ONNISTUNEET VÄISTÖT & LIIKA ITSEKRIITTISYYS

Maanantai: 22.2.21

Maanantaina tunnille sain Sirkkonin. Sirkkonilla olen viimeksi tunnille päässyr viime kesänä, kaksi kertaa. Eli hevonen ei ole kovin tuttu. Sirkkon on ex-ravuri. 

Tehtiin aluksi pysähdyksiä, enkä ensin edes meinannut saada sitä pysähtymään, kun ruuna ei reagoinut pidätteisiin. Muutaman kerran sain onnistuneet pysähdykset. Alkukäynneissä myös taivutettiin ja asetettiin vol teillä. Siinä opettaja kävi kädestä pitäen näyttämässä miten saan hevosta Pehmenemään suustaan. Ja hetkittäin Sirkkn olikin ihan kiva.

Jakauduttiin vielä kahdelle pääty-ympyrälle ja tehtiin ravissa temponmuutoksia, avotaivutusta ja laukannostoja. Istuntaa Sirkkon paremmin kuunteli, jolloin sain temponmkutokset sujumaan, avot ei onnistunut askeltakaan, laukka nousi, muttei pyörinyt, joten nousin laukassa aina kevyeen istuntaan, jolloin se laukkasi hivenen paremmin. Tunnilla lisä haastetta tuotti, se, että Sirkkon näki mörköjä aitojen välissä kurkkimassa.

Torstai

Torstaina menin ylimääräiselle tunnille, ihan vain huvikseni. Sillä mulla oli sopivasti jäänyt talteen taksimatkoja, joten mahdollisuus tallille menoon oli tietenkin käytettävä. Tälläkin kertaa sain tunnille Sirkkonin. Päätin mennä ilman satulaa.

Aloitin taas pysähdyksistä. Tällä kertaa sain pidätteet paremmin läpi, jolloin pysähdykset lähti nopeammin toimimaan. Välillä niissä oli toki remppaaamista kun herra ei olisi halunnut pysähdellä.

 Ravissa tein käyntisiirtymisiä ja taivuttelin volteillä sisään ja ulos. Ja silloin tällöin testasin, että jarrut toimii ja Sirkkon pysähtyy pyydettäessä. Pikku hiljaa Sirkkon alkoi pehmenemään, taipumaan ja olemaan hyvän tuntuinen. Hevonen lähti toimimaan kivasti.

Myöhemmin välikäyntien jälkeen tultiin pituushalkaisijalla väistöjä. Aluksi en hahmottanut, että miten piti väistöt tehdä suoraan, eikä sivuille. Mutta parien yritysten jälkeen tajusin. Jollain ihmeen kaupalla sain Sirkkonin väistämään sekä käynnissä, että ravissa, samalla mennen suoraan eteenpäin pituushalkaisijalla, eikä sivulle kohti aitaa. Näin en ennen olekkaan väistöjä tehnyt ja jäikin aika onnistunut fiilis tästä torstain tunnista.

Lauantai

Sain pitkästä aikaa kuva- ja videomateriaalia tunnista ja huomasin että säätää käsillä ihan hirveästi kaikkea.

Jotta saisin Sirkkonin hyvin kuulolle, tein paljon pidätteitä ja pysähdyksiä. Pysähdyksiä sai tehdä aika pitkään, että hevonen tuli kuulolle ja tästä syystä väistöt käynnissä tällä kertaa ei oikein sujunut.

Tällä tunnilla treenailtiin myötäämistä. Ravissa jatkoin siirtymisiä ja tempon muutoksia, että Sirkkon pysyy hyvin kuulolla. Ravi työskentelyssä Sirkkon oli tosi pehmenee, hyvin kuulolla ja meni eteen alas.

Mulle oli helpompaa myödätä, silittämällä hevosen kaulaa, ohjat pysyivät tuntumalla, eikä tarvinnut pelata ylimääräisesti ohjien tuntumaa ja yritän ottaa sen paremmin mukaan omaan ratsastukseen.

Vaikka alku oli hieman hankala, niin muuten tunti sujui tänään ihan mukavasti. (Poista sana ihan) Nyt oli tällä viikolla Sirkkon-Viikko, mutta toisaalta oli hyvä mennä ruunalla kolme kertaa peräkkäin, niin pääsi joka kerta hieman kehittyy edellisestä.

Huomaan herkästi, että vertaan aina edelliseen tuntiin, miten silloin meni ja pyrin ratsastamaan ainakin yhtä hyvin, jos yksikin aisa jää vaisummaksi / menee heikommin oon tosi kriittinen omaan tekemistä kohtaan. Etenkin niillä kerroilla, kun on sama hevonen  useamman kerran peräkkäin. Haluaisin kehittää tätä ja päästä eroon liiallisesta kriittisyydestä.

VIIKKO 6 : PUOMEJA JA YLLÄTYS

Moikka! Viikon kuvat ja kuulumiset tässä sulle luettavaksi, olkaa hyvät! Toivottavasti viihdyt tämän postauksen parissa. Mun viikko oli aika monipuolinen ja mielenkiintoinen.

Maanantaina menin ratsastustunnilla Vikkanilla. Olisin halunnut mennä ilman satulan, kuten lähes kaikki muutkin. Kuitenkin oli puomitunti niin ei sitten päästy. Vaikka tykkäisin myös mennä puomeja ilman satulaa, kehittää tasapainoa.

Mentiin siis puomeja, toisella pitkällä sivulla oli kaksi maapuomia ja niiden väliin laskettiin askelia. Askeleiden lasku on aika haastavaa mulle, jotenkin en oo sitä vieläkään kunnolla oppinut, mutta sin kyllä ideasta kiinni ja lopuksi laskin askeleet oikein. Tehtiin myös näillä puomeilla voltit. Eli ylitettiin molemmat puomit kahdesti.

Toisella pitkällä sivulla oli innarimaisesti neljä maapuomia.

Ravissa puomit meni kivasti, mutta laukassa oli haasteita. Vikkan ei enää kuunnellut puolipidätteitä, jolloin askeleet ei mahtunut puomeille kunnolla ja vähän meinattiin kompuroida. Lisähaastetta toi vielä, kun ei ollut maamerkkinä kanistereita.

Tuli syötyä laskiaispullaa pitkästä aikaa. Olisin tehnyt itse, mutta gluteeniton pullataikina oli loppunut. Onneksi löysin myyjän näyttämänä, gluteenittomia valmispullia ja pääsin monen vuoden tauon jälkeen syömään. Pitkä lista alkaa pikkuhiljaa lyhenemään, mitä en ole päässyt syömään vilja-allergian myötä moniin vuosiin, kun ei ole ollut vaihtoehtoisia tuotteita gluteenittomina. 

Keskiviikkona sain ekstrapitkän tauon. Sain viettää taukoa koko nukkariajan, kun lapset oli lepäämässä.  Koska lapsia oli vähän, mua ei tarvittu nukkarissa. Oi se pitkä tauko oli niin luksusta. Join sohvalla teetä ja selasin instaa. Hyvä etten nukahtanut. Sitten sain viestiä, että hei sun blogi pääsisi ehdolle somegaalassa vuoden hevosblogina. Hyvä etten pudonnut sohvalta kun luin viestin. No tottakai halusin ottaa paikan vastaan. Tämä käänne piristi väsynyttä keskiviikkoa, kun en ollut ajatellut, että blogi pääsisi ehdolle. Tai, että tätä blogia edes ehdotettaisiin ehdolle! Mutta kappas niin kävi!! Kiitos vielä kerran kaikille ehdottaneille ja äänestäneille. Just sun ääni on tärkeä ❤TÄÄLTÄ pääset äänestykseen. 

Niin kauniita nää talvipäivät. Vaikka häikäistyminen häiritsee.  Nyt raas muistan miksi en halua aurinkoa, kiitos häikäisy-yliherkkyys. Talvella ollut ihanaa kun silmät saanut levätä. Lumi tuo valoa, ei ole liian pimeää, muttei myöskään häikäise. Talvi on mun silmille parhain vuodenaika.

Pitkästä aikaa lauantaina pääsin Ritalla tunnille. Lähes koko tunnin Rita painoi kädelle, eikä oikein reagoinut pohjeapuihin. Alku käynti en jälkeen otettiin julkkarit pois jaloista, mikä kyllä oli hyvä ratkaisu, kun Ritan satulan jalustimiin oli lulet jäätynyt ja mulla lipesi jalat jo käynnissä pois jalkkariesta. Tehtiin ravissa pitkillä sivuilla väistöjä, ihan parin askeleen väistöjä, ensin bähån uralle päin ja sitten takaisin kentän SIS itään päin, että tulisi siksakkia. Mutta ei ne oikein onnistunut. Sain ehkä pari väistöä ja sit oltiin jo koko pitkä sivu menty.

Jakauduttiin myös uudemman kerran päätyihin, ei oltu ympyrällä, vaan pyrittiin tekemään neliötä, vähän kuin minikenttä. Sivulla jossa ei ollut kentän aitaa, tehtiin ravissa pysähdys. Pysähdyksen jälkeen tehtiin taas raviväistöjä, joista ei tullut mitään. L-päädyssä tehtiin voltti ja voltin jälkeen laukannosto. Laukannostot tuli hyvin. Vaikka mua edelleen meinaa laukannostot jännittää reilu vuoden takaisen tippuminen vuoksi. Tarkoitus oli saada hyvä nosto ja parin askeleen päästä siirryttiin takaisin raviin. Loppu raveissa Rita lähti hyvin kokoamaan ja kuuntelemaan istuntaa. Ihan selkeästi pehmeni. Vaikka tunti olikin aika haastava, niin loppui hyvin.


Jäin taas pienen tauon jälkeen auttamaan iltatallissa. Kun jaettiin heiniä tarhassa oleville hevosille. Avasin sähkölangan, jotta saan laitettua heinä säkin kaukaloon. Koska en nähnyt että missä se metallinen kolo, (mikä lie, mihin se sähkölanka laitetaan) oli, niin päätinpä että hei, tunnustelen kädellä. Teen tätä normi arjessa tosi paljon. Jos en jotain näe, kokeilen kädellä. Tullut jo niin rutiiniksi. Ainoa, mitä en siinä ajatellut, että metallista kulkee sähkö, vaikka mihinkään lankoihin en mielestäni osunut. Sain sitten mukavan tällin siitä. 😅

Hetken päästä kun jaettiin kaurat niin ope sitten laittoi langan takaisin kiinni. Ettei mulle enempään mitään satu. Totesin vaan että "Jos todella käy nyt näin, etten heti töiden aloittamisen jälkeen tipu, niin jotain muuta hevosten kanssa sattuu."

Oon ollut kasvispainotteisella ruokavaliolla yhdeksännen luokan jälkeen. Kala ja maitotuotteet toki vielä löytyy, mutta tänä vuonna päätin lisätä ruokavalioon kasviperäisiä jugurtteja ja vanukkaita ja kaurajuoman vakioruoiksi. Saa nähdä tulenko vaihtamaan kokonaan maitotuotteet pois, mutta aloitan lisäämään vaihtoehtoisia tuotteita ja ai että miten hyviä vaihtoehtoja jo löytynyt. Oli myös kiva huomata kuinka pitkät päiväykset näissä on. 



Kokonaisuudessaan tämä viikko oli erittäin hauska ja mielenkiintoinen. Paljon kivoja juttuja täynnä! 

SOMEGAALASSA EHDOKKAANA

Lyhyesti virsi kaunis, mun blogi Elämää hevostytön kengissä on tänä vuonna Somegaalassa ehdolla kategoriassa "Vuoden hevosblogi" Siistii 🤩 Kiitos teille ketä mun pientä blogia sinne ehdotitte!

Tämä tuli toki täysin yllätyksenä mulle! Olin töissä mun tunnin tauolla kun sain mun Instagramiin viestiä tästä. Ja ei, en ollut mitenkään tähän varautunut. 

Tänään alkoi somegaalan äänestys. TÄSTÄ LINKISTÄ pääsette äänestämään somegaalan ehdokkaita. Siellä on paljon mielenkiintoisia sosiaalisen median kanavia! 

TREENI- & KEHITTÄMISTAVOTTEITA VUODELLE 2021

Mulla on tasan kaksi tavoitetta ja kehittämisen kohdetta ratsastuskaudelle 2021. Nämä asiat toki huomasin jo viime vuoden loppupuolella. Ja nyt ne pääsikin treenaamistavotteiksi. Tässä kaksi erittäin tärkeää asiaa ratsastuksen kannalta mitä lähdin kehittämään ja korjaamaan tänä vuonna. Ja lopussa on vielä yksi toive! 

1. Elävä sisäkäsi. 

Viime vuonna opin kantapään kautta ohjastuntuman tärkeyden, mutta sitten kävi niin, että jään liikaa ohjaan kiinni. Haluan hyvän tuntumaan joka toki onnistuu aika hyvin, mutta elävä sisäkäsi on seuraava kohde, johon tuun keskittymään. Haluan päästä eroon siitä että jään ohjaan kiinni, unohdan puolipidätteet ja myötäämsen tärkeyden.

2. Lähellä oleva ulkopohje. 

Käyttäessäni missä tahansa tehtävässä sisäpohjetta unohtuu usein ulkopohje vain roikkumaan. Haluan saada ulkopohkeen pysymään lähellä ja tukena, että tehtävät onnistuu entistä paremmin.

+ 3. Toivon että pääsen ratsastamaan mahdollisimman paljon ja monipuolisesti. Ilman uusia loukkaantumisia. Eli olisi todella toivottua saada tästä vuodesta mahdollisimman ehjä. Kun pari edellistä vuotta on mennyt rikkonaosemmin.

Mitä tavotteita ja kehittämisen kohteita sulla on ratsastuksessa vuonna 2021

YSTÄVÄKIRJA

Nimi: Suvi Hentola

Olen syntynyt: Hämeenlinnassa, mutta koen olevani Hollolalainen, koska täällä asunut kaksi vuotiaana asti.

Perheeseen kuuluu: vanhemmat, 11 sisarusta ja yksi siskon lapsi. Eli olen isosta perheestä, suunnilleen keskikatrasta :D

Lempiväri: punaisen eri sävyt, mutta ehkä eniten pidän vaaleanpunaisesta. 

Lempiruoka: Pizza, picMag ja Subway. 

Ikävin kouluaine: Matikka ja yhteiskuntaoppi oli tosi tylsää, niistä en tykännyt yhtään. 

Minusta tulee isona: Haluaisin lastenohjaajaksi. Tällä hetkellä olen lähihoitaja ja oon työharjoittelu ssa päiväkodissa.

Minä toivon: että saan jatkaa aloittamassani päiväkodissa. Korona helpottaisi lopulta.

Luonteenpiirteet: perinteisesti klisee, että oon sosiaalinen ja tulen kaikkien kanssa toimeen, innostuva ja päättäväinen. Tuon itseni ja mielipiteeni ilmi.

Lempieläin: Hevoset ja kanit. Multa löytyykin kotoa kolme kania.

Harrastan: Ratsastusta. Käyn ratsastus tunneilla kahdesti viikossa; maanantaisin ja lauantaisin. Valokuvaan ja kirjoitan blogia.

Lempi tv-sarja: Syke, salkkarit ja silloin joskus kun oli niin Uusi päivä. Poliisisarjat on best! Ivalo, Karppi ja kaikki synnit on lempparit.

Lempi musiikki: yleensä kuuntelen Hip hoppia/räppiä. Mikael Gabrielia, Costeetä jne tulee ehkä eniten kuunneltua.

En pidä: valehtelusta ja epärehellisyydestä. Sekä syksyn pimeydestä. 

Rakastan: talvea ja kesää 

Olen ystäväbä: luotettava ja rehellinen. Rento ja auttavainen. 

Mahtavaa viikonloppua ja ihanaa ystävänpäivää! ❤

VIIKKO 5: TÖIDEN ALOITUS

Aloitin tällä viikolla työkokeilun/harjoittelun eräässä päiväkodissa. Ensimmäisen viikon perustella paikka, henkilökunta on tosi ihania ja mukavia. Viihdyin siellä oikein kivasti. Oli myös mukavaa, kun lapsillekin kerrottiin mun näkövammasta, mikä sitten helpottaa arkea ja lapsiryhmässsä toimimista. Kun lapset tietävät etten näe kovin hyvin, niin eivät he kommeluksianikaan ihmettele. Yksikin tilanne oli kyn sekoitin yhdessä pelissä omenat ja päärynät keskenän. Kummatkin kuvat vielä oli samansävysiiä vihreitä. Olin ottamassa korttia itselleni vaikka se kuului lapselle. hetken siinä väiteltiin, että onko kuvassa omenia vai päärynöitä ja totesinkin, että "ihna sama onko siinä omenia vai päärynöitä; sama numero kuitenkin kun tossa mun laudalla" Kun lopulta tajusin eron, tietenkin annoin kortin lpaselle. Ja yksi lapsi siinä sitten ihanasti totesi, että "ei se mitän, kun ethän sä näe kunnolla."

Toinen tilanne sattui myös mikä oli mielenkiintoinen ja sitä näinkin pohtimaan. Torstaina meillä oli semmoinen matka. Lähdettiin "laivalla" "Antarktikselle". Siinä se mun työpari leimasi lasten "passeja". Joku halusi laivaleiman, mitä vetäjä ei löytänyt. Sen lopuksi löysi lapsi. Tässä hetkessä sitten vetäjä sanoi "Olinpa mä nyt puolisokee." Ja heti nolostui, katsoi minuun ja jatkoi "voi anteeksi, oli tosi huono heitto." Sanoin vain, että "ei se mitään" Koska kommentti ei haitannut.

Kotona jäin miettimään asiaa pyörittelin ja pyörittelin tilanteesta mielessäni. Sanontahan on täysin arkipäiväinen vertaus tilanteessa jos joku ei löydä etsimäänsä. Ja jäinkin oikeastaan enemmän miettimään anteeksipyyntöä, enhän edes pahoittanut mieltäni.

Kunnes tajusin muutaman asian:

- jos et löydä jotain esinettä, paikkaa tms ja sillä on terveet silmät, se ei tee susta puolisokeaa/sokeaa.

- Jokainen reagoi sanoihin ja lauseisiin eri tavalla. Jollekkin sanonta voi tuntua ikävältä, etenkin jos käsittelee sopeutumista tai näön heikkenemistä.

- Jatkossa voinkin sanoa tuon kommentin kuullessani "et sä oo sokee/puolisokea jos jotain et heti löydä"

Jaoin tämän tarinan koska aina voi oppia uutta. Myös itsekkin. Mitä ajatuksia teissä tämä aihe herättää?

Käytiin myös eräässä metsässä yhtenä päivänä ulkoilussa. Siellä nämä kaksi kuvaa nappasin. Niin kaunista. Miettikää. olen itsekkin tuolla joskus lapsena leikkinyt.Ja nyt olin siellä päiväkotiryhmän kanssa. 

Tilasin mulle loppuvuodesta Uhipin toppahameen ja nyt tammi-Helmikuun vaihteessa tuon takin. Niin ihana ja superlämmin tuotakki. Toppahamekin oli oikein mukava. toi kivasti tuulen suojaa reisille. Vaika nappikin irtosi/aukesi, niin hame pysyi hyvin paikallaan vauhdissakin.

Tällä viikolla olin kolmesti ratsastamassa. Ensin maanantaina ja sitten lauantaina kahdesti. Lauantaina aamulla pienryhmätunnilla kahden serkkuni kanssa ja iltapäivällä omalla ryhmätunnilla. Joten nyt sunnuntaina päätin vain huilata.

Ihanaa kun lauantaisin ei ole enää tarvinnut valoja kentällä. Valon kasvun määrän huomaa jo niin kivasti, päivä on pidentynyt paljon. Jo kolme tuntia pärjätty ilman valoja kentällä. Aurinkokin laskee tunnin lopussa.

Minkälainen viikko sulla oli ?