PALUU RATSAILLE

Postauksen kuvat: Ulla

Juhuuu! Pääsin palaamaan hevosten pariin, noin puolen vuoden tauon jälkeen. (Jos, et muista tai tiedä hevostaukoni syytä, niin: edellisen tallin toiminta loppui ja hevoset myytiin.) Olin tosiaan viikko sitten (19.3.22) lauantaina eräällä uudella tallilla kokeilemassa, että minälainen paikka on kyseessä! Varasin ratsastustunnin synttärilahjaksi itse itselleni. Serkkuni Ulla oli mukanani kaverina ja apunani. Mukavaa oli, kun siellä tuntia piti mulle jo entuudestaan tuttu ohjaaja! Olen tässä suunnitellutkin, että käyn muutaman kerran tässä kevään aikana tuolla tallilla, aina kun rahatilanne antaa siihen myötä.

Ja, ainiin, tämän postauksen piit tulla jo alkuviikosta, mutta kirjoittaminen unohtui kouluhaun ennakkotehtävien vuoksi. ne nyt on mennyt kirjoittamisen edelle. Nyt viikonloppuna olen hyvällä mallilla ennakkotehtävien kanssa niin voi tehdä muutakin.   

Ratsastustunnille sain Minni-nimisen hevosen. Minni ei tykännyt harjaamisesta ja muutenkaan hoitotoimenpiteistä, mutta ratsastaesa hevonen oli tosi kiltti. Energiaa ja vauhtia tammalla riitti. Nopeasti kuitenkin löysimme yhteisen sävelen. Minni vaikutti ensimmäisen tapaamisen yhteydessä kivalta hevoselta. Ratsastaessa Minni oli tosi herkkä avuille. Pärjäsin ihan pienillä ja kevyillä istunta-avuilla tamman kanssa.

Tunnilla teimme ihan vain perusharjoituksia, kuten pysähdyksiä, siirtymisiä ja temponmuutoksia. Keskityimme istuntaan ja istunta-apuihin. Laukkatehtävällä jakauduimme kahteen pääty-ympyrään, missä puolet laukattiin ja ennen laukannostoa tuli ravista käyntisiirtyminen.Meillä tuli herkästi vastalaukkaa, kun vähän myöhästyin apujeni kanssa mutta muutoin laukka sujui mukavasti, kun saimme myös onnistuneita nostoja.

Loppukäynneissä edelläni mennyt hevonen säikähti jotain ja omakin ratsuni oli mukana säikkyjä. Olin juuri ottanut jalat pois jalustimista ja antanut pitkät ohjat, kun hevonen pyörähti täysin yllättäen ympäri. Kerkesin huomata kun toinen ratsastaja tippui ja hevonen oli irti. Sain hetken aikaa itsekin tasapainoilla ja rauhoitella omaa ratsuani, mutta pysyin kuitenkin selässä, sillä kerkesin saada kädelläni otteen satulasta.

Pakko myöntää, että viikolla ennen ratsastustuntia ajatukset harhailivat moneen suuntaan ja mietin paljon miltä tämä kaikki mahtaisi tuntua. Ihme kyllä, perjantain ja lauantain välisen yön nukuin hyvin.

Vaikka talllialue kokonaisuudessaan oli tosi iso, niin paikka oli silti aika helppo hahmottaa. Ympäristö oli muutenkin mukavan maalainen ja viihtyisä, vähän samantyylinen kuin edellinen talli jolla kävin. Eroavaisuutena on vain paljon isompi tallialue, missä on kaksi tallia ja maneesi, sekä iso, hyvänkokoinen kenttä. Monen kenttävuoden jälkeen oli jopa outoa ratsastaa maneesissa.

Tallilta maneesiin siirtyessä ohjaaja esitteli pari hevosta. Yksi suomenhevonen oli kuin kopio yhdestä suomenhevosesta, Ritasta. Tallilla oli myös yksi vanha poni, joka oli joskus tuntiponina Hentilässä. Ohjaaja kertoi myös, että missä Vikkan (suosikkihevoseni) olisi ja tunnin jälkeen kävinkin sitä etsiskelemässä, mutten sitä kuitenkaan löytänyt.

Kaikin puolin aamupäivästä jäi oikein mukava ja onnistunut fiilis. Hevosten luona vierailu ja ratsastustunti oli oikein rentouttavaa puuhailua. Juuri passeli aloitus lauantaille.

VIIMEINEN RATSASTUSTUNTI

Mulla on ollut nyt syysloma ja saavuin tallille jo kolmen jälkeen. Hyvissaä ajoin. Mieli oli haikeana viimeisestä yhteisestä hetkestä.

Kuvat: Sari Nikki

Meillä oli Emmin kanssa hauskaa, kun saimme mennä viimeisellä tunnilla lempparihevosillamme. Minä Vikkanilla ja hän Viivillä.

Mietin, että saisiko mennä ilman satulaa. Olisi saanut, mutta sitten ei olisi voinut laukata, koska pohja oli märkä. Päädyin jättämään satulan selkään. Huomatkaa sama askellustahti.

Pääsin onneksi suureksi ilokseni lauantaina ratsastustunnille Vikkanilla, lempparillani. Vikkan oli karsinassa, joten otin tamman käytävälle harjaukseen ja varustukseen. Omia tavaroita hakiessani kaapistani, tuli juteltua yhden aikuisen tallikaverin kanssa siitä kuinka kauan tallilla olen käynyt. Vastasin, että 11 vuotta. "Ai, no kuinkas vanha sitten oikein oot?" Hän kysyi. No 24  vastasin. "No en kyllä pliis uskonut" Hän vastasi. Pitkän aikaa tullut tallilla kuljettua siis.

Tunnilla teimme väistöjä pitkillä sivuilla, siirtymisiä ja ravissa loivat kiemurauraa. Otimme myös laukannostoja pitkillä sivuilla. Vikkan oli hieman laiska ja yritti välttää tehräviä, mutta alkuhaasteden jälkeen saimme hyviä väistöjä ja laukannostoja.

Ratsastustunnin jälkeen hoidin hevosen ja varusteet kuntoon sekä vein Vikkanin pihattoon. 

Tämä oli tältä erää mun viimeinen ratsastustunti sekä Kylä-Hentilän tallin kaikista viimeinen ratsastustunti, sillä tila myytiin, tuntitoiminta jouduttiin lopettamaan ja hevoset myytiin. Huhuja tästä on liikkunut pitkään ja osa tämän jo tietää, mutten ole vielä täällä asiasta maininnut. Aloitin Kylä-Hentilässä ratsastuksen lokakuussa 2010 ja niin suomenhevosen veivät mennessään, vuoteen 2021 asti. Matkan varrella ehti sattua ja tapahtua monenlaista, paljon tuli opittua uusia ja hauskoja kokemuksia. Muistan ensimmäisen vuoden tallilla, kun olin aloittanut, alkuun mulla vaihtui vakiotunnin paikka, maanantain ja perjantain välillä, koska oli niin vähän aloittelijoita. Lopuksi löytyi sopiva paikka, josta yksi on edelleen kaverini. Alkuvuosista alkaen kävin jo kaksi kertaa viikossa tallilla. Aina en edes mennyt ratsastamaan. Sitten lähdin opiskelemaan Hämeenlinnaan ja siirryin lauantaisin käymään tallilla, silloin alkoi myös olla tallikisoja joihin halusin osallistua. Näin monen varaan kasvavan, joista osa päätyi myös tuntihevoseksi, kuten esimerkiksi Viivi ja Vikkan. Muistan kun Rita, Riia ja Riina saapuivat, muistan myös sen, minkälainen Riina oli, se kun ei tuntihevoseksi asettunut. Vuosiin mahtui myös kaksi muutaman kuukauden mittiasta pakollista taukoa. Aina kun tallille meni, minä päivänä tahansa, niin siellä oli hyvä ja lämmin tunnelma.

Ratsastuksen jälkeen, kun olimme hevoset hoitaneet ja varusteet putsannut, niin menimme vielä tallitupaan syömään kakkua, pipareita ja juomaan mehua.

Hyvästelin vielä ennen lähtöäni tuntihevoset, Vikkanin, Sirkkonin, Riian ja Ritan. Mieli oli ollut koko päivän haikea. Tyhjensin loputkin tavarat kaapistani ja lähdin kotiin. Astelin tallin pihasta pois toisiksi viimeistä kertaa. Tänään on vielä Kylä-Hentilän kuoppajaiset, jossa muun muassa eskadroona esiintyy viimeisen kerran.

Tällä tallilla mä sain kasvaa 13-vuotiaasta lapsesta nuoreksi aikuiseksi monen hevosen rinnalla, jotka myös kasvoivat varsoista isoiksi hevosiksi.

Kiitos kaikki! Kiitos tallin pitäjälle Outille, kaikille ratsastuksenopettajille, joiden tunneilla tämän 11-vuotisen ratsastusurani aikana kävin, kiitos tallikavereille yhteisistä hetkistä tallilla, kiitos ahkerille tuntihevosille, kiitos Sari, monista hienoista kuvista ja hauskoista hetkistä Kylä-Hentilässä.

Nyt talliporukka hajoaa, kaikki lähtevät omille teilleen. Mä en vielä tiedä missä jatkan ratsastusta. Moni talli on paljon kalliimpi ja jo se on este. Tällä hetkellä mun suunnitelmissa on se, että talven ajan pistän rahaa säästöön ja käyn vain testailemassa eri talleja. Ehkä mä jostain vielä löydän paikkani.

ILMAN JALUSTIMIA AVOJA

Lauantai 16.10.21

Harjattiin ja letitettiin Vikkan kauniiksi tunnille. Sari tuli kuvaamaan ratsastustani, joten tässä postauksessa on taas liuta kuvia lauantain ratsastustunnilta.

Vikkan oli tällä tunnilla kiva, kuten aina! Tehtiin avotaivutuksia, siirtymisiä ja laukkavoltteja. Avotaivutukset eivät alkuun onnistunut, mutta sitten lähti sujumaan, kun huomasin, että annoin avut väärin. Korjatessani avut, myös tehtävät korjaantuivat ja siten myös onnistuivat.

Lyhyillä sivuilla, eli kentän päädyissä teimme aina voltit ja voltin jälkeen jatkoimme kulman verran avotaivutusta. Uralle päästyä suoritettiin. Avotaivutukset aloitettiin käynnissä ja uralla pitkät sivut ravattiin, kun käynnissä sujui siirryttiin raviin ja ravissa tehtiin avot sekä C-päätyyn tehtiin laukkavoltti.

Loppuverryttelyssä otettiin jalustimet käyttöön ja hetken aikaan pyrittiin ympyröillå ja volteilla keventäen. Vikkan oli kivan rento, liikkui sopivasti ja kuunteli sekä taipui mukavasti.

Sunnuntaina huomasin, että sisäreisiin oli tullut kipeät mustelmat, koska kaupalle nostetut jaluatinhihnat hakkasivat koko tunnin ajan reisiini.

VIIKKO 33: KOULUN ALOITTAMISEN ODOTUSTA

Moikka! Nyt olisi taas viikon kuvien ja kuulumisien aika. Maanantaina lähdin siskoni Sarin kanssa tallille kuvaamaan tallin nuorio-osastoa. Viime kesän varsoja: Väiskiä Vellua ja Sepiä. Pääasiassa otin Videoita, mutta päädyin myös testata uudehkoa kameraani, kun siihen mahdollisuus oli.

Tallilta lähdön jälkeen käytiin vielä Hollolan vanhalla kivikirkolla kuvaamassa mun koulutehtävää varten. Samalla sitten päädyttiin kävelemään hautausmalla. Siellä kun on niin rauhallista.

Muutoin mun tämä viikko meni aika rauhallisesti. Unirytmin kääntäminen on lähtenyt edistymään. Oon joka aamu herännyt puoli kahdeksalta. Huomenna, maanataina onkin sitten ensimmäinen koulupäivä koululla. Torstaina kävin työvalmentajani kanssa kävelemässä koulureitin uudestaan ja se meni hyvin. Hahmotin reitin yhtä helposti kuin kesällä. Perjantaina sää oli sen verran epävakainen, että jouduin siirtämään yhtiä kuvauksia. Sunnuntaina olisi ollut mahdollisuus päästä kisoja kuvaamaan, mutta kyydin peruuntuessa ne jäi väliin. Mikä harmitti, koska olisin halunnut.

Lauantaina mulla oli viikon ainoa ratsastustunti. Tuntui hassulta olla ratsastamassa vain kerran tällä viikolla, kun tottunut siihen rytmiin, että tallilla on 2-3 kertaa viikossa. Tunnille sain Riian. tehtiin väistöjä pitkällä sivulla sekä siirtymisiä pääty-ympyrällä.Kun mypyrällä oli yksi käyntipätkä siinä tehtiin aknssa väistöä. Riian kanssa väistöt sujui kivasti.Mulla oli riian estesatula, jotta saan paremmin avut läpi, kun hevonen on niin iso.

Otettiin vielä ravi-laukka siirtymisiä. Ensin ravattiin kokorataleikkaalla L-päätyyn ja tehtiin sinne pääty-ympyrä harjoitusravissa. Puolessa väälissä ympyrää nostettiin laukka, laukattiin ympyrän loppuosa ja tehtiin toinenn kokorataleikkaa laukassa, takaisin c-päätyyn. Riia oli ihan kiva. Laukassa se lähti ennakoimaan ja väistöissä se olisi vain halunnut jatkaa.

ratsastustunnin jälkeen hoidettiin hevoset. Jaoin kaurat tallin ja pihattohevosille ja vietiin lopuksi tammat ja varsat laitumelle. Tallilla puuhailu on mukavaa.

tallilta lähdettiin vähän ajelulle ja löydettiin auringonkukkapelto. Siihen sitten pysähdyttiin hetkeksi kuvaamaan. On ne hienoja kukkasia.

Sunnuntaina ohjelmassa ei ole mitän ihmeellistä. Viimeistelen nyt ainakin koulutehtävän, jottas e on huomiseksi valmiina ja päivitän valokuvaussivua. Mukavaa sunnuntaita ja uutta alkavaa viikkoa kaikille!