7.10.2020

KUUMAT KAHVIT SYLIINI


Herätyskello soi. Kello on puoli seitsemän aamulla. Nousen väsyneenä ylös lämpimän peiton alta. Raahaudun keittiöön ärsyyntyneenä. Laitan vettä kahvinkeittimeen ja mittaan kahvipurut. Napsautan Kahvinkeittimen päälle. Istahdan penkille ja juon lasillisen vettä. Kuuntelen Kahvinkeittimen porinaa silmät puoliummessa. Kaadan valmiin kahvin mukiin, joka on ollut pöydällä edellisestä päivästä. Istahdan takaisin tuolille ja olen laittamassa kahvikuppia pöydälle, mutta kuinka ollakkaan kuppi kolahtaa pöydän reunaan ja tippuu lattialle. Huoh. Taas. Kuuma kahvi lävähtää reisilleni, gollarit ei suojaa juurikaan. Ponkaisen pystyyn, kuin väistääkseni, mutta turhaan. Riisun housut jalastani, joka vähän helpottaa kuuman kahvin tuomaa polttelua. Ärsyynnyn lisää. Otan pyyhkeen ja kuivaan lattian. Kaadan lisää kahvia mukiin, tällä kertaa varovasti varmistan, että muki menee pöydälle. Pistän lisää kahvia valmistumaan, ei yksi kuppi aamuun riitä minua herättämään.

Lopulta pääsen juomaan kahvini. Selaan samalla instaa, facea ja tinderiä. Vaihdan taas instaan. Ei mitään uutta tai mielenkiintoista. En jaksa lukea kuvatekstejä tai stooriin pienelle vedettyjä tekstejä. Mietin, että miksi teksti storyyn laitetaan niin pienellä. Siellä voisi olla jotain mielenkiintoista mutta en jaksa pinnistellä ja yrittää lukea tai ottaa kuvankaappauksia että voin suurentaa tekstin. Joten helppo vain antaa olla. Samalla tää ärsyttää se että näen niin huonosti. Siitä ei ole mulle mitään hyötyä. Vain haittaa.

Aamu onkin vierähtänyt nopeasti. Pistän nopean aamupalan. Kauraryynejä,  maitoa ja jugurttia. Eli ryykkä. Tätä mössöä söin lapsena,  teininä siihen tuli taukoa ja nyt taas olen aloittanut ryykän syönnin,koska se on nopeasti tehty ja syöty. Aamupalan jälkeen laitan vaatteet: legginssit, toppi ja farkkupaita.
Aika rientää. On aika mennä. Annan kaneille pelletit ja täytän heinäkorit. Laitan Puman lenkkarit jalkaan, otan naulakosta Adidaksen tuulipuvuntakin. Avaimet sujautan vyölaukkuun puhelimen seuraan. Ainiin,  tärkein meinasi unohtua. Välipalajuoma: vanilla latte jauhe,  jonka otan töihin mukaan. Käyn vielä sen keittiönkaapista hakemassa. Se olikin toisiksi viimeinen, joten pitää muistaa ostaa niitä lisää. Nyt astun ovesta ulos. Lähden kävelemään rappusia alas. Moikkaan naapurille.

Olen saapunut töihin, huikkaan huomenet työkavereille. Ja vien ulkovaatteet pukkariin naulakkoon. Vaihdan crocksit jalkaan. Töissä mieleni kohenee,  kun saan olla ihmisten seurassa.

Vaikka töissä on työkavereita, silti tunnen itseni usein ulkopuoliseksi. Vaikka mulla on ystäviä, tunnen itseni yksinäiseksi. Tallilla mulla on hyvä olla. Siellä olen vain minä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

-Kommentoithan asiallisesti.
-Positiivinen ja rakentava palaute on sallittua ja toivottua!
-Kamerana toimii Canon PowerShop SX430 IS
-Kuvat muokkaan puhelimella Aviary-sovelluksella.