Aloitin tällä viikolla työkokeilun/harjoittelun eräässä päiväkodissa. Ensimmäisen viikon perustella paikka, henkilökunta on tosi ihania ja mukavia. Viihdyin siellä oikein kivasti. Oli myös mukavaa, kun lapsillekin kerrottiin mun näkövammasta, mikä sitten helpottaa arkea ja lapsiryhmässsä toimimista. Kun lapset tietävät etten näe kovin hyvin, niin eivät he kommeluksianikaan ihmettele. Yksikin tilanne oli kyn sekoitin yhdessä pelissä omenat ja päärynät keskenän. Kummatkin kuvat vielä oli samansävysiiä vihreitä. Olin ottamassa korttia itselleni vaikka se kuului lapselle. hetken siinä väiteltiin, että onko kuvassa omenia vai päärynöitä ja totesinkin, että "ihna sama onko siinä omenia vai päärynöitä; sama numero kuitenkin kun tossa mun laudalla" Kun lopulta tajusin eron, tietenkin annoin kortin lpaselle. Ja yksi lapsi siinä sitten ihanasti totesi, että "ei se mitän, kun ethän sä näe kunnolla."
Toinen tilanne sattui myös mikä oli mielenkiintoinen ja sitä näinkin pohtimaan. Torstaina meillä oli semmoinen matka. Lähdettiin "laivalla" "Antarktikselle". Siinä se mun työpari leimasi lasten "passeja". Joku halusi laivaleiman, mitä vetäjä ei löytänyt. Sen lopuksi löysi lapsi. Tässä hetkessä sitten vetäjä sanoi "Olinpa mä nyt puolisokee." Ja heti nolostui, katsoi minuun ja jatkoi "voi anteeksi, oli tosi huono heitto." Sanoin vain, että "ei se mitään" Koska kommentti ei haitannut.
Kotona jäin miettimään asiaa pyörittelin ja pyörittelin tilanteesta mielessäni. Sanontahan on täysin arkipäiväinen vertaus tilanteessa jos joku ei löydä etsimäänsä. Ja jäinkin oikeastaan enemmän miettimään anteeksipyyntöä, enhän edes pahoittanut mieltäni.
Kunnes tajusin muutaman asian:
- jos et löydä jotain esinettä, paikkaa tms ja sillä on terveet silmät, se ei tee susta puolisokeaa/sokeaa.
- Jokainen reagoi sanoihin ja lauseisiin eri tavalla. Jollekkin sanonta voi tuntua ikävältä, etenkin jos käsittelee sopeutumista tai näön heikkenemistä.
- Jatkossa voinkin sanoa tuon kommentin kuullessani "et sä oo sokee/puolisokea jos jotain et heti löydä"
Jaoin tämän tarinan koska aina voi oppia uutta. Myös itsekkin. Mitä ajatuksia teissä tämä aihe herättää?
Käytiin myös eräässä metsässä yhtenä päivänä ulkoilussa. Siellä nämä kaksi kuvaa nappasin. Niin kaunista. Miettikää. olen itsekkin tuolla joskus lapsena leikkinyt.Ja nyt olin siellä päiväkotiryhmän kanssa.
Tilasin mulle loppuvuodesta Uhipin toppahameen ja nyt tammi-Helmikuun vaihteessa tuon takin. Niin ihana ja superlämmin tuotakki. Toppahamekin oli oikein mukava. toi kivasti tuulen suojaa reisille. Vaika nappikin irtosi/aukesi, niin hame pysyi hyvin paikallaan vauhdissakin.
Tällä viikolla olin kolmesti ratsastamassa. Ensin maanantaina ja sitten lauantaina kahdesti. Lauantaina aamulla pienryhmätunnilla kahden serkkuni kanssa ja iltapäivällä omalla ryhmätunnilla. Joten nyt sunnuntaina päätin vain huilata.
Ihanaa kun lauantaisin ei ole enää tarvinnut valoja kentällä. Valon kasvun määrän huomaa jo niin kivasti, päivä on pidentynyt paljon. Jo kolme tuntia pärjätty ilman valoja kentällä. Aurinkokin laskee tunnin lopussa.
Minkälainen viikko sulla oli ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
-Kommentoithan asiallisesti.
-Positiivinen ja rakentava palaute on sallittua ja toivottua!
-Kamerana toimii Canon PowerShop SX430 IS
-Kuvat muokkaan puhelimella Aviary-sovelluksella.