ENSIMMÄINEN KOULUVIIKKO

Heräsin aamulla 6.30 puoli tuntia ennen herätystä. Pötköttelin sitten seitsemään ja kellon soidessa nousin ylös. Keitin kahvia ja söin aamupalaksi leipää. Lähdin puoli yhdeksän bussilla kaupunkiin. Omaan tuttuun tapaan kävelin reippaasti ja hups, olin rähmälläni. Kävelytielle joka kulkee bussipysäkille, oli yön aikana ilmestynyt hiekkakasa, mitä en kerinnyt nähdä. Nousin ylös ja kompastellen jatkoin matkaani työmiesten tuijottaessa.

Puoli kymmeneltä olin koulun pihassa, siinä sitten vartin keräsin rohkeutta astua ovista sisään. Rappukäytävässä vastuuopettaja tuli vastaan ja hän saattoi minut aloitusluokkaan.

 Päivä oli pyörimistä paikasta toiseen ja lukukauden läpikäyntiä. Syötiin lounasta ja jjuohtiin kahvia. Mielenkiinnolla ja malttamattomana odotan kaikkea mitä pääsen tekemään. Saatiin paljon infoa tulevista jutuista.

Koulu loppui kolmen kieppeillä ja sen jälkeen opettaja kierrätti minua vielä erikseen koulurakennuksessa. Opettaja kyseli myös kaikesta mikä hyödyttää näön tilanteessa ja mm suurensi täytettävän lomakkeen ja lukukärjestyksen. Hän mielellään pyrkii siihen, että kaikki ohjeistukset ym on mulle saavutettavat. Niin hyvä fiilis. ☺ tänään lähes kaikki energia meni siihen, että kuuntelin asiat tarkasti ja kirjoitin ylös, kun taululle on vaikea nähdä, vaikka eturivissä olinkin.

Tiistaina katsottiin edellisen viikon etätehtäviä. Olimme elokuvaporukan kanssa päivän yhdessä. Jokainen sai vuorollaan kertoa kuvista jotain ja sitä kautta esitellä itsensä. Muut sitten saivat kommentoida kuvia - positiiviseen sävyyn tietenkin. Pääsin itsekkin esittäytymään. Myös tiistaina opettaja auttoi esim liikkumisessa ja olisi tullut vastaan, mutta hän ei saanut viestiäni ja siinä oli sitten joku nainen joka ohjeisti minut oikeaan kerrokseen.

Keskiviikkona luulin opettajan jo olevan vastassa, kuten oli sovittu, mutta siinä olikin elokuvapuolen opettaja. Maskin takaa vielä vaikeampi tunnistaa ihmisiä näin alkuun.

Keskiviikko oli päivänä jo hieman monipuolisempi. Aamun aloitimme taas yhdessä elokuvaporukan kanssa. Etätyö tehtävät esiteltiin loppuun. Teimme yhteisen wappiryhmän missä oli valokuvausporukka ja elokuvaporukka. Lähdimme tutustumaan Kino Iirikseen, elokuvateatteriin ja kirjastoon. Tällä reissulla opettaja kertoili mulle aina vähän, että mistå käännytään ym. Jossain vaiheessa tajusinkin, että oltiin koko ajan samalla kadulla. Keskiviikkona rakennus alkoi jo hahmoittua. Turvallisuuskävely käveltiin. Tässä huomasin, että maanantain koulukierroksesta oli hyötyä turvallisuuskävelyssä, kun käytävät ja ovet on kerinnyt vähän tulla tutuiksi. Iltapäivällä turvallisuuskävelyn jälkeen oli vielä arvotyöpaja. Olimme kuuden hengen ryhmissä, keskustelimme arvoista tehtävän pohjalta. Olin kirjurina. Tehtävälle aikaa oli aika vähän, joten kovin paljoa ei ehditty keskustella Kun alkulisasiin men paljon aikaa. Kun tehtävää luokassa puhuttiin, niin yhdessä vähän kertoiltiin. Mukavaa, että kaikki osallistuvat, eikä vain yhden tarvitse tehdä tai kommentoida.

Torstaina sitten päästiin jo tekemisen meininkiin. Saatiin vähän kuvaus ja lukemistehtävää. Alkuun mulla ei ollut inspiraatiota kuvaamiseen, mutta sieltä se sitten alkoi pikku hiljaa löytyä yhdessä tekemisen ja juttelemisen kautta. Kun vain otti kuvia niin alkoi huomata, että tämähän sopii tähän kohtan ja tämä tähän. Oli mukavaa myös tutustua vähän muihin opiskelijoihin, kun tehtiin valokuvaustyötä yhdessä. Myöhemmin lueskelin valokuvaajan päiväkirja-kirjaa. Perjantaina lainaan kirjan viikonlopuksi kotiin.

Lopuksi myös oli hops-keskustelu. Olin siinä viimeisenä vuorossa. Käytiin vähän yleisesti asioita läpi ja etsittiin ratkaisuja, miten näkisin/saisin informaation parhaiten, kun taululle en oikein näe. Päädyimme siihen ratkaisuun, että materiaalin jako esim sähköpostiin, jotta voin katsoa saman tiedon omalta laitteelta. (tietokine, tabletti) Tällä tyylillä edes ei välttämätön ole eturivin paikka. Opettaja myös kertoi häpeävänsä sitä kun ei alku viikon aikana päässyt ala-aulaan kertaakaan minua vastaan lupauksista huolimatta. Sanoi hyvittävänsä sen jotenkin.

Huomasinkin torstaina muutaman kerran, että: "ai me ollaan tätäkin asiaa käyty läpi." On tullut paljon tietoa, osa unohtunut ja osa mennyt ohi kun ei ole saanut informaatiota.

Perjantaina meillä oli aika lyhyt päivä, kun päästiin jo lounaalta lähtemään. Aamulla mulla oli terveydenhoitajalle aika, että hän kirjottaisi mulle ruokailuun gluteenittoman ruokavalion todistuksen, kun omalääkäri ei sitä voinut tehdä, koska mitään virallista dianoosia ulla ei ole.Terveydenhoita pisti myös lähetteen keliakian vasta-aine labroihin, koska  ne on kuulemma hyvä tarkistaa silloin tällöin. Aiempi ohjeistus oli, että Tutkimuksiin os jotain oireita tulee.

No koulussa sitten saatiin infoa ensi viikosta ja käytiin kotitehtävää läpi. Kävimme myös ulkona ottamassa epävirallisen ryhmäkuvan.

Koulupäivän jälkeen pääsinkin melkein heti labroihin ja sen jälkeen olin yhden koulukaverini kanssa kaupungilla, kun hänellä oli tarvee ostaa asuntolahuoneeseen ruokaa ym muita tarvikkeita.

VIIKKO 33: KOULUN ALOITTAMISEN ODOTUSTA

Moikka! Nyt olisi taas viikon kuvien ja kuulumisien aika. Maanantaina lähdin siskoni Sarin kanssa tallille kuvaamaan tallin nuorio-osastoa. Viime kesän varsoja: Väiskiä Vellua ja Sepiä. Pääasiassa otin Videoita, mutta päädyin myös testata uudehkoa kameraani, kun siihen mahdollisuus oli.

Tallilta lähdön jälkeen käytiin vielä Hollolan vanhalla kivikirkolla kuvaamassa mun koulutehtävää varten. Samalla sitten päädyttiin kävelemään hautausmalla. Siellä kun on niin rauhallista.

Muutoin mun tämä viikko meni aika rauhallisesti. Unirytmin kääntäminen on lähtenyt edistymään. Oon joka aamu herännyt puoli kahdeksalta. Huomenna, maanataina onkin sitten ensimmäinen koulupäivä koululla. Torstaina kävin työvalmentajani kanssa kävelemässä koulureitin uudestaan ja se meni hyvin. Hahmotin reitin yhtä helposti kuin kesällä. Perjantaina sää oli sen verran epävakainen, että jouduin siirtämään yhtiä kuvauksia. Sunnuntaina olisi ollut mahdollisuus päästä kisoja kuvaamaan, mutta kyydin peruuntuessa ne jäi väliin. Mikä harmitti, koska olisin halunnut.

Lauantaina mulla oli viikon ainoa ratsastustunti. Tuntui hassulta olla ratsastamassa vain kerran tällä viikolla, kun tottunut siihen rytmiin, että tallilla on 2-3 kertaa viikossa. Tunnille sain Riian. tehtiin väistöjä pitkällä sivulla sekä siirtymisiä pääty-ympyrällä.Kun mypyrällä oli yksi käyntipätkä siinä tehtiin aknssa väistöä. Riian kanssa väistöt sujui kivasti.Mulla oli riian estesatula, jotta saan paremmin avut läpi, kun hevonen on niin iso.

Otettiin vielä ravi-laukka siirtymisiä. Ensin ravattiin kokorataleikkaalla L-päätyyn ja tehtiin sinne pääty-ympyrä harjoitusravissa. Puolessa väälissä ympyrää nostettiin laukka, laukattiin ympyrän loppuosa ja tehtiin toinenn kokorataleikkaa laukassa, takaisin c-päätyyn. Riia oli ihan kiva. Laukassa se lähti ennakoimaan ja väistöissä se olisi vain halunnut jatkaa.

ratsastustunnin jälkeen hoidettiin hevoset. Jaoin kaurat tallin ja pihattohevosille ja vietiin lopuksi tammat ja varsat laitumelle. Tallilla puuhailu on mukavaa.

tallilta lähdettiin vähän ajelulle ja löydettiin auringonkukkapelto. Siihen sitten pysähdyttiin hetkeksi kuvaamaan. On ne hienoja kukkasia.

Sunnuntaina ohjelmassa ei ole mitän ihmeellistä. Viimeistelen nyt ainakin koulutehtävän, jottas e on huomiseksi valmiina ja päivitän valokuvaussivua. Mukavaa sunnuntaita ja uutta alkavaa viikkoa kaikille! 

SUON VILLI LAULU

Mun kirjojen kuuntelulistalla on ollut pitkään Suon villi laulu-kirja ja nyt sen vihdoista viimein sain kuunnelltua.

Viime viikolla hain kirjastosta Celianettiin tunnukset ja ensimmäisenä aloitin tämän kirjan.

Mulla on myös Bookbeat, mutta tarkoitukseni on jättää se toistaiseksi pois, kun saan sieltä aloittamaan kirjan kuunneltua loppuun.

Suon villi laulu 

Kirja oli koskettava kertomus Kya-tytöstä. Tarina kertoo hylkäämisestä. Yksin jäämisestä, yksinäisyydestä ja rakkauden kaipuusta. Ensin suomökiltä lähtee perheen äiti, sitten äidin jälkeen muut sisarukset, lopulta lähtee Kyan veli Jodie. Kya jää mökkiin isänsä kanssa. Kyan isä on alkoholisoitunut sotatraumojensa vuoksi ja siksi pahoinptelee vaimoaan. Lopulta myös Kyan isä lähtee ja pieni lapsi jää mökkiin yksin. Hän oppii selviytymään mökillä, rahaa mm saa siitä, että myy Jumpinille simpukoita. 

Kirjassa liikutaan kahdessa osassa 1952- luvulta eteenpäin Kyan tarinaa seurataan hänen kasvaessa lapsesta, teiniksi ja lopulta nuoreksi naiseksi ja 1969- luvulla selvitellään palotornista pudonneen miehen kuolemaa. Oliko kyseessä onnettomuus vai kenties murha? Kuka kylän oman kultapojan tappoi? 

Aluksi kirjaa oli hankala seurata, kun pompittiin eri vuosilukujen välillä, mutta kyllä siihenkin pääsi lopulta kiinni. Kaiken kaikkiaan kirja oli mielenkiintoinen, koskettava, mutta hetkittäin pitkäveteleinen. Kyan yksinäisyyttä ja hylkäämisen pelkoa kuvattiin vahvasti, siihen pystyi samaistumaan. Luontoa kuvattiin todella hyvin. Pystyin kuvittelemaan Kyan yksinäisyyden tunteet ja suon jossa Kyan asui. Kirja tempaisi siis mukaansa vahvasti. Tämä oli ensimmäinen äänikirja, jossa pystyin eläytymään vahvasti mukaan, kuin ollen kirjan päähenkilö.

Loppuratkaisu oli tylsähkö ja jotain kirjasta jäin kaipaamaan.  Ehkä ainakin loppuratkaisu mysteerikuolemaan. 

Ootko sä lukenut tai kuunnellut kyseistä kirjaa? 

VIIKKO 32: ENSIMMÄINEN KOULUPÄIVÄ

Moikka! Tällä viikolla oli mun viimeiset kesälomapäivät ja perjantaina oli viikon ja lukuvuoden ensimmäinen etäkoulupäivä!

Maanataina olin tallilla. Toistaiseksi tästä edepäin jatkan ratsastusta kerta viikkon ajan ja rahan puutteen vuoksi. Periaatteessa ehtisin ratsastamaan, mutta en halua että on kiire kotiin ja äkkilähtö tallille. Maannataina tunnille sain Ritan. Tehtävänä meillä oli loiva kiemuraura johon tehtiin kolme volttia.Alkuhaasteena mulla oli, etten osannut hahmottaa volttien kokoa ja niistä tuli joko liian pieniä tai isoja, Rita oli myös aika tahmea alkuun. Voltila vauhti hidastui vain lisää. 

Laukattiin pääty-ympyrällä. Ensin laukattiin eteen kevyessä istunnassa ja sen jälkeen tehtiin ravilaukka siirtymisiä pääty-ympyrällä. Vielä laukassakin Ritaa sai muistuttaa liikkumaan eteen, mutta laukkojen jälkeen ravin tempo oli hyvä.

Tiistaina näin paria ystävääni kaupungilla. Meillä oli mukavaa.Mutta turhautti yli-innokas sähkömyyjä, joka jatkuvasti kyseli yhden ystäväni sähköasioita eikä millään meinannut ymmärtää, ettei hän ollut kiinnostunut keskustelemaan sopimuksen vaihdosta.

Torstaina lähdin serkkuni mukaan tallille. Ajattelin, että kuvaan tuntia, hevosia jne, mutta päädyinkin osallitua itsekin tunnille. Vahingossa. Opettaja vaan kysyi, että: haluatko Suvi tulla ratsastamaan? Mahtuisit ekale tunnille. No päätinpä sitten mennä. Tunnille sain Viivin. Mentiin puomeja. Ratsastin Viivillä toista kertaa sen mammaloman jälkeen ja sain sen kulkee ihan kivasti. Alkuun tein avoja ja muutamat väistöt, ravissa ja laukassa mentiin puomeja voltilla ja kahdella erikokoisella ympyrällä. Ratsastuksen myötä, ne valokuvaukset sitten jäivät.

Perjantaina heräsin jo seitsemältä. Olin nukkunut levottomasti ja illalla oli pää täynnä ajtuksia. Yritin rauhoitella itseäni äänikirjan avula, mutta sekään ei onnistunut. En pystynyt keskittyä kirjaan yhtään. Join aamukahvia ja söin aamupalaa. Jonka jälkeen odottelin etäopetuksen ohjeita ja kirjoitin sillä aikaa tätä postausta. Etäopetuksen ensimmäinen tehtävä saapui puolen päivän aikaan, joka oli itsensä esittely.

Lauantain ratsastustunnille sain taas Ritan. Alkuun Rita yritti omia temppujaam olla kuuntelematta ohjeitani ja puski menemään miten sattuu, mutta tunnin edetessä sain Ritan liikkumaan eteen ihan hyvin. Teimme käynnissä väistöjä, jotka sujui ihan hyvin. Väestöjen jälkeen otettiin ravisiirtyminen. Ennen seuraavaa väistöä toisella pitkällä sivulla.

Väistöjen jälkeen teimme kentälle salmiakkikuviota ravissa ja kentän keskelle keskiympyrällä tehtiin laukkaympyrää. Salmiakkikuviota oli vähän haastava hahmottaa. Laukassa Rita innostui ja oikein heräsi vauhtiin. Laukkanen jälkeen loppuravit meni tosi mukavassa tempossa.

Sunnuntai meni tavatessani sisarunsiani ja käydessä poimimassa mustikoita ja puolukoita

.

VIIKKO 31: ONNISTUNEET KOULUTUNNIT

Maanantaina Riian kanssa sujui kivasti. Riia kuunteli hyvin mun istuntaa ja pystyin pitää sen kuulolla ja saada reagoimaan istuntaani super kivasti.

 Oltiin ensin keskiympyrällä. Kun meitä oli neljä ratsastajat, niin pyrimme kulkemaan parin kanssa samaan tahtiin.

 Tultiin myös kolmikaarista kiemurauraa, tehden siinä siirtymisiä käynnissä ja ravissa. Vuoroteltiin siirtymiseen kohtia, ettei aina ollut samassa kohtaan siirtyminen käyntiin tai raviin.

 Sain Riian asettumaan suht hyvin oikealle, mutta vasemmassa kierroksella oli usein haasteita.

Otettiin myös muutamat kootut laukannostot ympyrällä. Laukattiin aina vuorotellen jonon viineiseksi. Laukannostojen jälkeen palattiin takaisin kolmikaariselle kiemurauralle tekemään siirtymisiä käynnin, raviin ja laukan välillä. Tässäkin kohtaa siirtymiset oli eri kohdissa. Lopuksi tultiin vielä pari kertaa laukassa koko kolmikaarinen kiemuraura tehden laukanvaihdot käynnin kautta.

Kuten jo alussa sanoin, tunti meni toai kivasti. Se oli monipuolinen ja sain taas paljon tunnista irti. Oli mukavaa saada kommenttia onnistumisista, haasteista ja niistä hetkistä missä johonkin kohtaan/tekemiseen piti kiinnittää enemmän huomiota. Näin pystyin korjaamaan omaa tekemistänikin paremmin.

Tällä viikolla tuli vietettyä aikaa siskoni kanssa ja ystävieni kanssa, kierrettiin kirpparilta ja istuttiin rannalla. Kuvailin uudella kamerallani ja harjoittelin erilaisia kuvanmuokkauksia.

Lauantaina ratsastustunnillani menin vaihteeksi Vikkanilla. Tunnilla tehtiin avoja, loivaa kiemurauraa ja siihen voltteja. Loivaan kiemurauraan tuli yhteensä kolme volttia ja otettiin myös laukannostoja ympyrällä.

Avoja tehtiin muutaman askeleen pätkissä, kun pitkän sivun alkuun tehtiin voltti, muutama askel avoa, suoritus, uusi voltti S&R kirjaimissa ja sitten taas pari askelta avoa.

 Loivaa kiemurauraa tehtiin molemmille pitkille sivuille. Vikkan asettui kivasti kiemurauralla ja siihen tehdyillä volteilla.

 Laukannostoissa Vikkanin nostot oli energistä, mutta muutaman kerran tiputti raviin ennenaikaisesti. Laukannostoja ennen tehtiin voltti ja voltin jälkeen avotaivutusta, josta nostettiin laukka.

Kummatkin tunnit meni tällä viikolla super kivasti. Tekemisestä jäi hyvä ja onnistunut fiilis. 😍

VIIKKO 30: INNAREITA, UUSI KAMERA, VIDEO

Maanantaina sain ratsastustunnille Riian. Tunnilla menimme puomeja ja korotettuja puomeja, jotka oli innariksi laitettu. Puomit oli molemmilla pitkillä sivuilla samanlaiset.

 Ihan alkuun tehtiin käynnissä pysähdyksiä ja käynti-ravi ja ravi-käynti siirtymisiä, että saatiin hevonen kuulolle ja reagoimaan. 

 Ravissa tulimme vain puomit yli kevyessä istunnassa. Muutoin kevennettiin.

 Ravityöskentelyn jälkeen oli vuorossa välikäynnit ja juomatauko. Välikäyntien jälkeen oli sitten laukkatehtävän vuoro.

Tulimme laukkatehtävää siten, että L-päädyssä tehtiin ravivoltti, jossa nostettiin laukka. Laukattiin innarit ja C-päädyssä siirryttiin raviin, tehtiin ravissa voltti, nostettiin uusi laukka voltin jälkeen ja tultiin toisen pitkän sivun innarit.

 Tunnilla meitä oli vain kolme ratsastajat, joten kerkesin tulla monet hyvät kerrat innareille molempiin suuntiin.

 Hiekkapöly oli välillä sen verran jäätävä, että läheskään aina ei näkynyt mitään. Yritin sitten vain kuulon perusteella mennä innareille. Kuuntelin että laukkaako joku lähellä, jos ei niin nostin laukan ja menin.

 Riia oli koko tunnin ajan sopiva. Hevonen pysyi hyvin kuulolla, eikä kuumunut tai lähtenyt ennakoimaan tehtäville. Mä treeenasin käsillä myötäystä, edelleen ja alkaahan se jo paremmin sujua.

Tiistaina menin suppailemaan Messinan järvelle serkkuni kanssa. Se oli hauskaa. Aluksi oli kyllä vaikeaa hallita lauta, mutta kun tekniikan löysi, niin suppailu lähti sujumaan hyvin. Pystyin pystyssä, enkä kertaakaan kaatunut. Tästä varmasti tulee joka kesäinen juttu. Kun oli tarpeeksi pitkällä järvellä, niin ei edes ollut törmäysvaaraa muihin. Tuli sitä silti pari kertaa ajauduttua aaltojen mukana kiviä ja serkkuani päin.

Mun tietokoneen suurennusohjelma on ollut pitkään käyttökelvoton ja toimimaton, joten vihdoin se saatiin kuntoon, kun keskiviikkoaamuna Päijät-Hämeen näkövamnaisten yhdistyksestä tuli joku laittamaan suurennuksen uusimman version. Samalla lupasi selvittää sitä, että voinko saada uuden tietokoneen, kun nykyinen kone on vanha, eikä enää palvele samalla lailla.

Keskiviikkona saapui postiin uusi tilaamaan kamera. Canon EOS 2000D. Siihen pitää ostaa vielä sopivampi muistikortti ja kameralaukku, jotta sitten voin helposti kantaa kameraa kouluun. Toki nämä ostokset menevät elokuun alkupuolelle, kun saan rahaa.

 Olen kuitenkin kerinnyt kokeilla ja tutustua kameran asetuksiin, siihen miten se toimii. Vähän kuvia kun pääsin ottamaan, kun siihen käy vanhan kameran muistikortti jotenkin, vaikka samalla se jotain herjaa.

Ystäväni oli kylässä keskiviikosta perjantaihin, kun hänellä oli viimeinen työviikko täällä. Oli kyllä kivaa kun oli seuraa.

Taas sain hienoja kuvia, kiitos Sari!

Ei meillä oikein tällä kertaa sujunut Sirkkonin kanssa. Heti alkukäynneisså Sirkkon otti kierroksia raipasta, tai oikeastaan sen varjosta. Joten jätin raipan pois.

Tehtiin väistöjä, jotka alkuhankaluuksien jälkeen sujui ihan ok. Oli aina sama kaava, ensin kiemurreltiin ja lopuksi tuli muutama askel väistöä. Sirkkon väisti joko sivulle tai meni vain suoraan eteenpäin, mutta ei kävellyt samaan aikaan eteen jälkeen väistänyt, mikä oli tehtävän tarkoitus. Ravissa väistöt oli taas sähellystä. Opinkohan koskaan?

Ympyrällä otettiin laukkaa, mutta siinä Sirkkon lähti vain kiitoravia tai tiputti ensimmäisen puomin jälkeen kaarteessa raviin. Saatiin onneksi muutamat hyvät pätkät.

Ativiteetit päivältä ei jäänyt pelkkään ratsastukseen.

Ratsastustuntini jälkeen lähdettiin metsään kalliolle kuvaamaan. Kun viime viikolla paikka oli esteetön, niin tällä kertaa paikka oli ihan päin vastainen. Oksia, kiviä ja kantoja, liukasta maaperää. No mutta onneksi mukana isosisko joka kuvailee reitit mulle.

Tässä pieni videokooste tsllipäivien ratsastukssista.