Kiitos Vikkan

Virta Vikkan,

Haluan kiittää sua.

Sun kanssa olen oppimut luottamaan itseeni. Sun kanssa olen oppinut hyppäämään esteitä ilman, että jännittäisin. Olet ollut paras opettaja joka mulla on ollut. Vain kerran olen pudonnut esteillä sulta. Ja sekin oli silloin oma virheeni. Vielä keväällä  olin tosi arka, kun hypättiin pientä estettä. Jännitys vain kasvoi, kun piti alkaa rataa hyppäämään.

Keväällä oli ensimmäiset estekisat, jonka tulos oli hylkäys. 

Syksyllä, elokuussa oli estekisat ja estekurssi. Molemmissa hyppäsin kanssasi. Näissä elokuun kisoissa olin viides ja kurssin jälkeen huomasin, kuinka paljon olin saanut rohkeutta lisää. Elokuun kisoissa ja kurssilla en enään jännittänyt yhtään.

Aikoinaan olen tippunut yhdeltä hevoselta, jolla olin ratsastanut vain kerran aikaisemmin. Tipuin esteen jälkeen niskoilleni ja taisin saada pienen aivoitärähdyksen. Silloin mulla ei ollut turvaliiviä. Säikädin paljon. Siitä mulle tuli sitten, estekammo. Enään en uskaltanut hypätä, edes kavalettia. Jonkin ajan päästä pääsin pelosta yli, mutta jonkin asteinen jännitys on jäänyt. Varsinkin kun esteitä oli harvoin hyppäämässä. Mikä on nyt onneksi häviämässä. Nyt syyskuun estetinnilla huomasin, että en jännittänyt kertaakaan.

Elokuun estekisoista

Elokuun estekisoista

Hyppäät aina niin korkealta, että 40cm este tuntuu vähintään 60cm korkuiselta esteeltä. Alkuun oli tosi vaikeeta päästä hyppyihisi mukaan. Ensin en edes päässyt kunnolla mukaan hyppyihin ja aina vain horjahdin, se tietenkin lisäsi epävarmuutta. Kerran myös siksi putosin. Vielä välillä on vaikeeta, mutta aika nopeasti siihen hypppytyyliisi myös totuin.

Elokuun estekurssilla radan viimeinen este oli noin 60cm korkea. Jolta se ei edes tuntunut. Ododtin myös innolla elokuun estekisoja ja estekurssia. Silloin kurssilla olit molempina päivinä aika laiska. Mutta itse huomasin, että olin rohkaistunut. Tunsin ja tiesin jo tyylisi hypätä. Joka kerta on tuntunut helpommalta hypätä kanssasi.

Elokuun estekurssilta

Elokuun estekursisilta

Nyt syksyllä, kaikki on ihan toisin. Olen innoissani kun pääsen selkääsi. Tai jos pääsen hyppäämään. En enään jännitä yhtään. Olen kanssasi, avullasi kasvanut ja rohkaistunut tosi paljon. Kuvistakin näkee, että olen kehittynyt. Pääsen paremmin hyppyihisikin mukaan.
Harmitti myös kovasti, kun en päässytkään syyskuussa oleviin estekisoihin kanssasi. Olen nimitäin viimeaikoina ollut tosi innoissani kaikesta hyppäämiseen liittyvästä. Ehkä musta voi vielä tulla esteratsastaja.

Syyskuun estetunnilta

Syyskuun estetunnilta

Vikkan, sun kanssa olen päässyt yli estejännityksestä ja voittanut rimakauhuni.

Rakastan sua, 

Kiitos Vikkan ❤

Syyskuun estetunnilta