PALUU RATSAILLE

Postauksen kuvat: Ulla

Juhuuu! Pääsin palaamaan hevosten pariin, noin puolen vuoden tauon jälkeen. (Jos, et muista tai tiedä hevostaukoni syytä, niin: edellisen tallin toiminta loppui ja hevoset myytiin.) Olin tosiaan viikko sitten (19.3.22) lauantaina eräällä uudella tallilla kokeilemassa, että minälainen paikka on kyseessä! Varasin ratsastustunnin synttärilahjaksi itse itselleni. Serkkuni Ulla oli mukanani kaverina ja apunani. Mukavaa oli, kun siellä tuntia piti mulle jo entuudestaan tuttu ohjaaja! Olen tässä suunnitellutkin, että käyn muutaman kerran tässä kevään aikana tuolla tallilla, aina kun rahatilanne antaa siihen myötä.

Ja, ainiin, tämän postauksen piit tulla jo alkuviikosta, mutta kirjoittaminen unohtui kouluhaun ennakkotehtävien vuoksi. ne nyt on mennyt kirjoittamisen edelle. Nyt viikonloppuna olen hyvällä mallilla ennakkotehtävien kanssa niin voi tehdä muutakin.   

Ratsastustunnille sain Minni-nimisen hevosen. Minni ei tykännyt harjaamisesta ja muutenkaan hoitotoimenpiteistä, mutta ratsastaesa hevonen oli tosi kiltti. Energiaa ja vauhtia tammalla riitti. Nopeasti kuitenkin löysimme yhteisen sävelen. Minni vaikutti ensimmäisen tapaamisen yhteydessä kivalta hevoselta. Ratsastaessa Minni oli tosi herkkä avuille. Pärjäsin ihan pienillä ja kevyillä istunta-avuilla tamman kanssa.

Tunnilla teimme ihan vain perusharjoituksia, kuten pysähdyksiä, siirtymisiä ja temponmuutoksia. Keskityimme istuntaan ja istunta-apuihin. Laukkatehtävällä jakauduimme kahteen pääty-ympyrään, missä puolet laukattiin ja ennen laukannostoa tuli ravista käyntisiirtyminen.Meillä tuli herkästi vastalaukkaa, kun vähän myöhästyin apujeni kanssa mutta muutoin laukka sujui mukavasti, kun saimme myös onnistuneita nostoja.

Loppukäynneissä edelläni mennyt hevonen säikähti jotain ja omakin ratsuni oli mukana säikkyjä. Olin juuri ottanut jalat pois jalustimista ja antanut pitkät ohjat, kun hevonen pyörähti täysin yllättäen ympäri. Kerkesin huomata kun toinen ratsastaja tippui ja hevonen oli irti. Sain hetken aikaa itsekin tasapainoilla ja rauhoitella omaa ratsuani, mutta pysyin kuitenkin selässä, sillä kerkesin saada kädelläni otteen satulasta.

Pakko myöntää, että viikolla ennen ratsastustuntia ajatukset harhailivat moneen suuntaan ja mietin paljon miltä tämä kaikki mahtaisi tuntua. Ihme kyllä, perjantain ja lauantain välisen yön nukuin hyvin.

Vaikka talllialue kokonaisuudessaan oli tosi iso, niin paikka oli silti aika helppo hahmottaa. Ympäristö oli muutenkin mukavan maalainen ja viihtyisä, vähän samantyylinen kuin edellinen talli jolla kävin. Eroavaisuutena on vain paljon isompi tallialue, missä on kaksi tallia ja maneesi, sekä iso, hyvänkokoinen kenttä. Monen kenttävuoden jälkeen oli jopa outoa ratsastaa maneesissa.

Tallilta maneesiin siirtyessä ohjaaja esitteli pari hevosta. Yksi suomenhevonen oli kuin kopio yhdestä suomenhevosesta, Ritasta. Tallilla oli myös yksi vanha poni, joka oli joskus tuntiponina Hentilässä. Ohjaaja kertoi myös, että missä Vikkan (suosikkihevoseni) olisi ja tunnin jälkeen kävinkin sitä etsiskelemässä, mutten sitä kuitenkaan löytänyt.

Kaikin puolin aamupäivästä jäi oikein mukava ja onnistunut fiilis. Hevosten luona vierailu ja ratsastustunti oli oikein rentouttavaa puuhailua. Juuri passeli aloitus lauantaille.

TÄYDENKUUN AIKAA



Helmin ensimmäiset ulkoilut oli myös nyt maaliskuussa ja se meni mukavasti. Valjaat antoi laittaa päälle hyvin ja kolmantena ulkoilupäivänä ei enää halunnut takaisin sisään. 

Lähdin parin ystäväni kanssa kuvaamaan täysikuuta, juuri silloin kun se oli Lahden kaupungin yllä. Jäin yöksi koulun asuntolaan. Herätys oli 04.25 ja autossa olimme 04.45. Kohteessa mustankallion läheisellä mäellä olimme viideltä. Kuvauspäaikaa oli puoli tuntia. Sain muutamat kivat kuvat. 

RAJAAMISEN VOIMA

Kuvan rajaaminen vaikuttaa kuvan kerrotaan ja tulkintaan valtavasti. Mä olen itse tosi huono rajaamaan kuviani, mutta päädyin sitä testaamaan yhden koulutyön yhteydessä.

Tässä esimerkissä on sama kuva kahdella eri rajauksella. Toista alkuperäistä kuvaa ei ole rajattu ja toisesta versiosta on rajattu tyhjä tila kokonaan pois.

Alun perin kyseinen kuva syntyi, erään tehtävän pohjalta. Pääsimme pimeään luokkaan, jossa oli eräs opettajan video. Videossa näkyi myrskyävää lunta pellolla, auringonvaloa ja kova tuulinen ääni. Hetki videon äärellä oli outo. Itselle tuli olo, että olisin ollut paikan päällä, vaikka oikeasti vain katsoin ja kuuntelin videota luokassa. Palasin myös viime kesän muistoihin, erääseen myrskyinen päivään ratsastaessani kahdella eri hevosella. Hetki ennen myrskyä ja myrskyn aikana/jälkeen. 

Lähdin sitten audion perusteella kuvaa toteuttamaan. Kuvaustilanteessa en tiennyt ja nähnyt puussa olevaa lintua, vaan se oli yllätys kuvanmuokkauksessa. Lintu ja sen asento oli vain hyvä lisä kuvaan.

Tehtävän antoa käydessä läpi, mulle ehdotettiin kuvan rajaamista ja kokeilla miltä kuva näyttäisi, kun tyhjän alan rajaa pois. Tyhjä tila ja linnun asento kuvassa luo pahan enteilyä, mitä kuvalla hain, mutta tykkään myös kuvan tiiviimmästä rajauksesta.

Mitä mieltä olet? Kummasta kuvasta pidät enemmän? Mitä ajatuksia kuvista syntyy?

HIIHTOLOMA

Loma meni mukavasti ja nopeasti. Vietin aikaani äänikirjojen parissa ja ulkoillen. Päivät olivat kauniin aurinkoisia ja mukavasti kevään saapuminen lähestyy, kun aurinkokin jo lämmittää hieman. Päivitin myös valokuvausivustoani ja editoin kuvia. Edes kameraa ei tullut montaa kertaa käytettyä. Tässä jotain mitä innostuin kuvata.

Pääsin kuvaamaan tuttuni koiria. He olivat aikamoisia kavereita, mutta mukavaa meillä oli.

Perjantaina 4.3. tein jotain, mitä en ole aiemmin uskaltanut. Lähdin ystäväni luokse Tampereelle, yksin. Aiemmin olen tehnyt reissuja aina jonkun kanssa. Olen arka liikkumaan yksin vieraissa paikoissa ja jo lähteminenkin saattaa olla iso kynnys. Kävimme syömässä, muumimuseossa ja kiertelimme kirpputoria. Meillä oli mukava päivä. Muumimuseossa oli paljon hienoja käsintehtyjä pienoismalleja se piirustuksia, siitä miten muumit ovat kehittyneet ja muuttuneet. Valitettavasti kuvaaminen museossa oli kiellettyä, joten kuvia sieltä ei ole.

Sunnuntaina menin vanhemmillekin pikkusiskon synttärikakulle. Hauskasti meitä on neljä, joilla on maaliskuussa synttärit, pari viikon sisään.

RAKENNETTU / LAVASTETTU VALOKUVA

Tämä kulunut viikko on ollut aika kiireinen ja stressaava, koska alkuviikkoon tuli paljon tehtävien palautuksia.  Punahilkan storyboard piti olla valmis, tiedeopiskelijoiden CV-kuvausten kuvat piti editoida ja lähettää ja sekä rakennetun valokuvan editointi ja palautus myöskin. Kuvaushommat sain tehtyä, mutta punahilkka jäi kesken. Luultavasti piirtelen sitä nyt hiihtoloman aikana.

Maanataina meillä oli kuitenkin ihan hauska aamupäivä. Yleensä kun tunnilla kirjoitamme ja mietimme kirjoittamista, niin tällä kertaa saimme esittää toistemme kirjoittamia kohtauksia. Alkuun ajattelin, että en halua mennä esiintymään, mutta sain kohtaukseksi kaupareissun, jossa pohditaan vegaanisen ruoan vaihtoehtoa. Aiheena oli, että pitäisiö pysyä nykisessä, eli lihansyönnissä, vai siirtyä vegaaniseen ruokavalioon, koska taustalla oli nähty aiheeseen liittyvä dokumentti. Itse kun olen kasvissyöjä, niin aihe oli helppo ja itseänikin kiinnostava, joten päädyin sitten esiintymään.

Kuitenkin kohtauksessa mun piti olla epävarma valinnoistani, mutta sehän oli haastavaa, sillä lähdin täysillä ja tunteellakohtaukseen joten vitsailin, että mun olisi pitänyt olla kohtauksessa se lihansyöjä. En kylä tiedä olisinko sitten osannut sitäkään roolia, olla vahva lihansyöjä, kun sitä ei oikesti ole. Hauskaa kuitenkin oli!

 

Vielä maanantaina oli juhlapäivä koulussa! Ruokailussa saimme muun muassa mustikkapiirakkaa jälkiruoaksi.

Yhtenä iltana sain inspiratiota kuvata ja kokeilla erilaisia ideoita.

 

Rakennetun valokuvauksen kurssin lopputulos. Haastavinta toteutuksessa oli se, että oli ideoita ja tuli lisää ideoita. Ideat ja suunnitelmat muuttuivat. Lopulta ajanpuute vaikutti aika paljon ja päätin luopua osasta suunnitelmistani ja lopputulos oli aika kiva. Kurssi kesti kolme viikkoa, joka meni todella nopeasti teorian, suunnittelun, toteutuksen, editointinnin ja loppupalautteen parissa.

Hassua kuvitella, että nyt ollaan jo hiihtolomalla. Tuntuu ihan siltä, että vastahan oli joululoma. Loman alkajaiksiksi kävimme Arnoldissa kahvilla ja valokuvaamassa.

Perjantaina myös poikettiin Salpausselän kilpailuissa kuvailemassa. Kävimme hiihtomuseossa ja seurasimme mäkihyppyä jonkin aikaa. Iltaa kohden lumisade hieman väheni. Hiihtomuseon mäkihyppysimulaattori oli ihan hauska, vaikka Sitä kokeillessani minua alkoi pyörryttämään.

Kotiin lähtiessäni odotin bussia noin 45 minuuttia sillä kaksi vuoroa jäi jostain syystä välistä. Onneksi lopulta toisen reitin/linjan bussi saapui (myöhässä sekin) ja pääsin vihdoin lähtemään kotiin. Ihmetyttää vain, että miten on mahdollista, että kaksi peräkkäistä vuoroa jää ajamatta? Luulisi bussiyhtiöillä olevan varalle linja-autoja tälläisiin tilanteisiin.

Katsotaan, että saanko palautteeseeni vastausta. Viimeksi kun jätin bussikuskeista palautetta, en saanut vastasuta. Silloin tällöin kuskit ajavat ohi pysäkkini, vaikka painan pysäytysnapia ajoissa. Näkövammaisena on aika haastavaa jäädä vierraalla pysäkillä, josta ei osaa reittiä kotiin. Viimeksi samoilin pimeässä lumisateessa puoli kymmeneltä illlalla puoli tuntia ennen kuin löysin teini kotiin.

 

Vime päivinä on kaikki muuttunut. Yksi silmänräpäys ja maailmantilanne on jälleen uuden kriisin kourissa. Nyt loman ajaksi hiljenen somesta ja otan kaikesta pienen hengähdystauon, lataan akkuja, ulkoilen, valokuvaan ja pidän mukavan hiihtoloman.

AIKUISEN YSTÄVÄKIRJA

Perusjutut

Siviilisääty – Naimaton

Asumismuoto – Asun vuokralla kerrostalossa. Onnea on omat vanhemmat vuokranantajina. Vuokran hinta pysyy kohtuullisena ja tietää sen, että saan olla ja asua tässä niin kauan kuin haluan.

Ammatti – Aiempi ammattini oli lähihoitaja. Nyt opiskelen valokuvausta ja olen suunnitellut että alkaisin tehdä valokuvauskeikkaa kevytyrittäjänä. Vähän aikaa sitten tein yhdestä Helmi pupun valokuvasta postikortteja. Niitä on saatavilla. (3€) Laita viestiä jos kiinnostuit. Korteista on kuva alempana.

Kiinalainen horoskooppi – Itseasiassa en tiedä. Yritin etsiä, mutta en löytänyt vastausta.

Harrastukset – Bloggaaminen, valokuvaus on kyllä vielä harrastus, mutta haluan edistyä siinä. Äänikirjojen kuuntelu.

Syvällistä

Periaatteet – En ajattele, että asiat järjestyy, vaan minä itse järjestän asiat siten miten haluan. Kaikella on tarkoituksensa.

Maailmankatsomus – hengellinen, tasa-arvoinen.

Pohdin – Miksi kiusaamista ei saada millään kuriin ja loppumaan?

Vihaan – Myöhässä olemista , niin muiden kuin myös itseni osalta. Yleensä olen aina ajoissa. Jos myöhästyn, niin ilmoitan ajoissa anteeksipyydellen.

Pyrin – Elämään hetkessä ja nauttimaan jokaisesta hetkestä ystävieni, kuin myös läheisten perheenjäsenten kanssa.

Halveksin –  Kiusaamista. Tapahtui se sitten työpaikalla, koulussa tai somessa, niin yhtä väärin se  aina on.

Rakastan eniten – Perheenjäseniäni, ystäviäni, Helmi-kania ja entistä hoitohevostani Vikkania.

Haaveilen eniten – Siitä, että onnistuisin työllistyä tai työllistää itseni, koska elämiseen tarvitsee rahaa. Kelan tuet eivät ole mitään herkkua vaikka moni niin herkästi luulee. Sillä pärjää, kun tarkasti miettii mitä ostaa ja mitä ei, mutta ei esimerkiksi saa rahaa säästiin jos haluaa vaikka lähteä reissuun tai tehdä jotain extempore.

Tarvitsen – Omaa aikaani. Viihdyn hyvin ihmisten seurassa, mutta vastapainoksi mun on toisinaan pakko vetäytyä itsekseni. Myös kaksi kuppia kahvia aamuisin on pakollinen tarve.

Pelkään – Ampiaisia.

Murehdin – Olen yliajattelija ja ajattelen tosi paljon liikaa ihan mitättömiäkin asioita.

Kerään – Valokuvia. Niitä on eteisen seinä täynnä kohta ja makkarissani kaapin ovet. Vaatteitakin mulla on liikaa, kun vastaanotan niitä tutuiltani ja kavereiltani.

Lempi:

Väri – Vaaleanpunainen ja laventeli.

Vuodenaika – Talvi ja kesä. Talvella on parasta se, kun näen silloin parhaiten. Kesällä taas parasta on tuoksut.

Eläin – Hevoset ja puput. Mulla on ollut kolme kania, mutta nyt on enää yksi jäljellä. Kaksi vanhusta jouduttiin viime syksynä lopettamaan.

Kirja –  Mulla ei ole oikein mitään tiettyä lempi kirjaa nyt, mutta teininä tykkäsin hevoskirjasarjasta Heartlandin sisarukset, nyt kuuntelen samaa sarjaa äänikirjoina. Sekä katson siihen pohjautuvaa TV sarjaa.

Elokuva – Mulla ei myöskään ole lempielokuvaa, mutta olen innostunut katsomaan Harry Potteria koulukaverini innoittamana.

Musiikkilaji –  Olen kaikkiruokainen, mutta tykkään kuunnella rap-/pop-musiikkia. Lempiartistini onkin ollut Sanni ja Mikael Gabriel.

Numero – Ööö, numerot eivät oikein merkitse mulle mitään.

Ruoka –  Pidän  kasvisruoasta.  Tortillat, pizza ja nachopelti on aika lemppareita.

Juoma – Tuoremehu ja vichy.

Lomakohde – Olen kotihiiri, joten kotimaan matkailu on mulle sopivin vaihtoehto. Ei mulla ole mitään tiettyä lemppareita lomakohdetta. Yyteri oli jokin aikaa meidän vakkari lomakohde.

Tuoksu –  Tykkään metsän ja kesän aamukasteen tuoksusta.

Säätila – Tykkään peruskesästä. Parhain lämpötila on 20-25 astetta. Jolloin ei ole liian kuuma. Talvella taas semmoinen pikkupakkanen 5-10 astetta.

Tapa viettää vapaailtaa –  Mun vapaat menee Helmin touhuja seuraten ja kuunnellen äänikirjoja. Toisinaan vietän ystävieni kanssa hetkiä, jollain kylässä tai sitten ulkona. Kesällä esimerkiksi piknikin ääressä.

Kysymyksiä:

Pidätkö tytöistä vai pojista? – Sekä että. En niin välitä skupuolesta. Mulla on ystävinä nais-, että miespuoleisia ystäviä. Siinähän vain kiinnittää huomiota siihen, että kemiat kohtaavat. Yleensä ei se sukupuoli vaikuta jos en tule toimeen jonkun kanssa, vaan muut asiat.

Onko sinulla salaisuuksia? – Varmasti on.

Onko sinulla valkolakkia? Ei ole.

Mitä tilaat baarissa? – En käy baareissa joten en tilaa mitään.

Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä? – Kyllä on. Olemme tunteneet alakouluiästä asti, mutta kohtalo puuttui peliin ja tiet erkanivat. Myöhemmin kohtalo puuttui taas peliin ja kohtasimme uudestaan yläasteella. Olin kahdeksannella luokalla ja hän yhdeksännellä. Edelleen vietetään aikaa yhdessä.

Mitä muuttaisit itsestäsi? – En kyllä tiedä. En kai mitään.

Kerro jotain kun:

Olit 10 vuotta nuorempi – 10 vuotta sitten kohtasin parhaan ystäväni uudestaan, enkä osannutkaan edes kuvitella, että mitä kaikkea tulisimme kokemaan.  Olin kahdeksannella luokalla. Illat vietin Hollolan perämettässä (kirkonkylä) huoneessani lukien kirjoja ja pohdin omaa näkemistäni ja silmiäni. Elin aikaa jolloin mua alettiin kiusaamaan näköni vuoksi ja joka aamu toivoin, että silmät yhtäkkiä olisivat terveet ja normaalit.

Viimeksi sait jonkin nauramaan – Lauantaina vietin ystävieni kanssa mun ja ystäväni yhteissynttäreitä ja muistelemme meidän opiskeluaikoja.

Viimeksi luit jotain syvällistä – Muutama päivä sitten luin Instagrampostauksen 12 -vuotiaasta pojasta, joka kuoli kiusaamisen seurauksena. Sydän särkyi postauksen kuville. Ne kuvat välitti sen läheisten surun.

Linkitä biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi – Tämä on vaikea. En yhtään muista, että mikä biisi olisi mua koskettanut.