Maanantaina sain ratsastustunnille Vikkanin. Vikkan tuntui aika jätkällä, joka tuotti sitten haasteen liikkumisessa. Tunnilla tehtiin väistöjä ja loivat kienurauraa. Loivalla kiemurauralla tehtiin myös pysäytys ja voitti käynnissä. Tällä kertaan oikein ei sujunut minkään. Ehkä johtui siitä kun tammalla oli ollut jalka kipeä ja lepäsi. Liikunta on vielä myös kevyttä.
Tunnin jälkeen purkaessani Vikkanilta varusteita olin ajatuksissani ja ope kyseli, että onko huono päivä. Kun näytin niin vakavalta. Ei päivä ollut huono, vaan paljon ajatuksia mielessä.
Tunnin jälkeen pussitin heiniä ja vein pari hevosta pihattoon. Toista hevosta vieressäni pihattoon oli laumanjohtaja portin läheisyydessä jonka takia tämä talutettava hevonen ei suostunut pihattoon mennä. Nappasin sitten tiukemmin riinusta ja astui itse pihattoon. Virhe. Hevoset alkoivat potkia. Kerkesin vain kuulla ryminää. Siinä samassa tajusin, että en pääse pois hevosten välistä. Peruutin siis pari askelta taaksepäin, jossa sitten kolmas hevonen söi jo iltaheiniään. Onneksi tilanne oli nopeasti ohi. Ilman sen kummempia. Mutta kyllä se hetken kuumotti olla hevosten välissä. Tässä tilanteessa huomasin jälleen refleksieni toimivan jopa paremmin kuulon perusteella. Vaistomaisesti peruutin, kun kuulin ryminää, mutta silmillä en ollut kerinnyt havaita mitään vielä.
Kyhäsin tänne blogiin oman valokuvaussivun. Tuosta yläpalkista bannerin alta pääset katsomaan töitäni. Sivu on vähän kuin portfolio.
Torstaina mulla oli puhelinsoittoaika mun työvalmentajan kanssa. Hän on taustatuki mun työasioissa. Nyt mulla on työkokeilu toukokuun loppuun ja luultavasti päättyy sitten siihen, jos en saa työpaikkaa palkkatuella sinne. Juteltiin alustavasti uusista suunnitelmista ja aloin uudestaan pyöritteldmään opiskelumahdollisuutta. Puhuttiin tästä ja hän kannusti mua siihen suuntaan. Meillä on seuraava tapaaminen huhtikuussa Zoomissa ja ollaan ainakin yhteen kouluun yhteydessä. Vähän kysellään, että minkälainen koulutus olisi ja miten valmistuminen. Palailen näihin juttuihin myöhemmin vielä lisää, kun asiat tarkentuu.
Tällä viikolla kevät on saapunut kohisten. Lumi sulanut tosi paljon viikon aikana ja mun kevätfiilis kaivautuu pikku hiljaa talviunilta esiin.
Tänään tunnilla mentiin puomeja. Olipa kivaa päästä menemään vähän vauhdikkaamin, kun kenttä alkaa olla sula. Alkuun oli vähän haastavaa, mutta loppua kohden saatiin hyviä puominylityksiä. Ravipuomeja tultiin pituushalkaisijalla, jossa tehtiin Käyntisiirrtyminen puomien välissä ja lopuksi tultiin pitkillä sivuilla olevat puomit laukassa. Laukkapuomit tultiin vain kerran.
Jäin auttamaan iltatallissa, koska se on mukavaa puuhaa. Tykkään puuhailla hevosten kanssa monipuolisesti. Mulle ratsastaminen ei ole pääasia, vaikka siinä haluan kehittyä ja mennä eteenpäin. Tällä hetkellä toivon, että löytäisin hevosen jota voisi käydä vain hoitamassa. Ja harjailemassa, tai vaikka maasta käsin liikuttaa.
Pääsin sitten lähtemään maastoon Riialla opettajan seuraksi, kun hän liikutti yhden nuoren hevosen. Mentiin rauhallinen käyntimaasto. Juteltiin myös miten tykätään toimia maastossa ja mulle sanoi opettaja, että "maltilla, mun putoamisia oltaisiin voitu välttää." Tottahan se on. Sanoin vain tästä varmaan kauhistut lisää, mutta kerran kohdallani toimittiin näin ja kerroin siitä että aikoinaan eräs opettaja ei laskenut puomia vaikka sanoin etten uskalla hypätä. Tai siinä tilanteessa oli laskevinaan, muttei laskenut kuitenkaan. Meillä oli kyllä mielenkiintoiset keskustelut eritoimintatavoista.
Maaston jälkeen pussitin ja jaoin heinät sekä haettiin varsat sisälle. Lopuksi lakaisin vielä tallin käytävää.
Sunnuntai puolestaan oli aika rento ja rauhallinen, kävin viikon toisella kävelylenkillä ja yritin vetreyttää lauantain lihaskuntotreenin jälkeen jumiutuneita reisilihaksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
-Kommentoithan asiallisesti.
-Positiivinen ja rakentava palaute on sallittua ja toivottua!
-Kamerana toimii Canon PowerShop SX430 IS
-Kuvat muokkaan puhelimella Aviary-sovelluksella.