ENKELIPUPUT

 "Suruilla on juurisyitä,

nurkkapöytään eksyneitä

sinnikkäitä huomaamatta silmäkulmaa pyyhikineitä,

piruuttaankin urhoollliset tietämättään onnelliset,

suojaa vaille kerääntyivät myrskyn alle jää"

Luna ja lilja, enkelipuput

10.05.2016-19.10.2021

Luna ja Lilja meidän ensimmäiset puput, jotka opettivat paljon pupujen elämästä, ovat nyt kirkkaita tähtiä taivaalla. Kauniit, ihanat ja niin sosiaaliset pikku pomppijat, vain kivoja muistoja jäi.

SULOISET LUMIPUPUT

Vihdoin päivät ovat olleet sen verran valoisia vielä myöhään iltapäivisin, että on aikaa ulkoiluttaa pupuja, etenkin nyt kun pakkaset ovat lauhtuneet. Nämä kuvat on tosin otettu jo viikko sitten perjantaina, hieman hämärään aikaan, siskoni ollessa meillä kylässä. Mutta silti näistä tuli yllättävän kivoja, vaikka hämärä olikin ehtinyt alkaa. Mulla ei ole mitään ihmeellistä asiaa, halusin sittenkin tulla jakamaan nämä suloiset kuvat pupuistamme teidän kanssanne tänne blogiin.

Mä narun toisessa päässä ja siskoni @sarinrapsyja kameran takana.

"Pusi pusi, mä rakastan sua"

"Muru, otetaan pikku paini ensiksi"

Ihmetystä herätti kameran laukaisuääni.

"Enkös olenkin söpö?"

Tää kuva on vain niin ihana, tummassa Karviassa näkyy hyvin lumisade.

LUMIPALLO-LILJA ULKONA

1.

Nämä kuvat ovat parin viikon takaa, en vain ole ehtinyt julkaista blogissa aiemmin. Kuvaushetkellä alkoi olla jo hieman hämärää,  jonka takia kuvien laatu hieman kärsi, mutta toivottavasti se ei haittaa teitä! Liljalla oli myös sen verran paljon energiaa, että kuvien onnistuminen oli hieman vaikeaa.

Kaiken lisäksi kokeilin hieman erilaisempaa, tummemman sävyistä muokkausta. Mitä mieltä olette muokkauksista ja näistä kuvista? Jos olisin lisännyt kuviin kirkkautta, niin Lilja ei olisi erottunut kuvista kunnolla, joten päätin vähentää kirkkauta kuvista, jotta lumipallo-Lilja erottuisi edes hieman paremmin näissä kuvissa.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

Löytyikö suosikkikuvaa?

PUPUJEN KUULUMISIA

Lunalla on alkanut helmikuun aikana kunnolla talviturkki vaihtumaan kevyempään kesäturkkiin. Vaikka vielä huomaa, että lämpimillä keleillä turkkia irtoaa ja ilmojen viiletessä alkaa taas turkki kasvamaan lisää, eli jonkin verran vielä on pompottelua talviturkin ja kesäturkin välillä. Liljasta tätä ei niinkään huomaa.

Viime viikolla en käden vammautumisen takia oikein pystynyt pupujakaan nostelemaan, joten myös pupujen harjauskin jäi vähemmälle. Lunan harjasin sunnuntaina ihan kunnolla ja pupusta kyllä huomasi, ettei ole harjaa hetkeen näytetty, sillä sen verran paljon irtokarvaa kaverista irtosi. Nyt jatkan taas päivittäin pupun harjaamista, kun käsi on parantunut.

Pupujen turkinhoidossa meillä käytössä on kampa, karsta ja koirille tarkoitettu furminator sekä tietenkin sakset. Saksia käytän, jos Lunalla on niin isoja takkuja, ettei enää harjat tehoa, karstaa ja furminatoria käytän vuoropäivin. Furminator on kyllä ollut meidän pelastus, se nimittäin irrottaa todella hyvin kaiken irtokarvan ja kiillottaa turkkia. Tämä harja sopii hyvin pitkäkarvaiselle pupulle. Karsta on myös ihan hyvä harja, mutta se ei ole Lunalla yhtä tehokas kuin furminator. Karstasta meidän puput kyllä nauttivat, etenkin päälaelta alueelta harjatessa.

Odotan todella paljon kevättä ja ilmojen lämpenemistä, jotta puput voitaisiin siirtää ahtaasta tavaran täyteisestä varastosta ulkotarhaan, pikkuhiljaa tietenkin. Ensin totutetaan virheeseen, seuraavaksi saavat olla ulkona tunti pari kerrallaan, pikkuhiljaa ulkoilumäärää lisäten ja lopuksi siirtyvät yöpakkasten loputtua kokonaan taas ulos. Siellä niillä olisi paljon enemmän tilaa touhuta ja rallitella. Ulos siirtyminen tulee olemaan varmasti helppoa, sillä ovathan puput päässeet leudoilla keleillä ulkoilemaan.

Onneksi työpäivien jälkeen, viiden aikaan iltapäivällä on jo sen verran valoisaa, että pupuja näkee viedä ulkoilemaan. Sillä ulkoilusta puput nauttivat paljon.

Huomasin tuossa jonkin aikaa sitten, että Luna on lihonut hieman, mutta ei onneksi paljoa. Ennen Lunan ja Liljan ruoka on ollut samassa kupissa, eli kupissa on ollut kahden pupun annos. Muutaman päivän seurailin pupujen ruokailuja ja huomasin Lunan syövän suurimman osan pelleteistä Liljan ollessa hitaampi syömään. Onneksi meillä oli valmiiksi kaksi ruokakippoa, joten oli helppo siirtyä jakaman molemmille pupuille omat ruuat, jotta molemmat saavat sopivan määrän pellettiä.

Alkuun onnistui hyvin vain ruokakuppeihin jako, puput söivät kiltisti omat ruuat, mutta nyt on tilanne se, että molemmat menevät toistensa ruokakipoille, sillä tietenkin kaverin ruoka maistuu paremmalta, vaikka täysin samaa ruokaa on. Tästä ruoan jakamisen myötä olen joutunut siirtämään pupujen ruokailun iltaan, sillä aamulla en ehdi valvomaan pupujen ruokailua töiden takia.

Olen myös alkanut tekemään youtubeen pupuistamme videoita. Täältä löydät meidän kanavan. Siellä on jo muutama videoklippi.

Tässä olikin kunnolla pupujen kuulumisia taas vaihteeksi. Ensin mietin pelkkää turkinhoitoon liittyvää postausta, mutta asioita tuli niin paljon mieleeni lisää, mutta kuitenkin pieniä yksittäisiä asioita, joten ajattelin yhdistää asiat tähän samaan postaukseen. Sillä kuitenkin halusin kirjoittaa teille näistä kaikista asioista.

Haluatteko noista Liljasta otetusita kuvista kuvapostauksen blogiin? Sillä niitä kuvia ei ole blogissani vielä näkynyt.

PUPUJEN ULKOILUTUS TALVELLA

Viime aikoina olen saanut ja nähnyt facebokissa kysymyksiä siitä, että voiko pupua ulkoiluttaa minkä verran talvella tai voiko sisäkanin siirtää talveksi ulos? Onko ulkokani kuinka rohkea? Mikä on sopiva aika siirtää pupu ulkoa sisälle? Ajattelin näihin kysymyksiin omien kokemusten kautta kirjoitella omia vastauksiani, kokemuksistani. Kertoa niin, miten minä ja perheemme toimimme.

Moni blogini lukija ja instagramini seuraaja varmasti tietääkin, että meillä puput asuvat keväästä syksyyn ulkona ja talven lämmittämättömässä varastossa, koska perheessämme on allergisia. Varaston lämpö menee ulkolämpöjen mukaan, mutta tänäkin talvena lämpö on pysynyt hyvin plussan puolella. Toki silloin, jos/kun tulee kovemmat pakkaset, niin laitetaan lämmitystä varastoon. Tämä olikin ainoa ratkaisu pupujen ottamisessa. Ostimme puput kasvattajalta, joka pitää pupuja kanssa ulkona ja talven navetassa, joten pupuillamme ei ollut muuta totuttelua, kuin uusi ympäristö ja uudet ihmiset. Niiden ei esimerkiksi tarvinnut totutella ulkona vaihteleviin säihin.

Ulkokanilla on paksumpi pohjavilla, joka auttaa kania pysymään lämpimänä talvellakin. Pohjavilla kasvaa sitä mukaan, kuin kelit viilenevät. Kesällä ulkokania ei voi viedä lämpimään taloon, sillä kani voi saada lämpöhalvauksen hyvin helposti ja sisäkania ei voi siirtää ulkokaniksi talvella, koska pohjavilla on ohuempi.

Jos haluat ulkokanin, niin silloin pupu kannattaa ostaa keväällä tai kesällä. Kaneja voi pitää ulkona niin kauan, kun vesi jäätyy juomapullossa, silloin viimeistään puput on hyvä siirtää sisätiloihin, esimerkiksi lämmittämättömään varastoon. Kun varasto on lämmittämätön voi kania myös ulkoiluttaa talvella valjaissa ulkona. Itse pidän pupuja 1-5 asteen pakkasilla viidestätoista minuutista puoleen tuntiin, riippuen täysin siitä, että miten puput viihtyvät ulkona.

Täysin sisäkania voi ulkoiluttaa ulkona leudoilla säillä maksimissaan noin viisitoista minuuttia, jos on jo kesällä ja syksyllä päässyt ulkoilemaan säännöllisesti ja tietenkin samalla pitää seurata miten pupusi käyttäytyy ulkona tai ulkoilun jälkeen. Voi olla myös niin, että pupu ei tykkää talven kylmyydestä tai sitten se nauttii siitä. Nämä on täysin yksilökohtaisia ja selviää vain kokeilemalla. Kuitenkin moni kani tykkää, kun pääsee talvella kaivamaan koloja ja riemuloikkiman lumihankeen.

Ulkokanista saa yhtä rohkean ja luottavaisen, kun sisäkanista. Pupujen kanssa pitää touhuta paljon, oli kyseessä sisä- tai ulkokani ja sitä kautta ne oppivat luottamaan ja tuntemaan hoitajaansa. Koen myös, että ulkokani on rohkeampi sisäkaniin verrattuna, sillä ulkona ollessaan puput tottuvat erilaisiin ääniin, kuten ohi ajavin autoihin. Mutta tuo voi myös johtua ainoastaan siitä, että toinen kani on rohkeampi kuin toinen, oli sitten kyseessä ulko- tai sisäkani.

Mulla on ollut tapana pitää Lunaa ja Liljaa vuorotellen ulkona, sillä se on helpompaa. Viime viikon sunnuntaina tein kuitenkin poikkeuksen ja otin molemmat puput samaan aikaan ulos. Meno olikin hetkittäin todella hektistä, kun piti katsoa ettei narut sotkeudu toisiinsa tai pupuihin. Luna keksi mennä puuliiterin alle ja kun sen olin saanut sieltä pois, ihan vain siksi, ettei jää jumiin, niin Lunan jälkeen liiterin alle livahti Lilja. Noh Liljaa vahtiessa, ettei kierrä itseään jumiin, karkasi Luna.

Vilkaisin sivulle, että pupu on ihan vieressä ja kaksi sekuntia myöhemmin Luna olikin jo poissa. Pieni paniikkihan siinä iski, kun en yhtään pupua nähnyt missään. Luotin kuitenkin siihen, että pupu ei lähde pihasta pois, kun suurimmaksi osaksi on aidattu piha, mutta myös avonainen portti. Näinhän siinä sitten kävi, pian Luna tulikin jo takaisin luokseni ja Liljakin oli kerinnyt tulla liiterin alta pois. Tämän jälkeen ulkoilu jatkui rauhallisemmissa merkeissä. Molemmat myös viihtyivät pitempään ulkona, aika meni ihan huomaamatta ja yllättäen oltiin ulkona lähes tunti. Mikäs siinä ulkoillessa, kun kaikki viihtyvät.

Tähän loppuun haluan vielä muistuttaa, että nämä olivat minun ajatuksiani aiheesta ja tämä on minun tapani toimia pupujemme kanssa ja molemmat voivat todella hyvin, kummallakaan ei ole talvisin ollut mitään flunssaa tai nuhaa. Tapoja on monia pitää pupuja, pääasia on kuitenkin se, että ne voivat hyvin, saavat liikuntaa, ruokaa ja huolenpitoa. Oikein mukavaa tiistaita juuri sinulle!

SEKALAISIA PUPUKUULUMISIA

Nyt kun mulla on pitkä joululoma, niin olen pystynyt puuhailemaan paljon enemmän pupujen kanssa. Päivisin vien pupuja ulos nollasta viiteen pakkasasteen väliltä. Riippuen säästä, pupujen energiamäärästä ja siitä, miten viihtyvät. Pidän niitä ulkona viidestätoista minuutista puoleen tuntiin. Kun olin Hämeenlinnassa koulussa pari viikkoa ennen lomaa, puput eivät tainneet päästä yhtä paljoa ulos, jonka sitten huomasi kertyneestä energianmäärästä, joka nyt onneksi on alkanut tasaantumaan, kun ovat päässeet päivittäin ulos touhuamaan.

Joululahjojakin puput saivat. Enimmäkseen herkkuja, jotka katosivat masuihin hetkessä, alun epäröinnin jälkeen. Ensin molemmat tuumailivat että, "hei, voiko noita keksejä syödä?" Kunnes herkut mutusteltiin tapellen suihin, siitä kumpi kerkiää syömään enemmän. Joulun jälkeen kävin ostamassa pupuille aktivointipallon ja kissoille/koirille tarkoitetun furminator-harjan.

 Aktivointipalloon laitan nykyään pupujen herkut, jotta puput saavat samalla tekemistä, eivätkä myöskään saa kovin helposti herkkuja, vaan pienen työn ja aivojen käyttämisen kautta. Heti pallon ensimmäistä kertaa saatuaan, molemmat tajusivat lelun idean. Lilja alkoi pyörittämään palloa ja Luna söi pellettejä maasta, sitä mukaan kun ruokaa pyörityksen jälkeen tippui ja lopulta pallo viskattiin pois, kun eivät saaneet enempää pellettejä, vaikka niitä sinne jäikin, mutta molemmilla oli tosi kiire syödä pelletit maasta.

Furminator-harjan ostin kevään karvanlähtöä varten. Tälläkin hetkellä pupuilta irtoaisi paljon irtokarvoja, kun nuo kelit ovat niin vaihtelevia. Toisena päivänä saattaa olla 8 astetta pakkasta ja toisena päivänä taas nollassa. Tästä johtuen olen harjannut pupuja päivittäin. Kuitenkin aion tämän harjan ottaa kunnolla käyttöön vasta keväällä kelien lämmetessä. Olen kyllä harjaa Lunalla testannut ja harja irrottaa todella hyvin kaikki ylimääräiset irtokarvat.

Uuden vuoden vaihde meni meillä, ihmisillä ihan mukavasti, mutta molemmat puput pelkäsivät raketteja, niistä tulevaa kovaa pauketta ja välähdyksiä. Varastoon, kun kuuluu niin helposti naapurien rakettien ampumiset, sillä ihan vieressä = juuri meidän talon kohdalla kaikki ampuvat, sekä muualla lähiympäristössä. Laitoin pupuille ison heinäkasan häkkiin ja pidin varastossa myös valot päällä ja verhot kiinni. Mitään ylimääräistä ääntä en viitsinyt laittaa, sillä yksi päivä jotain videota katsoessani pupulassa, molemmat vain rummuttivat järkyttyneinä, vaikka äänet puhelimessani oli hiljaisella.

Seuraavaksi sitten hieman ikävimpiin kuulumisiin Liljasta. Pupun kynsien leikkaus on sujunut jo useamman kerran aika hyvin. Maanantaina Liljalla oli ihan selvästi huonompi päivä, sillä ottaessani pupun harjaukseen, alkoi Lilja hetken päästä murisemaan ja pyöri sylissäni. Päätin, että vien pupua valjaissa hetkeksi ulos, sillä sinne se ihan selvästi halusi, kun meni oven luo norkoilemaan. Kello oli jo seitsemän illalla, joten itse en kauan ulkona viihtynyt pimeän vuoksi, mutta mentiin pari kertaa varaston ympäri. Pian tästä siskoni tuli varastoon leikkaamaan pupujen kynsiä ja aloitettiin Liljasta, kun se vielä oli valjaissa. Varoitin kyllä siskoani siitä, että pupulla on huono päivä ja ehkä kannattaisi siirtää kynsien leikkaus seuraavalle päivälle. Mutta siskoni halusi, että kynnet leikataan, kun hän varastoon oli jo tullut.

Heti alusta alkaen kynsien leikkaus oli vaikeaa, eikä tilannetta helpottanut kun siskoni härnäsi aktivontipallolla pupua. Noh kynsien leikkaus oli täysin epäonnistunut. Takatassujen kynnet saatiin leikattua, mutta etutassut jäi leikkaamatta, kun pupu alkoi puremaan, murisemaan ja lopuksi raapi kämmeneen ilkeän haavan. SEkä jatkuvasti veti tassuja leukansa alle. Tämän jälkeen päädyttiin, että siirretään Liljan loppujen kynsien leikkaus ja Lunan kaikkien kynsien leikkaus seuraavalle päivälle. Täytyy toivoa, että tämän pienen takapakin jälkeen kynsien leikkaus sujuisi Liljan kanssa paremmin.

LILJAN PÄIVÄ

Herään säpsähtäen johonkin outoon ääneen ja tajuan, että taitaa olla aamu, kun pöytälamppu on sammunut. Käännyn ympäri ja alan syömään heinäkorin viimeisiä heiniä. Mahani kurnii nälkää, mutta heinät ovat loppu ja vielä ei ole aamupalaa tarjolla. Mulla on tylsää ja haluan tekemistä, joten alan tökkimään ja kiusaamaan kaveriani Lunaa, joka vielä nukkuu makoisasti. Kaverini kääntää vain kylkeä, joten kiusaan häntä vielä enemmän.

 Vihdoin Luna herää ja heti alkaa komentamaan mua. Kauhea rummutus alkaa. Vihaan kun tuon pitää pomotella mua, emmekö me voisi olla ihan sulassa sovussa ja yhtä tasavertaisia? Hermoni kiristyvät, kun mahani kurnii vain yhä kovemmin, eikä aamun ruokaa näy tulevan. Kaiken lisäksi kaverini oli syönyt lähes kaikki heinät yön aikana loppuun ja mulle jäi muutama hassu heinänen.

No vihdoin varaston ulko-ovi avautuu, mutta samalla sisälle tunkeutuu kylmää ilmaa ja hoitajani tulee sisälle. Onneksi ovi sulkeutui taas. Nyt sitä ruokaa ja vähän äkkiä, meillä on nälkä ja heinätkin ovat loppuneet, tuumaan itsekseni, samaan aikaan Luna taas jalallaan rummuttaa häkin pohjaa, niin että tanner tärisee. Nyt kuuluu niin ihana ääni, kun pelletit ja kaura kilahtavat teräksiseen kulhoomme. Ruoan ihana tuoksu lähenee, luukku avautuu ylhäältä ja kulho laskeutuu maahan. Luna hyökkää ruoan kimppuun, mutta työnnän häntä syrjään, sillä mullakin on kova nälkä. Nyt saadaan myös heinää, aah sen tuoksu on niin ihana.

 Ennen lähtöään hoitaja vielä huikkaa tulevansa tunnin päästä takaisin, kun olemme syöneet aamupalan. Mutta en ymmärrä, mikä on tunti? Mitä "tunti" tarkoittaa, pohdin samalla kun syön pellettejä ja heinää vähän vuorotellen. Pian unohdan ihmettelyni ja kyllästyn myös syömään. Nyt alan pomppimaan kahden häkin väliä, jotta saan aikaani kulumaan. Välillä kaivan ja lennättelen puruja ympäriinsä. Käyn vielä syömässä viimeisiä pellettejä kulhosta ja kulhon tyhjentyessä Luna alkaa irtoavaa kulhoa viskelemään ympäriinsä, ihan vain siksi, että hoitaja saa etsiä sen purujen seasta.

Jonkin ajan kuluttua varaston ulko-ovi jälleen avautuu ja hoitajamme astuu sisälle. Nyt hän tulee suoraan häkin luo ja mutisee itsekseen piilotettua ruokakippoa. Menen nuuhkimaan hänen takkiaan ja maistankin sitä, joka ei ole kovin hyvän makuista. Nyt hän alkaa rapsuttamaan päätäni ja nautiskellen painaudun maahan.

 Höh nyt, rapsuttelut loppuvat ja hoitajani kaappaa mut syliinsä, jostain hän on taas kerinnyt täysin huomaamattani ottaa valjaat. Inhoan valjaiden laittoa ja päätän puraista ensin hoitajaani polvesta, mutta hän ei siitä välitä, vaan alkaa laittamaan valjaita kaulani ympäri kiinni, mutta sitä ennen kerkeän hieman vain vastustellakseni puraista remmistä, mutta siitäkään hän ei välitä, vaan napsauttaa remmit kiinni. Nyt saan pompata hänen sylistään lattialle ja muutamalla pompulla olenkin jo ulko-ovella odottamassa ulos pääsyä. Hoitajani jäi puuhailemaan jotain omiaan vielä.

No vihdoin pääsen ulos! Alan riemuissani pomppimaan lumihangessa, kaivelen kuoppia ja rallittelen pitkin pihaa. En oikein osaa päättää, että mihin suuntaan lähtisin, joten vaihdan suuntaa koko ajan ja tutkin aina niin ihmeellistä ympäristöä. Onneksi naru on pitkä ja mulla on tilaa liikkua, mutta innostuessani ihan kunnolla, ei tämäkään naru meinaa riittää. Pompin, iloloikin ja rallittelen niin kovaa, että naru yht'äkkiä kiristyy ja matkani päättyy lyhyeen. Ai niin, en olekaan vapaana, vaan näissä ihmeen remmeissä, muistan, kun kuulen taluttajani hölkkäävän perässäni. Alkuinnostukseni jälkeen rallittelut ja vauhtini tasaantuu, eikä naru ole jatkuvasti kiristymässä.

 Nyt on kuulemma oltu tarpeeksi pitkään ulkona, kaksikymmentä minuuttia ei kyllä sano mulle yhtään mitään. Mielelläni ulkona vielä olisin, vaikka tassunpohjia palelee hieman. Mutta, siinä vaiheessa, kun varaston ovi avautuu, niin loikkaan sisälle lämpöiseen erittäin mieluisasti. Kipitän suoraan Lunan luokse, nuuhkimaan kaveria kaltereiden välistä.

Nyt onkin jälleen koittanut ärsyttävä hetki, kun valjaat riisutaan pois. Onneksi se on nopeasti ohi ja saan nauttia turkin harjauksesta. Hoitajani pitää mua sylissäni ja harjaa karstaharjalla turkkiani, se on niin rentouttavaa. Rentoutuminen häviää siinä vaiheessa, kun harja siirtyy mahani puolelle, tässä vaiheessa jaksan olla sekunnin ja potkin hoitajaani. Lopeta, tuo kutittaa. Ei auta, mahastakin harjataan, onneksi se ei kauan kestä ja pääsen loikkaamaan alaluukusta turvalliseen häkkiin ja pääsen syömään heiniä.

 Mulla on myös hetki omaa rauhaa tiedossa, sillä Luna lähti vuorostaan pihalle. Nyt syön vain heiniä ja pyörin levottomana ympäriinsä. Jonkin ajan päästä rauha ja hiljaisuus rikkoutuvat, kun Luna tulee takaisin. No okei, oli mulla jo sitä vähän ikävä. Nuuhkitaan toisamme kaltereiden läpi, kunnes Luna kaapataan syliin, valjaiden pois ottoa ja turkin harjausta varten. Vihdoin Luna tulee takaisin seurakseni ja pääsemme rapsuttelemaan toisiamme. Ulkoilun jälkeen alkaa aina ramaisemaan ja otankin pienet päiväunet kaverini kyljessä.

Voi kauheata, nyt tänne tuli kaksi hoitajaa, apua! Se nimittäin tarkoittaa sitä, että mun tassuihin kosketaan, niitä kutitetaan ja sörkitään jollain metallisilla jutuilla. Menen äkkiä mökkiin piiloon, ettei ne saa mua kiinni. Kuitenkin haistan kurkun ja lähden etsimään herkkuani. Ennen kuin kerkiän kurkkuja lisää ottamaan, olenkin jo hoitajani sylissä. Eii, mua huijattiin jälleen. Sydämeni alkaa tykyttämään, kun toinen tyttö ottaa takatassustani kiinni ja laittaa ihmeelliset metalliset nipistimet kynnelleni joka tuntuu kylmältä. Yht'äkkiä kuuluu kauhea napsahdus, kun kynsi katkeaa, mä säikähdän sitä kovasti ja alan rimpuilemaan. Hoitajani, joka pitää sylissä mua aika tiukasti, alkaa puhumaan lempeällä äänellä ja silittämään otsaani. Se rauhoittaa mua hieman. Silti taas säikähdän uutta napsahdusta, joka kuuluu toisen kynnen katketessa. Nyt mua vielä torutaan, kun puraisin hoitajani sormea, siitä hyvästä murisen takaisin. En voi sille mitään, että mua pelottaa tämä touhu. Hoitaja kuitenkin silittelee mua ja puhelee mulle, enkä enää pelkää kynsien leikkausta. Pian se onkin jo ohi ja saan pellettejä palkaksi, siitä että jaksoin olla hyvin kynsien leikkauksen ajan. Olisinpa mäkin yhtä rohkea kynsien leikkauksessa, kuin Luna, sitä ei ikinä pelota yhtään kynsien leikkaus, olen sille siitä hieman kateellinen.

Nyt meille laitetaan heinäkoriin lisää heinää ja vesipullokin täytetään, kun ne ovat tyhjentyneet päivän aikana. Hoitaja toivottaa meille "hyvä yötä, nähdään aamulla" ja sen sanottuaan lähtee. Tuo lause meinaa sitä, että tulee taas pitkä yö, jolloin voi nukkua tai touhuta, mutta hoitajia ei silloin näy, jostain kumman syystä. Miksi me ei voitaisi nähdä hoitajan kanssa öisinkin? No mutta, tänä yönä aion syödä kaikki heinät, ettei toi mun kaveri niitä kerkiä rohmuamaan, sillä kuitenkin taas aamulla kestää aamupalan saanti.

Tässä olikin mun päivä suurin piirtein, toivottavasti tykkäsitte. Mulla ainakin oli kivaa kirjoittaa teille ja sanokaahan tuonne kommentteihin, että haluatteko jos me kirjoiteltaisiin Lunan kanssa yhdessä joku postaus tänne? Muuten, jos täältä testistä löytyy kirjoitusvirheitä, niin ne on Suvin jäljiltä, koska se lupasi korjata mun virheet, kun en ite osaa. Kivaa päivää teille

LILJAN MURROSIKÄ OHI?

Tänään on kertomusta teille siitä, että miten puput ovat varastoon sopeutuneet, mitä kaikkea on tässä viime viikon aikana tapahtunut ja pientä avaamista Liljalla olleesta murrosiästä.

Puput ovat sopeutuneet varastoon hyvin, heillä ei näytä olevan mitään ongelmaa siellä, päin vastoin, molemmat viihtyvät  varastossa oikein mainiosti. Käytän pupuja lähes päivittäin ulkona, kun niillä on nyt pienempi häkki, mitä kesän ulkoasuntoon verrattuna. Jos eivät syystä tai toisesta pääse ulos, esumerkiksi kovien pakkasten takia, niin silloin hypytän pupuja valjaissa varastossa, pääsevät edes vähän liikkumaan häkin ulkopuolelle. Välillä myös pääsevät ulos, että treenaamaan estehyppyä.

Puput pääsääntöisesti viihtyvät ulkona valjaissa, mutta kun lumet suli viime viikon sunnuntaina (5.11.) pois ja piha oli märkänä, niin kumpikaan pupuista ei oikein viihtynyt ulkona, sillä molemmat puput olivat sen verran hienohelmoja. Luna vain pesi itseään, varsinkin tassuja ja liikkui mahdollisimman kuivilla alueilla ja Lilja käytännössä kävi vain ulkona kääntymässä.

Pupujen ruokailuun on myös tullut hieman muutoksia, toki ihan pieniä muutoksia vain. Arkiaamuisin maanataista perjantaihin puput saavat pelletit ja kaurat maahan ripoteltuina, josta etsivät ja syövät ne, lauantaisin ruoka tulee kulhossa ja sunnuntai on pelletitön ja kauraton päivä.

Luna on kehittynyt estehypyissä huimasti, sitä ei tarvitse hoputtaa juuri ollenkaan, vaan loikkii esteiden yli vallan mainiosti pienen kehotuksen jälkeen. Lunalla on myös pikkuhiljaa esteet alkaneet kasvamaan korkeutta ja leveyttä, eikä puomin pudotuksia tule juuri ollenkaan. Lilja taas on vasta alkanut opettelemaan estehyppyä. Eli Liljan kanssa ollaan vielä ihan alussa. Toisella harjoittelukerralla, kun oltiin jo hypyt lopetettu hyviin onnistuneisiin hyppyihin, niin pupu ihan itse vapaaehtoisesti loikkasi vielä kerran esteet ja hypyt meni tosi hienosti.

Lilja on muutenkin kehittynyt ja rauhoittunut huimasti menneen kevään ja kesän aikana, vaikka onkin luonteeltaan energinen. Sillä pupun murrosikä alkaa oleemaan ohi, ihan varmasti. Joskus viime syksynä, kun puput varastoon siirtyivät, niin Liljan käytös muuttui agressiivisemmaksi. Ensin ajattelin käytöksen johtuvan muutoksesta asuinympäristössä, mutta aika pian tajusin kyseessä olevan murrosikä. Lilja alisti jatkuvasti Lunaa, puri ihmisiä, ei antanut leikata kynsiä tai laittaa valjaita ulos lähtiessä ja oli muutenkin todella levoton. Toisinaan Liljalla meni muutama päivä rauhallisesti ja toisinaan päivät meni agressiivisesti. Liljan muoorsikä kestikin syksystä 2016 kevääseen 2017.

Kyllä Liljalla on vielä välillä vaikeampia päiviä, mutta ei enää niin voimakkaina. Joka on helpottanut minua ja siskoani pupun hoidossa, kun Lilja antaa laittaa valjaat, leikata kynnet ja jaksaa olla harjattavana pitempiä aikoja. Tässä yksi päivä oikein kehuin Liljaa, kun niin hienosti malttoi, kun ensin laitoin valjaat estehyppyharjoituksia varten ja myöhemmin harjasin turkin harjoitusten jälkeen. Lilja istui sylissäni ylväänä, kuin kuningatar pitkän tovin. Heti kehujen jälkeen pupu alkoikin kyllästyä ja ei olisi enää malttanut olla harjattavana.

Vaikka Liljan (sekä Lunan) murrosikä on ohi, niin silti pupuilla on aina silloin tällöin välien- ja laumajärjestyksen selvittelyä. Yleensä toki silloin, kun saavat herkkuja tai jos tapahtuu muutoksia asuinympäristössä. Onneksi välienselvittelyt menevät nopeasti ohi, eivät ole pahoja, eikä kumpikaan näytä kärsivän.

Viime viikon perjantaina (3.11.) siivotessani pupujen häkkejä, laitoin pienemmän häkin kalterikehikon lattialle ja Liljan sinne sisälle, ajatellen, että siirrän kohta myös sinne Lunan. Vähän ajan päästä huomaan, että Lilja hiipii seiniä pitkin ja näytti siltä kuin olisi ollut varuillaan. Näytti se kyllä huvittavalta ja suloiselta. Ensimmäinen ajatus olikin, että miten ihmeessa pupu on sieltä pois päässyt? Samalla muistin, että kalterin etuluukku on irroteettu, eli hyvin helposti pupu sieltä pois pääsi.

Maanantai-iltana (6.11.) täyttäessäni pupujen juomapulloa, oli häkin yläluukku muutaman sekunnin ajan auki, jonka Lilja huomasi hyvinkin nopeasti. Pupu sitten hiippaili mökin katolle ja siitä yritti tulla ulos, mutta epäonnistui, sillä juomapullon rautalanka oli jäänyt jakkaraan jumiin ja pupu säikähti, kun tuoli liikahti ja mnä säikähdin, kun Liljan liikkeiden seurauksena häkin kalterit hieman kilahtivat. Pupun ilme oli samalla sekunnilla, loikattuaan häkin vastakkaiseen päätyyn "en mä mitään ollut tekemässä."

 

Alkaessani tätä postausta kirjoittamaan mietin, että miten ihmeessä saan tehtyä tästä hyvän ja monipuolisen postauksen, sillä eihän meille kuulu mitään erikoista, mutta kuitenkin sain kirjoitettua pieniä erikoisempia arjen asioita. Tässä taitaa olla tältä erää kaikki näiltä muutamilta päiviltä. Mukavaa perjantaita juuri sinulle.