KAMALAA RAVIA VAI ONKO SITTENKÄÄN?

Vaihteeksi taas tuntipostauksen vuoro, sillä viime viikon lauantaina olin ratsastustunnilla ja tunnille sain Vernan, tallin suurimman hevosen. Ensin ajattelin todella negatiivisesti, sillä hevosen ravi on aika pompottavaa ja isoa. Sen enempiä miettimättä menin karsinaan hakemaan hevosta. Verna se siellä vain makoili, eikä olisi millään halunnut nousta ja kaiken lisäksi alkoi piehtaroimaan. Onneksi hevosen turkki oli kuiva, joten purujen harjaaminen oli helppoa sen jälkeen, kun olin saanut hevosen ylös ja käytävälle.

Satulan sain parin yrittämän jälkeen Vernan selkään, aluksi ei meinannut onnistua, kun Verna on iso hevonen. Suitsia laittaessa hevonen protestoi vain lisää. Verna alkoi peruuttamaan ja nostamaan päätään korkeuksiin, eikä avannut heti suutaan, vaikka sormen työnsi suuhun hampaiden taakse. Lopulta kuitenkin suitset sain laitettua, ratsastuksenopettajan auttaessa hieman ja pitäen hevosen päätä.

Alkukäynneissä ei tehty mitään ihmeempää, mutta yritin saada reippaan ja letkeän käynnin sekä Vernaa kuuntelemaan apujani. Oli siinä myös totuttelemista hevosen isoihin askeliin. Verna on isoaskelinen, mutta hidas.

Aloitimme aika pian työskentelyn vasemmassa kierroksessa. S-kirjaimen puoleiselle pitkälle sivulle tehtiin ravissa loivaa kolmikaarista kiemurauraa ja R-puoleisella pitkällä sivulla tehtiin askeleenlyhennyksiä.

Ravi Vernalla sujui yllättävän hyvin. Keventäminen onnistui, eikä tuntunut, että pompin hevosen selässä. Kun ravi sujui, niin sujui myös kolmikaarinen kiemuraura. Verna ei oikonut, vaikka sitä yrittikin. Taivuttaminen ei alkuun onnistunut, kenties edellispäivän estetunnilla oli jotain vaikutusta. Mutta muutamien toistojen jälkeen oli havaittavissa pientä asettumista. 

Askeleidenlyhennykset ei sitten onnistuneet käynnissä kovin hyvin. Tehtävä oli hevoselle vaikea, sillä se on iso ja hidasaskelinen. Mutta pienen pieniä onnistumisia sekaan kuitenkin tuli, kun vain yritettiin. Eniten kuitenkin pysähdeltiin, peruutettiin ja mentiin vinoon.

Vaihdettiin suuntaa oikeaan kierrokseen ja jatkettiin samoja juttuja, ensin askeleenlyhennyksiä käynnissä, jotka onnistuivat yhtä vaihtelevasti ja ravissa loivaa kolmikaarista kiemurauraa, joka taasen onnistui yhä vain paremmin. Hevonen alkoi kuuntelemaan yhä enemmän apujani.

Pian suunnanvaihdoksen jälkeen jatkettiin kokonaan ravissa näitä samoja tehtäviä. R-kirjaimen puoleisella pitkällä sivulla askeleenlyhennykset onnistuivat paljon paremmin, pelkkää kevennystä hidastamalla ja pienillä pidätteillä. Tässä vaiheessa alkutunnin pettymys vaihtui onnistumisen iloon, kun askeleenlyhennyksetkin lähtivät onnistumaan. Kolmikaarinen taas parani tunnin edetessä.

Vaihdettiin vielä kertaalleen suunta vasempaan kierrokseen ja tehtiin ravissa kolmikaarista ja askeleidenlyhennyksiä. Tämän jälkeen oli välikäyntien vuoro.

Välikäyntien jälkeen oli laukan vuoro. Hieman sitä aluksi jännitin, juuri noiden Vernan isojen askelien takia. Mietin vain, että toivottavasti en hölsky kovin paljoa siellä selässä. Aloitettiin tekemällä S-sivulle yhä kolmikaarinen kiemuraura, harjoitusravissa. Hetki siinä meni, että pystyi istumaan ilman, että pomppi, mutta pian se harjoitusravi lähti sujumaan, kun vain ravi oli tarpeeksi rauhallista. L-päädyssä nostettiin laukka. Verna nosti hyvin laukan ja kuunteli apuja hyvin, kun aluksi jouduin hieman pyytämään vauhtia lisää.

Oikeassa kierroksessa vaihdettiin tehtävien puolia, eli R-puoleisella pitkällä sivulla tehtiin kolmikaarinen loiva kiemuraura, L-päädyssä nostettiin laukka ja koko pitkä sivu. Vernalla laukat nousi terävästi ja laukka säilyi aina hyvin päätyyn asti. Eli kyllä ne laukatkin sujui, eikä se Verna kovin paha ollutkaan.

Loppuraveissa oltiin ensin ympyrällä ja taivutettiin ympyrällä hevosia. Ympyrällä sain Vernan taipumaan ja asettumaan yllättävän hyvin. Lopuksi vielä ravailtiin uraa pitkin löysin ohjin ja annettiin hevosten venyttää kaulaansa. Tunnin jälkeen hevonen oli hikinen, mutta niin oli myös ratsastajakin.

Loppujen lopuksi oli kyllä todella onnistunut tunti. Ravi oli onnistunutta keventäen ja harjoitusravissa, Verna kuunteli ohjeitani ja jäi odottamaan, että mitä seuraavaksi tehdään. Sekä Vernalle vaikeat askelen lyhennykset onnistuivat hyvin. Opettaja vielä sanoi "teillä synkkaa todella hyvin". Loppukäynneissä huomasin ajattelevani, että voisin ratsastaa Vernalla useamminkin, kuin puolenvuoden välein. Postauksen kuvat on noin vuoden vanhoja, mutta ainakin oli ratsastuskuvia tässä postauksessa!