KOULU PÄÄTÖKSEEN JA NÄYTTELY

Tämä kulunut viikko on ollut mukava ja mielenkiintoinen monin eri tavoin, samalla on jätetty haikeita hyvästejä.

Maanantaina skannailin vielä muutamia filmikuvia ja muokkasin tekemääni kirjaa. Tiistaina kirja viimein viimeisen taittovirheen jälkeen kirja valmistui. Viime viikkoina kirjaa on enää vain viimeistelty. Kirjan aiheena on mun näkö ja näkeminen sekä näkövammaani liittyvät eri aiheet ja tilanteet.

Keskiviikkona meillä oli koulun kevätjuhla. Oli outoa nähdä koko koulu isossa salissa, kun koko on ollut lukuvuoden kolmannessa kerroksessa ja opiskellut oman elwis-ryhmän kanssa. (Elwis: Elokuva ja visuaalinen viestintä.) Kevätjuhlassa nähtiin hienoja esityksiä, jaettiin peruskoulun, suomenkielen ja kulttuurin ja ammattiin valmistuneiden todistukset, sekä jokaiselta luokalta yksi sai stipendin. Itse olin meidän luokalta stipendin saaja. Vielä en tiedä mihin aion sen käyttää.

Niin outoa, etten enää voi olla työskentelemässä koululla. Olin usein aamusta iltaan hyödyntämässä esimerkiksi välineitä. Jopa itsenäisen työskentelyn aikana olin mielummin koulun tiloissa työskentelemässä, koska huomasin että pystyin silloin keskittyä parhaiten.

Tekemäni valokuvakirja pääsi yhteen Artfist-kesänäyttelyyn Lahdessa. Kävinkin kirjan viesämssä paikan päälle perjantaina ja autoin koulkaveriani ripustamaan omia valokuviaan. Näyttely ja avajaiset ovat ensi viikon keskiviikkona, eli 1.6.22 klo 18. Osoitteessa Rautatienkatu 11 Lahti. Tervetuloa!

UUSI AAMU KOITTAA AINA

 

Uusi aamu koittaa aina

Suvi Hentola

Pysähdy hetkeksi kuvasarjan äärelle ja jaa kommentteihin ajatuksesi kuvakokonaisuudesta. Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

HEI KEVÄT

Kevät on saapunut. Sää vaihtelee lähes 10 asteen lämmöstå lumi- , veis- ja räntäsateeseen. Tässä kuvia parin viikon takaa maaliskuulta kun olimme luokkakavereiden kanssa kuvaamssa.

Teen myös omaa projektia, valokuvakirjalehtiötä. Kirjan aiheena on mun näkövamma. Teos on jatkoa alkuvuoden dokkarikurssiin. Siitä on nyt valmiina ensimmäinen versio. 

Niin hassua, että kohta Vapaan Akatemian vuosi on päätöksessä ja on aika taas siirtyä eteenpäin.

PALUU RATSAILLE

Postauksen kuvat: Ulla

Juhuuu! Pääsin palaamaan hevosten pariin, noin puolen vuoden tauon jälkeen. (Jos, et muista tai tiedä hevostaukoni syytä, niin: edellisen tallin toiminta loppui ja hevoset myytiin.) Olin tosiaan viikko sitten (19.3.22) lauantaina eräällä uudella tallilla kokeilemassa, että minälainen paikka on kyseessä! Varasin ratsastustunnin synttärilahjaksi itse itselleni. Serkkuni Ulla oli mukanani kaverina ja apunani. Mukavaa oli, kun siellä tuntia piti mulle jo entuudestaan tuttu ohjaaja! Olen tässä suunnitellutkin, että käyn muutaman kerran tässä kevään aikana tuolla tallilla, aina kun rahatilanne antaa siihen myötä.

Ja, ainiin, tämän postauksen piit tulla jo alkuviikosta, mutta kirjoittaminen unohtui kouluhaun ennakkotehtävien vuoksi. ne nyt on mennyt kirjoittamisen edelle. Nyt viikonloppuna olen hyvällä mallilla ennakkotehtävien kanssa niin voi tehdä muutakin.   

Ratsastustunnille sain Minni-nimisen hevosen. Minni ei tykännyt harjaamisesta ja muutenkaan hoitotoimenpiteistä, mutta ratsastaesa hevonen oli tosi kiltti. Energiaa ja vauhtia tammalla riitti. Nopeasti kuitenkin löysimme yhteisen sävelen. Minni vaikutti ensimmäisen tapaamisen yhteydessä kivalta hevoselta. Ratsastaessa Minni oli tosi herkkä avuille. Pärjäsin ihan pienillä ja kevyillä istunta-avuilla tamman kanssa.

Tunnilla teimme ihan vain perusharjoituksia, kuten pysähdyksiä, siirtymisiä ja temponmuutoksia. Keskityimme istuntaan ja istunta-apuihin. Laukkatehtävällä jakauduimme kahteen pääty-ympyrään, missä puolet laukattiin ja ennen laukannostoa tuli ravista käyntisiirtyminen.Meillä tuli herkästi vastalaukkaa, kun vähän myöhästyin apujeni kanssa mutta muutoin laukka sujui mukavasti, kun saimme myös onnistuneita nostoja.

Loppukäynneissä edelläni mennyt hevonen säikähti jotain ja omakin ratsuni oli mukana säikkyjä. Olin juuri ottanut jalat pois jalustimista ja antanut pitkät ohjat, kun hevonen pyörähti täysin yllättäen ympäri. Kerkesin huomata kun toinen ratsastaja tippui ja hevonen oli irti. Sain hetken aikaa itsekin tasapainoilla ja rauhoitella omaa ratsuani, mutta pysyin kuitenkin selässä, sillä kerkesin saada kädelläni otteen satulasta.

Pakko myöntää, että viikolla ennen ratsastustuntia ajatukset harhailivat moneen suuntaan ja mietin paljon miltä tämä kaikki mahtaisi tuntua. Ihme kyllä, perjantain ja lauantain välisen yön nukuin hyvin.

Vaikka talllialue kokonaisuudessaan oli tosi iso, niin paikka oli silti aika helppo hahmottaa. Ympäristö oli muutenkin mukavan maalainen ja viihtyisä, vähän samantyylinen kuin edellinen talli jolla kävin. Eroavaisuutena on vain paljon isompi tallialue, missä on kaksi tallia ja maneesi, sekä iso, hyvänkokoinen kenttä. Monen kenttävuoden jälkeen oli jopa outoa ratsastaa maneesissa.

Tallilta maneesiin siirtyessä ohjaaja esitteli pari hevosta. Yksi suomenhevonen oli kuin kopio yhdestä suomenhevosesta, Ritasta. Tallilla oli myös yksi vanha poni, joka oli joskus tuntiponina Hentilässä. Ohjaaja kertoi myös, että missä Vikkan (suosikkihevoseni) olisi ja tunnin jälkeen kävinkin sitä etsiskelemässä, mutten sitä kuitenkaan löytänyt.

Kaikin puolin aamupäivästä jäi oikein mukava ja onnistunut fiilis. Hevosten luona vierailu ja ratsastustunti oli oikein rentouttavaa puuhailua. Juuri passeli aloitus lauantaille.

TÄYDENKUUN AIKAA



Helmin ensimmäiset ulkoilut oli myös nyt maaliskuussa ja se meni mukavasti. Valjaat antoi laittaa päälle hyvin ja kolmantena ulkoilupäivänä ei enää halunnut takaisin sisään. 

Lähdin parin ystäväni kanssa kuvaamaan täysikuuta, juuri silloin kun se oli Lahden kaupungin yllä. Jäin yöksi koulun asuntolaan. Herätys oli 04.25 ja autossa olimme 04.45. Kohteessa mustankallion läheisellä mäellä olimme viideltä. Kuvauspäaikaa oli puoli tuntia. Sain muutamat kivat kuvat.