ESTE-ENNÄTYKSET UUSIKSI

Ennen joulua sain tallilta kortin, jossa luki näin "Vakiokorttiisi on myönnetty yksi vapaavalinnainen lisä ratsastuskerta, käytä se viimeistään 28.2." Olisin tosiaan mennyt keskiviikkona tunnille ja käyttänyt tämän kortin, mutta pakkasten vuoksi tunti peruuntui ja sain siirtää sen perjantaille, eli tälle päivälle., koska halusin hyppämään.

Tänään saavuttuani tallille, minulta kysyttiin hevostoivetta. Ensin kysyin, että josko Vikkanilla vielä voisi hypätä, mutta mammatamma ei enää sopinut. Hevoselta kevennetään tunteja ja huhtikuussa jää mammalomalle, kun kesäksi syntyy varsa. Hevosvaihtoehtoina oli Riia ja Rita. Valitsin Riian, kun se hyppää hyvin, vaikka aika usein hevonen tahtoo kuumua herkästi. Mutta Riia oli kuitenkin varmempi Ritaa verrattuna, sillä Rita saattaa keksiä mitä koiruuksia milloinkin ja huomaa heti jos ratsastaja epäröi.

Haettiin hevoset tarhasta ja valmistettiin ne tuntia varten. Riia oli tänään yllättävän rauhallinen harjauksessa, kun yleensä siinä kuopii tai näykkii, kun mahan alta harjaa tai satulavyötä laittaa kiinni/kiristää. Lopuksi laitoin omat varusteet ja aurinkolasit päähän, että näkisin edes jotain. Kun kaikki oli valmiita, niin mentiin kentälle, missä opettaja jo kokosi estetehtävää meille. 

Alkuverryttelyissä tehtiin voltteja siirtymisiä ja laukannostoja. Ennen laukkaa Riia tuntui hieman jäykältä ja tahmealta, sillä olihan niillä pakkasten vuoksi ollut ylimääräistä lomaa. Laukkaverryttelyssä hevonen heräsi, mutta ei onneksi kuumunut yhtään. Laukka pysyi rauhallisena, vaikka koko kenttää pitkin samaan aikaan laukattiin.

Tässä on jotain vanhoja kuvia Riiasta. Kun muita kuvia ei ole, etenkään kun kuvaaja joka sopi tulevansa, niin perui viime tipassa tulonsa. Mutta siitä huolimatta voin kirjoittaa tämän hehkutuspostauksen ja täyttää parilla vanhalla kuvalla ja uudella maisemakuvalla. 

Opettaja oli rakentanut keksihalkaisijalle kavaletteja ja puomeja. Kavaletit oli aina toinen puomin pää maassa ja toinen korotettuna. Näitä oli ensin kolme ja sitten tuli ravipuomit, joista viimeisimmät korotettiin pikkuhiljaa esteiksi.

Tulimme ensin kavaletteja ja puomeja ravissa pari kertaa molempiin suuntiin. Aluksi tuntui, että Riia innostuisi liikaa, mutta aina ennen puomeja tein voltin, joskus useamman ja pyysin hevosen rauhoittumaan. Kuitenkin puomit sujui aina hyvin ja hevonen rauhoittui ja huomasin, että Riia jäi odottamaan sekä kuunteli ohjeitani. Ei mennyt tunti kaahotukseksi, jota aluksi hieman "pelkäsin". Varauduin jokaisella kerralla siihen, että hevonen räjähtäisi, mutta niin ei missään vaiheessa käynyt.

Puomitreenien jälkeen tehtävä muuttui hieman. Eli näin: Kolme kavalettia, (toinen pää korotettuna ja toinen pää maassa, näin oli aina) kolme ravipuomia ja loppuun vielä ristikko ja pysty. Kavaletit ja puomit tultiin ravissa ja puomien jälkeen nostettiin laukka ja hypättiin esteet. Itse aloin hieman jännittämään, kun esteet olivat niin lähekkäin. Matalina ne onneksi ei ole niin pahoja, kun antaa vaan hevosen hypätä. Päätin jo alussa, että vaikka se toinen este tulee "yllättäen" eteeni, niin jo valmiiksi myötään ja hyppään. Sillä tiesin, että hevonen kuitenkin hyppäisi esteet.

Kun olin tämän tehtävän tullut pariin kertaan molempiin suuntiin laukassa, sain varmuutta tehtävään, hyppäämiseen ja myös hevoseen. Pikkuhiljaa esteiden korkeus nousi ja huomasin ajattelevani: "apua, en ole hypännyt noin korkeita." Mutta päätin olla hiljaa ja hypätä, sillä joskushan niiden esteiden on noustava korkeutta. En mä muuten pääse eteenpäin, saati sitten pääse kehittymään!

Tässä vaiheessa tehtävä oli seuraavanlainen: Kavaletit, puomit, tasakavaletti, noin 55-60 scm pysty ja toinen pysty joka oli 60-70 cm korkuinen. Esteet nousi melkein jokaisella kierroksella. Vaikka esteiden korkeus nousi pikkuhiljaa, niin hypyt sujuivat todella hyvin. Viimeisellä kerralla sanoin, että voisin hypätä sen mikä äsken oli, hieman matalampi" Opettaja sitten madalsi jälkimmäistä estettä, minkä oli juuri korottanut. Nostin ravin ja puomien jälkeen laukan ja hypättiin, kun olin suorittanut suoran, niin opettaja sanoi "varmaan olin vähän ilkeä, mutta en edes madaltanut sitä, koska luotin hevoseen ja sä hyppäät tosi hyvin." Ensin mietin, että kuinka väärin huijaaminen on, kunnes heti perään tajusin, että olin saanut mahdollisuuden hypätä ja kokeilla taitojani. Olin revetä riemusta. Eli loppujen lopuksi hyppäsin 75-80 cm korkean esteen, sen viimeisen, pari muuta oli matalampia, mutta korkeampia mitä ennen. Hyppäsin 25-30 cm korkeamman, kuin koskaan aiemmin! olen niin onnellinen ja ylpeä itsestäni!

Opettaja lopuksi oli ensin kysyä, että miten tunti meni, mutta ei jäänyt odottamaan vastausta, kun molemmat tiesimme tuntini menneen todella hyvin. Minkä myös voitte lukea ihan suoraan tästä postauksestakin. Toivottavasti en hehkuta liikaa onnistumisiani. Tämän tunnin jälkeen mua ei edes haitannut se, että vasta tallilla huomasin unohtaneeni kameran akun kotiin laturiin, enkä voinut kuvata tunnin jälkeen hevosia.

Silloin saa olla onnellinen, kun onnistuu ja siitä voi myös hehkuttaa vaikka koko maailmalle.

Riia oli tosi super, ei kuumunut juuri ollenkaan ja ratsastaja onnistui todella hyvin, en jäänyt edes korkeammilla esteillä jälkeen kertaakaan! No, okei, ehkä kerran, mutta ihan alussa, kun vielä otin vasta hyppyihin tuntumaa. Jäi niin super hyvä fiilis tän päivän estetunnista, että en edes meinaa sanoja siihen löytää.

Tunnin jälkeen kilpailin kirkkaudesta kilpaa auringon kanssa ja minä olin sataprosenttinen voittaja! Tallilta poistuin leveääkin leveä virne kasvoillani.

 Mukavaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa talvesta ja pakkasista.