Mistä kaikesta muistan vuoden 2019?
- Tallillamme syntyi kolme varsaa, mutta yksi varsa menetti kahdesti emänsä. Ensin oman ja sitten keinoemon. Lopuksi pieni muutti pois.
- Viivi tiputti mut kahdesti esteillä ja satutin polveni. Ollessani akuutissa naureskelin epäonnistuneille kuville, vaikka polveen sattuikin kovasti.
- Tippumisen jälkeen tuntui pitkään, että ratsastuksessa mikään ei suju mitenkään ja kaikki menee vain pieleen. Pikku hiljaa loppusyksyn ja alkutalven, eli loka-marraskuun aikana onneksi tunnit alkoivat taas lähteä parempaan suuntaan.
- Sain töitä! Ja nyt tuttuun tapaan stressaan kulkemista. Vaikka tiedän saavani siihen apua ja kuitenkin onnistun reitin kulkemisessa, niin vakio hermoilun aihe tämä on.
- Nuorten 18-30 vuotiaiden näkövammaisten kuukausittainen tapaamisryhmätoiminta alkoi ja siellä olen tutustunut uusiin ihmisiin.
- Kohtasin ihmisä, jotka laukoivat mitä typerämpiä kommentteja näkövammastani, mutta myös ystävällisiä ja ymmärtäväisiä. Nämä kaksi taitanee kulkea käsikädessä, vähän vuorotellen molempia.
- Vuoden kohokohtia oli myös reissu Porin Yyterin hiekarannoille viikoksi. Sekä myös Subwaylle pääsy yli neljän vuoden tauon jälkeen. Tänä keväänä subiin ilmestyi gluteeeniton sämpylävaihtoehto. Ja siitä olin erittäin iloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
-Kommentoithan asiallisesti.
-Positiivinen ja rakentava palaute on sallittua ja toivottua!
-Kamerana toimii Canon PowerShop SX430 IS
-Kuvat muokkaan puhelimella Aviary-sovelluksella.