KOULU PÄÄTÖKSEEN JA NÄYTTELY

Tämä kulunut viikko on ollut mukava ja mielenkiintoinen monin eri tavoin, samalla on jätetty haikeita hyvästejä.

Maanantaina skannailin vielä muutamia filmikuvia ja muokkasin tekemääni kirjaa. Tiistaina kirja viimein viimeisen taittovirheen jälkeen kirja valmistui. Viime viikkoina kirjaa on enää vain viimeistelty. Kirjan aiheena on mun näkö ja näkeminen sekä näkövammaani liittyvät eri aiheet ja tilanteet.

Keskiviikkona meillä oli koulun kevätjuhla. Oli outoa nähdä koko koulu isossa salissa, kun koko on ollut lukuvuoden kolmannessa kerroksessa ja opiskellut oman elwis-ryhmän kanssa. (Elwis: Elokuva ja visuaalinen viestintä.) Kevätjuhlassa nähtiin hienoja esityksiä, jaettiin peruskoulun, suomenkielen ja kulttuurin ja ammattiin valmistuneiden todistukset, sekä jokaiselta luokalta yksi sai stipendin. Itse olin meidän luokalta stipendin saaja. Vielä en tiedä mihin aion sen käyttää.

Niin outoa, etten enää voi olla työskentelemässä koululla. Olin usein aamusta iltaan hyödyntämässä esimerkiksi välineitä. Jopa itsenäisen työskentelyn aikana olin mielummin koulun tiloissa työskentelemässä, koska huomasin että pystyin silloin keskittyä parhaiten.

Tekemäni valokuvakirja pääsi yhteen Artfist-kesänäyttelyyn Lahdessa. Kävinkin kirjan viesämssä paikan päälle perjantaina ja autoin koulkaveriani ripustamaan omia valokuviaan. Näyttely ja avajaiset ovat ensi viikon keskiviikkona, eli 1.6.22 klo 18. Osoitteessa Rautatienkatu 11 Lahti. Tervetuloa!

UUSI AAMU KOITTAA AINA

 

Uusi aamu koittaa aina

Suvi Hentola

Pysähdy hetkeksi kuvasarjan äärelle ja jaa kommentteihin ajatuksesi kuvakokonaisuudesta. Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

RAJAAMISEN VOIMA

Kuvan rajaaminen vaikuttaa kuvan kerrotaan ja tulkintaan valtavasti. Mä olen itse tosi huono rajaamaan kuviani, mutta päädyin sitä testaamaan yhden koulutyön yhteydessä.

Tässä esimerkissä on sama kuva kahdella eri rajauksella. Toista alkuperäistä kuvaa ei ole rajattu ja toisesta versiosta on rajattu tyhjä tila kokonaan pois.

Alun perin kyseinen kuva syntyi, erään tehtävän pohjalta. Pääsimme pimeään luokkaan, jossa oli eräs opettajan video. Videossa näkyi myrskyävää lunta pellolla, auringonvaloa ja kova tuulinen ääni. Hetki videon äärellä oli outo. Itselle tuli olo, että olisin ollut paikan päällä, vaikka oikeasti vain katsoin ja kuuntelin videota luokassa. Palasin myös viime kesän muistoihin, erääseen myrskyinen päivään ratsastaessani kahdella eri hevosella. Hetki ennen myrskyä ja myrskyn aikana/jälkeen. 

Lähdin sitten audion perusteella kuvaa toteuttamaan. Kuvaustilanteessa en tiennyt ja nähnyt puussa olevaa lintua, vaan se oli yllätys kuvanmuokkauksessa. Lintu ja sen asento oli vain hyvä lisä kuvaan.

Tehtävän antoa käydessä läpi, mulle ehdotettiin kuvan rajaamista ja kokeilla miltä kuva näyttäisi, kun tyhjän alan rajaa pois. Tyhjä tila ja linnun asento kuvassa luo pahan enteilyä, mitä kuvalla hain, mutta tykkään myös kuvan tiiviimmästä rajauksesta.

Mitä mieltä olet? Kummasta kuvasta pidät enemmän? Mitä ajatuksia kuvista syntyy?

UUTISKUVAAJA

Helou! Mun koulukuulumiset ovat olleet vähän tauolla, joten tällä kertaa perehdytään tarkemmin kuulumisiini ja siihen mitä kaikkea, me ollaan koulussa viime aikoina päästy tekemään. Tammikuussa tosiaan oltiin kaksi viikkoa etänä, jonka jälkeen palasimme lähiopetukseen, mutta heti tuli peräkkäin pari altistumistapausta, jonka johdosta osa kursseista on ollut taas etänä ja osa lähiopetuksena.

Mun viime päivät ja viikot ovat olleet hyvin kiireisiä. Koulupäivät ovat venyneet myöhään iltaan. Koulussa meillä on ollut dokumentaarisen valokuvauksen ja kuvallisen kerronnan kurssit. Aiheet kulkee käsi kädessä, toisiaan tukien, joten olemme saaneet käsitellä monipuolisesti töitämme.

Mun kuvausaiheena oli mun näkeminen ja näkövamma. Sitä oli mukava lähteä tekemään ja toteuttamaan. Päsin testaamaan erilaisia tekniikoita kuvauksissa, jotta kuvista tulisi mahdollisimman aidot. Työstä saamani kommentit oli sydäntä lämmittäviä ja samalla sain ymmärrystä siitä, miten mä oikeasti näen maailmaa. Sain myös jonkin verran hyviä kehittämisideoita työhöni jatkoa varten. Osa kuvista vahingossa poistui, koska luulin siirtäneeni kaikki kuvat talteen, mutta olinkin selannut ja editoinut kuvia Bridgessa ja Camera rawssa, enkä ollutkaan siirtänyt kaikkia kuviani talteen. Onneksi edes osa kuvista säästyi. Projekti onkin sen verran iso ja laaja-aiheinen, että luultavasti kuvat tulevat varmasti vielä muuttumaan - mikäli tätä työtä siis aion vielä jatkaa. Kiinnostaisiko teitä nähdä tämän työn yksi osa?

Pääsimme myös leikkimään uutiskuvaajia. Jokainen sai arvonnalla yhden paikan, jonne piti mennä ottamaan valokuva uutista varten. Meillä oli siis vanhat uutiset, jotka vain uudestaan kuvasimme. Kaikilla oli tosi erilainen lähestymistapa ja harjoituksen tuloksena jopa parempi valokuva, kuin virallisessa uutisessa ollut alkuperäinen kuva. Se olikin aika hauska harjoitus. Itse sain kuvattavaksi Lahden torikahvilan, joka on joutunut sulkemaan ovensa koronapandemian takia. Alla toteuttamani valokuva. Uutisen oikea kuva oli laajakuva, jossa näkyi ympäristö ja rakennus kokonaisuudessan. Kuva oli myös pirteä, mikä oli taas ristiriidassa uutiseen nähden. 

Tällä viikolla kuvallisen kerronan kurssilla meillä oli kuvaustehtävä, jossa piti ensin valita jokin itseään puhutteleva valokuva, jota lähti tulkitsemaan ja kommentoimaan. Sen jälkeen syntyneistä tulkinnoista ja ajatuksista piti lähteä toteuttamaan valokuva ja sille tulkinnasta syntyneelle kuvalle kuvapari.

Kuvaustehtävällä olin ulkona valokuvailemassa. Otin kamerani repusta ja siinä samalla oma objektiivini tippui lumihankeen. Nopeasti sitten paniikissa kuivasin sitä, koska en ollut kotona, joten en voinut oikein muuta tehdä. Mulla oli kamerassa koulun linssi ja oma varmuudeksi mukana. Kouluun päästyäni opettajani hieman sitä katsoi ja yritti putsata sitä. Siinä hetkessä se ei tietenkään toiminut, joten päätettiin antaa sen vain kuivua loppuun ja lämmetä. Otin objektiivin kotiin viikonlopuksi ja nyt olen sitä muutaman kerran testaillut - näyttäisi toimivan, onneksi.

Nyt ostoslistalla kamerareppu/laukku.

Olen viime aikoina pohtinut, että haluatteko enemmin lukea tekstipainoteisia postauksia vai katsoa enemmän valokuvia? Itse olen tällä hetkellä kuvien kannalla, vaikka tykkään myös kirjoittaa. Viime aikoina on vain ollut kaikki kirjoittaminen ja kirjoittamiseen liittyvä vaikeaa ja siksi olen  mennyt helpolla eli kuvien kautta.

Olen myös  saanut hyvään alkuun mun uuden valokuvaussivuston, minne olen alkanut keräämään valokuvaustöitäni. Pääset sinne TÄSTÄ LINKISTÄ (KLIK). Käy toki tutustumassa. Mukavaa uutta viikkoa!

KATUVALOKUVAUSTA

Lähdimmme tiistaina koulupäivän jälkeen Lahden keskustan alueelle valokuvaamaan. Iltapäivä olikin aika tapahtumainen. Muutamia ihmisiä tuli jutustelemaan meille. Ensimäinen henkilö kertoi eräästä rakennuksesta, jota juuri purettiin, mitä kuvasimmme, olevan entinen jugurttitehdas. Seuraavaksi tavattu henkilö ilahtui meidät nähdessään, Lahden alueella kun paljoa valokuvaajia kaduilla ei näe. Etenkään iaompaa porukkaa kerralla. Ihmiset vierastavat ja vaihtavat kadun puolta kuvaajia nähdessään. Hän kuitenkin kertoi olevansa filmikuvaaja.

Huomasimme myös jonkin välikohtauksen, kun vartijat juoksivat kiiinni jotain henkilöä. Sekä kauppakskus Triossa oli palohälytys. Samana iltana etlari tiesi kertoa syyniin, autoilija oli ajanut väärään paikkaan ja osunut katossa olevaan sprinkleriin, joka oli aiheuttanut palohälytyksen.

 Kiinnitimme huomiota vain että kauppakeskus yllättäen tyhjennettiin, katuja kiersivät poliisit sekä paloauto oli kauppakeskuksen kohdalla.

Tammikuun kahden viikon etäopiskelun jälkeen pääsimme siis palaamaan takaisin lähiopetukseen, mikä olikin tosi mukavaa. Meillä on ollut dokumentaarisen valokuvauksen ja kuvallisen kerronnan kurssi. Tein dokumentaarinen valikuvauskurssin aikana näöstäni kuvakokoelman. Aiheena oli mun näkö ja miten mä näen maailmaa. Mikäli teitä kiinnostaa niin voisin jakaa kyseisiä valokuvia täällä blogin puolella.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

Tein myös vihdoin ja viimein itselleni ihka oikean kuvasivun. Pääset tutustumaan sivustooni tästä linkistä (klikkaa)

Mikä oli suosikkikuvasi?

 

LIKOLAMPI TALVELLA

Meidän joululoma koulusta päättyi 2.1.2022 ja vuoden ensimmäinen koulupäivä oli 3.1.2022. Loman jälkeen koulu jatkuu harmillisesti etänä ja itsenäisesti opiskellen. Alkuviikon olimme täysin etänä ja loppuviikko; keskiviikko ja perjantai olivat itsenäistä opiskelua , kuten  editointia, kuvien skannausta tai mitä onkaan kesken. Itse olin parin kaverin kanssa editoimassa aiempaa lyhytelokuvaa ja skannasin myös filmikuvia joulukuulta. Toivon, että meidän etäkoulu jää näihin kahteen viikkoon.

Loppiaisena keksin, että haluan lähteä kuvausretkelle Likolammelle, joka on kotoani 2,5 kilometrin päässä. Mun kävelymatka lammelle oli suunnilleen 3 kilometriä, kun menin vahingossa kiertotietä. Samaa reittiä, jota olin pyöräillyt aiemmin kesällä pyörällä. Kävellen olisi ollut oikoreitti, minkä tajusin vasta siinä oikoreitin kohdalla.

Halusin nähdä lammen kiertävän metsälenkin talvella. Polku oli vaikeasti löydettävissä ja samoilin metsässä suunnilleen kaksi tuntia. Alkuun suunnistaminen oli vaikeaa, koska mitään polkuja ei meinannut löytää lumen alta. Onneksi eksymisen vaaraa ei kuitenkaan ollut, koska alue oli pieni ja muistelin viime kertaani ja silloin totesin, että kaikki on okei, kun lampi pysyy oikealla puolellani.

Lenkkiä kiertäessäni joku pariskunta tuli juttelemaan kanssani. He kertoivat, että kannattaa käydä pirunpesällä. Vastasin, että oon mä siellä joskus käynyt. Niin silloin oot ollut pieni, etkä ole ymmärtänyt paikan hienoutta. Vastasn, että jotenkin näin sen täytyy olla. Ehkä mun täytyy käydä siellä talven jälkeen, jotta ymmärtäisin, että miksi kaikki sanovat paikan olevan upea.

Kiertelin polkuja ja samalla etsiskelin lumen alle hautautuneita puuveistoksia. Löysin niitä kaksi. Ihailin ja ikuistin kaunista valoa odotellessani auringonlaskua.

Kotimatkan menin sitä lyhyempää reittiä, mutta koska olin aivan kylmissäni, sormet ja varpaat kohmeessa, niin poikkesin kauppaan lämmittelemään, kauppa kun oli sopivasti matkan varrella. Ostin itselleni pinaattilettuja ja kaksi joulujuissia. oon nimittäin tykästynyt siihen mehuun. Täytyy ostaa sitä niin kauan, kun sitä vain on kaupassa.

Tästä linkistä pääset näkemään tämän saman luontopolun kesältä

.