Maaliskuussa mä pääsen viettämään naistenpäivää ja synttäreitä, parin päivän sisällä. Kaksi juhlapäivää samalla viikolla parin päivän sisällä. Tällä kertaa kaikki meni pieleen. koska koronahomma aika huonona edelleen, eikä näytä helpottavan.
Mun piti viettää tällä viikolla synttäreitä, mutta maanataina oli viidettä päivää kurkku inhottavasti kipeänä. vaikka onneksi maannatain jälkeen toki alkoi helpottamaan. Sunnuntaina 7.3. sain ajan nieluviljelyyn, joka muuttui paikan päällä kuitenkin #covid19 testin ottoon. Sillä anginaepäily pystyttiin sulkemaan pois.
Lähdin kaupunginsairaalaan taksilla ja koska en saanut mukaan omaa saattavat niin lyhyellä varoitusajalla, pyysin kuskia saattamaan kohteeseen, koska en osaa itse liikkua vieraissa ympäristöissä yksin. En tiedä oliko tällä hoitamalla tieto näkövammaistani vai ei, mutta sanomatta mitään, ehkä taksikuskin ansiosta tajusi mun olevan näkövammainen ja kertoi koko ajan mitä tekee ja missä on vaikka penkki. Lopuksi myös saattoi siihen taksikuskin luokse.
keskiviikkona sain negatiivisen testituloksen ja ensin sovittiinkin, että siirretään synttärit seuraavaan viikkoon, mikä oli aluksi kaikille ok. Mutta keskiviikkona, oikeana synttäripäivänä kaksi kolmesta alkoivat perumaan ihmeellisillä syillä.Ja meitä olisi ollut neljä, joten ei oltaisi ylitetty kuuden henkilön suositusta. Ollaan sovittu, että pyritään näkemäään joka kuukausi, mutta aika hankalaa ollut sopia tapaamisia. Onneksi päivää piristi ihana videotoivotus ystävältä ja @scrunciebymiisalta tilattu hiusdonitsi. Hiusdonitsi on lila ja koristeltu mm ruusuilla.
Mutta kaikeasta ikävästä löytää aina jotain hyvää. Niin myös tässäkin tilanteessa. Olin kipeänä lähes viikon ja mun synttäreiden sopimisessa oli hirveä tullaan, ei tulla, en tiedä tullaanko-säätö, ja meni hermo siihen vääntöön, vaikka ensin sopi siirtää, mutta viikonloppuna pääsin näkemään vanhempiani ja kotona asuvia pikkusisaruksia, mökkiviikonlopun parissa. Sillä olin ollut viikon kotona yksinäni ilman kotakteja. Viimeisen puolen vuoden aikana, olen nähnyt äitini kerran ja isäni kerran haettuamme heinää kaneille ja ovella moikkaamassa. Joten olihan tämä mahdollisuus tosi ihnana! Etenkin kun lähellä asuva serkku pääsi hoitamaan kanit. Perheestäni osa kuuluu riskiryhmään, joten kyläilyt on unohdettu pitkäksi aikaa. Tämä viikonloppu olikin sitten aika kiva, vaikka viikkoon mahtui muuten paljon hetkiä jotka voisi skipata! Oli ihanaa rentoutua mökillä. Mikä paras päätös tälle viikolle.
Löysin mulle hyvän kirjan mitä aloin täyttämään. Pitää vielä ostaa se toinenkin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
-Kommentoithan asiallisesti.
-Positiivinen ja rakentava palaute on sallittua ja toivottua!
-Kamerana toimii Canon PowerShop SX430 IS
-Kuvat muokkaan puhelimella Aviary-sovelluksella.