Syyskuun parhaat

Moikka! Niin se taas on vain kuukausi pulkassa, joten olisi taas aika käydä kuukauden suosikkeja läpi. Viime suosikkkipostauksessa kysyin, että haluatteko näitä ja kun tuli niin monta myönteistä vastausta, joten jatketaan näiden suosikkien listausta. Nyt on taas samantyylinen suosikkipostaus mitä mitä viimeksi.

Suosituin postaus

Blogin top 5-listassa ensimmäisenä on ollut jo pitkään Kaikki loppuu aikanaan-postaus. Se oli yöllinen tarina, joka vain pulpahti mieleeni vähän ennen työssäoppimiseni alkua. Olin silloin hiemn tressaantunut kaikesta.Päätin sen sitten kirjoittaa tänne, teidän luettavaksi.
Oma lemppari oli se harjoitusvideo postaus. Se oli ensimmäinen video jonka onnistuin laittamaan youtuben kautta, niin että se näkyy teille, mutta ei youtubesa. Se oli myös tilastojen mukaan suosituin postaus.

Kommentit

Kommentteja tuli yhteensä yhdeksän, syyskuun aikana. Pari niistä tuli kuitenkin elokuun postausten puolelle. Kuitenkin iso kiitos kaikille ihanista kommenteista! Ne on piristänyt tosi kivasti näin syksyn edetessä pimeämpään suuntaan.

Tykätyin instagram kuva
Tykätyin instakuva on se jossa olen Vikkanin kanssa tallin ovella. Kuotettu toisista koulukisoista, siinä ollaan siis matkalla kentälle. Jonkin takia vain pysähdyimme oven eteen.

Syyskuussa vaihdoin myös instagramnimeni, ja se on nykyään @teamsuomenhevoset. 

Postausten määrä

Yhdelsän postausta. Puolet vähemmän, kyin aiemmin. Postausten määrä tippui aika paljonkin, mutta keskimäräisesti ihan hyvä kuitenkin. Vähemman kuin heinä-syyskuussa. Mutta kuitenkin ihan aktiivisena pysynyt, koulu vie vain tällä hetkellä paljon aikaa, enkä viikonloppuja aina ole ollut kotona.

Jos olisin pystynyt osallistua syyskuussa olleisiin estekisoihin, postauksia olisi luultavasti ollut hieman enemmän, mutta turha sitä on jossitella. Ei tämäkään huono saavutus ole.

Omat lempparit

Musiikki: Leijonakuningas & Elefantin paino.
Osin itselleni myös juoksuhousut, jouduin ne toki palauttamaan, koska ne oli loppujen lopuksi virheelliset. Mutta onneksai sain ottaa uudet. Ja löytyi sopivat, alkuun pidin niitä myös töissä, mutta ilmat rupee olemaan sen verran kymiä, ettei niillä enään ole tarjennut. Iltaisin niitä olen kuitenkin käyttänyt. ne on ihanan rennot pällä.
Syksyiset maisemakuvat. Mitään muuta kivaa syksyssä ei olekkaan kuin värikkäät puut.

Kuulumisia ja ratsastus

Moikka! Ajattelin vähän tähän alkuun kertoa omia kuulumisiani. Työt on alkanut oikein kivasti. Työntekijat ja asukkaat ovat tosi mukavan oloisia. Turhaa myös sitä reittiä jännitin. Koska tällä ekalla viikolla ei ole ollut ongelmaa.

Keskiviikko iltana katsoimme asuntolassa porukalla elämä Lapselle -konsertin. Mua oli alkanu väsyttää kesken sen konsertin, mutta katsoin sen kuitenkin loppuun. Heti kun se loppu, joku sammuttaa telkkarin ja häipyvät olohuoneesta. Minä ja sella ollaan ainoat, jotka jäivät sinne olkkariin. Molemmat oltiin nukahdettu sinne sohvalle. Sella oli muistaakseni herännyt, kun yökkö oli käynyt herättämässä meitä. Mutta mä en. Heräsun vasta silloin kun sella oli säikähtänyt ja säpsähtänyt jotain ja tipuin sohvalta lattialle sanoen näin: "huomenta, onko aamu?" Ei ollut aamu, vaan puoli yksitoista illalla. Menin siitä sitten omaan huoneeseen nukkumaan.

Torstaina suunnittelin veeralle yllätyksen ja näin sitä perjantaina. Oli jännät paikat kun mietin, että kerkeänkö puoli kolmen linja-autoon. No onneksi kerkesin, eikä tarvinut odottaa tuntia. Töissä myös viimrinen puolituntia, tuntui tylsältä, kun ei ollut tekemistä ja odotin, että pääsen lähtemään kotiin päin, tai siis veeran luo! Oli tosi ihanaa nähdä veeraa!

Tällä vikolla on ollut upeita auringonlaskuja

Lauantai aamuna siivosin pupujen häkin ja muutenkin puuhailin niiden kanssa. Kahdentoista jälkeen lähdin tallille, meinasin taas kirjoittaa hentilään kun olen siihen tottunut. Vaikeaa muistaa, että tallin nimi on nykyään Vesalan ratsastuskoulu. Tunnille sain tomun. Tomu oli ollut jo kahdella esellisellä tunnilla, joten ei tarvinut valmistaa sitä. Pienen patistelun jälkeem tomu kulki tosi reippaasti eteenpäin.  Meillä oli koulutunti, ja keskityimme aika paljon no siis melkein koko tunnin, huolellisiin kulmiin. Otimme myös melkein heti jalustimet pois jaloista.  Alkukäyntien jälkeen aloimme työskentelemään ravissa. Harjoitusravissa. Piti ratsastaa hyvät kulmat, kulmissa piti asettaa sisäänpäin hevosta, molemiin päätyihn ympyrä ja pitkille sivuille käyntisiirtyminen. Sain heti alkuun kehuja hyvistä kulmista. Joten ei mennytkään niin huonosti mitä luulin. Nämä tehtävät tehtiin ensin oikeaan kierrokseen ja vielä vasempaan kierrokseen myös. Tämän jälkeen kävelimme hetken ja pian jatkoimme samaa tehtävää, mutta pitkille sivuille kaksi käyntisiirtymistä. Muuten oli sama tehtävä. Seuraavaksi, menimme keskiympyrälle, ja asettelimme/taivuttelimme hevosia. Alkuun tuntui, että tomu ei oikein asettunut kunnolla. Mutta aikani yritettyäni sain muutamat asetukset, molempiin suuntiin.

Sitten aloimmekin laukkaamaan. Ilman jalustimia. Kaikki keskiympyrällä. Ensin laukattiin vasempaan ja sitten oikeaan kierrokseen. Molemmat laukat sujui hyvin, mutta oikeassa kierroksessa kerran tiputti raville ja ympyrä vähän suureni. 

Laukkojen jälkeen oli loppuravien vuoro, jolloin sai ottaa jalustimet jalkaan. Ja keventää. Tuntui hieman oudolta pitää jalustimia jalassa, kun koko tunnin oli mennyt ilman. Ravailtiin hevoset eteen alas rennoiksi. Ravien jälkeen oli loppukäyntien vuoro, jotka käveltiin laidunten välissä. KOko tunti sujui hyvin ja tasapainoni oli yllättävän hyvä, talvella viimeksi olen mennyt koo tunnin ilman satulaa.  Joten ihan hyvä välillä mennä ilman jalustimi/satulaa niin istuntakin paranee/pysyy hyvänä. Tomu oli kivan reipas koko tunnin. Harmi vain kun tunnista ei ollut kuvia.

Tunnin jälkeen, kun hoidin tomua. Olin jo siis harjannut hepan ja viemässä sitä pihattoon. Pihaton ovilla heppa kääntyy vasemmalle koska löysi jotain syötävää. Yritti mennä siis syömään, jolloin ite väistyn alta pois, samalla työnnö hevosta poispäin itsestäni. Jolloin nilkkani muljahtaa. 

No ei muutakun, heppa tathaan varusteet ja harjakoppi paikoilleen särkylääke matkaan ja Daalin luo!

Laitetaan tähän samaan syssyyn myös Daalian liikutus. Ponit yrittivät taas karata, kun haettiin ne tarhasta. Mukanani oli kaverini Roosa. Siinä sitten saatiin apua ja ponit kiinni naruista. Ruvettiun hoitamaan niitä. Harjattiin ja valjastettiin. Minä sitten ratsastin Daalialla ja Roosa ajoi Ulffilla. Ponien omistaja sitten lähti mukaan, koska Ulffi alkoi hyppimään pystyyn kun olimme lähdössä maastoon. Käytiin noin 45minuutin maastolenkki. Jolloin ravailtiin aika paljon, ja välillä mentiin KOVAA. 

Maastolenkin jälkeen ratsastettiin Daaliaa vielä kentällä, noin tunnin verran. Oltiin menty jo kentän portista sisään ja Roosa laittoin porttia kiinni. Pyysin sitten ponia hiemn eteenpäin, jolloin poni tekee sekunnin murto-osassa u-käänöksen ja yrtittää, lähteä pois kentältä. 

No vaihdettiin ja roosa alkoi ratsestelemaan ponilla. Tippuen muistaakseni 4 kertaa. Ellei enemmän. Lopuksi minä vielä ratsastin Daalialla kentällä. Jonka jälkeen liikutettiin ponia vielä taluttaen. Yritettiin saada ponilta laukka nousemaan, epäinnistuen. Silloin se ravasi.

Maastossa Daalia ja Ulffi kulkevat tosi hyvin, mutta ootas kun mennään kentälle. Siellä sitten, pysähdellään ja pukitellaan. Tosi rasittavaa. Täytyy sitten useammin mennä maastossa käymään, kun siellä liikkuvat mielummin.

Kiitos Vikkan

Virta Vikkan,

Haluan kiittää sua.

Sun kanssa olen oppimut luottamaan itseeni. Sun kanssa olen oppinut hyppäämään esteitä ilman, että jännittäisin. Olet ollut paras opettaja joka mulla on ollut. Vain kerran olen pudonnut esteillä sulta. Ja sekin oli silloin oma virheeni. Vielä keväällä  olin tosi arka, kun hypättiin pientä estettä. Jännitys vain kasvoi, kun piti alkaa rataa hyppäämään.

Keväällä oli ensimmäiset estekisat, jonka tulos oli hylkäys. 

Syksyllä, elokuussa oli estekisat ja estekurssi. Molemmissa hyppäsin kanssasi. Näissä elokuun kisoissa olin viides ja kurssin jälkeen huomasin, kuinka paljon olin saanut rohkeutta lisää. Elokuun kisoissa ja kurssilla en enään jännittänyt yhtään.

Aikoinaan olen tippunut yhdeltä hevoselta, jolla olin ratsastanut vain kerran aikaisemmin. Tipuin esteen jälkeen niskoilleni ja taisin saada pienen aivoitärähdyksen. Silloin mulla ei ollut turvaliiviä. Säikädin paljon. Siitä mulle tuli sitten, estekammo. Enään en uskaltanut hypätä, edes kavalettia. Jonkin ajan päästä pääsin pelosta yli, mutta jonkin asteinen jännitys on jäänyt. Varsinkin kun esteitä oli harvoin hyppäämässä. Mikä on nyt onneksi häviämässä. Nyt syyskuun estetinnilla huomasin, että en jännittänyt kertaakaan.

Elokuun estekisoista

Elokuun estekisoista

Hyppäät aina niin korkealta, että 40cm este tuntuu vähintään 60cm korkuiselta esteeltä. Alkuun oli tosi vaikeeta päästä hyppyihisi mukaan. Ensin en edes päässyt kunnolla mukaan hyppyihin ja aina vain horjahdin, se tietenkin lisäsi epävarmuutta. Kerran myös siksi putosin. Vielä välillä on vaikeeta, mutta aika nopeasti siihen hypppytyyliisi myös totuin.

Elokuun estekurssilla radan viimeinen este oli noin 60cm korkea. Jolta se ei edes tuntunut. Ododtin myös innolla elokuun estekisoja ja estekurssia. Silloin kurssilla olit molempina päivinä aika laiska. Mutta itse huomasin, että olin rohkaistunut. Tunsin ja tiesin jo tyylisi hypätä. Joka kerta on tuntunut helpommalta hypätä kanssasi.

Elokuun estekurssilta

Elokuun estekursisilta

Nyt syksyllä, kaikki on ihan toisin. Olen innoissani kun pääsen selkääsi. Tai jos pääsen hyppäämään. En enään jännitä yhtään. Olen kanssasi, avullasi kasvanut ja rohkaistunut tosi paljon. Kuvistakin näkee, että olen kehittynyt. Pääsen paremmin hyppyihisikin mukaan.
Harmitti myös kovasti, kun en päässytkään syyskuussa oleviin estekisoihin kanssasi. Olen nimitäin viimeaikoina ollut tosi innoissani kaikesta hyppäämiseen liittyvästä. Ehkä musta voi vielä tulla esteratsastaja.

Syyskuun estetunnilta

Syyskuun estetunnilta

Vikkan, sun kanssa olen päässyt yli estejännityksestä ja voittanut rimakauhuni.

Rakastan sua, 

Kiitos Vikkan ❤

Syyskuun estetunnilta 

Kaikki loppuu aikanaan

Minun on pakko onnistua! En saa epäonnistua! Pakko onnistua! Pakko! Pitää mennä paremmin, kuin viimeksi. Ei saa mennä yhtään huonommin. Ole parempi. Kehity enemmän. Vaadin joka treenissä enemmän, kehity. Ja mä kehityin. Olin kilpailuissakin parempi, kuin aina edelllisissä. Tulos oli aina parempi. Parannettiin tulosta joka ikinen kerta. Se oli tavoitteemme aina. Se ruokki mua treenaamaan kovemmin ja pakottamaan itseltäni aina vain enemmän ja enemmän. Tämä tuntui tosi hyvältä. Melkeinpä liian hyvää ollakseen totta. Joka treenit ja kisat meni aina paremmin. Nautin tästä tosi paljon.

Kuukausi tolkulla mentiin näin, ajoin itseäni eteenpäin. Ihan täysillä. Kunnes aloin väsymään. Pikku hiljaa voimani alkoivat käymään vähiin. En jaksanut pakottaa itseäni täysillä eteenpäin. Mutta silti yritin ja vaadin. 

Tunneilla väsyin,  kilpailuissa väsyin, tulokset pysyivät samana. Ajattelin, että tarvitsen vaikeampia tasoja, että osaan jo nämä asiat. Pitää kehittyä lisää. Niin nostin taas rimaa ylemmäs. Aina vaan ylemmäs. Haastoin itsenäni aina vain lisää ja lisää.

Hetken tuntui, että jaksoin ja kehityin lisää. Opein uutta. Tuloksetkin paranivat hieman. Rupesin taas ajamaan itseäni eteenpäin. Samalla väsyin, treenasin enemmän ja enmmän. Kilpailin joka viikonloppu. Samalla ahdisti mennä tallille, kun aina halusin kehittyä. Halusin aina olla vain parempi. Mutta en välttämättä ollut sen parempi kuin ennen. Monesti iltaisin itkin. Nukahdin väsyneenä, samalla silmänräpäyksellä. Näin unia missä ratsastin hyvin. Unet auttoivat minua jaksamaan ja yrittämään vielä kerran kovemmin. Kunninanhimo ja halu olla aina vain parempi sokaisivat minut. Piti olla muita ja itseäni parempi.

Aina perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin joka ikinen päivä kahdet kilpailut. Joka ikinen viikonloppu. Plus kouluviikko toisella paikkakunnalla. Näin mentiin todella pitkään.

Pikku hiljaa huomasin, että nautin enemmän siitä kun voin olla ihan rennosti koulussa. Ei tarvitse miettiä treenejä tai kilpailuja. Vasta kotiin tullessa piti käydä kalenteria läpi. 

Kunnes tuli stoppi. Minä en enään jaksanut. Mutta menin silti kisoihin. Vaikka en olisi halunnut. Poikkeuksellisesti lauantaina oli vain pelkästään yhdet kisat. Mutta ne oli liikaa.

Herään lauantai-aamuna todella väsyneenä ja ahdistuneena. Itken. Puen tallivaatteet päälle. Harjaan hiukset. Menen alakertaan. Yritän syödä. Kun syön, oksettaa. Juon lasin vettä. Juon mukillisen kahvia. Pesen hampaat ja lähden pyöräilemään tallille. Samalla ääni pääni sisällä sanoo "ole parempi" Tallilla tutkin rataa. Huomaan, että se on todella vaikean näköinen. Yritän opetella sitä. Tressaan, pelkään, että en muista rataa. Varsinkin uusintarata näyttää aika vaikealta. Rupean hoitamaan hevosta. Saan hevosen hoidettua. Käyn vaihtamassa kilpa-asun päälleni. Tutkin taas rataa. "Onnistu" kuulen kun joku kuiskaa. Jännitän. Ole parempi. Taas pyörryttää.  Laitan satulan ja suitset vielä hevoselle. Menen kävelemään rataa. Nyt jo jotenkuten muistan radan ulkoa. Haen hevosen tallista. Kentällä nousen hevosen selkään. Lämmittelen. Hyppään muutaman verkkahypyn. Radan ratsastaminen alkaa. Odotan omaa vuoroani. Nyt olen jo rauhottunut. Pääni on ihan tyhjä. Keskityn nyt täysin pelkästään kilpauluun.

Kuulen, että on minun vuoroni valmistautua. Taas pyörryttää. Taas ääni huutaa; Pakko onnistua! Kyynel vierii silmäkulmasta poskelle. Hengitän syvää, keväistä ilmaa. Yritän rauhoittua. Tulee vuoroni mennä radalle. Saan lähtömerkin. Unohdan ympäröivän maailman, kun lähden ratsastamaan. Alun esteet sujuvat tosi hyvin. Jopa vaikeampi sarja. Koko rata sujuu parhaiten. Menen johtoon. Pääsen uusintaan. Minä onnistuin. Saan aloittaa uusitaradan. Mutta... Yhtäkkiä en muistakkaan uusintarataa.  Kauhistun. En löydä kentältä uusinnan ensimmäistä estettä. Laukkaan ympyrän ja yritän kuumeisesti miettiä mistä lähdetään. Paniikki kasvaa. Epäonnistuin. Romahdan. Alan itkeä. Keskeytän. Lähden pois kentältä. Vien hevosen karsinaan. Käyn karsinan nurkkaan itkemään. Tämä tuntuu maalmilmanlopulta. Minä epäonnistuin. En olisi saanut. Tärisen. Miksi minä epäonnistuin? Hevonen hörisee lempeästi. Hymyilen hieman kyynelten takaa. Silitän hevosen turpaa. 

Samalla tajuan sen. Tarvitsen aikalisän. Välillä pitää antaa itselleen lepoa ja taukoa.  Eikä saa vaatia itseltään liikaa. Ei voi vaatia suoritusta, mihin ei pysty. Täytyy osata löysätä. Ja rentoutua. Muuten väsyy. Muuten käy näin. Joten, otin pienen aikalisän. Tämän tajuttuani oloni helpottui. Pitkästä aikaan oli tosi kevyt ja huoleton olo. Kahteen kuukauteen en käynyt tallilla. Sen pienen tauon jälkeen menin tallille. Halusin taas ratsastmaan. Lähdin maastoon. Ratsastin rennosti. En vaatinut itseltäni  sataprosenttista ja täydellisintä suoritusta. Pitkästä aikaan nautein. Ratsastuksesta. Hevosista. Hymyilin. Olin onnellinen. Enään ei tehnyt mieli kilpailla. Kävin ratsastamassa ilman vaatimuksia. Ilman paineita, että pitäisi kehittyä ja olla aina vain parempi. Se tuntui tosi hyvältä. Olin unohtanut, miltä tuntuu rento maastolenkki tai tasapaino leikit ilman satulaa kentällä. Aiemmin olin pitänyt niitä pelleilynä, nyt en enään pitänyt pelleilynä vaan hauskana leikkinä. Tajusin, eträ vaihtelu tekee hyvää. Enään en halunnut olla se kaikista parhain.

En treenannut tai kilpaillut moneen kuukauteen. Kumpikaan ei kiinnostanut sillä hetkellä enään yhtään. 

Tämmöinen novelli tuli nyt sitten kirjoitettua. En tiedä tarinan päähenkilöstä mitään. En edes tiedä tarinan loppua. En tiedä sitä, että lopettiko kilpailemisen kokonaan. Tai oliko sillä tarinan henkilölla omaa hevosta. Te lukijat, saatte itse päättää oliko se tyttö vai poika. Jatkoiko se vielä myöhemmin treenejä ja kilpailuja vai ei. Olisi kiva kuulla teidän kommenttinne tarinasta mielipiteenne ja minkälaisen lopun te päättäistte tälle novellille.

HUOM:

Tämä tarina ei koske minua. Minä vain kirjoitin tämän teille luettavaksi. Tämä tarina, on yöllinen inspiraatio, kun en saanut unta :D teksti on kirjoitettu elo-syyskuun vaihteessa! Silloin kun kirjoitin jo julkaistun ajatusten purku postauksen. Voit lukea sen täältä

P.s. kuvat ja teksti eivät liity toisiinsa millään tavalla.

Onnistuneita hyppyjä

Moikka! Tänään taas oli ratsastustunti. Tallille lähdin hieman myöhään ja mietin että kerkeänkö. No kyllä kerkesin. Ka kaiken lisäksi Vikkan, hevinen jolla tänään ratsastin, oli jo tunnilla. Eli pääsin helpolla, kun ei tarvinut valmistaa hevosta. Katsoin tuntia ja pohdiskelin samalla, että miten vikkan jaksaa kolmannen tunnin.  Sitäkään en kauaa murehtinut kun muut sanoivat, että Vikkan näyttää reippaalta. Myös se joka ensin ratsasti, niin sanoi vikkanin olevan reippaalla tuulella. Huokaisin helpotuksesta. Kun oli vielä esteitä sillä tunnilla, niin ihan hyvä, että hevonen kulkee hyvin eteen. Eikä laiskottele.

Jalustimet lyhensin ihan viimisiin reikiin ja otin varmuudeksi raipan mukaan. Jota en tarvinut, kuin ehkä pari kertaa. Onneksi. Alkukäynneissa vähän venyteltiin ja mentiin ilman jalustimia. Kun siirryttiim raviin, alkuun en voinut tavata yhtä kokonaista pitkää sivua, koska vikkan todella oli reipas. Hevonen melkein juoksi alta. Tein ravissa sitten tosi paljon pidätteitä, voltteja ja käynti-ravi siirtymisiä. Hetken päästä hevonen hieman rauhottui ja pystyin ravaamaan rauhallisesti kentän ympäri. Ravien jälkeen oli laukkojen vuoro. Laukattiin aina yksi pitkä sivu. Lyhyt sivu ravissa. Laukat onnisui ihan hyvin. Pari laukkaa meni mönkään. Mutta muuten oli hyvä.

Laukkojen jälkeen alettiinkin jo hyppäämään. Aloitettiin hyppäämällä oikeaan kierrokseen. Pitkällä sivulla oleva ristikko. L-päädyssä nostettii  laukka hypättiin este ja c-päädyssä raviin. Tämä tultiin kaksi kertaa. Eka hyppy onnistui tosi hyvin. Toinen hyppy oli muuten hyvä, mutta taisin jäädä vähän jälkeen. 

Kiva pomppupoleni

Seuraavaksi muistaakseni hypättiin nämä suhteutetut kavaletit pariin kertaan. Hypättiin niin paljon erilaisesti. Etten enempää muista. Paitsi radan. Joten kereon sen vielä teille.

Rata alkoi l-päädystä. Sinne tehtiin pääty-ympyrä ja hypättiin siellä ympyrällä oleva este. Siitä jatkettiin oikeassa kierroksessa oleva pysty ja loppuun vielä se suhteutetut kavaletit. Näille kavaleteille tultiin vikkanin kanssa hieman liian kovaa kun ei mennyt pidätteet läpi. Eikä mahtunut kolmea laukka askelta. Mutta muuten rata sujui hyvin. Muutenkin mentiin aika kovaa tämä rata. Koksa Vikkan oli vielä niin innoissaan, vaikka oli kaksi tuntia jo mennyt. Ensin jonkun aloittelijoiden tunnin ja estetunnin

Tällä radalla toinen este, se pysty oli noin 60cm.

Loppuun vielä hyppäsimme  nuo pitkän sivun kavaletit.

Vikkan oli tosi innoissaan hyppäämässä. Minusta se vain oli tosi kivaa, että sillä oli vauhtia.

Vikkan oli taas tosi kiva. Olen alaknut tykkäämään siiitä kokoajan enemmän. Oli kyllä todela kiva ja onnistunut estetunti!

Tallilta lähdin tunnin jälkeen, noin puoli kolme. Menin vielä ratsastamaan Daaliaa. Daali liikkui tosi kivasti eteenpäin, varsinkin alkuun. Harmittaa vain kun poni oli päässyt vähän lihomaan. No saipahan se kunnon liikunnan. tein silla paljon ravi-käynti siirtymisisä, vlotteja, ympyröitä. Kerran jopa nosti pariksi askeleeksi laukan. Liikutuksen jälkeeen ahnehti syömään ruohoa.

Postauksen hyppykuvat Jennyn ottamat.

Syksy on saapunut

1

2

Vesisateita, kuraa, pilvistä, tuulta, kylmät aamut ja illat, lehdet puroavat puista ja vaihtavat väriään keltaisen, punaisen ja oranssin värisiksi, illat pimenevät, niin se vain väistämättä taas kesä on väistynyt ja syksy on saapunut. Ollaanhan jo syyskuun puolellakin. Tuntuu kuin vasta pari viikkoa sitten koulukin olisi alkanut, mutta onhan siitä jo paljon enemmän kuin pari viikkoa. Noh kolme ja puoli viikkoa. Mekein kuukausi. Tosi paljon enemmän, heh :D kohta itse aloitan työharjoittelunkin. Apua!

Onhan syksyssä hyviäkin puolia, kauniita syysiltoja, kuitenkin vielä parhaimmillaan päivät ovat lämpimiä, eikä ole enään inhottavia ötököitä. Saa otettua myös upeita syksyisiä kuvia!

3

4

5

Itse tykkään, kun Suomessa on neljä eri vuodenaikaa. Tulee kivaa vaihtelua luontoon, valokuviin ja vaatteisiin. Kohta voi pukea villapaitoja. Vaikka itse olen aika lämminverinen, tuskin tänäkään syksynä ja talvena tulee hirveästi käytettyä mitään villapaitoja ja -sukkia. Korkeintaan vain tallilla. Mutta en muuten.

6

Mikä on teidän suosikkikuva?

Elokuun suosikit

Moikka! Nyt kun elokuukin on jo loppunut, niin olisi aika taas käydä läpi näitä kuukauden suosikkeja. Tällä hetkellä on elokuun viimeinen päivä, kun tätä postausta keskiviikko aamupäivänä kirjoitan. Olen kotona syysflunssan kourissa, jouduin koulusatkin lähtemään tiistaina, kesken koulupäivän. Josta en tykännyt yhtään. Olisin paljon mielummin ollut koulussa opiskellut ja nähnyt kavereita, kun tylsitstynyt yksinäni. Jos kuitenkin, nyt mennään tähän postauksen aiheeseen; Tällä kertaan nämä suosikit liittyvät enenmmän tänne blogin puolelle, kuin itseeni. Toisaalta olen myös miettinyt, että teenkö näitä suosikkipostauksia enään ollenkaan.Vaikuttaa nimittäin siltä, että kukaan ei ole kiinnostunut näistä suosikkipostauksista. Mutta toisaalta näitä on ollut kiva aina käydä läpi. Saa nyt sitten nähdä onko tämä viimeinen suosikkipostaus vai ei.

Suosituin postaus

Suositut tekstit-listassa 1.senä on jo kolmatta viikkoa on Kolmen hevosen ratsasastus -postasus. Silloin kävin siskoni kanssa hänen ystävänsä luona ratsastamassa. Hyppäsin esteitä yhdellä ponilla ja päääsin vähän ratsastamaan parilla muulla hevosella. Toisaalta taas tilastojen mukaan, ensimmäisenä on Estekurssi - päivä 3 -postaus. Joten nämä kaksi postasuta ovat olleet ilmeisesti lukijoiden suosikkeja elokuussa. Muutenkin luettuja postauksia ovat olleet, estekurssin kolme päivää, este treenit ja estekilpailut! Tämän perusteella este ja hyppyaiheistet posatukset kiinnostavat teitä. 

Kommentit

Kommentteja tuli ennätysvähän elokuussa. Niinkin suuri määrä, kuin kaksi kommenttia. Lisättynä omat vastaukset kommentteihin, niin neljä yhteensä. Eihän tätä voisi sanoa suosikiksi noin pienen määrän takia, mutta kommentit piristävät aina paljon. Niitä on aina kiva lukea, kiva vastata ja kiva kuulla toisten mielipiteitä.
Heinäkuussa kommentteja tuli 17. Eli saman verran kuin posatuksia. Tässä tietenkin jätin omat vastauskommentit laskuista pois.
Kesäkuussa taas tuli vain kolme postausta, ja silti seitsemän kommenttia. Ilman omia vastauskommentteja. Toki vastasin kaikkiin kommentteihin.
No jokaisena kuukautena kaikki on ihan erilaista, enkä tietenkään pakota ketään kommentoimaan! Tämä kommenttein vähyys elokuussa on vain hieman ihmetyttänyt minua.

Tämä oli kuukauden ensimmäinen kommentti, joka tuli estekisat-postaukseen...

...Ja tämä tuli Blogin 1v synttärit-postaukseen

Molempiin posatuksiin, linkit alempana, kohdassa "oma suosikki postaus"

Mutta, ei itseäni haittaa vaikka kommentteja ei tulisi. Vähän vain yllätti tämä määrä. 

Tykätyin instagram kuva

Instagramin tykätyin kuva elokuussa. Oli kuva jossa kättelen tuomaria, näyttää, että hymyilen, mutta oikeasti sanon jotain "kiitos" muistaaseni. Kuvalla musitelin, edellisiä koulukisoja ja pohdin/jännitin tulevia estekisoja. Jännittäminenhän ei yleensä kuulu tapoihini,  mutta tämä oli poikkeus, koska kerkesin vain yksiin treeneihin. 

Kaikki hyppäämiseen liittyvä

Elokussa pääsin hyppämään esteitä, viidesti. Kaksi kertaa ennen kisoja, kilpailuissa ja kolmen päivän estekurssilla. Joten olen tyytyväinen ratsastuksellisesti, harvoin nimittäin pääsen näin useasti hypäämään. Varmasti tuli vähän jotain kehitystä. Kisoihin ja kurssiin olen tosi tyytyväinen. Eniten ratsastin myös Vikkanilla, kisat, kurssi. Joten se on ollut blogissa ja instagramissa "kuukauden päätähti"

Elokuun estekisat meni kanssa tosi loistavasti! Mihin olen tosi tyytyväinen. Ainoana, puhtaan radan ratsastanut, vaikka olin silti viides. En kuitenkaan viimeinen. Nyt ollaan kilpailu kerrallaan parannettu. Estekurssilla myös hyppäsin korekeampaa kuin ikinä ennen. Aiemmin vain 40-50. Kurssilla viimeisenä päivänä, viimeinen este oli noin 60cm. 

Postaus määrä

Elokuussa tuli yhteensä 15 postausta. Vain kaksi vähemmän, kuin heinäkuussa. Tähän määrään olen itse tyytyväinen, koska pelkäsin, että ei jää näin paljoa aikaa koulun takia. Mutta toisaalta elokuussa myös tapahtui paljon erilasia asioita niin oli helppo kirjoitella kaikesta tapahtuneesta, vaikka koulukin oli alkanut. ja koneeni oli rikki/epäkunnossa. Hyvin siis selvittiin ja sain tänne posatuksia. Joten eiköhän jatketa samalla mallilla, ja pidetään tämä blogi aktiivisena!

Oma suosikki postaus

Ovat: Estekisat ja toinen suosikkini on Blogin 1v synttärit, nämä kaksi postasuta onnistui vain jotenkin hyvin. Kirjoitus on selkeää, tekstiä ja kuvia on kivasti. Blogin 1vuosi synttärit-posatuksessa taas aiheena on epäonnistuminen, mitä harvoin blogeissa julkaistaan. Aina vain halutaan onnistuneita juttuja blogiin. No kyllä itsekkin haluan. Mutta kun tuon idean keksein, niin oli se pakko vain toteuttaa. Toivon, että muutkin uskaltavat julkaista joitain epäonnistumisiakin. En toki rupea ketään siihen pakottamaan, jos ei itse tahdo!

Omat lempparit

Musiikki: cheek All Good Everything

Ystävät: Kun koulu alkoi, olen nähnyt enemmän luokkalaisiani, vanhoja ystäviäni ja myös tutustunut uusiin opiskelijoihin. Samalla saanut uusia kavereita.

Koulu: koulun suhteen minulla on ollut hyvä motivaatio, ollut aktiivinen, tehnyt tehtävät ennätysnopeasti ja muutenkin koulu alkoi tänä syksynä paremmin, toisin kuin vuosi sitten. Nyt olen ammattikoulun toisella vuodella. Huhhuh! Vou, miten nopeasti aika menee. Muutaman viikon päästä, myös alkavat työharjoittelutkin. Ehkä just siksi on motivaatiota kun tietää, että pääsee kohta tekemään töitä. Eikä tarvitse istua kahdeksaa tuntia koulussa. :D

Blogin facebook: Tein tälle blogille instagramin lisäksi oman facebook sivun. Mikä on ollut erittäin kätevä, kun sinne on voinut linkata blogia ja kuvia yms. Sinne pääset tästä (klikkaamalla)

Tietokoneeni: koko kesän ollut virhepäivitysten vallassa, nyt elokuun lopussa, kun heppu kävi asentamassa siihen zoom text päivityksen plus muut tarvittavat päivitykset ja postamassa ne virheet niin kone on alkanut pikkuhiljaa toimimaan paremmin. Vihdoin pääsen, ottamaan koneeni kouluun ja päivittänään blogia koneella.

Elokuussa, myös puput olivat kasvaneet sen verran isoiksi, että valjaat olivat sopivan kokoiset. Ja muutaman totuttelukerran jälkeen puput olivat myös oppineet ja tottuneet valjaisiin. Vielä kun molemmat tottuvat kynsien leikkaamiseen, niin pärjätään hyvin. Tossa yksi päivä, kun pupyilta kynsiä leikattiin, niin Lilja rimpuili sylistä karkuun ja siinä sitten vähän liikaa leikattiin pupulta kynttä. Sen jälkeen siitä tuli pikkasen verta ja seuraavana päivänä Lilja juoksi alkuun karkuun. Luultavasti vähän säikähti sitä tapausta. Lopuksi Lilja tuli itse minua nuuhkimaan, jonka jälkeen sain pidettyä pupua sylissä, ilman vastarintaa. Molemmilta saimme sinä päivänä onneksi kynnet  hyvin leikattua.

Mitä tykkäsitte tälläisesta suosikkipostauksesta?