VIIKKO 30: INNAREITA, UUSI KAMERA, VIDEO

Maanantaina sain ratsastustunnille Riian. Tunnilla menimme puomeja ja korotettuja puomeja, jotka oli innariksi laitettu. Puomit oli molemmilla pitkillä sivuilla samanlaiset.

 Ihan alkuun tehtiin käynnissä pysähdyksiä ja käynti-ravi ja ravi-käynti siirtymisiä, että saatiin hevonen kuulolle ja reagoimaan. 

 Ravissa tulimme vain puomit yli kevyessä istunnassa. Muutoin kevennettiin.

 Ravityöskentelyn jälkeen oli vuorossa välikäynnit ja juomatauko. Välikäyntien jälkeen oli sitten laukkatehtävän vuoro.

Tulimme laukkatehtävää siten, että L-päädyssä tehtiin ravivoltti, jossa nostettiin laukka. Laukattiin innarit ja C-päädyssä siirryttiin raviin, tehtiin ravissa voltti, nostettiin uusi laukka voltin jälkeen ja tultiin toisen pitkän sivun innarit.

 Tunnilla meitä oli vain kolme ratsastajat, joten kerkesin tulla monet hyvät kerrat innareille molempiin suuntiin.

 Hiekkapöly oli välillä sen verran jäätävä, että läheskään aina ei näkynyt mitään. Yritin sitten vain kuulon perusteella mennä innareille. Kuuntelin että laukkaako joku lähellä, jos ei niin nostin laukan ja menin.

 Riia oli koko tunnin ajan sopiva. Hevonen pysyi hyvin kuulolla, eikä kuumunut tai lähtenyt ennakoimaan tehtäville. Mä treeenasin käsillä myötäystä, edelleen ja alkaahan se jo paremmin sujua.

Tiistaina menin suppailemaan Messinan järvelle serkkuni kanssa. Se oli hauskaa. Aluksi oli kyllä vaikeaa hallita lauta, mutta kun tekniikan löysi, niin suppailu lähti sujumaan hyvin. Pystyin pystyssä, enkä kertaakaan kaatunut. Tästä varmasti tulee joka kesäinen juttu. Kun oli tarpeeksi pitkällä järvellä, niin ei edes ollut törmäysvaaraa muihin. Tuli sitä silti pari kertaa ajauduttua aaltojen mukana kiviä ja serkkuani päin.

Mun tietokoneen suurennusohjelma on ollut pitkään käyttökelvoton ja toimimaton, joten vihdoin se saatiin kuntoon, kun keskiviikkoaamuna Päijät-Hämeen näkövamnaisten yhdistyksestä tuli joku laittamaan suurennuksen uusimman version. Samalla lupasi selvittää sitä, että voinko saada uuden tietokoneen, kun nykyinen kone on vanha, eikä enää palvele samalla lailla.

Keskiviikkona saapui postiin uusi tilaamaan kamera. Canon EOS 2000D. Siihen pitää ostaa vielä sopivampi muistikortti ja kameralaukku, jotta sitten voin helposti kantaa kameraa kouluun. Toki nämä ostokset menevät elokuun alkupuolelle, kun saan rahaa.

 Olen kuitenkin kerinnyt kokeilla ja tutustua kameran asetuksiin, siihen miten se toimii. Vähän kuvia kun pääsin ottamaan, kun siihen käy vanhan kameran muistikortti jotenkin, vaikka samalla se jotain herjaa.

Ystäväni oli kylässä keskiviikosta perjantaihin, kun hänellä oli viimeinen työviikko täällä. Oli kyllä kivaa kun oli seuraa.

Taas sain hienoja kuvia, kiitos Sari!

Ei meillä oikein tällä kertaa sujunut Sirkkonin kanssa. Heti alkukäynneisså Sirkkon otti kierroksia raipasta, tai oikeastaan sen varjosta. Joten jätin raipan pois.

Tehtiin väistöjä, jotka alkuhankaluuksien jälkeen sujui ihan ok. Oli aina sama kaava, ensin kiemurreltiin ja lopuksi tuli muutama askel väistöä. Sirkkon väisti joko sivulle tai meni vain suoraan eteenpäin, mutta ei kävellyt samaan aikaan eteen jälkeen väistänyt, mikä oli tehtävän tarkoitus. Ravissa väistöt oli taas sähellystä. Opinkohan koskaan?

Ympyrällä otettiin laukkaa, mutta siinä Sirkkon lähti vain kiitoravia tai tiputti ensimmäisen puomin jälkeen kaarteessa raviin. Saatiin onneksi muutamat hyvät pätkät.

Ativiteetit päivältä ei jäänyt pelkkään ratsastukseen.

Ratsastustuntini jälkeen lähdettiin metsään kalliolle kuvaamaan. Kun viime viikolla paikka oli esteetön, niin tällä kertaa paikka oli ihan päin vastainen. Oksia, kiviä ja kantoja, liukasta maaperää. No mutta onneksi mukana isosisko joka kuvailee reitit mulle.

Tässä pieni videokooste tsllipäivien ratsastukssista.

VIIKKO 18: HAIN KOULUUN

Moikka! Tässä taas teille tämän menneen viikon kuvat ja kuulumiset, vaikka kuvia onkin tällä kertaa vähän vähemmän. Tällä viikolla hain kouluun, mutta minne kouluun? Miten ratsastukset sujuivat maanantaina Ritan ja lauantaina Vikkanin kanssa? Miten meni äitienpäivä? 

Maanantain ja tiistain välisenä yönä nukuin tosi hyvin. Töissä olo oli koko päivän virkeä, eikä nukkarissakaan edes väsyttänyt.

 Mulla on aamuisin herätys kello 07.15. Jotta ehdin rauhassa tehdä kaikki aamutoimet ennen töihin lähtöä. Tällä kertaa en herännytkään vaan jatkoin unia ja sammutin kellon, kun yleensä torkutan pari kertaa. Havahduin sitten kahdeksalta ja enää olikin puoli tuntia aikaa aamutoimiin. Kaiken lisäksi en löytänyt silmälasejani ja meinasin jo lähteä vanhoilla laseilla töihin. Laitoin vanhat lasit päähän, niin heti löysin mun nykyiset lasit keittiön pöydältä.

 Se oli semmoinen aamu, onneksi tallilla sujui paremmin. Ritan kanssa tehtiin väistöjä käynnissä ja ravissa. Käynnissä mulla väistöt onnistuu hyvin, mutta ravissa ei, siinä se on aikamoista sähellystä. Mulle vielä raviväistöt aika vaikeita. Tehtiin myös siirtymisiä ympyrällä. Ravi-laukka ja käynti-laukka siirtymisiä. Siinä Rita oli oikein hyvä.

En aina hahmota suuntia minne kädellä osoitetaan. Keskiviikkona oli semmoinen tilanne.

 Keskiviikkona lähtiessäni kauppaan mun perässä tuli pari henkilöä. Nainen tuli sitten vierelleni ja kysyi "meetkö tuonne?" Ja osoitti kädellään jonnekin. Vastasin joo, vaikken tiennyt mitä suuntaa hän tarkoitti. Nainen haki kaverinsa luokseen (mun rapusta). Kyseli että asunko myös siellä, minne nyt oltiin menossa, tai niin luultiin. En asu, kun tuolla mistä tulinkin vastasin hänelle. Lopuksi hän vielä sanoi "mennään kaikki samalla oven avauksella" Täs vaihees olin jo menossa yläparkkiksen suuntaan. Eli ei ollutkaan sama suunta kokonaan.

Tilasin pupuille synttärikuukauden kunniaksei herkkuja ja pyynnöstäni puput saivat terveisiä. Tämmöisen kivan piirustuksen. Oman ajatusvirheen takia Helmin ikä meni väärin. Pupu ei suinkaan täytä 10 vuotta, vaan yhden vuoden. Joten sen sitten korjasin siihen oikein. Lunan ja Liljan ikä on oikein. he täyttävät viisi vuotta. Kaikilla kolmella on Toukokuussa synttärit.

Perjantaina tehtiin työvalmentajan kanssa hakemus kouluun. Kouluun haku oli aika yllättävä ratkaisu muutama viikko sitten. Rtsiskelin netistä kirjoittamiseen liittyvää tietoa ja vastaan tuli valokuvauskurssin kouluun haku. Selailin sitten sitä ja ilmoitin työvalmentajalleni että haluan hakea sinne, mutta voidaanko soitella ja selvitellä erinäisiä asioita. Ja nyt on pistetty hakemus kouluun! Vaikka ratkaisu oli nopea niin silti olen innoissani ja täysin motivoitunut lähtemään kouluun jos sinne pääsen! Pyysin työvalmentajaani aluksen lukemaan hakemuksen kohtia, koska mulla koneessa ei ole suurennusohjelmaa käytössä. Sillä Kela ei korvannut uutta päivitystä. Nyt sitä selittelee sairaanhoitopiiri. Onneksi olen saanut koneen näyttöä suurebnettua ja vaihdettua hiiren värin, että väliaikaisesti pärjään näin. Nyt on kyllä jännä kesä tiedossa, kun saa jännittää irtoaa koulupaikka!

Lauantaina sitten hypättiin Vikkanin kanssa. Ensin mulle laitettiin Rita, mutta halusin vaihtaa Vikkanin, koska hevonen on mulle tutuin esteillä tuon huonon näköni puolesta. SEn verran paljon sillä olen hypännyt. Ritan kanssa saanut onneksi luottamusta korjattua. Enää sen kanssa sileällä työskentely ei ole hirveää, mutta vielä on paljon työtä tehtävänä.

 Välillä Vikkan hyppäsi korkeammalta tai kaukaa mitä olisi tarvinnut, joten sitten oli vähän tasapaino hukassa 😅 mutta saatiin kyllä hyviä hyppyjäkin. (Harmi, ettei saatu videota hypyistä.) Myöhemmin otin vähän harjasta kiinni jolloin oma tasapaino parani heti. 👌 jotenkin oon ajatellut etten kyllä voi ottaa harjasta enää kiinni, ihan tyhmä ajatus. Kerran Vikkanin käänsi ristikoiden ohi, senkin se teki niin äkkiä etten varautunut yhtään kun oma ajatus oli mennä esteiden yli. Ja hei, tällä kertaa pysyi puomitkin ehjinä. Viimeksi saatiin yksi lah puomi kahteen osaan, joka oli vain korotettu puomi. :D

Nyt vaan olisi kiva päästä taas useammin hyppäämään, jotta taas meno paranee.

Loppuviikkoa kohden mun unirytmi muuttui taas huonompaan suuntaan, joten sitä täytyy taas korjata siihen mitä se oli vielä alkuviikosta. Eiköhän se siitä taas korjaannu, kun nukun yhden yön vähän lyhyellä unella.

 Ja hei, tänään on äitienpäivä, joten viettäkää ihana äitienpäivä. Kävin itse äitiäni moikkaamassa pihassa ja viemässä pienen lahjan. Siellä oli yksi korona-altistuminen niin ei voinut sisälle mennä. Onneksi pihassa pystyi turvallisesti olla, kun tämä altistunut oli sisällä 

Pesin mun pyörää tänään, sunnuntaina pihalla. Siihen sitten tuli saman rapun vanhempi rouvashenkilö ulos ja pystyi juttelemaan kanssani. Hän kertoi kuinka nuorena pyöräili Lahesta Norjaan, kun poikansa asuu Lapissa. Kehui myös pyörään, että se on hieno. 

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa uutta viikkoa.

3 x ESTETUNTI- KEILTATTIIN ESTE KUMOON

Menneillä viikoilla perjantaisin olin estetunneilla. Tässä postauksessa on kahdela tunnilta juttua, kosaka halusin nämä yhdistä yhteen postaukseen. Tähän piti tulla myös kolmas ja viimeisin estetunti, mutta siltä tunnnilta ei ole videomateriaalia, joten sanallinen sepustus tuli.

25.9. ollut tunti ei sujunut kovin hyvin, kun ensimäistä kertaa hypättiin näin hämärässä/pimeässä. Puomien varjot oli kamalia mörköjä ja esteille otettiin isoja loikkia. Vasempaan kierrokseen saatiin suht hyvät hypyt, mutta oikeassa kierroksessa oli haasteita. Sekä pari kertaa mentiin esteen ohi, toisella kerralla onnistuin kaatamaan koko esteen, kun varpaat osui tolppaan. Kaiken lisäksi yritin koko ajan vain hypätä esteen yli, niin yllätti täysin että luottoratsuni sujahtaisi ohi.

2.10. ollut estetunti pidetttiin kudesta seitemäään, eli aikaistettiin, että ehdittiin hypätä luonnonvalossa. Tallille sain kyydin opettajalta, joten ehdin autella tallihommissa. pussitin heinää, haettiin varsat laitsalta ja kannettiin esteitä kentälle. Tallilla puuhailu oli mukavaa ja sain fiiliksiäni hetkeksi paremmaksi. Tuolloin olin saanut juuri huonoja uutisia näköni liittyen siis. Klikkaa postaukseen

Kentällä oli toisella pitkällä sivulla sarja ja toisella pitkälä sivulla oli yksittäinen ristikko. Ensin Vikkan lähti sarjan toiselle esteelle liian kaukaa ja jinkin hypyssä siksi jälkeen. Mutta loppua kohden hypyt alkoivat sujumaan paremmin. Sarjoja hypätään niin vähän, että ne on mulle vaikeita näköamman vuoksi, kun niihin ei myöskään saa tuntumaa ja varmuutta. Sarjoilla ja mös linjoila olen epävärmä. Yksittäiset esteet ja tehtävät on helpompia ja ne sujuu varmemmin. Tällä tunnilla meilä oli Veksin satula, ettei tarvinnut hypätä Vikkanin koulusatulalla. Tähän asti siis ollaan hypätty Vikkanin koulusatulalla.

Jos tätä estekurssiksi voi sanoa, niin viimeisin estetunti oli nyt perjantaina, eli 9.10. Tällä kertaa tehtävä oli pituushalkaisijalla. siinä oli kavalettilinja. Estetehtäviin vaikutti kentän märkä pohja. Yöllä oli satanut ja tunnilla satoi. Tunti sujui kivasti ja saatiinkin kivoja onnistuneita hyppyjä. Vikkan malttoi hyvin eikä kaahottanut ollenkaan. Seuraava teksti on kopioitu instasta @suokkiystavia (klik)

Tänään oltiin taas perjantain estetunnilla. Hypättiin pituushalkaisijalla olevaa kavalettilinjaa. Tehtäviä rajoitti kentän märkä pohja, kun oli satanut ja satoi.🌧 Tunti sujui hyvin ja hypyt onnistui, paitsi kaksi viimeistä hyppykertaa meni heikommin, kun Vikkan alkoi väsymään. Tultiin linjaa vuorotellen vasemmassa ja oikeassa suunnassa.

☆
Storyssä epäilin, että tuleeko tunnilla kuuma. Ei tullut. Koska satoi. Ja sadetakkini päästi läpi.🌧 Housut kuitenkin oli hyvät. Piti tuulen ja kosteuden. Niissä oli lämmin, vaikka ei mulla kylmä ollut missään vaiheessa. Vielä viime viikolla pystyi olla pelkällä pitkähihaisella. Kohtiin lähtiessä nappasin kuivan takin ja sadetakin päälle.
☆
Meiän tallilla on ihania ihmisiä 🧡 mulle tarjottiin kyytiä kotiin, mutta kieltäydyin koska tarvitsen pyörää seuraavana päivänä tallille. Sitten ehdotettiin, että Vikkan kun ei jatka, niin joku muu hoitaa sen puolestani, jotta ehdin ennen pimeän tuloa kotiin ja näen pyöräillä paremmin. Tähän sitten suostuin.😊

TILANNEKUVIA + VIDEO

Kuvat ja videon kuvaus: Sari Nikki

Keskittyneesti kuunnellaan mitä ohjeita opettaja antaa. Mulla on tapana vielä katse kääntää opettajaa kohti kuunnellessani. Jonkun takia se auttaa enemmän keskittymään.

Kieli keskellä suuta. Keskittyneesti tunnilla.

Oli hauskaa hypätä. Joku nauratti. Tai muuten vain jäi hyvä fiilis tunnista.

Ja tähän loppuun vielä selostusta mun näön tuomasta haasteesta esteratsastuksessa. Jatka ihmeessä lukemista. Sekä postauksen lopussa vielä video perjantain estetunnilta. 

☆ Viime viikon perjantaina taas estetunnilla tuli vastaan näkökykyni huonous/heikkous. Olin ratsastamassa L-päädyssä, kohti lävistäjää, jossa este oli. En nyt tiedä missä mun katse tarkalleen oli, mutta uskoisin sen olleen suoraan eteenpäin. Opettaja sitten sanoi että "käännä jo katse esteelle." Ja tottakai mä niin toimin. Käänsin  katseeni lävistäjälle olevalle esteelle. No kuinka ollakkaan, eihän se este mahtunut vielä mun kapeaan laatikkomaiseen näkökenttääni, enkä ollut edes varma, että osuiko näkökenttääni puomi vai kanisteri. Siksi myös välillä tulee tilanteita, että: ui pertskutti, se este onkin jo tossa, enkä ole yhtään kerinnyt varautua. Tää on mulla esteillä aika yleinen tilanne, etenkin kaarevilla teillä ja syys/talvikausi tuottaa vielä pimeyden vuoksi omat lisähaasteensa. 

☆ Usein yritän rakentaa tietä esteille pari metriä kerrallaan, mikä onkin todettu määrä mun näkevän. Toki se varmasti olisi triplasti helpompaa saada  nähdä jo edellisellä esteellä seuraavalle, mutta kun ei onnistu, niin ei onnistu. Silloin pitää rakentaa toisenlainen tapa toimia, vaikka se ei olisikaan se oikea tapa toimia. Mutta toisaalta ei kai niitä oikeita  tapoja ole? Pääasia että pääsee yli esteiden ja ratsaatettua tiet niin hyvin kuin mahdollista.

Kiitos jos jaksoit taas lukea tänne asti. Hyvää viikonloppua!

PUOMI/KAVALETTI TUNTI

Oon yrittänyt jakaa tätä tekstiä jo koko viikon mun instaan, mutta sovellus/käyttäjä vaan ei toimi. Joten pistetään nämä kuvat ja video sitten tänne blogiin.

☆
Olin 1.9. tiistaina Vikkanilla puomi/kavaletti tunnilla. Vikkan oli tälläkin tunnilla vauhdikkaalla päällä. Tultiin pituushalkaisijalla  ravipuomeja  jotka sujui hyvin.

Laukattiin laukkaverryttelyä ympyrällä ja ensin vahingossa tuli väärä laukka, mutta korjasin sen. Sen jälkeen tultiin laukassa pituushalkaisian puomit ja kavaletti. Ekan kerralla tultiin liian lujaa ja Vikkan ei siksi saanut askeleita sopimaan, kun tuli isolla laukalla.

Tämän kompuroinnin jälkeen tulin sisään ravissa ja vasta pituushalkaisijalla nostin laukan. Saatiin onneksi hyviä ja onnistuneita pätkiäkin. Lopputunnista Vikkan alkoi selvästi väsymään, kun ei enää jaksanut takavaloja nostaa.

Itselle tuotti hankaluuksia kun en nähnyt aina puomeja mutta menin suunnilleen puomeja kohti ja yli 🤣

Vikkan oli kyllä koko tunnin aika malttamaton ja kyttäili jotain peltoja kohti, en tiiä mitä kiinnostavaa siellä oli. Piti oikein vähän keulia..😅

☆ Maanantaina sain myös tunnille Vikkanin ja tehtiin pituushalkaisijalle pysähdyksiä ja peruutuksia.
📷: Sari Nikki

 Tästä linkistä pääset katsomaan lyhyen videopätkän meidän tiistain tunnista.

ESTETUNTI OBBIKSELLA

Tänään oli kolmas estetunti peräkkäin. En valita yhtään, sillä hyppääminen on kivaa. Tunnille sain piensuomenhevosruuna Obbiksen. Obbiksella olen ratsastanut kerran aiemmin ja silloin mentiin puomeja, jotka oli Obiksen mielestä tosi pelottavia.

Alkukäynnit ja -ravit otettiin itsenäisesti, sillä opettaja rakensi esteet kentälle. Käynnissä ja ravissa tein voltteja ja taivuttelin Obbista. Hevonen tuntui jo tallissa energiseltä, joten tunnille lähdin hyvin luottavaisin mielin.

Kun opettaja oli laittanut kentälle kaksi estettä ja maahan puomit, niin aloitettiin tekemään kahdeksikkoa. Ensin mentiin kierros käynnissä, jotta kaikille kuvio ja tiet hahmottuvat. Ravissa kahdeksikko sujui tosi kivasti. Tällä kertaa Obbis suoritti maapuomit oikein hyvin.

Parin kierroksen jälkeen toinen este nostettiin ristikoksi. Puomi vielä sujui hyvin, mutta miniristikolle herra päätti kieltää. Muutaman yrityksen jälkeen päästiin ristikon yli ja tehtävä alkoi sujua. Puomit nousivat ristikoista pystyiksi ja hyppääminen alkoi kunnolla. Välillä tultiin ravilla ja välillä laukassa. Laukka ei ihan oikein onnistunut, mutta esteet olivat sen verran matalia, että ravilla pääsi yli. Mutta laukkaa aina yritin. Aina laukanvaihdon tullessa tehtävä mureni ja laukka ei enää noussut kunnolla.

Viimeinen kahdeksikko sujui tosi hyvin, päästiin molempien esteiden yli laukassa. Vauhtia ja virtaa riitti hyvin. Hypyt loppuivat juuri silloin, kun ne alkoivat sujumaan.

"Hui, kamala ristikko"

"Oikeesti, etkö ymmärrä, että toi ristikko on ihan k a m a l a?"

 "No okei, mennään sit yli ja äkkiä - kovaa ja korkealta!"

"Täähän on ihan kivaa tää hyppääminen"

"Hei, me ei haluta lopettaa. Vihdoin se yhteisymmärrys löytyi. Ei kukaan noista pienistä tykkää, nää korkeemmat esteet on kivempia! Onks pakko lopettaa?" "On, onnistumiseen on aina hyvä lopettaa."

Vihdoin mulla on kuvia mitä käyttää täällä blogissa ja instassa, kuvista isot kiitokset siskolleni Sarille (somessa: @sarinrapsyja), joka tuli kuvailemaan ja opettajalle oli ehdottanut kivaa tekemistä, eli hyppäämistä, jotta saa kivoja kuvia! Hyppääminen on kivaa, etenkin kun huomaa kehittyneensä. Mä en enää jännitä esteillä ja olen saanut tosi paljon rohkeutta esteillä lisää. Vihdoin myös olen ymmärtänyt sen, että se ei ole maailmanloppu jos hevonen kieltää tai tekee kenguruloikan. Mä voin aina yrittää uudestaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä, eikä tarvitse antaa epäonnistumiselle valtaa. Epäonnistumisesta ei tarvitse mennä pasmat sekaisin.

Tässä vielä pieni video tunnilta.

Mitä tykkäsit erilaisesti toteutetusta tuntipostauksesta?

Oletko sä päässyt koska viimeksi hyppämään?

Entä oletko huomannut kehittyneesi jossain asiassa?

ESTE-ENNÄTYKSET UUSIKSI

Ennen joulua sain tallilta kortin, jossa luki näin "Vakiokorttiisi on myönnetty yksi vapaavalinnainen lisä ratsastuskerta, käytä se viimeistään 28.2." Olisin tosiaan mennyt keskiviikkona tunnille ja käyttänyt tämän kortin, mutta pakkasten vuoksi tunti peruuntui ja sain siirtää sen perjantaille, eli tälle päivälle., koska halusin hyppämään.

Tänään saavuttuani tallille, minulta kysyttiin hevostoivetta. Ensin kysyin, että josko Vikkanilla vielä voisi hypätä, mutta mammatamma ei enää sopinut. Hevoselta kevennetään tunteja ja huhtikuussa jää mammalomalle, kun kesäksi syntyy varsa. Hevosvaihtoehtoina oli Riia ja Rita. Valitsin Riian, kun se hyppää hyvin, vaikka aika usein hevonen tahtoo kuumua herkästi. Mutta Riia oli kuitenkin varmempi Ritaa verrattuna, sillä Rita saattaa keksiä mitä koiruuksia milloinkin ja huomaa heti jos ratsastaja epäröi.

Haettiin hevoset tarhasta ja valmistettiin ne tuntia varten. Riia oli tänään yllättävän rauhallinen harjauksessa, kun yleensä siinä kuopii tai näykkii, kun mahan alta harjaa tai satulavyötä laittaa kiinni/kiristää. Lopuksi laitoin omat varusteet ja aurinkolasit päähän, että näkisin edes jotain. Kun kaikki oli valmiita, niin mentiin kentälle, missä opettaja jo kokosi estetehtävää meille. 

Alkuverryttelyissä tehtiin voltteja siirtymisiä ja laukannostoja. Ennen laukkaa Riia tuntui hieman jäykältä ja tahmealta, sillä olihan niillä pakkasten vuoksi ollut ylimääräistä lomaa. Laukkaverryttelyssä hevonen heräsi, mutta ei onneksi kuumunut yhtään. Laukka pysyi rauhallisena, vaikka koko kenttää pitkin samaan aikaan laukattiin.

Tässä on jotain vanhoja kuvia Riiasta. Kun muita kuvia ei ole, etenkään kun kuvaaja joka sopi tulevansa, niin perui viime tipassa tulonsa. Mutta siitä huolimatta voin kirjoittaa tämän hehkutuspostauksen ja täyttää parilla vanhalla kuvalla ja uudella maisemakuvalla. 

Opettaja oli rakentanut keksihalkaisijalle kavaletteja ja puomeja. Kavaletit oli aina toinen puomin pää maassa ja toinen korotettuna. Näitä oli ensin kolme ja sitten tuli ravipuomit, joista viimeisimmät korotettiin pikkuhiljaa esteiksi.

Tulimme ensin kavaletteja ja puomeja ravissa pari kertaa molempiin suuntiin. Aluksi tuntui, että Riia innostuisi liikaa, mutta aina ennen puomeja tein voltin, joskus useamman ja pyysin hevosen rauhoittumaan. Kuitenkin puomit sujui aina hyvin ja hevonen rauhoittui ja huomasin, että Riia jäi odottamaan sekä kuunteli ohjeitani. Ei mennyt tunti kaahotukseksi, jota aluksi hieman "pelkäsin". Varauduin jokaisella kerralla siihen, että hevonen räjähtäisi, mutta niin ei missään vaiheessa käynyt.

Puomitreenien jälkeen tehtävä muuttui hieman. Eli näin: Kolme kavalettia, (toinen pää korotettuna ja toinen pää maassa, näin oli aina) kolme ravipuomia ja loppuun vielä ristikko ja pysty. Kavaletit ja puomit tultiin ravissa ja puomien jälkeen nostettiin laukka ja hypättiin esteet. Itse aloin hieman jännittämään, kun esteet olivat niin lähekkäin. Matalina ne onneksi ei ole niin pahoja, kun antaa vaan hevosen hypätä. Päätin jo alussa, että vaikka se toinen este tulee "yllättäen" eteeni, niin jo valmiiksi myötään ja hyppään. Sillä tiesin, että hevonen kuitenkin hyppäisi esteet.

Kun olin tämän tehtävän tullut pariin kertaan molempiin suuntiin laukassa, sain varmuutta tehtävään, hyppäämiseen ja myös hevoseen. Pikkuhiljaa esteiden korkeus nousi ja huomasin ajattelevani: "apua, en ole hypännyt noin korkeita." Mutta päätin olla hiljaa ja hypätä, sillä joskushan niiden esteiden on noustava korkeutta. En mä muuten pääse eteenpäin, saati sitten pääse kehittymään!

Tässä vaiheessa tehtävä oli seuraavanlainen: Kavaletit, puomit, tasakavaletti, noin 55-60 scm pysty ja toinen pysty joka oli 60-70 cm korkuinen. Esteet nousi melkein jokaisella kierroksella. Vaikka esteiden korkeus nousi pikkuhiljaa, niin hypyt sujuivat todella hyvin. Viimeisellä kerralla sanoin, että voisin hypätä sen mikä äsken oli, hieman matalampi" Opettaja sitten madalsi jälkimmäistä estettä, minkä oli juuri korottanut. Nostin ravin ja puomien jälkeen laukan ja hypättiin, kun olin suorittanut suoran, niin opettaja sanoi "varmaan olin vähän ilkeä, mutta en edes madaltanut sitä, koska luotin hevoseen ja sä hyppäät tosi hyvin." Ensin mietin, että kuinka väärin huijaaminen on, kunnes heti perään tajusin, että olin saanut mahdollisuuden hypätä ja kokeilla taitojani. Olin revetä riemusta. Eli loppujen lopuksi hyppäsin 75-80 cm korkean esteen, sen viimeisen, pari muuta oli matalampia, mutta korkeampia mitä ennen. Hyppäsin 25-30 cm korkeamman, kuin koskaan aiemmin! olen niin onnellinen ja ylpeä itsestäni!

Opettaja lopuksi oli ensin kysyä, että miten tunti meni, mutta ei jäänyt odottamaan vastausta, kun molemmat tiesimme tuntini menneen todella hyvin. Minkä myös voitte lukea ihan suoraan tästä postauksestakin. Toivottavasti en hehkuta liikaa onnistumisiani. Tämän tunnin jälkeen mua ei edes haitannut se, että vasta tallilla huomasin unohtaneeni kameran akun kotiin laturiin, enkä voinut kuvata tunnin jälkeen hevosia.

Silloin saa olla onnellinen, kun onnistuu ja siitä voi myös hehkuttaa vaikka koko maailmalle.

Riia oli tosi super, ei kuumunut juuri ollenkaan ja ratsastaja onnistui todella hyvin, en jäänyt edes korkeammilla esteillä jälkeen kertaakaan! No, okei, ehkä kerran, mutta ihan alussa, kun vielä otin vasta hyppyihin tuntumaa. Jäi niin super hyvä fiilis tän päivän estetunnista, että en edes meinaa sanoja siihen löytää.

Tunnin jälkeen kilpailin kirkkaudesta kilpaa auringon kanssa ja minä olin sataprosenttinen voittaja! Tallilta poistuin leveääkin leveä virne kasvoillani.

 Mukavaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa talvesta ja pakkasista.

ONNISTUNUT OIKEA JA VAIKEA VASEN: ESTETUNTI

Tämä viikko on ollut tapahtumia täynnä. Viikko alkoi ikävissä merkeissä, kun maanantaina olimme päiväkodin ryhmämme lasten kanssa pulkkamäessä ja siellä mäessä oli samaan aikaan toinen päiväkotiryhmä. Kävelimme mäen reunassa alaspäin, kun ihan ylhäältä lapsille mäen vauhti olisi liian lujaa. Tämän toisen ryhmän lapset laskivat mäkeä ihan ylhäältä ja tietenkin joku lapsi sitten patjallaan törmäsi minuun, vaikka reunassa kävelin. Siinä rytäkässä kaatusin vasemman käden päälle, koko kehoni painollani. Aluksi käsi oli ok, mutta noin tunnin päästä käsi kipeytyi paljon, oli kuuma, kämmen turvonnut ja lähes käyttökelvoton. Käsi piti käydä lääkärissä näyttämässä ja lähdin ruokailun jälkeen akuuttiin. Siellä kyynärpää tutkittiin ja kuvattiin, eikä murtumia onneksi löytynyt. Mutta jonkin sortin hermovamma kädessä, kyynärtaipeen alueella on, ainakin oireet viittaavat siihen.

Loppu viikosta sain Kelalta hyvin ristiriitaisen kirjeen, koskien saamiani tukiani, tässä tapauksessa tukia, joita en ole saanut. Heillä on tieto, että olin saanut matkakorvauksia, muta olin kuitenkin saanut kielteisen päätöksen matkakorvauksista. Eli en ole mitään korvauksia saanut. Niitä vielä pitää selvitellä, mutta hermot on kyllä ollut tällä viikolla koetuksella. Joten tänään tallille lähtö tuntui erittäin hyvältä virkistykseltä. Suurimmat höyryt päästelin pihalle tallille kävellessäni.

Noniin, eiköhän nämä alkulöpinät riitä ja mennään tämän päiväisen estetunnin pariin. Tallin nimilistassa kohdallani luki Sami ja tieto estetunnista. Hieman ristiriitaisesti odotin tuntia, sillä Samilla en ole kunnolla hypännyt ja mietin, että miten esteiden hyppääminen sujuu, kun Sami on raskasrakenteinen. Valmistin Samia tunnille, harjasin ja varustin hevosen ja itseni. Turvaliiviä en saanut päälleni, sillä kaappini avain oli jäänyt kotia.

Ennen tuntia kyselin että miten Sami hyppää ja muistutin myös näkövammastani. Kerroin asioita mitkä ovat vaikeampia esteillä ja myös sen, että suurimmaksi osaksi olen hypännyt ainoastaan Vikkanilla. Opettajan kanssa sovittiin, että kokeilen Samia ja menen niin, miten tuntuu hyvältä ja sanon jos joku tuntuu vaikealta tai haasteelliselta. Opettaja kertoi, että Sami hyppää hyvin ja oli ollut juuri myös estekisoissa.

Alkukäynneissä huomasin Samin olevan reippaalla tuulella, eli tuskin vauhdin kanssa ei tule ongelmaa, toivoin. Alkuverryttelyssä ravailtiin tehden ympyröitä ja taivuteltiin hevosia. Sami taipui ja oli hyvin kuulolla. Raviverryttelyiden jälkeen jatkoimme puomeja ravissa. Oikeassa kierroksessa L-päätyyn tehtiin pääty-ympyrä ja ylitettiin ympyrällä oleva maapuomi. Parin kerran jälkeen jatkettiin vielä ympyrältä pitkälle sivulle ja ylitettiin pitkän sivun ravipuomit.

Vaihdettiin suunta vasempaan kierrokseen ja tuliin ensin pitkän sivun ravipuomit ja jatkettiin L-päätyyn pääty-ympyrälle puomille. Ravissa Sami toimi oikein kivasti. Lopuksi vielä tultiin puomeja laukassa, jotka ei lähtenyt onnistuakseen.

Hyppääminen aloitettiin ympyrällä olevalla kavaletilla, joka ei oikein lähtenyt alkuun onnistuakseen, joten tulin vielä tässä vaiheessa ravilla koska siinä Sami toimi paremmin. Muistin, että hevonen tarvitsee vahvemmat avut ja ohjaamiset jolloin ympyrällä sujui hituisen paremmin.

Pitkän sivun ravipuomit korotettiin noin 50 cm ristikoksi ja vasemmassa kierroksessa tultiin ensin pitkän sivun ristikko ja lopuksi pääty-ympyrän kavaletti. Ristikko sujui ihan hyvin, mutta ympyrällä Sami päätti ihan yllättäen puskea ohi esteen. Tämä tuli täytenä yllätyksenä, enkä ollut varautunut siihen yhtään. Pari kertaa hevonen puski ohi esteen, jonka jälkeen vaihdoin raipan ulkokäteen ja muistin käyttää vahvemmin pohjetta, silloin ympyrällä sujui jopa ihan ookoosti. Toisella kerralla pitkän sivun ristikko ja ympyrän kavaletti sujui paremmin, ensimmäiseen kertaan verrattuna.

Vaihdettiin suuntaa oikeaan kierrokseen ja laukattiin ympyrälle, ylitettiin kavaletti ja jatkettiin pitkällä sivulla olevalle ristikolle. Ennen vuoroani opettaja kysyi fiiliksiäni ja sanoi, että voin tulla ravilla, jos laukka ei tunnu hyvältä vastasin, että kokeilen ensin laukkaa ja tuun sitten ravissa jos ei tunnu hyvältä. Vuoroni koittaessa nostin laukan, ohjasin hevosta kohti esteille ja istuin ihan rennosti. Ympyrällä vähän muistuttelin Samia laukkaaman. Ylitettiin esteet oikein sujuvasti ja todella hyvin. Oikea kierros tuntui paljon paremmalta ja helpommalta. Myös toisella kerralla esteet sujui laukassa hyvin.

Kun kaikki olivat hypänneet oikeassa kierroksessa, niin olikin jo loppuravien ja -käyntien vuoro. Loppuraveissa Sami oli aika innoissaan ja olisi halunnut jatkaa, kun loppuvaiheessa vasta vauhtiin pääsi. Nopeasti hevonen rentoutui ja pikkuhiljaa aloin antamaan ohjaa, jotta hevonen voisi venyttää kaulaansa. Ratsastustunnin aikana kyynärtaive ja käsi ei onneksi vaivannut ollenkaan. Hieman mietin, että miten käsi kestää, kun oli kolme päivää lähes käyttämätön. Loppuviikosta pikkuhiljaa olen pystynyt yhä enemmän kättä käyttämään normaalisti.

Kun oli palautteen aika, opettaja heti ensimmäisenä kysyi, että olenko hypännyt paljon. Olenhan minä, kun täällä oli edellinen opettaja, joka järjesti kisoja ja estekursseja, niin tuli hypättyä. Hän sanoinkin, että näki, että olen hypännyt, istun hyvin enkä mene liikaa hyppyihin vaan annan hevosen hoitaa hyppäämisen. Sain myös kehuja opettajalta ja toiselta tuntilaiselta siitä, että pystyin pitämään Samilla laukan hyvin yllä. Oikean kierroksen onnistumiset teki tunnista hyvän, hyvä fiilis jäi onnistumisista ja oli hyvä löytää niitä haasteita. Oli kyllä kiva, kun hypyt onnistuivat, sillä niitä aina jännitän, kun on vähänkin taukoa hyppäämisestä.

Iso kiitos myös kaikille blogiani äänestäneille! Äänestysaikaa vielä on jäljellä, jos haluat käydä äänestämässä blogiani, niin se löytyy kategoriasta "vuoden ratsastusblogi". Blogiexpon äänestykseen pääset blogini sivupalkissa olevasta kuvalinkistä tai asiaa koskevasta postauksesta, jonka olen nostanut ensimmäiseksi. Mobiililaitteilla nämä näkyvät siis internet-versiossa. Mukavaa lauantaita kaikille!

Esteitä ja puomeja Samilla

Viime viikon lauantaina en ollut ratsastustunnilla, sillä näin ensin aamusta isosiskojani, jotka tulivat kylään ja iltapäivällä menin serkkuni kihlajaisiin. Perjantaina (29.9) minä en ollut Hämeenlinnassa koulussa, niin päätin varata ratsastuksen sille päivälle, korvatakseni viime viikon peruutuksen. Myös Lauantaina olin ratsastustunnilla. Eli tässä postauksessa on perjantain ja lauantain ratsastustunnit. Pahoittelut postauksen myöhästymisestä, sillä minulla oli ongelmia netin kanssa. Nyt vihdoin netti taas alkoi toimimaan ja sain postauksen julkaistua.

Perjantai 29.9.

Tunnille sain Samin, joka ei sinänsä enää yllättänyt, sillä Samilla on tullut ratsastettua nyt muutama tunti peräkkäin. Se taas yllätti, että me hypättiin tällä tunnilla. Olin jotenkin epäileväinen, siitä miten Sami hyppäisi, sitä tuli pohdittua jonkin verran. Samalla olin innoissani päästessäni hyppäämään, vaikka turvaliivi olikin unohtunut varustehuoneeseen.

Alkukäynneissä Sami oli reipas, mikä oli todella hyvä esteitä ja hyppäämistä ajatellen. Alkukäynneissä tein paljon voltteja, sillä alkukäynnit menimme vapaasti. Alkukäynneissä hevonen L-päädyssä pari kertaa innostui ravaamaan. Pian aloitimme käynti-ravityöskentelyn. Kulman jälkeen nostettiin ravi, molempiin päätyihin tehtiin ravissa voltit, pitkien sivujen keskelle tehtiin pysähdykset ja taas kulman jälkeen ravi. Tätä tehtävää tehtiin sekä oikeaan, että vasempaan.

Alkuun Sami ei oikein kuunnellut pidätteitä, kun piti pysähtyä. Parit pysähdykset ei ihan kohdilleen mennyt ja välillä sai aika voimakkaat pidätteet tehdä ennen kuin Sami pysähtyi. Parin kierroksen jälkeen pysähdykset pitkillä sivuilla alkoivat sujumaan. Ravi nousi aina tosi kivasti, käyntisiirtymisten jälkeen.

Volttien ja pysähtymisten jälkeen aloitimme ravissa tulemaan s-kirjaimen puoleisella pitkällä sivulla olevia puomeja. Puomeilla Sami alkoi innostumaan ja jouduin tekemään aika paljon puolipidätteitä, aina hieman ennen puomeja, sekä niiden jälkeen. Puomit sujui hyvin molempiin kierroksiin ja sain pidettyä Samin sopivassa temmossa puolipidätteiden sekä volttien avuilla.

Pian puomeista toinen korotettiin ristikoksi. Vasemmassa kierroksessa ensin oli pari puomia ja sitten neljän laukka-askeleen päässä ristikko. Puomien jälkeen sai nostaa laukan, mutta parit hypyt menin ravilla, jotta saan hyppyihin tuntumaa. Kolmannella hyppykerralla sain nostettua laukan ennen ristikkoa.

Vaihdettiin suunta oikean kierrokseen, jotta voitaisiin hypätä myös toiseen suuntaan. Nyt meillä olikin sarja/suhteutettu linja, sillä ensimmäinen este oli noin 40cm ristikko ja toinen oli noin 50-60cm pysty. Hypyt sujuivat vaihtelevasti, sillä välillä vauhtia oli liikaa ja välillä liian vähän, toisinaan taas ihan sopivasti oli vauhtia. Pari kertaa taas Sami keksi, että meneekin esteen ohi. Kerran onnistuin pitämään hevosen linjalla, mutta meno olikin kiemurtelua, kun Sami yritti mennä ohi, mutta pohje sanoi toista. Ainakin mentiin molempien esteiden yli. Pari kertaa Sami onnistui livahtamaan esteen ohi, yhdellä kerralla en kerinnyt reagoimaan mitenkään, sillä hevonen kaartoi esteen edestä. Toisella kerralla yritin estää hevosta ohittamasta estettä, mutta en onnistunut. Onneksi loppuun tuli pari hyvää hyppyä, johon oli hyvä lopettaa ja siirtyä loppuraveihin ja -käynteihin.

Loppuraveissa huomasin ajattelevani näin "Samissa taitaa olla jotain, hieman samaa, kuin Vikkanissa. Ainakin se, että laukka- ja estetyöskentelyn jälkeen molemmat tarvii paljon voltteja, siirtymisiä ja puolipidätteitä rauhoittuakseen"

Kaiken kaikkiaan oli ihan kiva ja hyvin onnistunut tunti. Vähän jäi fiilis, että esteet olisi voinut mennä paremmin. Mutta ainakin opettajan mukaan meillä meni hyvin, varsinkin, kun Samin hyppytyyli on vähän "töksähtävä" tyyli, tai semmoinen jännä, ainakin erilainen mihin on tottunut. Myös se, että olen aiemmin hypännyt pelkästään Vikkanilla, vaikutti varmaan vähän tämän tunnin suoritukseen.

Lauantai 30.9.

Listassa nimeni kohdalla luki Rita. Ensimmäinen ajatukseni oli että "jes, vaihtelua" menin sitten kentän laidalle katsomaan menossa olevaa tuntia, kun Rita oli kentällä. Kymmenisen minuuttia ennen tuntini alkua kentälle tuli tyttö, jolla oli tullut aikatauluissa sekaannus ja alettiin hänelle sitten hevosta pohtimaan. Sanoin sitten, että voin ottaa Riian jotta tämä kokemattomampi tyttö saa Ritan. Menin sitten, hiki päässä Riiaa laittamaan valmiiksi. Ja juuri kun olin saanut hevosen valmiiksi, opettaja tulee talliin ja sanoi "menetkin Samilla" Eli en kuitenkaan saanut vaihtelua.

No, lähdin kentälle ja jätin Riian hieman harmissani talliin. Joku sitä sinne jäi purkamaan. Kentällä minua odottelin Sami, lyhensin jalustimia muutamalla reiällä sopivimmiksi puomityöskentelyä varten.

Alkukäynneissä ja -raveissa tehtiin paljon voltteja, ympyröitä ja kiemuroita, jotta hevoset taipuisivat ja asettuisivat. Tällöin Sami tuntui vähän jäykältä ja oli laiskan oloinen. Mutta pikku hiljaa hevonen alkoi vertymään.

Ennen puomeja laukattiin vapaasti. Pyrin nostamaan Samilla laukan kulmasta ja käynnistä, varsinkin oikeassa kierroksessa, sillä se nostaa helposti väärän laukan. Laukat nousi vaihtelevasti, välillä hyvin ja välillä huonosti.

Puomit oli asetettu ässän puoleiselle pitkälle sivulle. Aloitettiin vasemmasta kierroksesta. Vauhti meinasi välillä hiipua ja oma istuntani tuntui olevan kaikkea muuta kuin hyvä. Askeleen pidennykset onnistui hyvin. Puomeja mentiin muutaman kerran molempiin suuntiin. Ensin mentiin puomeja ravissa, sitten laukassa. Pian keskellä ollut puomi korotettiin kavaletiksi. Myös tätä puomi-kavaletti-puomi tehtävää tultiin laukassa molempiin kierroksiin. Toisinaan puomit sujui hyvin ja toisinaan vähän heikommin. Mitä enemmän laukattiin ja mentiin puomeja, sitä enemmän vauhti kasvoi ja hevonen innostui, eikä kertaakaan taidettu kolhia puomeja.

Loppuraveissa Samilla taas virtaa riitti ja pyörinkin jonkun aikaa ympyrällä, jotta meno tasaantuisi.

Tunti sujui ihan kivasti, vaikka hankaluuksia olikin Samin töksähtelevän hyppytyylin kanssa. Mutta muuten oli ihan onnistunut tunti. Askeleenpidennykset puomeilla onnistuivat, oma tasapaino treenaantui tämän töksähtelevästi hyppäävä hevosen kanssa ja tajusin näillä tunneilla, että oma katseeni on jo aika hyvällä suunnalla. Nykyään useimmiten katson eteenpäin, en hevosen niskaan.