PALUU RATSAILLE

Postauksen kuvat: Ulla

Juhuuu! Pääsin palaamaan hevosten pariin, noin puolen vuoden tauon jälkeen. (Jos, et muista tai tiedä hevostaukoni syytä, niin: edellisen tallin toiminta loppui ja hevoset myytiin.) Olin tosiaan viikko sitten (19.3.22) lauantaina eräällä uudella tallilla kokeilemassa, että minälainen paikka on kyseessä! Varasin ratsastustunnin synttärilahjaksi itse itselleni. Serkkuni Ulla oli mukanani kaverina ja apunani. Mukavaa oli, kun siellä tuntia piti mulle jo entuudestaan tuttu ohjaaja! Olen tässä suunnitellutkin, että käyn muutaman kerran tässä kevään aikana tuolla tallilla, aina kun rahatilanne antaa siihen myötä.

Ja, ainiin, tämän postauksen piit tulla jo alkuviikosta, mutta kirjoittaminen unohtui kouluhaun ennakkotehtävien vuoksi. ne nyt on mennyt kirjoittamisen edelle. Nyt viikonloppuna olen hyvällä mallilla ennakkotehtävien kanssa niin voi tehdä muutakin.   

Ratsastustunnille sain Minni-nimisen hevosen. Minni ei tykännyt harjaamisesta ja muutenkaan hoitotoimenpiteistä, mutta ratsastaesa hevonen oli tosi kiltti. Energiaa ja vauhtia tammalla riitti. Nopeasti kuitenkin löysimme yhteisen sävelen. Minni vaikutti ensimmäisen tapaamisen yhteydessä kivalta hevoselta. Ratsastaessa Minni oli tosi herkkä avuille. Pärjäsin ihan pienillä ja kevyillä istunta-avuilla tamman kanssa.

Tunnilla teimme ihan vain perusharjoituksia, kuten pysähdyksiä, siirtymisiä ja temponmuutoksia. Keskityimme istuntaan ja istunta-apuihin. Laukkatehtävällä jakauduimme kahteen pääty-ympyrään, missä puolet laukattiin ja ennen laukannostoa tuli ravista käyntisiirtyminen.Meillä tuli herkästi vastalaukkaa, kun vähän myöhästyin apujeni kanssa mutta muutoin laukka sujui mukavasti, kun saimme myös onnistuneita nostoja.

Loppukäynneissä edelläni mennyt hevonen säikähti jotain ja omakin ratsuni oli mukana säikkyjä. Olin juuri ottanut jalat pois jalustimista ja antanut pitkät ohjat, kun hevonen pyörähti täysin yllättäen ympäri. Kerkesin huomata kun toinen ratsastaja tippui ja hevonen oli irti. Sain hetken aikaa itsekin tasapainoilla ja rauhoitella omaa ratsuani, mutta pysyin kuitenkin selässä, sillä kerkesin saada kädelläni otteen satulasta.

Pakko myöntää, että viikolla ennen ratsastustuntia ajatukset harhailivat moneen suuntaan ja mietin paljon miltä tämä kaikki mahtaisi tuntua. Ihme kyllä, perjantain ja lauantain välisen yön nukuin hyvin.

Vaikka talllialue kokonaisuudessaan oli tosi iso, niin paikka oli silti aika helppo hahmottaa. Ympäristö oli muutenkin mukavan maalainen ja viihtyisä, vähän samantyylinen kuin edellinen talli jolla kävin. Eroavaisuutena on vain paljon isompi tallialue, missä on kaksi tallia ja maneesi, sekä iso, hyvänkokoinen kenttä. Monen kenttävuoden jälkeen oli jopa outoa ratsastaa maneesissa.

Tallilta maneesiin siirtyessä ohjaaja esitteli pari hevosta. Yksi suomenhevonen oli kuin kopio yhdestä suomenhevosesta, Ritasta. Tallilla oli myös yksi vanha poni, joka oli joskus tuntiponina Hentilässä. Ohjaaja kertoi myös, että missä Vikkan (suosikkihevoseni) olisi ja tunnin jälkeen kävinkin sitä etsiskelemässä, mutten sitä kuitenkaan löytänyt.

Kaikin puolin aamupäivästä jäi oikein mukava ja onnistunut fiilis. Hevosten luona vierailu ja ratsastustunti oli oikein rentouttavaa puuhailua. Juuri passeli aloitus lauantaille.

UUTISKUVAAJA

Helou! Mun koulukuulumiset ovat olleet vähän tauolla, joten tällä kertaa perehdytään tarkemmin kuulumisiini ja siihen mitä kaikkea, me ollaan koulussa viime aikoina päästy tekemään. Tammikuussa tosiaan oltiin kaksi viikkoa etänä, jonka jälkeen palasimme lähiopetukseen, mutta heti tuli peräkkäin pari altistumistapausta, jonka johdosta osa kursseista on ollut taas etänä ja osa lähiopetuksena.

Mun viime päivät ja viikot ovat olleet hyvin kiireisiä. Koulupäivät ovat venyneet myöhään iltaan. Koulussa meillä on ollut dokumentaarisen valokuvauksen ja kuvallisen kerronnan kurssit. Aiheet kulkee käsi kädessä, toisiaan tukien, joten olemme saaneet käsitellä monipuolisesti töitämme.

Mun kuvausaiheena oli mun näkeminen ja näkövamma. Sitä oli mukava lähteä tekemään ja toteuttamaan. Päsin testaamaan erilaisia tekniikoita kuvauksissa, jotta kuvista tulisi mahdollisimman aidot. Työstä saamani kommentit oli sydäntä lämmittäviä ja samalla sain ymmärrystä siitä, miten mä oikeasti näen maailmaa. Sain myös jonkin verran hyviä kehittämisideoita työhöni jatkoa varten. Osa kuvista vahingossa poistui, koska luulin siirtäneeni kaikki kuvat talteen, mutta olinkin selannut ja editoinut kuvia Bridgessa ja Camera rawssa, enkä ollutkaan siirtänyt kaikkia kuviani talteen. Onneksi edes osa kuvista säästyi. Projekti onkin sen verran iso ja laaja-aiheinen, että luultavasti kuvat tulevat varmasti vielä muuttumaan - mikäli tätä työtä siis aion vielä jatkaa. Kiinnostaisiko teitä nähdä tämän työn yksi osa?

Pääsimme myös leikkimään uutiskuvaajia. Jokainen sai arvonnalla yhden paikan, jonne piti mennä ottamaan valokuva uutista varten. Meillä oli siis vanhat uutiset, jotka vain uudestaan kuvasimme. Kaikilla oli tosi erilainen lähestymistapa ja harjoituksen tuloksena jopa parempi valokuva, kuin virallisessa uutisessa ollut alkuperäinen kuva. Se olikin aika hauska harjoitus. Itse sain kuvattavaksi Lahden torikahvilan, joka on joutunut sulkemaan ovensa koronapandemian takia. Alla toteuttamani valokuva. Uutisen oikea kuva oli laajakuva, jossa näkyi ympäristö ja rakennus kokonaisuudessan. Kuva oli myös pirteä, mikä oli taas ristiriidassa uutiseen nähden. 

Tällä viikolla kuvallisen kerronan kurssilla meillä oli kuvaustehtävä, jossa piti ensin valita jokin itseään puhutteleva valokuva, jota lähti tulkitsemaan ja kommentoimaan. Sen jälkeen syntyneistä tulkinnoista ja ajatuksista piti lähteä toteuttamaan valokuva ja sille tulkinnasta syntyneelle kuvalle kuvapari.

Kuvaustehtävällä olin ulkona valokuvailemassa. Otin kamerani repusta ja siinä samalla oma objektiivini tippui lumihankeen. Nopeasti sitten paniikissa kuivasin sitä, koska en ollut kotona, joten en voinut oikein muuta tehdä. Mulla oli kamerassa koulun linssi ja oma varmuudeksi mukana. Kouluun päästyäni opettajani hieman sitä katsoi ja yritti putsata sitä. Siinä hetkessä se ei tietenkään toiminut, joten päätettiin antaa sen vain kuivua loppuun ja lämmetä. Otin objektiivin kotiin viikonlopuksi ja nyt olen sitä muutaman kerran testaillut - näyttäisi toimivan, onneksi.

Nyt ostoslistalla kamerareppu/laukku.

Olen viime aikoina pohtinut, että haluatteko enemmin lukea tekstipainoteisia postauksia vai katsoa enemmän valokuvia? Itse olen tällä hetkellä kuvien kannalla, vaikka tykkään myös kirjoittaa. Viime aikoina on vain ollut kaikki kirjoittaminen ja kirjoittamiseen liittyvä vaikeaa ja siksi olen  mennyt helpolla eli kuvien kautta.

Olen myös  saanut hyvään alkuun mun uuden valokuvaussivuston, minne olen alkanut keräämään valokuvaustöitäni. Pääset sinne TÄSTÄ LINKISTÄ (KLIK). Käy toki tutustumassa. Mukavaa uutta viikkoa!

FILMIKUVAUSTA

Joulukuussa 8.12.-17.12. meillä oli koulussa valokuvauksen työpaja viikot. Valokuvauksen työpajassa pääsimme kokeilemaan filmikameralla kuvaamista, kehittämään filmiä ja skannaamaan kuvia koneelle kahden viikon ajan.

Ensimmäisenä työpajapäivänä pääsimme tutustumaan kameroihin ja filmin laittoon. Käsittelimme asioita sekä teoriassa että käytännössä. Kamerat arvottiin meille käyttöön, koska vanhoja filmikameroita oli paljon laidasta laitaan. Mun kohdalla kuitenkin tehtiin niin, että sain Canonin filmikameran joka muistutti pitkälti omaa kameraani. Näin ollen mun oli helppo aloittaa kurssilla kuvaaminen.

Ensimmäinen filmirullan saimme kuvata aika vapaasti, vaikka saimmekin kuvaualistan avuksi, sitä sai halutessaan käyttää. Huomasin alkuun, kuten moni muukin, sen unohti että kuvasi mustavalkoista filmiä. Ulkona -20 asteen pakkasessa keskiviikkoiltapäivänä bongasi kivoja värejä ja valoja ja taltioi niitä kameraan. "Ai niin, tämä on mustavalkofilmiä" ajatus kävi muutaman kerran mielessä kuvaustilanteissa. Ensimmäisten kuvien aikana myös tuntui hassulta, että valokuvia ei pystynyt näkemään kuvanoton jälkeen. Tähänkin tottui ja kun kuvaa ei nähnyt, niin alkoi kiinnittämään huomiota paljon enemmän kuvanoton hetkeen, kuvaamiseen pysähtyi eritavalla. 36 kuvaa tuli aika nopeasti otettua.

Keskiviikkona ja torstaina kuvasimme filmiä ja tutustuimme torstaina myös filmin kehitysvälineisiin. Perjantaina pääsimme sitten kehittämään meidän kuvaamat filmit. Harjoitusvaiheessa filmin laitto rullaan onnistui hyvin. Tein sitä silmät kiinni ja kädet pöydän alla, sillä oikean filmin laitossa meillä oli pimeäpussit. Kuitenkin kun oikea tilanne oli, se oli haastavaa. Filmin saanti tullaan epäonnistui, se meni ryttyyn ja tankista, jossa oli jo luokkakaverini filmi, irtosi teippi jossa luki hänen nimi. Teippi oli sitten tarttunut filmiini.

Viikonlopuksi saimme kuvauatehtävän: kuvata puolet rullasta henkilö- ja maisemakuvia tai kuvata 12 yksityiskohtaa, 12 maisemaa ja 12 henkilökuvaa. Maisemat ja henkilökuvat oli haasteellisimpia, koska paikkoja ja kuvattavia henkilöitä oli vähän. Yksityiskohdat kävin kuvaamassa Lahden joulukylässä. Kun edellisen rullan kuvia ei vielä ollut nähnyt, niin vähän jännitti lähteä kuvaamaan toista rullaa, kun ei tiennyt tarviiko esim asetuksia muuttaa. Sen mitä kehitysvaiheen jälkeen kuvia ehti valoa vasten katsoa niin vaikutti ne kyllä aika kivoilta.

Toisen viikon 15.12.-17.12. ohjelmana oli ensimmäisen rullan skannaus, kuvien laitto seinälle ja toisen rullan kehitys. Perjantaina 17.12. juttelimme kuvista ja askartelimme prosessipäiväkirjaa. Lounaalla oli riisipuuroa ja koulupäivä päättyi jo kahdeltatoista, lounaaseen.

Koulupäivän päätyttyä jäimme koululle askartelemaan päiväkirjoja ja katsomaan Harry Potter elokuvia.

Nyt kahden viikon joululoma! Mukavaa joulun aikaa kainille ❤

VIIKKO 40: "KYLLÄ VARMANA NÄET"

Moikka moi! Tällä kertaa kuvitan kouluviikkopostauksen Huovilan puistokuvilla. Kävimme yhtenä päivänä siellä kuvailemassa. Lohikäärme oli mennyt nukkumaan ja paikka näytti syksyisen synkältä. Kesällä puisto on kaunis. 

Maanantaina aamupäivällä oli luovaa kirjoittamista. Kerrottiin aamusta ja kirjoitettiin tarina mieleen jääneestä koulu- tai työmatkasta parille. Kierjoitettiin myös tarina käyttäen siinä tiettyä kaavaa tarinan aloitus: "eräänä päivänä, siitä seurasi (3-5x) ja tarinan päätös Siitä päivästä lähtien"

Iltapäivällä oli jälleen Photoshoptunti. Tunnilla kävimme läpi eri maskeja, miten kuvasta saa esimerkiksi läpinäkyvän taustan. 

Tiistaina meillä jatkui värisommittelu. Tällä tunnilla piti tehdä vesiväreillä fiskarin oranssi ja Fazerin sininen värit ulkomuistista. Sekä kerrata miten sai harmaan tehtyä. Lopuksi sitten vertailtiin kuka on nosti parhaiten. Voittaja sai Fazerin suklaapatukan ja muut sai fazerin suklaalevystä pari palaa. Mulla ja yhdellä toisella onnistui oranssi parhaiten. 

Iltapäivän premiere tunnilla saimme elokuvaryhmän videomateriaalia, joita aloitimme editoida.

Loppu viikon ajan meillä oli uuden kurssin aloitus. Pääsimme perehtymään äänityksen ja jälkiäänitykseen, äänityksen korjaukseen. Saimme myös itse äänittää ja kokeilla miten laitteet toimivat.

 Ensimmäisenä päivänä, eli keskiviikkona, olin ryhmässä, jossa oli tosi paljon innokkaita, äänitykseen perehtyjiä, itse en siinä vaiheessa päässyt oikein laitteisiin perehtymään. Pääsin kuitenkin kuuntelemaan heidän äänityksiä. Oli mielenkiintoista huomata miten ääni muuttui eri mikeillä. 

 Seuraavana päivänä, torstaina ryhmä oli taas eri. Meitä oli neljä, yksi elokuvaopiskelija sekä me kolme valokuvauksen opiskelijaa. Äänitimme ja kuuntelimme vuorotellen äänityksiä ja yhtäkkiä olikin vuoroni äänittää dialogia. Otin nauhurin ja yritin tutkia sitä, miten se toimii. Totesin, etten näe pienestä ruudusta melkein mitään. Vähän jotain epämääräistä. Tähän elokuvanpuolen opiskelija sitten vastasi hyvin määrätietoisesti, että "ihan varmana näet! Siitä niin katsot." [taas kuulin hienon kommentin siitä, että kyllä mä näen - ihan kuin muut sen paremmin tietäisivät.]  Luokkkaverini yritti sanoa jotain, että en näe kunnolla. Mutta tämä elokuvapuolen opiskelija tuli viereeni ja alkoi neuvoa innoissaan. "Joo joo, kyllä me tästä nähdään, tuosta katsot että pysyy -6 -12  välissä ja vaan puhut. Tosta noin painat päälle ja pois ym." Neuvot olivat tosi epämääräisiä ja hätäisiä, joten ahdistun siinä tilanteessa ja luovutin, koska minulle tuli olo, että minua ei kuunneltu ollenkaan. Menin lukkoon, koska Olin jälleen tilanteessa yrityksestä kertoa näkövammasta, koska siinä hetkessä se vain piti tuoda ilmi, mutta vastapuoli oli niin innoissaan tunnin tehtävistä ettei pysähtynyt kuuntelemaan ollenkaan. Olin loppu ajan enemmän taas äänitysten kuuntelijana.

 Koulupäivän jälkeen juttelin opettajan kanssa ja sain katsoa hänen kanssaan nauhuria kaikessa rauhassa, sekä kokeilla miten se toimii.

 Perjantai meni myös ryhmätöiden parissa. Ensin kerrottiin miten äänitysnauhuri toimii ja äänitimme vuorotellen dialogin. Tämän jälkeen teimme ryhmätyö kauhugenrestä ja lopuksi kävimme kaikkien ryhmien esitelmän läpi.

Lauantaina lähdin taas tuttuun tapaan tallille. Sitä ennen kävin vielä hoitamassa vanhemmilla puput. Siivosin heidän aitauksen ja annoin heinää ja pellettiä.

Sain eilen, lauantaina tunnille Ritan.🐴

Tällä kertaa oli tosi käyntipainotteinen tunti, koska hevoset oli juuri rokotettu, niin hevosia ei saanut hengästyttää. Tehtiin käynnissä väistöjä pitkille sivuille ja päätyihin raviympyrät. Tunti ei ollut oikein onnistunein, kun Rita yritti luistaa väistöistä kääntämällä päätään siten että oikea ohja kiristyisi, hevonen yritti saada mut "kiinni" oikeaan ohjaan. Saatiin me kuitenkin hetkittäin ihan hyviä pätkiä väistöissä.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! 

VIIKKO 38: VALOMAALAUSTA

Kouluviikko meni jälleen mukavasti ja todella nopeasti.

Maanantaina oli luovaa kirjoittamista. Kyseisellä tunnilla kuvailimme ja tulkitsimme valokuvia. Se oli mielenkiintoista ja mukavaa, sekä jonkin verran helppoa. Kuvailenhan kaikki valokuvani instagramissa, koska seuraajissani on muutama näkövammainen henkilö.

Iltapäivällä oli vielä tuttuun tapaan kuvankäsittelyn tunti jossa jatkoimme Photoshoppiin tutustumista.

Tiistaina meillä muuttui hieman päiväjärjestys, sillä aamun premiere-kurssi, eli videoeditointi siirtyi iltapäivään. Aamulla meillä oli itsenäistä opiskelua joten kävin sitten suljinaika kotitehtävän valokuvia läpi. Siina samalla menin sitten  vahingossa poistamaan suurimman osan kuvista. Onneksi olin ehtinyt lukita jonkin verran kuvia, ettei ihan kaikki hävinnyt.

Värinsommittelussa keskusteltiin valokuvista. Ensin piti kirjoitta sähän liittyviä adjektiiveja paperille ja laittaa adjektiivit kuvien kohdalle. Sen jälkeen keskustelimme että miksi laitoin tietyn adjektiivin tietylle kuvalle, kommentoimme myös sitä, että  miksi joku kuva sai samoja adjektiiveja tai päin vastaisia adjekiiveja.

Kahvitauon jälkeen oli vielä videoeditointia pari tuntia. Kyseisellä tunnilla keskityimme materiaalin tallentamiseen.

Keskiviikkona kävimme läpi parin viikon taiksen aukko-tehtävän kuvia. Aiheena oli otta metsäkuva, kaksi henkilökuvaa ja valon ja varjon tanssi. Kuvat piti tulostaa a3 kokoisina,  joten yksi henkilökuva muuttui aika radikaalisti, värit katosi, eikä kasvot näkynyt selkeästi.  Kaksi aihetta kerettiin käydä läpi, mutta henkilökuvat jäi seuraaviin päiviin.

Torstaina me valomaalattiin pimeässä kellarissa lähes koko päivä. Ja nämä postauksen kuvat ovat niitä valomaalauskuvia. Valomaalausten jälkeen olimme luokassa kahvitauon älkeen. Käytiin vielä aukko-tehtävän henkilökuvia läpi. Kerettiin käydä toinen henkilökuva läpi, mutta toinen jäi vielä ensi viikkoon. 

Perjantai meni MAc-luokassa. Tutustuttiin raw-kuvankäsitttelyohjelmaan ja muokattiin sitä kautta kuvia. Se oli paljon simppelimpi käyttää kuin photoshop. Koska tiistaina mulla poistui kamerasta valokuvat, niin aamulla koulumatkalla otin muutamat raakakuvat, jotta pääsin tutustumaan ohjelmaan.

 

VIIKKO 37: VALOKUVAUSTA KOKO PÄIVÄ

Moikkamoi! Taas on yksi viikko lähes tulkoon pulkassa ja aajttelin jälleen jakaa mun koulukulumisia. Instassa kun näistä tykätään, niin miksei tännekkin. Blogiin kun saan kirjoitettua enemmän, yhteen julkaisuun! Toki sisältö on jonkin verran samankaltaista, koska vielä menossa perusteiden kurssit, mutta mahtuu silti päiviin aljon uutta ja erilaisia juttuja, joita koitan tuoda mahdolllisimman paljon esille.

Maanantaina viikko alkoi luovan kirjoittamisen tunnilla. Ensin juteltiin viime viikon kotitehtävästä, kun piti kirjoittaa aamusivuja, joka aamu. Juttelimme siitä, montako kertaa kukin kirjoitti, miltä tehtävä tuntui ja miten kirjoittaminen sujui. Aamusivujutusteluiden jälkeen aloitettiin kirjoitustehtävät. Ensin kirjoitettiin menneessä muodossa omasta aamusta, sitä mitä kaikkea aamulla teki, ennen kouluun saapumista. Aika oli rajaton ja ehdin bussiin asti kirjoittaa. Seuraavaksi kirjoitettiin kaksi tarinaa fiktiivisen hahmon päivistä, toinen oli maanatai aamu ja toinen tarina oli elämäni huonoin päivä. Näiden tehtävien jälkeen kirjoitettiin pareittain tarinoita, siten, että kirjoitettiin vuorotellen yksi sana ja siten tarinat syntyi. Viimeinen tehtävä oli monologin kirjoittaminen. Tämä tunti oli super hauska, naurettin paljon, kun tarinoista tuli niin hauskoja. Kotitehtäväksi saatiin kirjoittaa yksi tarina puhtaaksi Driveen.

Iltapäivän tunneilla oli taas photoshopin tunti ja jatkettiin photoshoppiin tutustumista. Tunti sujui mukavasti. Tällä tunnilla ei ollut oikein mitään ihmellistä, tsekkailtiin miten photoshop toimii.  Opettaja on mielissään siitä, että teen tunneilla parhaani, vaikka näkö tuottaa omat haasteensa.

Koulun jälkeen tein viime viikon valokuvaustehtävän, kun siskoni toimi kuvausmallina.

Tiistaina meillä alkoi uusi kurssi, jo viikkoa aikaisemmin, nimittäin videoiden editointi! Sekin sujui mukavasti. Alkuun muistikorteilla olleet videot oli "hävinnyt", mutta ne vain näkyi eri muodoissa ja lopulta löytyi. Eli pääsimme aloittamaan videoeditoinnin. Tunnilla seuraaminen oli haastavaa, mutta siinä vaiheesa kun pääsin itse tekemään ja editoimaan, meni tekeminen mukavasti.

Iltapäivän sommittelutunnilla piirrettiin kolmen sarjakuvan yksi kuva. Saatiin myös kotitehtäväksi piirtää sarjakuva, joko strippi versiona tai yhden sivun mittaisena sarjakuvana. Tiistaina meillä oli lyhyempi päivä ja päästiin jo puoli kaksi. Odottelin sitten kahvi/tee taukoa ja menin teetä juomaan ja pientä välipalaa syömään. Tauon jälkeen jatkoin itsenäistä työskentelyä ja tein kotitehtävät loppuun. Viime iikon valokuvaustehtävän kuvat siirsin Driveen ja maanantaina saadun kotitehtävän kirjoitin puhtaaksi. Saatiin myös ilmaisia postikortteja. Ne pääsi seinälle washiteipillä, joten ne irtoaa helposti ja jatkuvasti joku tippuu lattialle..

Keskiviikkona meillä oli vieraileva opetaja. Hän oli sitten järjestänyt meille kahdelle seuraavalle päivälle (keskiviikko ja torstai) tekemistä. Keskiviikkona olimme koko päivän ulkona valokuvaamassa. Saimme koulussa ensimmäisen tehtävän ja sitä piti lähteä toteuttamaan. Kirjeessä oli aina seuraava tapaamispaikka, jossa saatiin taas uusi tehtävä. koska liikuimme ympäri Lahtea, eikä kaikki paikat ja reitit ole minulle tuttuja, niin liikkuin sitten opettajani avustuksella, kun tämä vieraileva opettaja odotti aina tapaamispisteillä.

Torstaina jatkettiin kuvien parissa. Ensin siirrettiin ja tulostettiin kuvat, jonka jälkeen keskusteltiin kuvista ja tehtävistä. Koulupäivä pikkuisen venyi, mutta hauskaa meillä taas oli, kun mielikuvitus pääsi valloilleen.

Perjantai meni fringe-kuvien parissa. Käytiin läpi ja katsottiin kaikkien 30 kuvaa, jotka olimme siirtäneet Driveen ja sen jälkeen valittiin viisi kuvaa, jotka lähetetään teatteriopiskelijoille. Nämä kaksi oli mun lempparit ja moni muukin näidtä piti. Kaikilla oli tosi hienoja ja hauskoja kuvia päivältä.

Lopuksi käytiin vähän läpi suljinaikaa. Kotitehtäväksi saatiin valokuvata eri suljinajoilla ja lähdinkin tehtävää saana iltapäivänä toteuttamaan kaverini kanssa.

Lisää kuvia tästä linkistä (KLIK)

Kivaa uutta viikkoa kaikille. Meen tänään taas tallille.Muuten oon kotosalla ja teen kotitehtäviä.