VIIMEINEN RATSASTUSTUNTI

Mulla on ollut nyt syysloma ja saavuin tallille jo kolmen jälkeen. Hyvissaä ajoin. Mieli oli haikeana viimeisestä yhteisestä hetkestä.

Kuvat: Sari Nikki

Meillä oli Emmin kanssa hauskaa, kun saimme mennä viimeisellä tunnilla lempparihevosillamme. Minä Vikkanilla ja hän Viivillä.

Mietin, että saisiko mennä ilman satulaa. Olisi saanut, mutta sitten ei olisi voinut laukata, koska pohja oli märkä. Päädyin jättämään satulan selkään. Huomatkaa sama askellustahti.

Pääsin onneksi suureksi ilokseni lauantaina ratsastustunnille Vikkanilla, lempparillani. Vikkan oli karsinassa, joten otin tamman käytävälle harjaukseen ja varustukseen. Omia tavaroita hakiessani kaapistani, tuli juteltua yhden aikuisen tallikaverin kanssa siitä kuinka kauan tallilla olen käynyt. Vastasin, että 11 vuotta. "Ai, no kuinkas vanha sitten oikein oot?" Hän kysyi. No 24  vastasin. "No en kyllä pliis uskonut" Hän vastasi. Pitkän aikaa tullut tallilla kuljettua siis.

Tunnilla teimme väistöjä pitkillä sivuilla, siirtymisiä ja ravissa loivat kiemurauraa. Otimme myös laukannostoja pitkillä sivuilla. Vikkan oli hieman laiska ja yritti välttää tehräviä, mutta alkuhaasteden jälkeen saimme hyviä väistöjä ja laukannostoja.

Ratsastustunnin jälkeen hoidin hevosen ja varusteet kuntoon sekä vein Vikkanin pihattoon. 

Tämä oli tältä erää mun viimeinen ratsastustunti sekä Kylä-Hentilän tallin kaikista viimeinen ratsastustunti, sillä tila myytiin, tuntitoiminta jouduttiin lopettamaan ja hevoset myytiin. Huhuja tästä on liikkunut pitkään ja osa tämän jo tietää, mutten ole vielä täällä asiasta maininnut. Aloitin Kylä-Hentilässä ratsastuksen lokakuussa 2010 ja niin suomenhevosen veivät mennessään, vuoteen 2021 asti. Matkan varrella ehti sattua ja tapahtua monenlaista, paljon tuli opittua uusia ja hauskoja kokemuksia. Muistan ensimmäisen vuoden tallilla, kun olin aloittanut, alkuun mulla vaihtui vakiotunnin paikka, maanantain ja perjantain välillä, koska oli niin vähän aloittelijoita. Lopuksi löytyi sopiva paikka, josta yksi on edelleen kaverini. Alkuvuosista alkaen kävin jo kaksi kertaa viikossa tallilla. Aina en edes mennyt ratsastamaan. Sitten lähdin opiskelemaan Hämeenlinnaan ja siirryin lauantaisin käymään tallilla, silloin alkoi myös olla tallikisoja joihin halusin osallistua. Näin monen varaan kasvavan, joista osa päätyi myös tuntihevoseksi, kuten esimerkiksi Viivi ja Vikkan. Muistan kun Rita, Riia ja Riina saapuivat, muistan myös sen, minkälainen Riina oli, se kun ei tuntihevoseksi asettunut. Vuosiin mahtui myös kaksi muutaman kuukauden mittiasta pakollista taukoa. Aina kun tallille meni, minä päivänä tahansa, niin siellä oli hyvä ja lämmin tunnelma.

Ratsastuksen jälkeen, kun olimme hevoset hoitaneet ja varusteet putsannut, niin menimme vielä tallitupaan syömään kakkua, pipareita ja juomaan mehua.

Hyvästelin vielä ennen lähtöäni tuntihevoset, Vikkanin, Sirkkonin, Riian ja Ritan. Mieli oli ollut koko päivän haikea. Tyhjensin loputkin tavarat kaapistani ja lähdin kotiin. Astelin tallin pihasta pois toisiksi viimeistä kertaa. Tänään on vielä Kylä-Hentilän kuoppajaiset, jossa muun muassa eskadroona esiintyy viimeisen kerran.

Tällä tallilla mä sain kasvaa 13-vuotiaasta lapsesta nuoreksi aikuiseksi monen hevosen rinnalla, jotka myös kasvoivat varsoista isoiksi hevosiksi.

Kiitos kaikki! Kiitos tallin pitäjälle Outille, kaikille ratsastuksenopettajille, joiden tunneilla tämän 11-vuotisen ratsastusurani aikana kävin, kiitos tallikavereille yhteisistä hetkistä tallilla, kiitos ahkerille tuntihevosille, kiitos Sari, monista hienoista kuvista ja hauskoista hetkistä Kylä-Hentilässä.

Nyt talliporukka hajoaa, kaikki lähtevät omille teilleen. Mä en vielä tiedä missä jatkan ratsastusta. Moni talli on paljon kalliimpi ja jo se on este. Tällä hetkellä mun suunnitelmissa on se, että talven ajan pistän rahaa säästöön ja käyn vain testailemassa eri talleja. Ehkä mä jostain vielä löydän paikkani.