UUTISKUVAAJA

Helou! Mun koulukuulumiset ovat olleet vähän tauolla, joten tällä kertaa perehdytään tarkemmin kuulumisiini ja siihen mitä kaikkea, me ollaan koulussa viime aikoina päästy tekemään. Tammikuussa tosiaan oltiin kaksi viikkoa etänä, jonka jälkeen palasimme lähiopetukseen, mutta heti tuli peräkkäin pari altistumistapausta, jonka johdosta osa kursseista on ollut taas etänä ja osa lähiopetuksena.

Mun viime päivät ja viikot ovat olleet hyvin kiireisiä. Koulupäivät ovat venyneet myöhään iltaan. Koulussa meillä on ollut dokumentaarisen valokuvauksen ja kuvallisen kerronnan kurssit. Aiheet kulkee käsi kädessä, toisiaan tukien, joten olemme saaneet käsitellä monipuolisesti töitämme.

Mun kuvausaiheena oli mun näkeminen ja näkövamma. Sitä oli mukava lähteä tekemään ja toteuttamaan. Päsin testaamaan erilaisia tekniikoita kuvauksissa, jotta kuvista tulisi mahdollisimman aidot. Työstä saamani kommentit oli sydäntä lämmittäviä ja samalla sain ymmärrystä siitä, miten mä oikeasti näen maailmaa. Sain myös jonkin verran hyviä kehittämisideoita työhöni jatkoa varten. Osa kuvista vahingossa poistui, koska luulin siirtäneeni kaikki kuvat talteen, mutta olinkin selannut ja editoinut kuvia Bridgessa ja Camera rawssa, enkä ollutkaan siirtänyt kaikkia kuviani talteen. Onneksi edes osa kuvista säästyi. Projekti onkin sen verran iso ja laaja-aiheinen, että luultavasti kuvat tulevat varmasti vielä muuttumaan - mikäli tätä työtä siis aion vielä jatkaa. Kiinnostaisiko teitä nähdä tämän työn yksi osa?

Pääsimme myös leikkimään uutiskuvaajia. Jokainen sai arvonnalla yhden paikan, jonne piti mennä ottamaan valokuva uutista varten. Meillä oli siis vanhat uutiset, jotka vain uudestaan kuvasimme. Kaikilla oli tosi erilainen lähestymistapa ja harjoituksen tuloksena jopa parempi valokuva, kuin virallisessa uutisessa ollut alkuperäinen kuva. Se olikin aika hauska harjoitus. Itse sain kuvattavaksi Lahden torikahvilan, joka on joutunut sulkemaan ovensa koronapandemian takia. Alla toteuttamani valokuva. Uutisen oikea kuva oli laajakuva, jossa näkyi ympäristö ja rakennus kokonaisuudessan. Kuva oli myös pirteä, mikä oli taas ristiriidassa uutiseen nähden. 

Tällä viikolla kuvallisen kerronan kurssilla meillä oli kuvaustehtävä, jossa piti ensin valita jokin itseään puhutteleva valokuva, jota lähti tulkitsemaan ja kommentoimaan. Sen jälkeen syntyneistä tulkinnoista ja ajatuksista piti lähteä toteuttamaan valokuva ja sille tulkinnasta syntyneelle kuvalle kuvapari.

Kuvaustehtävällä olin ulkona valokuvailemassa. Otin kamerani repusta ja siinä samalla oma objektiivini tippui lumihankeen. Nopeasti sitten paniikissa kuivasin sitä, koska en ollut kotona, joten en voinut oikein muuta tehdä. Mulla oli kamerassa koulun linssi ja oma varmuudeksi mukana. Kouluun päästyäni opettajani hieman sitä katsoi ja yritti putsata sitä. Siinä hetkessä se ei tietenkään toiminut, joten päätettiin antaa sen vain kuivua loppuun ja lämmetä. Otin objektiivin kotiin viikonlopuksi ja nyt olen sitä muutaman kerran testaillut - näyttäisi toimivan, onneksi.

Nyt ostoslistalla kamerareppu/laukku.

Olen viime aikoina pohtinut, että haluatteko enemmin lukea tekstipainoteisia postauksia vai katsoa enemmän valokuvia? Itse olen tällä hetkellä kuvien kannalla, vaikka tykkään myös kirjoittaa. Viime aikoina on vain ollut kaikki kirjoittaminen ja kirjoittamiseen liittyvä vaikeaa ja siksi olen  mennyt helpolla eli kuvien kautta.

Olen myös  saanut hyvään alkuun mun uuden valokuvaussivuston, minne olen alkanut keräämään valokuvaustöitäni. Pääset sinne TÄSTÄ LINKISTÄ (KLIK). Käy toki tutustumassa. Mukavaa uutta viikkoa!

SUUNNITELMIA TÄLLE VUODELLE

Niin se vain jälleen vuosi vaihtui ja nyt onkin tammikuu 2018. Uusi vuosi, mutta silti samat vanhat kujeet, ripauksella jotain uutta. Menneeseen vuoteen on mahtunut paljon iloja, suruja, onnistumisia ja epäonnistumisia. Vuosi 2017 oli tapahtumarikas, opettavainen ja omalla tavallaan myös rankka, ainakin syksyn osalta. Talven tullen hellitti ja pääsi rentoutumaan. 

Vikkanin kanssa meillä on mennyt tasaisesti ja pääsääntöisesti hyvin. Osallistuttiin yksiin koulukisoihin, joista tuli kolmas sija ja yksiin estekilpailuihin, joissa ei sijoituttu, mutta tavoitteeni onnistui - laukata koko rata alusta loppuun. Luna säikäytti huonovointisuudellaan, mutta Lilja kehittyi, rohkaistui ja rauhottui viime vuoden aikana huimasti, vaikka onkin yhä edelleen energiapommi. TÄÄLTÄ voit käydä katsomassa lisää viime vuoden kohokohtia.

Viime vuonna myös blogi kehittyi, uusia lukijoita tulihuimasti, tilastot alkoivat kasvamaan ja kommentteja alkoi myös tulemaan tasaisesti lähes jokaiseen postaukseen. Postaustahti oli välillä tosi valtava, kun saattoi tulla 3-4 postausta viikossa ja toisena viikkona yksi postaus. En aio tehdä mitään uudenvuoden lupauksia, mutta tänä vuonna yritän keskittyä blogiin, siten, että postaisin kaksi kertaa viikossa, enkä ylittäisi sitä. Näin olen saisin lisää tasaisuutta blogiin.

 Toinen tavoitteeni blogille voisi olla sata postausta tämän vuoden aikana, viime ja edellisenä vuonna tämä tavoitteeni onnistui, vaikka ei ollut edes tavoitteena, joten miksipä se ei onnistuisi tänäkin vuonna.

 Yksi muutoskin blogissa tapahtuu, nimittäin vaikka tämä hevosblogi onkin, niin yhä enemmän blogiin alkaa tulemaan pupuaiheisia postauksia, hoidosta Lunan ja Liljan kuulumisten kautta, ynnä muuta. Blogin nimi tai linkki ei tule kuitenkaan vaihtumaan. Vain aihepiiri hieman muuttuu, hevosblogista eläinblogiksi.

Viime vuoden kolme luetuinta postausta olivat: 

1.8 vinkkiä: virikkeitä pupuille  2473 katselua

2. Vaihdanko tallia vai lopetanko ratsastuksen?  1635 katselua

3. Häkin metsästystä pupuille 1420 katselua

Muutamia muita luetuimpia postauksia viime vuonna olivat ukk -näkövammani (552 katselua) elämä sijaislapsena / -perheessa. (400 katselua) perinteinen tallipostaus (327 katselua) ja tuntipostausten kirjoitusvinkkejä (228 katselua) Näiden seitsemän postauksen ansiosta myös blogin tilastot lähtivät nousuun ja kesästä etenpäin jokaisen postauksen katselukerrat ovat olleet yli sadan. keskimäärin 150-300 katselun välillä.

Nyt mulla alkaa viimeinen kevät Hämeenlinnassa, koulussa olen kaksi viikkoa, jonka jälkeen mulla alkaa täällä kevään (ja samalla viimeinen) työharjoittelu päiväkodissa. Joten myös pystyn helposti tekemään postauksia seuraavien kahden kuukauden aikana, kotona kun saan niin hyvin omaa rauhaa, toisin kuin Hämeenlinnassa, asuntolaelämässä.

Kiitos jokaiselle blogini ja instagramini seuraajille, lukijoille ja kommentoijille vuodesta 2017. Te olette mahdollistaneet blogini kasvun, kehityksen ja tasaisuuden. Tehdään tästä vuodesta entistä upeampi vuosi!

Onko sulla tavoitteita, suunnitelmia tai muutoksia blogille?

Onnea ja rauhaa alkaneeseen vuoteen💗

Miten blogi on kehittynyt kahdessa vuodessa?

Blogin kaksivuotispäivän kunniaksi haluan taas tehdä jonkun erikoispostauksen, joka on jonkun lukijan toivoma, vaikka niitä erikoispostauksia on viime aikoina ollut hieman enemmän. Sain muutamia ehdotuksia ja yksi oli ehdotus siitä, että miten blogi on kehittynyt kahdessa vuodessa. Tavallaan tämä postaus on kuin analyysissä oma blogi. Siinä oli idea mitä lähdin mielenkiinnolla toteuttamaan. Sillä aihe on blogilleni hyvinkin ajankohtainen tällä hetkellä. Q&A:takin ehdotettiin, mutta ajattelin sen säästää myöhemmälle, ehkä joulukalenteriin. Sillä siitä postauksesta ei ole kovin kauaa, kun viimeksi toteutin parikin kappaletta.

Blogin aloitin vuonna 2015. Tasan kaksi vuotta sitten. Blogin tekemisen idean sain luokkakaveriltani, joka piti silloin blogia ja teki videoita. Hauduttelin ideaa pari päivää ja päädyin hänen neuvoilla blogin tekemään. Aloittaessani blogin olin kaikesta blogiin liittyvistä ihan tietämätön. En osannut tehdä oikeataan blogiin yhtään mitään. tyydyin siihen mitä Blogger tarjosi. Ensimmäinen ulkoasu oli banneriton ja omalla tavallaan räikeä. Blogistani puuttui lukijapalkki ja sivupalkista kaikki oleellinen. Aloituspostauskin oli todella hirveä. Ihan oikeasti, hirveä! Ensin kerron itsestäni listamuodossa ja sen jälkeen vaihdan aihetta mielipiteeseen. Joten piilotin sen tätä postausta kirjoittaessani.

Tällöin blogi kulki nimellä "My life" ja blogin linkki oli joku nimeeni liittyvä linkki. Niin masssanimi, kuin olla ja voi. Olin vain siihen nimeen pienen hetken tyytyväinen. Sillä netistä luin, että se on huono/massanimi ja halusin heti vaihtaa nimen. Aika nopeasti tein vaihdoksen, kenellekkään siitä kertomatta ja blogista tuli Elämää hevostytön kengissä. Kaverini keksimä nimi. Mutta ei hänen, joka auttoi minua blogin tekemään. Linkin keksin blogin uudesta nimestä. Onneksi muutos ei haitannut sillä lukijoita ei ollut, kuin pari hassua. 

Pikkuhiljaa aloin oppimaan bloggerista, omasta blogistani  ja sen käytöstä. Onnistuin lisäämään lukijapalkin, kun kysyin kaveriltani neuvoa. Jolloin tietysti lukijoitakin alkoi pikkuhiljaa tulemaan. Aloin oppimaan ja kiinnostumaan ulkoasun muokkaamisesta vähän kerrallaan. Aloin myös harjoittelemaan bannereiden tekoa, siinä kovin hyvin onnistumatta. Bannerit oli aluksi kolmen kuvan kollaaseja - puhelimella ostetuilla kuvilla tai yksinkertaisia tekstibannereita. Tekstibannerit on kyllä ihan kivannäköisiä, vaikakin pitemmän päälle hieman tylsiä.

Bloggaamisen aloittaessani tekstit oli lyhyitä, puhe- ja kirjakielen sekoituksella kirjoitettuina, kirjoitusvirheillä säestettyinä, monella huonolla puhelinkuvalla tekstin lopussa. Vuonna 2016 kirjoittaminen alkoi pikkuhiljaa sujumaan. Tekstin laatu parani ja piteni vuoden aikana paljon. Tällöin aloin myös kiinnittämään taas ulkoasuun huomiota. Aloin kunnolla opettelemaan ulkoasun muokkaamista. Enkä enää tyytynnyt pelkästään Bloggerin tarjoamaan valmiiseen pohjaan. Aloin tutkimaan CSS-koodeja, vaikka alkuun en niistä ymmärtänyt yhtään mitään. Muutamaan otteeseen myös menetin hermoni koodeihin. Otin inspiraatiota muiden blogeista ja aloin käyttämään CSS-koodeja blogissani, koska muilla blogit oli niin hienoja, että itsekin halusin muokata blogiani koodeilla. Testailin ja testailin ja otin käyttöön erilaisia koodeja jotka muokkasivat ulkoasua kivasti. Bannerit pyysin jonkun tehdä, kun itse en osannut tai käytin itse tekemmiäni tekstibannereita.

Vaikka postausten teksti oli alkanut paranemaan, selkeytymään ja pitenemään, niin puhelimen kuvat eivät heti hävinneet blogistani. Sillä en omistanut kameraa, eikä tallilla mukanani ole ollut kuvaajaa jolla olisi järjestelmäkamera. Silti en ole kyllä saanut kovin paljoa negatiivista palautetta kuvista joita on puhelimella otettu ja jaettu blogiin. Moni itseasiassa kehui kuviani. Kuvia aloin lisäsämään blogitekstin väliin. Näyttihän se kivemmalta, kuin monta kuvaa tekstin lopussa.

Nyt ollaan vuodessa 2017. Alkuaikojen blogi on muuttunut paljon. Blogin nimi ja linkki vaihtui. Aika nopeastikin. Postausten pituus vaihtelee vieläkin aika paljon, riippuen täysin kirjoitettavasta asiasta. Tykkään myös kirjoitella lyhyesti ja ytimekkäästi. Kuitenkin kaikki oleelliset asiat kerrottuna postauksissa. Blogitekstin tykkään tasata molemmille reunoille, sillä postaus näyttää silloin tasapainoiselta. Kirjoitusvirheitä ei tule paljoa, mutta tulevat kirjoitusvirheet korjaan oikofixilla. Sillä virheitä tulee aina kaikille. Ja ne on tärkeää korjata. Ulkoasu on siisti, sivupalkissa on sopivasti kaikkea oleellista ja CSS-koodit on tullut jonkin verran tutuiksi. Lukijamääräkin on kasvanut tämän vuoden aikana tosi kivasti.

Kuvien laatu parani kesäkuussa, kun ostin ensimäisen oman kameran. Ja alkaessani pyytämään isosiskoani kuvaamaan ratsastustuntejani hänen kamerallaan. Bannereita en oikein vieläkään osaa tehdä kunnolla. Bannerini ovat aika yksinkertaisia, sillä kaikki kuvien rajaaminen ja tarkkuutta vaativat jutut on aika vaikeita näkövammani takia. Vaikka kovasti olen harjoitellut, niin ei oikein harjoitukset tuota tulosta. Pitää vain harjoitella ja harjoitella bannereiden tekoa. Mikään muu ei auta. Seuraava tavoitteeni onkin se, että osaisin tehdä tarpeeksi hienon bannerin, joka olisi osittain läpinäkyvä ja joku ratsastuskuva olisi rajattu irti kuvasta. 

Bloggaaminen on siitä hieno asia, että tässä itse oppii paljon uutta jatkuvasti ja näkee oman kehityksen lyhyessä ajassa tosi helposti. Pystyy helposti vertailla vanhoja tekstejä ja/tai bannereita uusimpiin teksteihin ja/tai bannereihin. Muilta bloggaajilta saa myös helposti neuvoa ja apua ihan mihin tahansa ongelmaan tai vaikka bannerin tekoon.

Kiitos kaikille blogini lukijoille, niin uusille kuin vanhoillekkin. Olisi kiva tietää, että onko menossa mukana, ketään alkuaikojen, kahden vuoden takaisia lukijoita, jos on niin ilmianna itsesi tämän postauksen kommenteissa. Kiitos myös kaikista kivoista kommenteista, kuten neuvoista blogin suhteen ja rakentavasta palautteesta. Kiitos, että seuraatte alkuun itselleni tarkoitettua päiväkirja-blogia ja nykyäänkin tämä on jonkinmoinen päiväkirja elämästäni hevotyttönä!

Paljon onnea Elämää hevotytön kengissä-blogi 💖

Vinkkejä tuntipostauksen kirjoittamiseen

Moikka! Seurailin erästä keskustelua, eräässä hevosbloggaajien WhatsApp-ryhmässä jossa oli keskustelua siitä, että miten saada kirjoitettua tavallisesta tuntipostauksesta hyvän, pitkän ja mielenkiintoisen. Siitä keskustelusta minulle tuli mieleeni tämä postausidea, joka koskee ratsastustuntipostauksia ja sitä, että miten saada hyvä postaus kirjoitettua. Eli toisin sanoin vinkkipostaus. Nämä seuraavat vinkit ovat vain jostain tulleet käyttööni, enkä ole niitä mistään erikseen etsinyt. Olen itse hyödyntänyt näitä paljon, varsinkin viime aikoina entistä enemmän. Joten tässä teille kaikille tuntipostauksia kirjoittaville (ja miksei muillekin) minun vinkkejäni miten saada hyvä tuntipostaus aikaiseksi. 

Minä käytän näitä seuraavia kysymyksiä, kirjoittaessani tuntipostauksia. Käytä sinäkin.

1. Mitä tunnilla tehtiin, missäkin vaiheessa? (alkukäynnit, verryttely, päätehtävä jne) Kerro niistä.
2. Mikä tehtävä onnistui? Kerro onnistumisesta
3. Mikä tehtävä epäonnistui? Kerro epäonnistumisesta
4. Mikä oli helppoa tai vaikeaa? Kerro.
5. Miltä hevonen tuntui tunnin kaikissa tehtävissä? Kuvaile, minkälainen hevonen oli. (laiska, reipas, energinen, pelokas jne)
6. Käytä kuvailevia sanoja (adjektiiveja)
7. Muista myös kertoa jos tunnilla on tapahtunut jotain spesiaalia, kuten tippuminen, säikähtäminen, pukittelu tai ryöstö! 
8. Postausta ei kannata julkaista heti, kun olet sen kirjoittanut valmiiksi. Anna postauksen muhia luonnoksissa pari tuntia, lue läpi ja korjaa mahdolliset toistavat lauseet ja virheet sekä lisää tekstiä jos olet jotain unohtanut kirjoittaa. Sillä myöhemminkin voi tulla lisää mieleen ajatuksia ja tapahtumia ratsastustunnista.
9. Jos teksi on lyhyempi, niin lisää kuvia vähän enemmän. Se antaa vaikutelman pidemmästä postauksesta. Eli näin: tekstiä, pari kuvaa, tekstiä, pari kuvaa tekstiä.

Kirjoita ensin runko, eli mitä teit ratsastustunnilla. (Runko: alkukäynnit, verryttely, päätehtävä, loppuverryttely ja -käynnit) Kirjoita sen jälkeen jokaiseen kohtaan miten mikäkin tehtävä sujui, miten onnistuit, mikä tehtävä meni heikommin, minkälainen hevonen oli kussakin tehtävässä ja mitä opit. Kerro myös postauksessa omat ajatuksesi tunnista, saamasi palaute ja kirjoita myös yhteenveto tunnista. Muista myös käyttää adjektiiveja ja vertailusanoja (esimerkiksi: laiska kuin etana, reipas kuin höyryveturi jne). Kirjoita, kirjoita ja kirjoita. Pikku hiljaa kirjoittamasi postauksesi paranevat, pitenevät ja onnistuvat. Vain kirjoittamalla kehityt bloggaamisessa, sekä löytää sen oman tyylin kirjoittaa. Kun olet löytänyt oman tyylisi kirjoittaa, älä luovu siitä, mutta toki voit kehittää kirjoitustasi lisää. Kirjoitustaito ei parane silmänräpäyksessä, yhdessä yössä, vaan siihen voi mennä kuukausia tai jopa vuosia. Minulla ainakin kirjoitustaito on pikkuhiljaa kehittynyt, tässä parin vuoden sisällä.

Seuraavaksi olen kirjoittanut kaksi esimerkkiä miten voit kirjoittaa tuntipostauksen ja yhden esimerkin miten ei kannata kirjoittaa tuntipostausta. Nämä seuraavat esimerkit ovat kuitenkin vain tiivistelmiä.

Esimerkki 1

Näin

Alkukäynneissä taivuttelin ja asettelin hevosta, hevonen oli laiskanoloinen vielä tässä vaiheessa. Eivätkä asetukset oikein onnistuneet, varsinkaan vasempaan kierrokseen, kun vasen kierros on vaikeampi hevoselle. Oikeaan kierrokseen sain hevosen taipumaan paremmin.

Raviverryttelyissä hevonen heräsi muutamien vaativien apujeni jälkeen. Ravissa jatkettiin taivutteluita ja voltteja. Tehtiin myös vasta-asetuksia, joita en oikein osannut, sillä tein niitä ensimmäistä kertaa. Vaihdoimme suuntaa ja teimme lisää vasta-asetuksia. Pikkuhiljaa ymmärsin tehtävän ja vasta-asetukset alkoivat sujumaan. Hevonen oli reipas, mutta pysyi hallinnassani. Ravailujen ja vasta-asetusten jälkeen meillä oli välikäyntien vuoro. Silloin kävin itsekin juomassa vettä, kun oli lämmin päivä.

Välikäyntien jälkeen aloitimme laukkatyöskentelyn puomeilla. Tässä vaiheessa hevonen kuumui, kun tykkää esteistä ja luuli, että nyt hypätään. Ensimmäisellä kerralla laukkapuomit meni tosi hyvin, mutta jo seuraavalla kerralla hevonen kiihdytti liikaa ja jouduin tekemään voimakkaampia pidätteitä sekä lisäämään voltit ennen puomeja. Pari kertaa menimme puomit ravissa, jotta hevonen jäisi odottamaan ohjeitani, eikä menisi oman mielensä mukaan. Pian sainkin hevosen kuuntelemaan minua ja antamiani ohjeita, jonka jälkeen päästiin laukkapuomit hyvin läpi. Tämä riitti meille tällä kertaa ja siirryin loppuraveihin.

Loppuraveissa ja -käynnissä hevonen oli rento ja pyöristyi hyvin. 

Tunnilla sain siitä palautetta, että pystyin mukautumaan hyvin puomeille, eikä minulla ollut ongelmia, vaikka välillä hypättiinkin puomit. Tällä tunnilla opein tekemään vasta-asetuksia. Kun tunti loppui, vein hevosen talliin, harjasin hevosen ja rapsuttelin sitä ennen pihattoon vientiä. 

Esimerkki 2

Näin

Hevoseni oli alkukäynneissä hidas, kuin etana. Jouduin tekemään paljon töitä, mutta millään en onnistunut saamaan hevosta motivoitumaan tehtäviin. Olimme koko tunnin pääty-ympyrällä, kentän kuivimmalla ja sulimmalla osalla, kun muu kenttä oli niin jäinen, että hevoset vain luistelivat. 

Aloitimme käynti-ravi siirtymiset. Minulla oli hankaluuksia saada hevonen raville. Onneksi onnistuin saamaan parit ravisiirtymiset, jonka jälkeen jatkoimmekin jo ravissa, jätimme siis siirtymiset pois. Vieläkin houkuttelin hevostani ravaamaan ja lopuksi jouduin komentamaan hevosen liikkeelle, jonka jälkeen ravi olikin letkeämpää ja hieman reippaampaa, mitä pari sekuntia aikaisemmin. Nopeasti opein tuntemaan missä vaiheessa hevosen vauhti alkaa hidastumaan, jolloin itse reagoin nopeasti ja muistutin hevosta ravaamaan. Taivuttelut alkoivat pikkuhiljaa sujumaan, vaikka hevonen laiskotteli, eikä mukamas olisi jaksanut. Pikku hiljaa sain hevosen liikkumaan pitempiäkin pätkiä reippaamin. Ensi kerralla varmasti tunti menee paremmin, kun hevonen on vähän tutumpi ja sitten osaan ratsastaa hevosta hieman paremmin.

Kun kenttä oli sen verran huonossa kunnossa, (eikä meillä ole maneesia) niin emme tänään laukanneet, mutta hyvitykseksi pääsimme kiertämään peltolenkin loppukäynneissä. Vaikka tänään oli kylmä päivä, niin minulla oli hiki tunnin jälkeen, sillä niin paljon jouduin tekemään töitä hevosen kanssa.
Palautetta sain siitä, että tunnin edetessä sain hyvin pidettyä ravin yllä pidempiä pätkiä. Sekä muistutuksen siitä, että aina ei voi onnistua. Tunnin jälkeen luovutin hevosen seuraavalle tuntilaiselle, mutta sitä, ennen kehuin ja rapsuttelin hevosta hetken ajan.

Esimerkki 3

Ei näin!

Moikka! Tänään pääsin ratsastamaan Ponilla. Poni oli tosi kiva tällä tunnilla. Tunnilla tehtiin voltteja, taivutuksia, ravattiin ja laukattiin. Mentiin siis ilman satulaa. Onneksi en tippunut vaikka Ponin ravi pompottaa. Loppukaarrossa sai tehdä maailmanympärysmatkan. Ensi postaukseen!! :)

Tämmöinen vinkkipostaus tuli kirjoitettua tällä kertaa. Toivottavasti näistä minun vinkeistä ja esimerkeistä oli teille jotain hyötyä ja apua. Tsemppiä kirjoitteluun.