10.10.2021

VIIKKO 40: "KYLLÄ VARMANA NÄET"

Moikka moi! Tällä kertaa kuvitan kouluviikkopostauksen Huovilan puistokuvilla. Kävimme yhtenä päivänä siellä kuvailemassa. Lohikäärme oli mennyt nukkumaan ja paikka näytti syksyisen synkältä. Kesällä puisto on kaunis. 
Maanantaina aamupäivällä oli luovaa kirjoittamista. Kerrottiin aamusta ja kirjoitettiin tarina mieleen jääneestä koulu- tai työmatkasta parille. Kierjoitettiin myös tarina käyttäen siinä tiettyä kaavaa tarinan aloitus: "eräänä päivänä, siitä seurasi (3-5x) ja tarinan päätös Siitä päivästä lähtien"

Iltapäivällä oli jälleen Photoshoptunti. Tunnilla kävimme läpi eri maskeja, miten kuvasta saa esimerkiksi läpinäkyvän taustan. 

Tiistaina meillä jatkui värisommittelu. Tällä tunnilla piti tehdä vesiväreillä fiskarin oranssi ja Fazerin sininen värit ulkomuistista. Sekä kerrata miten sai harmaan tehtyä. Lopuksi sitten vertailtiin kuka on nosti parhaiten. Voittaja sai Fazerin suklaapatukan ja muut sai fazerin suklaalevystä pari palaa. Mulla ja yhdellä toisella onnistui oranssi parhaiten. 

Iltapäivän premiere tunnilla saimme elokuvaryhmän videomateriaalia, joita aloitimme editoida.

Loppu viikon ajan meillä oli uuden kurssin aloitus. Pääsimme perehtymään äänityksen ja jälkiäänitykseen, äänityksen korjaukseen. Saimme myös itse äänittää ja kokeilla miten laitteet toimivat.

 Ensimmäisenä päivänä, eli keskiviikkona, olin ryhmässä, jossa oli tosi paljon innokkaita, äänitykseen perehtyjiä, itse en siinä vaiheessa päässyt oikein laitteisiin perehtymään. Pääsin kuitenkin kuuntelemaan heidän äänityksiä. Oli mielenkiintoista huomata miten ääni muuttui eri mikeillä. 

 Seuraavana päivänä, torstaina ryhmä oli taas eri. Meitä oli neljä, yksi elokuvaopiskelija sekä me kolme valokuvauksen opiskelijaa. Äänitimme ja kuuntelimme vuorotellen äänityksiä ja yhtäkkiä olikin vuoroni äänittää dialogia. Otin nauhurin ja yritin tutkia sitä, miten se toimii. Totesin, etten näe pienestä ruudusta melkein mitään. Vähän jotain epämääräistä. Tähän elokuvanpuolen opiskelija sitten vastasi hyvin määrätietoisesti, että "ihan varmana näet! Siitä niin katsot." [taas kuulin hienon kommentin siitä, että kyllä mä näen - ihan kuin muut sen paremmin tietäisivät.]  Luokkkaverini yritti sanoa jotain, että en näe kunnolla. Mutta tämä elokuvapuolen opiskelija tuli viereeni ja alkoi neuvoa innoissaan. "Joo joo, kyllä me tästä nähdään, tuosta katsot että pysyy -6 -12  välissä ja vaan puhut. Tosta noin painat päälle ja pois ym." Neuvot olivat tosi epämääräisiä ja hätäisiä, joten ahdistun siinä tilanteessa ja luovutin, koska minulle tuli olo, että minua ei kuunneltu ollenkaan. Menin lukkoon, koska Olin jälleen tilanteessa yrityksestä kertoa näkövammasta, koska siinä hetkessä se vain piti tuoda ilmi, mutta vastapuoli oli niin innoissaan tunnin tehtävistä ettei pysähtynyt kuuntelemaan ollenkaan. Olin loppu ajan enemmän taas äänitysten kuuntelijana.
 Koulupäivän jälkeen juttelin opettajan kanssa ja sain katsoa hänen kanssaan nauhuria kaikessa rauhassa, sekä kokeilla miten se toimii.
 Perjantai meni myös ryhmätöiden parissa. Ensin kerrottiin miten äänitysnauhuri toimii ja äänitimme vuorotellen dialogin. Tämän jälkeen teimme ryhmätyö kauhugenrestä ja lopuksi kävimme kaikkien ryhmien esitelmän läpi.

Lauantaina lähdin taas tuttuun tapaan tallille. Sitä ennen kävin vielä hoitamassa vanhemmilla puput. Siivosin heidän aitauksen ja annoin heinää ja pellettiä.

Sain eilen, lauantaina tunnille Ritan.🐴

Tällä kertaa oli tosi käyntipainotteinen tunti, koska hevoset oli juuri rokotettu, niin hevosia ei saanut hengästyttää. Tehtiin käynnissä väistöjä pitkille sivuille ja päätyihin raviympyrät. Tunti ei ollut oikein onnistunein, kun Rita yritti luistaa väistöistä kääntämällä päätään siten että oikea ohja kiristyisi, hevonen yritti saada mut "kiinni" oikeaan ohjaan. Saatiin me kuitenkin hetkittäin ihan hyviä pätkiä väistöissä.
Mukavaa uutta viikkoa kaikille! 

3 kommenttia:

  1. Tosi ikävää,että jäit ulkopuolelle tunnilla ja sinua ei kuuneltu olenkaan. Voimia ja jaksamista sinulle.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista tehtävää teillä koulussa. Tykkäisin itsekin opiskella valokuvausta, jotta oppisi kuvaamaan haasteellisimmissakin paikoissa. Netistä toki oppii, mutta olis nopeampaa, kun ammattilainen opettaisi. Mukavaa viikkoa sinullekin!

    VastaaPoista
  3. Valokuvausta olisi kiva oppia! Ehkä vielä joskus ��.

    Minulle kinkisiä sosiaalisia tilanteita tuli vastaan heikentyneen kuuloni takia: en juurikaan kuule mitään, jos taustalla on muuta meteliä. Meteliksi kelpaa puheensorinaa, soivaa musiikkia tai liikennettä. Putoan heti kärryiltä, jos en näe puhujan huulia. Olen oppinut jo tässä iässä sanomaan aivan suoraan, että olen nyt puoliksi kuuro. Voitteko puhua minuun päin katsoessa? Yleensä se auttaa tilannetta, mutta vaati aikamoista pokkaa.

    VastaaPoista

-Kommentoithan asiallisesti.
-Positiivinen ja rakentava palaute on sallittua ja toivottua!
-Kamerana toimii Canon PowerShop SX430 IS
-Kuvat muokkaan puhelimella Aviary-sovelluksella.