PUOLIKKAITA TAKAOSAKÄÄNNÖKSIÄ

Olen käynyt ratsastamassa kerta viikkoon, vaikka tuntipostauksia ei olekaan kuukauteen tullut. Nyt kuitenkin on aika jälleen kirjoittaa teille tuntipostaus, hyvin hyvin pitkästä aikaa. En ole halunnut kirjoittaa väkisin tuntipostauksia sillä ne olisivat olleet tätä luokkaa: "Tunnille sain Riian. Tehtiin taivutuksia, ympyröitä ja pohkeenväistöjä. En saanut hevosta taipumaan ja asettumaan tarpeeksi, pohkeenväistöissä hevonen vain kiemurtelee. Ei oikein mikään onnistu tällä hetkellä... " Tämä postaus tuleekin itse asiassa Pihla Parikan uusimman tuntipostauksen luettuani. Sillä siitä postauksesta sain uuden innon alkaa kirjoittamaan teille tuntipostauksia.

Tähän ennen tuntipostauksen kirjoittamista haluan sanoa, että olen jutellut ratsastuksenopettajani kanssa ajatuksistani ja fiiliksistäni, sekä muistuttanut häntä näkövammastani. Hän oli jopa lukenut TÄMÄN postauksen, niin kuin moni muukin talliltamme. Opettaja pyysi anteeksi ja kertoi asioita, joista lupasin olla hiljaa. Kuitenkin hän lupasi, että parantaa opetustaan.

Menin vaihtelun vuoksi tiistaina tallille, ratsastustunnille, sillä nyt olin saanut tietooni, että oli toinen opettaja sinä päivänä pitämässä tunteja. Hän on  aina tiistaisin opettajana Hentilässä. Tämän päivän tunti oli myöskin korvaustunti, sillä lauantain tunnit oli peruttu. Tallille meno tuntui tänään myös ahdistavalta, vaikka tiesin, että nyt on toinen opettaja. Varmaan vaan tunteesta ei hetkessä eroon pääse, sillä niin kauan se on kulkenut matkassa mukana.

Toivottavasti ette kyllästyneet näin pitkään alkulöpinöihin, joten mennään tämän päiväisen tunnin pariin. Tunnille sain Vikkanin, mikä oli ihana yllätys. Tuntini oli kello viideltä, joka olikin päivän ensimmäinen tunti ja sainkin valmistaa hevosen valmiiksi. Harjasin hevosen mahdollisimman puhtaaksi, kaikesta kuivuneesta kurasta, putsasin kaviot, laitoin varusteet hevoselle ja lopuksi myös itselle, kellon näyttäessä viisi, lähdettiin kentälle, kun kaikki oli valmiita.

Kentällä mittasin jalustimet mahdollisimman sopiviksi, mikä oli alkuun hieman haastavaa, kun Vikkanilla on uusi satula, onneksi sain lyhennettyä jalustimet sopiviksi aika nopeasti.

Opettaja laittoi kentälle suunnilleen keskiympyrälle kartiot ja olimmekin koko tunnin keskiympyrällä, sillä se oli kentän kuivin alue. Käynnissä aloitettiin pysäyttämällä hevonen kartiolle ja pyytämällä napakoilla pohjeavuilla hevonen liikkeelle, jos hevonen ei lähtenyt reippaasti käyntiin, niin piti käyttää tehosteena raippaa. Tehtävän ideana oli saada hevonen reagoimaan nopeasti pohjetta. Käynnissä tehtävä sujuikin oikein mainiosti ja Vikkan kuunteli pohejetta hyvin.

Tätä samaa tehtävää jatkettiin myös ravissa, joka ei ollut alkuun niin onnistunut. Käynnistä piti saada hevonen reippaaseen raviin. Tässä vaiheessa Vikkan alkoi pysähtelemään todella paljon, mikä onneksi loppui hetkeksi, kun hevonen pissasi. Sen jälkeen meni muutama siirtyminen, muutaman ympyrän verran hyvin, kunnes alkoi taas pysähteleminen, joka loppui "kakkaamisen" jälkeen. Ja taas tehtävä alkoi sujumaan. Näiden alkuverryttelyjen jälkeen olikin vuorossa välikäynnit.

Välikäyntien aikana opettaja selitti seuraavaa tehtävää, jonka nimi oli salmiakki, eli piti ratsastaa salmiakkikuviota kentällä olleiden kartioiden mukaisesti. Hevonen pysäytettiin suorana kartiolle (takajalat oli kartioiden kohdalla ja hevonen suorana) ja samaan aikaan pyydettiin hevosta eteen ja käännettiin ulkoavuilla, kohti seuraavaa kartiota. Hevonen siis käännettiin suorana, eikä kuulunut tulla mitään "pyöreää kulmaa". Kuvitelkaa miltä näyttää salmiakkikarkki, niin ymmärrätte idean.

Aloitettiin tätä oikeassa kierroksessa ja tehtävä lähtikin onnistumaan yllättävän hyvin, sillä muutama tunti aiemmin olin tehnyt vastaavaa tehtävää, mutta silloin tehtiin vain takaosakäännöksiä. Nyt tehtiin tavallaan puolikkaita takaosakäännöksiä. Aluksi sekaan tuli takaosakäännöksiäkin, mutta parin harjoituskerran jälkeen ymmärsin käynnissä tehtävän ja jatkettiin ravissa, mutta silloin tehtävä tuntui vaikeammalta. Kuitenkin ne käännökset taisi onnistua, vaikka siinä hetkessä ei siltä tuntunut.

Vaihdettiin suuntaa vasempaan kierrokseen ja jatkettiin samaa tehtävää, ensin käynnissä ja hetken aikaa olinkin oikean ja vasemman kanssa ihan sekaisin, mutta kysyin opettajalta neuvoa, että mites tämä tehtävä nyt menikään ja sain kertauksen, jonka jälkeen tehtävä taas sujui. Pian jatkettiin käännöksiä ravissa ja tajusin, että olin osannut tehtävät jo oikeassa kierroksessa. Lopputunnin tein näitä hevonen suorana käännöksiä hyvillä mielillä, kun tiesin osaavani ja onnistuvani.

Ihan lopuksi saimme vielä ottaa laukkaa siten, että edellä oleva laukkaa viimeisen perään. Opettaja sanoi, että jos hevoset innostuu ja lähtee toisen perään, niin laukatkaa vaan. Vikkan ei innostunut laukasta yhtään. Sain alkuun pari tahmeaa laukkaa, silä Vikkan ei tykännyt kentän pohjasta ja taisi suojella itseään sekä varsaansa mahassa, mutta onneksi juuri kun lunta alkoi satamaan ihan hulluna, niin kaikki hevoset lähti laukkaamaan oikein energisesti ja reippaasti koko pitkän sivun verran. Laukkojen jälkeen olikin jo loppukäyntien vuoro.

Tunti sujui loppujen lopuksi todella hyvin, kaikki tehtävät sujui lähestulkoon hyvin. varsinkin ravi parani huomattavasti välikäyntien jälkeen. Viimeinen laukka oli todella ihana hetki myös, kun kaikki laukkasivat jonossa uraa pitkin lumisateessa. Oma oloni myös oli lopputuntia kohden todella hyvä, tarkalleen siinä vaiheessa, kun tajusin salmiakkikuvion. Pitkästä aikaa tunnista jäi todella hyvä fiilis.

No niin, nyt onkin tämä tuntipostaus lähestulkoon valmiina kirjoitettu teille luettavaksi. Toivottavasti tykkäsitte tästä postauksesta. Itsellä ainakin oli todella rento fiilis tätä postausta kirjoittaessani. Oikein mukavaa illanjatkoa juuri sinulle!