3 x ESTETUNTI- KEILTATTIIN ESTE KUMOON

Menneillä viikoilla perjantaisin olin estetunneilla. Tässä postauksessa on kahdela tunnilta juttua, kosaka halusin nämä yhdistä yhteen postaukseen. Tähän piti tulla myös kolmas ja viimeisin estetunti, mutta siltä tunnnilta ei ole videomateriaalia, joten sanallinen sepustus tuli.

25.9. ollut tunti ei sujunut kovin hyvin, kun ensimäistä kertaa hypättiin näin hämärässä/pimeässä. Puomien varjot oli kamalia mörköjä ja esteille otettiin isoja loikkia. Vasempaan kierrokseen saatiin suht hyvät hypyt, mutta oikeassa kierroksessa oli haasteita. Sekä pari kertaa mentiin esteen ohi, toisella kerralla onnistuin kaatamaan koko esteen, kun varpaat osui tolppaan. Kaiken lisäksi yritin koko ajan vain hypätä esteen yli, niin yllätti täysin että luottoratsuni sujahtaisi ohi.

2.10. ollut estetunti pidetttiin kudesta seitemäään, eli aikaistettiin, että ehdittiin hypätä luonnonvalossa. Tallille sain kyydin opettajalta, joten ehdin autella tallihommissa. pussitin heinää, haettiin varsat laitsalta ja kannettiin esteitä kentälle. Tallilla puuhailu oli mukavaa ja sain fiiliksiäni hetkeksi paremmaksi. Tuolloin olin saanut juuri huonoja uutisia näköni liittyen siis. Klikkaa postaukseen

Kentällä oli toisella pitkällä sivulla sarja ja toisella pitkälä sivulla oli yksittäinen ristikko. Ensin Vikkan lähti sarjan toiselle esteelle liian kaukaa ja jinkin hypyssä siksi jälkeen. Mutta loppua kohden hypyt alkoivat sujumaan paremmin. Sarjoja hypätään niin vähän, että ne on mulle vaikeita näköamman vuoksi, kun niihin ei myöskään saa tuntumaa ja varmuutta. Sarjoilla ja mös linjoila olen epävärmä. Yksittäiset esteet ja tehtävät on helpompia ja ne sujuu varmemmin. Tällä tunnilla meilä oli Veksin satula, ettei tarvinnut hypätä Vikkanin koulusatulalla. Tähän asti siis ollaan hypätty Vikkanin koulusatulalla.

Jos tätä estekurssiksi voi sanoa, niin viimeisin estetunti oli nyt perjantaina, eli 9.10. Tällä kertaa tehtävä oli pituushalkaisijalla. siinä oli kavalettilinja. Estetehtäviin vaikutti kentän märkä pohja. Yöllä oli satanut ja tunnilla satoi. Tunti sujui kivasti ja saatiinkin kivoja onnistuneita hyppyjä. Vikkan malttoi hyvin eikä kaahottanut ollenkaan. Seuraava teksti on kopioitu instasta @suokkiystavia (klik)

Tänään oltiin taas perjantain estetunnilla. Hypättiin pituushalkaisijalla olevaa kavalettilinjaa. Tehtäviä rajoitti kentän märkä pohja, kun oli satanut ja satoi.🌧 Tunti sujui hyvin ja hypyt onnistui, paitsi kaksi viimeistä hyppykertaa meni heikommin, kun Vikkan alkoi väsymään. Tultiin linjaa vuorotellen vasemmassa ja oikeassa suunnassa.

☆
Storyssä epäilin, että tuleeko tunnilla kuuma. Ei tullut. Koska satoi. Ja sadetakkini päästi läpi.🌧 Housut kuitenkin oli hyvät. Piti tuulen ja kosteuden. Niissä oli lämmin, vaikka ei mulla kylmä ollut missään vaiheessa. Vielä viime viikolla pystyi olla pelkällä pitkähihaisella. Kohtiin lähtiessä nappasin kuivan takin ja sadetakin päälle.
☆
Meiän tallilla on ihania ihmisiä 🧡 mulle tarjottiin kyytiä kotiin, mutta kieltäydyin koska tarvitsen pyörää seuraavana päivänä tallille. Sitten ehdotettiin, että Vikkan kun ei jatka, niin joku muu hoitaa sen puolestani, jotta ehdin ennen pimeän tuloa kotiin ja näen pyöräillä paremmin. Tähän sitten suostuin.😊

Viikko poniratsastajana

Moikka! Tällä kertaa tulee yhdessä postauksessa kolme ratsastuskertaa. Ajattelin tehdä kolme tiivistelmää tämän viikon keskiviikon, pejantain ja lauantain ratsasteluista. Syynä kuvattomuus (keskiviikolta). Varautukaa pitkään postaukseen, sillä tiivistelmistä tuli kuitenkin suht pitkiä. 

Keskiviikko 26.7.2017.

Varasin keskiviikolle ratsastustunnin, jotta saan käytettyä 10 kerran ratsastustuntikortin ennen elokuuta loppuun, muuten olisi jäänyt yksi tunti käyttämättä ja kun tällä viikolla ei ole mitään menoa, niin mikä sen parempaa, kuin mennä ratsastamaan.

Tunnille meinasin ensin saada Ritan, mutta se oli sen verran possu, että sainkin Allin. Alli oli tunnilla joten odottelin ja kuvailin hevosia sillä välin, kun tunti loppuu. Kun minun tunti oli alkamassa, niin Alli näytti aika väsyneeltä, mutta pistin ponin töihin enkä antanut sen laiskotella. Aika nopeasti aloitimme kunnon työskentelyn.

Käynnissä aloitimme, oikeassa kierroksessa, melkein heti tekemään avotaivutuksia. Tämä tehtävä oli minulle aluksi vaikea, kun en ollut aiemmin tehnyt sitä, enkä heti osannut, ymmärtänyt ja hahmottanut miten tehtävä tehdään ja miltä se näyttää. Monien toistojen jälkeen kuitenkin avotaivutukset alkoivat sujua. Teimme tehtävää aina yhdellä pitkällä sivulla.

Vaihdoimme suuntaa takaosakäännöksellä, joka oli Allille vaikea (vinoutensa takia) ja siitä tulikin sitten voltin ja takaosakäännöksen yhdistelmä. Suunnanvaihdoksessa myös pitkä sivu vaihtui, jossa tehtiin avotaivutuksia. Jatkettiin samaa tehtävää, eli avotaivutuksia, mutta kun oikea kierros on Allille vaikea vinoutensa takia, niin minun tarvitsi vain keskittyä ponin taivutteluun. Pikkuhiljaa kaikki alkoi sujumaan yhä vain enemmän. Sain kaikki taivutustehtävät sujumaan yllättävän hyvin vasemmassa (eli vaikeassa) kierroksessa jopa ravissa. Poni jopa liikkkui kivasti eteen, vaikka välillä joutui sitä vähän muistuttelemaan.

Välikäyntein jälkeen oli laukan vuoro. Laukattiin ensin oikeaan kierrokseen, joka on Allille se helppo kierros. Laukat nousivat tosi hyvin ja laukka oli reipasta. Vasemmassa kierroksessa taas sain neljästä laukan nostosta puolikkaan ympyrän verran onnistuneen laukan. Kaikki muut kolme ja puoli ympyrää laukkaa meni pieleen. Mutta onneksi viimeinen laukkaympyrän puolikas onnistui hyvin. Laukkojen jälkeen olikin jo loppuravien ja -käyntien vuoro.

Perjantai 28.7.2017

Varasin vielä itseni puolentoista tunnin pituiselle estetunnille. Tunnille sain Muumin. En meinannut uskoa sitä todeksi, että minä hyppäisin Muumilla, poni joka on energinen ja kuumuu laukoissa sekä esteillä. Tietysti ajattelin heti, että en pärjää esteillä Muumin kanssa. Harjasin ja varustin ponin jännittynein ja sekavin fiiliksin. Satulavyötä kiristäessä sanoin "Tunti menee huonosti, mä tipun tänää" Mutta opettaja tsemppasi ja rohkaisi minua. Alkukäynneissä ja ravissa tein paljon temponmuutoksia, voltteja ja kevyitä puolipidätteitä. Yritin saada pidettyä ponin mahdollisimman paljon kuulollani. Onnistuen siinä ihan hyvin.

Aloitimme hyppäämisen, yhdellä ristikolla jossa oli puomi edessä. Sen tulimme kaksi kertaa ravissa ja esteen jälkeen nostettiin laukka. Ensimmäisellä hyppykerralla en muistanut nostaa laukkaa, kun jännitti sen verran paljon. Toisella hyppykerralla muistin nostaa laukan esteen jälkeen. Seuraavaksi hypättiin sarjaa kaksi kertaa. Nyt vaan ratsastettiin sarjalle suoraan laukassa. Sarjat on ollut minulle aina vaikeita, joten ensimmäinen hyppy meni vähän huonosti. Mutta, kun hyppäsin sarjan uudestaan, oli jännitys hävinnyt ja rentous ja rohkeus tullut tilalle. Tästä eteenpäin hyppääminen ei enää jännittänyt. Seuraavaksi hypättiin muutama rata, joissa esteiden korkeus oli noin 50-60 cm. En vain muista enää miten radat meni, mutta viimeinen rata lyhennettiin minulle. Hyppäsin pitkillä sivuilla olevat pystyn ja sarjan sekä kokorataleikkaalla olleen suhteutetun. Muille tässä oli vielä okseri ja suhteutettu toiseen kertaan. Rata lyhennettiin sen takia, kun Muumi kuumuu helposti ja itse en hahmottanut rataa. Ratojen hyppääminen sujui hyvin, mutta oma katseeni oli välillä myöhässä, joka tuotti välillä suuntaongelmia. Viimeisellä radalla muistin pitää katseeni aina seuraavalle esteelle, niin rata meni tosi hyvin. Pitää vaan muistaa katse kohdillaan.

Vaikka manasin, että tipun, niin en tippunut! Ei ollut edes tippuminen lähellä. Muumi oli tällä tunnilla tosi kiva. Poni oli energinen, mutta ei onneksi kuumunut. Yllätyin, että pysyi näinkin rauhallisena. Hypyt ja radat sujui aika kivasti, varsinkin sen jälkeen, kun en enää jännittänyt. Niinhän se menee, että, kun viimeksi oli heikompi estetunti, niin tällä kerralla olikin parempi ja onnistuneempi estetunti.

Lauantai 29.7.2017.

Lauantaina eli tänään oli tämänhetkisen opettajamme pitämä viimeinen ratsastustunti, Ainakin minulle. 

Tunnille sain Allin jo toistamiseen tällä viikolla. Meillä oli taas leikkitunti. Ja tällä kertaa mentiin ilman satulaa. Kaikki meni.

Alkukäynneissä tein voltteja ja otin tuntumaa alliin, kun en ole pitkiin aikoihin mennyt ilman satulaa. Alli on hieman pyöreähkö poni, niin sen selässä oli mukava istua, kun säkä ei tuntunut. Alkukäyntien aikana opettaja suunnitteli tunnin leikkejä. 

Aloitimme talli palaa-leikillä, verryttelynä. Siinä vauhtina oli käynti ja ravi. Muutama kierros leikittiin talli palaa -leikkiä. Pidin vauhdin koko ajan ravina. Talli palaa-leikin jälkeen oli välikäynnit. Välikäyntien aikana opettaja selitti uuden leikin/pelin. Joka oli viesti.

Viesti aloitettiin täyttämällä tyhjä vesipullo, noustiin hevosen/ponin selkään ja aloitettiin rata. Radalla oli ensimmäisellä kierroksella ensin pujottelu ja matala kavaletti ristikko. L-päädyssä oli ämpäri jonne piti vesipullo tyhjentää. Takaisin laukattiin pitkää sivua. Joukkueet oli: hevoset vs ponit. Minä kuuluin ponijoukkueeseen.

Minulla ei ensimmäinen kierros viestissä mennyt kovin hyvin. Aloitin radan ravilla, koska ensin oli pujottelu. Pujottelu ja "este" meni ihan hyvin, mutta esteen jälkeen, kun annoin ponille laukka-avut, niin poni innostui. Lähti kuin raketti kuuhun. En saanut pysäytettyä ponia ämpärille, vaan mentiin ohi. Ihan L-päädyssä tuli kentän aita vastaan ja poni käääntyi ihan yht'äkkiä vasemmalle. Minkä seurauksena minä lähdin ilmojen teille. Mätkähdin metrin päästä ponista kierien vielä maassa muistaakseni kolme kieppiä. Tippumisesta pamahti ilmat pihalle joten hetki kesti, kun keräilin itseäni maasta. Kaikista koomisinta oli kuitenkin se, että vesipullon  pohjalle oli jäänyt vettä sentin verran, jonka tietysti kävin tyhjentämässä ämpäriin. Suurin osa vedestä roiskui päälleni, ponin ja maahan. Nousin uudestaan selkään, mutta laitettiin Allille satula, ihan vain varmuuden vuoksi.
Ihan hyvä, että laitettiin. Silä toisella kierroksella olin pääsyt jo pullon tyhjentämiseen, mutta poni pelästyi lorisevaa vettä, teki u-käännöksen ja kaahasi karkuun. Tällä kertaa pysyin selässä vaikka jalustin lähtikin jalasta. Tällä toisella kierroksella pujottelu oli pitkällä sivulla, joka jäi välistä, kun poni pelästyi, mutta ei kuulemma haitannut, onneksi. Kolmas kerta toden sanoo ja rata sujui hyvin, mutta vaan siksi, kun opettaja piti ponista kiinni sen ajan, kun kaadoin veden ämpäriin. Loppujen lopuksi hevosten joukkue voitti.

Kaikin puolin oli kiva  ja vauhdikas leikkitunti, eikä tippuminenkaan sattunut, vaikka sanottiin sen näyttäneen pahalta. harmi, ettei kukaa saanut siitä kuvaa. Tunnin jälkeen olin märkä ja hiekkainen. Iltaa kohden niskani kipeytyivät, vaikka niskoilleni en pudonnutkaan.

Mitä pidit postauksesta jossa oli kolme tuntia yhdistettty samaan postaukseen?

Oletko sä tippunut viime aikoina hevoselta tai ponilta?

Ehkä musta tulee vielä esteratsastaja?

Ainakin näin mä toivon!

Moikka! Olin 16.6, eli viime viikon perjantaina estevalmennuksessa Allilla. Oli mukava hypätä, kun edelliset hypyt oli estekisoissa ja -kurssilla toukokuun puolella. Tunti sujui hyvin. Alli oli suurimmaksi osaksi hyvä, vaikka välillä, varsinkin kahdella viimeisellä esteradalla jo väsynyt. Sekaan tuli kuitenkin reippaita ja hyviä pätkiä! Edellisellä tunnilla oli tainnut kuluttaa kaiken energiansa. Onneksi tuntia helpotti se, että poni on tullut minulle jo sen verran tutuksi, että tiedän miten poni toimii ja osaan ratastaa sitä sen mukaisesti.

Alkukäynnissä ja -ravissa piti saada hevonen liikkumaan eteen ja kuitenkin kuuntelemaan pidätteitä sekä kaikkia muita apuja. Tässä vaiheessa poni oli vielä aika tahmea, mutta muutamat temponmuutokset ravissa ja käyntiravi siirtymiset auttoivat ja sain Allin reagoimaan nopeasti apuihini. Otimme vielä laukkaa pääty-ympyröillä, jonka jälkeen aloitimme hyppäämisen. Tässä vaiheessa poni alkoi jopa kulkemaan. Säästin ponia ja otin vain parit hyvät laukan nostot molempiin kierroksiin, molemmilla ympyröillä, että sitten jaksaa hypätä reippaasti. Allilla on siitä kiva hypätä, kun poni ei hyppää kaukaa ja korkealta esteitä, toisin kuin esimerkiksi Vikkan. Vaan Alli hyppää esteet sopivasti ja pehmeästi. 

Ensin hyppäsimme ravissa ristikkoa, josta jatkoimme laukkaympyrälle puomille. Tämän ja innarin (innari oli ensin puomeina) pari kertaa tultua yksittäisinä siirryimme pikkuhiljaa ratoja kohti, lisäten aina yhden esteen rataan. Lopuksi ratsastimme neljän esteen + innari, eli yhteensä hyppäsimme viiden esteen radan. Esteiden korkeus oli noin 40-50 cm, tuttu ja turvallinen. Innari oli minulle vieraampi este, mutta hyvin sekin este sujui, parin hyppykerran jälkeen.

Tuolla ristikolla, jota alkuun hyppäsimme, niin onnistuin venäyttämään vasemman käteni peukalon, en tipunut, vaan myötäsin esteelle, niin siinä sitten peukalo venähti. En kyllä yhtän tiedä, että mitä siinä tapahtui, mutta ihan sama, pikkuvikoa, niistä ei välitetä, tunti jatkui loppuun saakka ihan normaalisti.

 Toukokuu 2016, tämä oli lähtötilanne.

Jäin jälkeen hypissä ja lopputulos oli se, että löysin itseni maasta.

 Toukokuu 2017, nyt, en vain matkusta, vaan ratsastan.
Hypyissä mukana, tällä hetkellä työnnän kädet eteen ja otan harjasta kiinni,

Olen huomannut viimeaikoina, että olen kehittynyt paljon esteillä viime vuoteen verrattuna. Muutenkin tuntuu, että jokaisella estetunnilla tai treeneissä hypyt menee aina paremmin, kuin edellisellä kerralla. Tänä vuonna estetunneilla olen päässyt paljon paremmin hyppyihin mukaan ja rohkeutta on tullut paljon rataratsastukseen lisää. Enää en jännitä yhtään, kun pitää ratsastaa rata, toista se oli viime vuonna, sydän hakkasi kovaa, kädet tärisi ja pelkäsin tippumista. Onneksi ei ole enään näin. Teiden ratsastaminen sujuu myös, mutta "ahtaisiin" teihin, eli semmosiin mitkä menevät esteen ja kentän aidan välistä tarvitsen rohkeutta lisää. Tällä tunnilla viimeisen esteen jälkeen piti laukata pitkän sivulta kentän aidan ja esteen välistä, mutta en uskaltanut, vaikka tiesin, että siitä välistä mahtuu. Joten käänsin sitten ponin jo ennen pitkän sivun estettä, eli mentiin esteen edestä, vaikka piti mennä esteen takaa. Onneksi opettaja tiesi syyn ja ymmärsi epäröintini. Nyt vain pitää saada epäröinti minimiin, lisätä hyppytreenejä, päästä hyppäämään enemmän  ja pikkuhiljaa korkeampia esteitä ja ratoja kohti! Sillä epäröinnillä ei pärjää kovin pitkälle! Vielä myös pitää saada katse seuraamaan rataa. Nyt jään katsomaan suoraan eteenpäin, enkä muista katsoa seuraavalle esteelle, vaikka pitäisi. Pää pysyy sentään jo ylhäällä, eikä hevosen niskassa. On sekin jo askel eteenpäin.

Ehkä mä vielä jonain päivänä onnistun tarpeeksi hyvin!