ESTETUNTI OBBIKSELLA

Tänään oli kolmas estetunti peräkkäin. En valita yhtään, sillä hyppääminen on kivaa. Tunnille sain piensuomenhevosruuna Obbiksen. Obbiksella olen ratsastanut kerran aiemmin ja silloin mentiin puomeja, jotka oli Obiksen mielestä tosi pelottavia.

Alkukäynnit ja -ravit otettiin itsenäisesti, sillä opettaja rakensi esteet kentälle. Käynnissä ja ravissa tein voltteja ja taivuttelin Obbista. Hevonen tuntui jo tallissa energiseltä, joten tunnille lähdin hyvin luottavaisin mielin.

Kun opettaja oli laittanut kentälle kaksi estettä ja maahan puomit, niin aloitettiin tekemään kahdeksikkoa. Ensin mentiin kierros käynnissä, jotta kaikille kuvio ja tiet hahmottuvat. Ravissa kahdeksikko sujui tosi kivasti. Tällä kertaa Obbis suoritti maapuomit oikein hyvin.

Parin kierroksen jälkeen toinen este nostettiin ristikoksi. Puomi vielä sujui hyvin, mutta miniristikolle herra päätti kieltää. Muutaman yrityksen jälkeen päästiin ristikon yli ja tehtävä alkoi sujua. Puomit nousivat ristikoista pystyiksi ja hyppääminen alkoi kunnolla. Välillä tultiin ravilla ja välillä laukassa. Laukka ei ihan oikein onnistunut, mutta esteet olivat sen verran matalia, että ravilla pääsi yli. Mutta laukkaa aina yritin. Aina laukanvaihdon tullessa tehtävä mureni ja laukka ei enää noussut kunnolla.

Viimeinen kahdeksikko sujui tosi hyvin, päästiin molempien esteiden yli laukassa. Vauhtia ja virtaa riitti hyvin. Hypyt loppuivat juuri silloin, kun ne alkoivat sujumaan.

"Hui, kamala ristikko"

"Oikeesti, etkö ymmärrä, että toi ristikko on ihan k a m a l a?"

 "No okei, mennään sit yli ja äkkiä - kovaa ja korkealta!"

"Täähän on ihan kivaa tää hyppääminen"

"Hei, me ei haluta lopettaa. Vihdoin se yhteisymmärrys löytyi. Ei kukaan noista pienistä tykkää, nää korkeemmat esteet on kivempia! Onks pakko lopettaa?" "On, onnistumiseen on aina hyvä lopettaa."

Vihdoin mulla on kuvia mitä käyttää täällä blogissa ja instassa, kuvista isot kiitokset siskolleni Sarille (somessa: @sarinrapsyja), joka tuli kuvailemaan ja opettajalle oli ehdottanut kivaa tekemistä, eli hyppäämistä, jotta saa kivoja kuvia! Hyppääminen on kivaa, etenkin kun huomaa kehittyneensä. Mä en enää jännitä esteillä ja olen saanut tosi paljon rohkeutta esteillä lisää. Vihdoin myös olen ymmärtänyt sen, että se ei ole maailmanloppu jos hevonen kieltää tai tekee kenguruloikan. Mä voin aina yrittää uudestaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä, eikä tarvitse antaa epäonnistumiselle valtaa. Epäonnistumisesta ei tarvitse mennä pasmat sekaisin.

Tässä vielä pieni video tunnilta.

Mitä tykkäsit erilaisesti toteutetusta tuntipostauksesta?

Oletko sä päässyt koska viimeksi hyppämään?

Entä oletko huomannut kehittyneesi jossain asiassa?

Kilpailuhistoriani

Moikka! Olen aiemmin tehnyt ratsastushistoriani postauksen. Voit halutessasi lukea sen Täältä Joten ajattelin, että nyt voisi olla vuorossa kilpailuhistorian avaaminen. Miksi, miten ja milloin aloitin kilpailemaan. Kisoista on tullut omia postauksia, mutta pieni kurkistus menneeseen. Tässä postauksessa myös selitän kaikki kilpailuni, vaikka joulukalenterissa tulikin kilpailukausi-postaus jossa kävin läpi sen vuoden kilpailut. Silti yritin tehdä tästä mahdollisimman erilaisen postauksen.

Miten ja milloin aloitin  kilpailemisen?

Keväällä 2015 mulla tuli taukoa ratsastukseen. Mutta kun elokuussa 2015 palasin hevosten pariin ja ratsastustunneille aloin haaveilemaan kilpailemisesta. Alkuun unelmat oli ihan liian korkealla, jotka eivät eds olleet yhtään realistisia. Vuosi oli jo vaihtunut, mutta haaveet  ei ollut unohtuneet.

Huhtikuussa näin ilmoituksen tulevista koulukilpailuista. Katselin sitä ilmoitusta ja niitä luokkia. Ratsastuksen opettajani sanoo "osallistu Suvi kisoihin" siinä vaiheessa aloin epäröimään, kun en ollut aiemmin ollut kilpailuissa. Hetken mietittyäni asiaa, soitin kotiin. Ja osallistuin elääni ensimmäisiin koulukilpailuihin. Kai puhelussa ilmoitin, että osallsitun koulukilpailuihin, en enään siitä puhelusta muista mitään. Opettaja ehdotti minulle he-C luokkaa, mutta halusin helpomman luokan, koska en ollut kilpailut ennen. Joten osallistuin raviohjelmaan. Ensimmäiset kilpailut meni hyvin. En unohtanut rataa ja olin luokan toinen. (meitä oli vain kaksi ratsastajaa, mutta muistaakseni vain yhden pisteen ero oli meidän tuloksissa)

Toukokuussa oli vuorostaan estekisojen vuoro. Luokka oli 40-50 cm. Niitä jännitin paljon, koska en ollut hirveästi hypännyt. Ja näkövammani teki sen, että en kerinnyt hahmottamaan rataa. Silti menin radalle, vaikka en muistanut uusintarataa. Estekisoista tuli hylkäys kolmen kiellon takia. Mutta olin tyytyväinen, että olin uskaltautunut hyppäämään. 

Näissä estekisoissa olin jäänyt hypyissä jälkeen ja muutenkin istuntani oli hirveä. Nyt onneksi olen tottunut Vikkanin suuriin hyppyihin.

Näistä kaksista kisoista kilpailuinnostus lähti kunnolla liikkeelle ja jossain vaiheessa havittelin ulkopuolisia kisoja. Mutta tällä hetkellä taas tyydyn pelkkiin tallikisoihin.

Heinäkuussa oli jälleen vuorostaan koulukilpailut. Osallistuminen on ollut helpompaa kerta kerralta. Nämä kisat meni ihan ookoosti. Omasta mielestäni meni hyvin, tuomari oli hieman erimieltä, joistakin kohdista. Luokka oli tällä kertaa helppo C. Rata meni muuten hyvin, mutta ensin Vikkan rikkoi laukalle ja unohdin pysähdyksen. Näissä kisoissa olin neljäs.

Elokuussa oli minun osaltani viimeiset kilpailut vuodelta 2016. Elokuussa osallistuin toisiin estekilpailuihin, 40-50cm-luokkaan. Näissä kisoisssa ratsastin ainoana puhtaan radan, mutta oltiin Vikkanin kanssa viidensiä, koska meillä oli sen verran hidas aika.
Näissä estekisoissa pääsin hyppyihin mukaan ja esteistuntani ja ratsastukseni oli kehittynyt hieman paremmaksi. Näiden kisojen jälkeen pääsin heti seuraavana viikonlopuna esteleirille. Siellä pääsin hyppäämään ensimmäistä kertaa 60cm esteen, joka oli radan viimeinen este.

Miksi aloitin kilpailemisen?

Aloitin kilpailemisen, koska haluan kehittyä ratsastajana ja oppia uusia asioita. Haluan myös uusia haasteita ratsastukseen, enkä pelkästään kentällä pyörimistä. Vuonna 2016 kehityinkin huimasti esteillä ja ratsastajana muutenkin.

Tavoitteet

Tällä kilpailukaudella olisi tarkoitus ja tavoitteeni, että 50cm-luokassa laukka ei tippuisi raville ja, että pääsisin hyppäämään 60-70cm luokan. Ja kyllä sitä esteistuntaa täytyy vielä kehittää paljon paremmaksi.

Omia ajatuksiani

Vikkan on esteillä hyppäämistä aloittelevalle ratsastajalle hieman haasteellinen hevonen, koska se hyppää sen verran korkealta pienemmätkin esteet. Mutta, kun vain hyppäsi ja hyppäsi, treenasi ja treenasi samalla hevosella, niin kyllä siihen tottui ja osasi mukautua hyppyihin mukaan, mutta itse opin sen vasta loppu syksystä. Saa nähdä minkälaista meidän meno on, kun päästää seuraavan kerran hyppäämään pitkän talven jälkeen.

Tässä tiivistettynä minun kilpailuhistoriani alku. Tänä vuonna jatketaan siitä mihin viime syksynä jäätiin. Voin tehdä jatko-osan, jossa kerron enemmän omia ajatuksiani kilpailemisesta, jos vain teillä on kiinnostusta. Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti 💓

Tavotteita tälle vuodelle

Moikka! Kaipa minunkin (koska muutkin) sitten pitää listata tavotteita tälle vuodelle, missä haluaisin (siis missä pitää) kehittyä lisää ratsastajana. Näistä osa ovat juttuja, joihin opettaja kiinnittää huomiota melkein joka tunnilla.

1. kantapaat pitää pysyä alhaalla. Ne nousevat aina, kun pyydän hevosta esim, raviin. ja siirtymissä.

2. Kädet saisi pysyä hiljaa paikoillaan ja nyrkit pystyssä. Minulla aina toisinaan kääntyy nyrkit poikittain, tai keventäessä ravia kädet lähtee siihen kevennykseen mukaan.

3. Katse. Se harhailee usein joko hevosen niskassa tai jonnekkin muulle. Katseen pitäisi olla aina siellä minne ratsastat, eli aina suoraan eteenpäin.

4. Ohjasuntuma. En tiedä johtuuko se hanskoista, vai valuuuko mulla muuten vaan ohjat käsistä, eikä se tuntuma pysy käsistä hevosen suuhun.  tuntuman säilyminen pitää pysyä koko ajan. Ellet anna vapaata ohjaa.

5. Haluaisin myös kehittyä rataesteissä. Aloitin viime vuonna esteiden hyppäämisen ja osallistuin kahtiin estekisoihin, mutta tänä vuonna tavoitteena olisi pystyä hypäämään hieman korkeampia ja ratastamaan paremmin ratoja.

6. Myös esteistuntaa voisi kehittää hieman enemmän ja paremmaksi. Tämä vain kehittyy hyppäämällä esteitä enemmän.

Tässä olisi muutamia tavoitteita tälle vuodelle. Joista ainakin 1,2,3 ja 4 pitää olla parantuneet vuoden loppuun mennessä. Koska niistä kuulen liian usein sanomista ratsastustunneilla. Esteillä en voi vaatia liikoja vielä, kun vasta olen aloittanut hyppäämisen. Vuoden loppuun mennessä tulee postaus jossa kerron miten nämä tavoitteet onnistuivat.