja auttelin taas iltatallissa.😎

Helmi otti rennosti vasta sen jälkeen kun kaverit olivat käyneet torstaina ja perjantaina. On se rankkaa olla kaikkien ihailtavana. 

Miten sun viikko sujui?

KORONATESTI JA PILALLE MENNYT SYNTTÄRIPÄIVÄ

Maaliskuussa mä pääsen viettämään naistenpäivää ja synttäreitä, parin päivän sisällä. Kaksi juhlapäivää samalla viikolla parin päivän sisällä. Tällä kertaa kaikki meni pieleen. koska koronahomma aika huonona edelleen, eikä näytä helpottavan.

Mun piti viettää tällä viikolla synttäreitä, mutta maanataina oli viidettä päivää kurkku inhottavasti kipeänä. vaikka onneksi maannatain jälkeen toki alkoi helpottamaan. Sunnuntaina 7.3. sain ajan nieluviljelyyn, joka muuttui paikan päällä kuitenkin #covid19 testin ottoon. Sillä anginaepäily pystyttiin sulkemaan pois.

Lähdin kaupunginsairaalaan taksilla ja koska en saanut mukaan omaa saattavat niin lyhyellä varoitusajalla, pyysin kuskia saattamaan kohteeseen, koska en osaa itse liikkua vieraissa ympäristöissä yksin. En tiedä oliko tällä hoitamalla tieto näkövammaistani vai ei, mutta sanomatta mitään, ehkä taksikuskin ansiosta tajusi mun olevan näkövammainen ja kertoi koko ajan mitä tekee ja missä on vaikka penkki. Lopuksi myös saattoi siihen taksikuskin luokse.

keskiviikkona sain negatiivisen testituloksen ja ensin sovittiinkin, että siirretään synttärit seuraavaan viikkoon, mikä oli aluksi kaikille ok. Mutta keskiviikkona, oikeana synttäripäivänä kaksi kolmesta alkoivat  perumaan ihmeellisillä syillä.Ja meitä olisi ollut neljä, joten ei oltaisi ylitetty kuuden henkilön suositusta. Ollaan sovittu, että pyritään näkemäään joka kuukausi, mutta aika hankalaa ollut sopia tapaamisia. Onneksi päivää piristi ihana videotoivotus ystävältä ja @scrunciebymiisalta tilattu hiusdonitsi. Hiusdonitsi on lila ja koristeltu mm ruusuilla.

Mutta kaikeasta ikävästä löytää aina jotain hyvää. Niin myös tässäkin tilanteessa. Olin kipeänä lähes viikon ja mun synttäreiden sopimisessa oli hirveä tullaan, ei tulla, en tiedä tullaanko-säätö, ja meni hermo siihen vääntöön, vaikka ensin sopi siirtää, mutta viikonloppuna pääsin näkemään vanhempiani ja kotona asuvia pikkusisaruksia, mökkiviikonlopun parissa. Sillä olin ollut viikon kotona yksinäni ilman kotakteja. Viimeisen puolen vuoden aikana, olen nähnyt äitini kerran ja isäni kerran haettuamme heinää kaneille ja ovella moikkaamassa. Joten olihan tämä mahdollisuus tosi ihnana! Etenkin kun lähellä asuva serkku pääsi hoitamaan kanit. Perheestäni osa kuuluu riskiryhmään, joten kyläilyt on unohdettu pitkäksi aikaa. Tämä viikonloppu olikin sitten aika kiva, vaikka viikkoon mahtui muuten paljon hetkiä jotka voisi skipata! Oli ihanaa rentoutua mökillä. Mikä paras päätös tälle viikolle.

Löysin mulle hyvän kirjan mitä aloin täyttämään. Pitää vielä ostaa se toinenkin :D

NÄKÖVAMMAISEN OHJAAMINEN RATSASTUSTUNNEILLA

 

Instagramin puolella @suokkiystavia olen maininnut, että tallilla jolla käyn vaihtui molemmat ratsastuksenopettajat viime syksynä. Toinen heistä on vakkarioepttajani. Kumpikin on mukavia ja opettaa hyvin. Meidän tuntien sisällöt ovat monipuolisia ja siten myös tehokkaita. Molemmilla on samantyylinen opetustapa ja tehtävät aika samansorttisia. Olen oppinut paljon uutta ja löytänyt kehittmisen kohteita omassa ratsastuksessani. Eikä tämän tekstin pointti olekkaan vaihtuneet opettajat vaan yleisesti miten kannattaa ohjeistaa näkövammaista ja mitkä ovat huonoja ohjeita. Täysin omiin kokemuksiini pohjautuvia. Muistakaa myös että tämän tekstin pointti toimii myös muuallakin, kuin ratsastuksessa.

Tämän postauksen aiheen keksin, kun näin instagramissa julkaisun käyttäjältä @sokkeloelamaa josta jaan kuvankaappauksen tähän alle. Sekin on hyvä lukaista läpi. Julkaisun näet myös TÄSTÄ LINKISTÄ.

Ainoa minkä tulen toisinaan vähän kaikessa huomaamaan, eikä niin pelkästään ratsastuksessa. Mutta otetaan nyt ratsastuksessa ohjaaminen esimerkiksi. Ohjeistetaan että "tuolla" "menään/tullaan tuolta" Nämä ohjeistukset ovat huonoja, koska ne ei kerro näkövammaiselle henkilölle, että minne ja mistä pitää mennä. Itsekkin olen heikkonäköinen ja näen suunnilleen kaksi metriä tarkasti. Sama homma on ratsastuksessa. Koska nykyään tunneilla yhden pitkän sivun aikana saattaa olla useampi tehtävä niin lause "tulkaa tuolta pituushalkaisijalle, tee tuossa pysähdys, jatka takaosanäistöä ja siirry tuossa kohtaan raviin." ja samalla osoitetaan kohtia. Aika menisi opettajan ja kohteen etsimiseen. 

Tälläisen ohjeen kuultuani, joudun ensin katsomaan missä kohtaa muut näitä tekee ja seuraan perässä, koska aina ei vain jaksa kysyä, että hei tarkennatko vähän. Seuraaminen tehtävillä vie paljon omaa energiaani ja tehtäviin valmistautumista. Mielessäni vain pyörii kysymyksiä Mistä? Tallli- vai peltopääty? Missä kohtan tulee pysähdys ja mistä aloitan väistön? jnejne. Toisinaan käy myös niin, että tulee tilanne: ainiin, mun pitikin jo siirtyä toiseen tehtävään. Jos taas liikutaan jossain ja kaveri sanoo "tuolla on esim joutsen." Tämänkaltaisen lauseen voi muotoilla vaikka näin; tuolla lammen toisessa päädyssä, laiturin vieressä on joutsen. Näin mä tiedän sen suunnan mihin katsoa.  

Tämän takia yritän pyytää esimerkiksi kanisterit maamerkeiksi jolloin pystyn valmistelemaan tehtävät ja siirtymät paremmin. Silloin aikani ei kulu siinä, että mietin, missäköhän piti olla mitäkin. Myös selkeät ojeistukset auttavat. Kuten esimerkiksi: "tulkaa talli- / peltopäädystä pituushalkaisijalle."Ja kirjaimien käyttö olisi hyvä, jos vain meidän kentällä olisi ehjät kirjaimet. Myös muuten maamerkkien käyttö olisi hyvä, kuten kentän valotolpat. "valotolpan jälkeen aloita väistättämään ja palaa uralle S kirjaimen jälkeen." Eli mitä tarkempi ja selkeämpi se tehtävien kuvailu on, niin sitä helpompi tehtävät on hahmottaa.

VIIKKO 9: LIIAN VAUHDIKAS LAUKKA

Hei maaliskuu! Kevät, sinäkö siellä jo pikkuhilja saavut?

Maanantaina 1.3. sain pitkästä aikaa ratsastustunnilleni Vikkakin. Olisin halunnut mennä jälleen ilman satulaa, mutta ei voinut, sillä laukkailtiin kevyessä istunnassa. Me ollaan kuulemma liian innokkaita ratsastamaan ilman satulaa. Mutta se on kivaa ja kehittää hyvin tasapainoa.

Jatkettiin maanantaina tunnilla samaa myötäämisen treenausta. Alkukäynnit mentiin ilman jalustimia. Tein paljon pysähdyksiä ja siirtymisiä että saisin Vikkanin kuulolle, tammalla, kun oli vauhtia hieman liikaa. Pysähdykset ja siirtymät toimi hyvin. Käytin paljon ääntä, mikä oli varmasti vain hyväksi. Aluksi se kaikki ääneen puhuminen tuntuu hassulta, mutta tunnin aikana tajusin kuinka tärkeää äänen käyttö on.

Tultiin pohkeenväistöjä pitkällä sivulla käynnissä ja ravissa. Väistöt onnistui käynnissä, muttei ravissa. Väistöjen jälkeen tehtiin pysähdys ja nostettiin laukka. Laukattiin pitkä sivu kevyessä istunnassa. Tässä kohtaa Vikkanin innostui sen verran että päädyin tekee väistöt käynnissä. Kerran hävisi jarrut ja kerkesin pelästyä että nyt laaditaan, kun vauhtia oli jöisessä kurvissa liikaa. Jatkoon siitä suoraan kun en uskaltanut tehdä ympyrää. Tämän jälkeen jäin laukassa perusistuntaan, jolloin laukka muuttui paljon hallitummaksi.

Tässä vinkkivideo siitä miten saat videit näkymään blogisa oikein! Sen teki Muuliprojekti blogia kirjoittava Kaisa, pyytäessäni häneltä neuvoa ongelmanratkaisuun. Sen näet TÄSTÄ LINKISTÄ.

Muuten viikko sujui töiden parissa. Ja illat äänikirjoja kuunnellen. Jouduin myös vaihtamaan Bookbeatin 20 tunnin tilauksen sataan tuntiin, koska lukuaika loppui kesken hyvän kirjan. Tällä hetkellä olen koukussa äänikirjoihin.

Lauantaina olisi myös ollut ratsastustunti ja mahdollisuus taas jäädä auttamaan iltatallin parissa, mutta olin tullut hieman kipeäksi, joten tottakai tallille meno oli peruttava ja seurattava omaa vointia. Vielä viime syksynä tuntui oudolta perua töihin tai tallille meno siksi, että oli kurkku kipeä tai vähän flunssaa. Mutta toisaalta kun jää heti kotiin toipumaan niin tietenkin paranee myös nopeammin. Nykyään tämä tuntuu jo ihan normaalilta. Itse ainakin haluan jakaa kuitenkin kekoon sillä, etten kipeänä liiku missään, pidän etäisyyksiä ja huolehdin käsihygieniasta.

Mukavaa lauantaita ❤

BOOKBEAT HELMI-MAALISKUUN LUETUT KIRJAT

*Mainos*

Aloitin BookBeatin tilauksen noin vuosi sitten viime vuonna keväällä, sillä silmäni rasittuvat nykyäään kovin helposti, enkä yksinkertaisesti jaksa lukea fyysisesti kirjoja, joten tähän oli ratkaisu ottaa äänikirjat käyttöön.

Olen aina tykännyt lukea. Kun luen, näen mielessäni tarinan henkilöt, sen tarinan ympäristön, miltä mikäkin näyttää. Rakennan mielikuvituksessa se tarinan, miltä kaikkki näyttää. Tämä tuo aina lisää syvyyttä lukemiseen.

Äänikirjoissa tämä on ollut vaikeampaa. Sen takia ehkä onkin välillä haastavaa keskittyä kirjaan.

Tällä hetkellä olen kuunnellut kirjat: Jojo Moyes: Kuinka painovoimaa uhmataan ja S. C. Lewis: Hevonen ja poika, Narnian tarinat. 

Jojo Moyes, Kuinka painovoimaa uhmataan

"Lontoon salaisessa kolkassa Henri Lachapelle opettaa lapsenlastaan Sarahia ja tämän hevosta uhmaamaan painovoimaa, aivan niin kuin hän itse teki Ranskassa viisikymmentä vuotta aiemmin. Mutta kun Henri joutuu yllättäen sairaalaan, 14-vuotias Sarah joutuu yhtäkkiä selviytymään maailmassa omin voimin.

Huostaanotettujen lasten tapauksia hoitavan asianajaja Natasha Macaulayn elämä näyttää menneen aivan pieleen: hän joutuu jakamaan asunnon karismaattisen mutta mahdottoman ex-aviomiehensä kanssa, ja töissä hänen koko harkintakykynsä on asetettu kyseenalaiseksi. Kun Natashan ja Sarahin polut risteävät, Natasha näkee mahdollisuuden panna asiat takaisin raiteilleen. Mutta hän ei tiedä, että Sarahilla on iso salaisuus, joka tulee muuttamaan heidän kaikkien elämän peruuttamattomasti."



Alkuun kirjaa oli vaikea seurata. Kirja ei ensin innostanut. Mutta sinnikkäästi kirjaa kuunneltuani, alkoi tarina kiinnostamaan ja tempaisemaan mukaan paremmin.  Kun kirja lähestyi loppuaan, en millään malttanut enää pistää kirjaa tauolle. Mitä pidemmäksi kirja eteni, sitä vahvemmaksi kirjan loppu näkyi mielessäni valmiina, vaikka tarinaa olikin vielä paljon jäljellä.

Hevonen ja poika

Matkoja maailman ääriin, ihmeellisiä
olentoja ja elämää suurempia taisteluja
hyvän ja pahan välillä
– kun olet avannut oven Narniaan,
mikään ei ole ennallaan

Sastra on kasvanut Kalormenissa köyhän kalastajan luona, mutta kalastaja ei ole hänen oikea isänsä. Kun kalastaja on myymässä Sastraa orjaksi, poika pakenee puhuvan hevosen, Riian, kanssa Narniaan. Matka kulkee läpi outojen kaupunkien, aavemaisten hautojen ja karujen aavikoiden. Sastra löytää itsensä ja oikean isänsä.

Kirja oli mielenkiintoinen, nopeatempoinen ja kahmin kirjan päivässä. Lukijan ääni oli myös miellyttävä. Arvosanaksi annan 4/5.

Nyt sulla on mahdollisuus kokeilla Bookbeattia ilmaisiksi kuukauden ajan, uutena tilaajana. Tästä linkistä pääset tekemään tilauksen. Lisää siihen tämä koodi: BBXKUGW8 Koodi on voimassa 17.3. asti. 

Onko nämä kirjat tuttuja? Mitä sä suosittelisit lukemaan BookBeatista? 

SOMEGAALAN LOPPUTULOS

Sunnuntai meni somegaalaa seuratessa. Viikonlopun (torstai-sunnuntai) jännitin omaa lopputulostani, vaikka tiesin, etten tule voittamaan. Oli mahtavaa olla somegaalassa ehdolla. Vuoden hevosblogi kategoriassa oli yhteensä 13 hevosblogia, osa tuttuja, mutta osa uudempia ja ei niin tuttuja. Ajattelin, että tää blogi ei pärjäisi kovin hyvin kovassa joukossa missä oli useaita blogeja, joilla on vakituisia lukijoita paljon. Lopputulos oli viides sija äänien 383. Lähes puolet enemmän, kuin muutama vuosi sitten ollessani ensimmäistä kertaa ehdolla. Haluan edelleen lähettää isot kiitokset kaikille blogini seuraajille! Ootte mahtavia, sain taas lisää intoa kirjoittaa blogia. Toivottavasti teillä on intoa seurata tätä ratsastusblogia!