KOULU PÄÄTÖKSEEN JA NÄYTTELY

Tämä kulunut viikko on ollut mukava ja mielenkiintoinen monin eri tavoin, samalla on jätetty haikeita hyvästejä.

Maanantaina skannailin vielä muutamia filmikuvia ja muokkasin tekemääni kirjaa. Tiistaina kirja viimein viimeisen taittovirheen jälkeen kirja valmistui. Viime viikkoina kirjaa on enää vain viimeistelty. Kirjan aiheena on mun näkö ja näkeminen sekä näkövammaani liittyvät eri aiheet ja tilanteet.

Keskiviikkona meillä oli koulun kevätjuhla. Oli outoa nähdä koko koulu isossa salissa, kun koko on ollut lukuvuoden kolmannessa kerroksessa ja opiskellut oman elwis-ryhmän kanssa. (Elwis: Elokuva ja visuaalinen viestintä.) Kevätjuhlassa nähtiin hienoja esityksiä, jaettiin peruskoulun, suomenkielen ja kulttuurin ja ammattiin valmistuneiden todistukset, sekä jokaiselta luokalta yksi sai stipendin. Itse olin meidän luokalta stipendin saaja. Vielä en tiedä mihin aion sen käyttää.

Niin outoa, etten enää voi olla työskentelemässä koululla. Olin usein aamusta iltaan hyödyntämässä esimerkiksi välineitä. Jopa itsenäisen työskentelyn aikana olin mielummin koulun tiloissa työskentelemässä, koska huomasin että pystyin silloin keskittyä parhaiten.

Tekemäni valokuvakirja pääsi yhteen Artfist-kesänäyttelyyn Lahdessa. Kävinkin kirjan viesämssä paikan päälle perjantaina ja autoin koulkaveriani ripustamaan omia valokuviaan. Näyttely ja avajaiset ovat ensi viikon keskiviikkona, eli 1.6.22 klo 18. Osoitteessa Rautatienkatu 11 Lahti. Tervetuloa!

UUSI AAMU KOITTAA AINA

 

Uusi aamu koittaa aina

Suvi Hentola

Pysähdy hetkeksi kuvasarjan äärelle ja jaa kommentteihin ajatuksesi kuvakokonaisuudesta. Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

RAJAAMISEN VOIMA

Kuvan rajaaminen vaikuttaa kuvan kerrotaan ja tulkintaan valtavasti. Mä olen itse tosi huono rajaamaan kuviani, mutta päädyin sitä testaamaan yhden koulutyön yhteydessä.

Tässä esimerkissä on sama kuva kahdella eri rajauksella. Toista alkuperäistä kuvaa ei ole rajattu ja toisesta versiosta on rajattu tyhjä tila kokonaan pois.

Alun perin kyseinen kuva syntyi, erään tehtävän pohjalta. Pääsimme pimeään luokkaan, jossa oli eräs opettajan video. Videossa näkyi myrskyävää lunta pellolla, auringonvaloa ja kova tuulinen ääni. Hetki videon äärellä oli outo. Itselle tuli olo, että olisin ollut paikan päällä, vaikka oikeasti vain katsoin ja kuuntelin videota luokassa. Palasin myös viime kesän muistoihin, erääseen myrskyinen päivään ratsastaessani kahdella eri hevosella. Hetki ennen myrskyä ja myrskyn aikana/jälkeen. 

Lähdin sitten audion perusteella kuvaa toteuttamaan. Kuvaustilanteessa en tiennyt ja nähnyt puussa olevaa lintua, vaan se oli yllätys kuvanmuokkauksessa. Lintu ja sen asento oli vain hyvä lisä kuvaan.

Tehtävän antoa käydessä läpi, mulle ehdotettiin kuvan rajaamista ja kokeilla miltä kuva näyttäisi, kun tyhjän alan rajaa pois. Tyhjä tila ja linnun asento kuvassa luo pahan enteilyä, mitä kuvalla hain, mutta tykkään myös kuvan tiiviimmästä rajauksesta.

Mitä mieltä olet? Kummasta kuvasta pidät enemmän? Mitä ajatuksia kuvista syntyy?

UUTISKUVAAJA

Helou! Mun koulukuulumiset ovat olleet vähän tauolla, joten tällä kertaa perehdytään tarkemmin kuulumisiini ja siihen mitä kaikkea, me ollaan koulussa viime aikoina päästy tekemään. Tammikuussa tosiaan oltiin kaksi viikkoa etänä, jonka jälkeen palasimme lähiopetukseen, mutta heti tuli peräkkäin pari altistumistapausta, jonka johdosta osa kursseista on ollut taas etänä ja osa lähiopetuksena.

Mun viime päivät ja viikot ovat olleet hyvin kiireisiä. Koulupäivät ovat venyneet myöhään iltaan. Koulussa meillä on ollut dokumentaarisen valokuvauksen ja kuvallisen kerronnan kurssit. Aiheet kulkee käsi kädessä, toisiaan tukien, joten olemme saaneet käsitellä monipuolisesti töitämme.

Mun kuvausaiheena oli mun näkeminen ja näkövamma. Sitä oli mukava lähteä tekemään ja toteuttamaan. Päsin testaamaan erilaisia tekniikoita kuvauksissa, jotta kuvista tulisi mahdollisimman aidot. Työstä saamani kommentit oli sydäntä lämmittäviä ja samalla sain ymmärrystä siitä, miten mä oikeasti näen maailmaa. Sain myös jonkin verran hyviä kehittämisideoita työhöni jatkoa varten. Osa kuvista vahingossa poistui, koska luulin siirtäneeni kaikki kuvat talteen, mutta olinkin selannut ja editoinut kuvia Bridgessa ja Camera rawssa, enkä ollutkaan siirtänyt kaikkia kuviani talteen. Onneksi edes osa kuvista säästyi. Projekti onkin sen verran iso ja laaja-aiheinen, että luultavasti kuvat tulevat varmasti vielä muuttumaan - mikäli tätä työtä siis aion vielä jatkaa. Kiinnostaisiko teitä nähdä tämän työn yksi osa?

Pääsimme myös leikkimään uutiskuvaajia. Jokainen sai arvonnalla yhden paikan, jonne piti mennä ottamaan valokuva uutista varten. Meillä oli siis vanhat uutiset, jotka vain uudestaan kuvasimme. Kaikilla oli tosi erilainen lähestymistapa ja harjoituksen tuloksena jopa parempi valokuva, kuin virallisessa uutisessa ollut alkuperäinen kuva. Se olikin aika hauska harjoitus. Itse sain kuvattavaksi Lahden torikahvilan, joka on joutunut sulkemaan ovensa koronapandemian takia. Alla toteuttamani valokuva. Uutisen oikea kuva oli laajakuva, jossa näkyi ympäristö ja rakennus kokonaisuudessan. Kuva oli myös pirteä, mikä oli taas ristiriidassa uutiseen nähden. 

Tällä viikolla kuvallisen kerronan kurssilla meillä oli kuvaustehtävä, jossa piti ensin valita jokin itseään puhutteleva valokuva, jota lähti tulkitsemaan ja kommentoimaan. Sen jälkeen syntyneistä tulkinnoista ja ajatuksista piti lähteä toteuttamaan valokuva ja sille tulkinnasta syntyneelle kuvalle kuvapari.

Kuvaustehtävällä olin ulkona valokuvailemassa. Otin kamerani repusta ja siinä samalla oma objektiivini tippui lumihankeen. Nopeasti sitten paniikissa kuivasin sitä, koska en ollut kotona, joten en voinut oikein muuta tehdä. Mulla oli kamerassa koulun linssi ja oma varmuudeksi mukana. Kouluun päästyäni opettajani hieman sitä katsoi ja yritti putsata sitä. Siinä hetkessä se ei tietenkään toiminut, joten päätettiin antaa sen vain kuivua loppuun ja lämmetä. Otin objektiivin kotiin viikonlopuksi ja nyt olen sitä muutaman kerran testaillut - näyttäisi toimivan, onneksi.

Nyt ostoslistalla kamerareppu/laukku.

Olen viime aikoina pohtinut, että haluatteko enemmin lukea tekstipainoteisia postauksia vai katsoa enemmän valokuvia? Itse olen tällä hetkellä kuvien kannalla, vaikka tykkään myös kirjoittaa. Viime aikoina on vain ollut kaikki kirjoittaminen ja kirjoittamiseen liittyvä vaikeaa ja siksi olen  mennyt helpolla eli kuvien kautta.

Olen myös  saanut hyvään alkuun mun uuden valokuvaussivuston, minne olen alkanut keräämään valokuvaustöitäni. Pääset sinne TÄSTÄ LINKISTÄ (KLIK). Käy toki tutustumassa. Mukavaa uutta viikkoa!

KATUVALOKUVAUSTA

Lähdimmme tiistaina koulupäivän jälkeen Lahden keskustan alueelle valokuvaamaan. Iltapäivä olikin aika tapahtumainen. Muutamia ihmisiä tuli jutustelemaan meille. Ensimäinen henkilö kertoi eräästä rakennuksesta, jota juuri purettiin, mitä kuvasimmme, olevan entinen jugurttitehdas. Seuraavaksi tavattu henkilö ilahtui meidät nähdessään, Lahden alueella kun paljoa valokuvaajia kaduilla ei näe. Etenkään iaompaa porukkaa kerralla. Ihmiset vierastavat ja vaihtavat kadun puolta kuvaajia nähdessään. Hän kuitenkin kertoi olevansa filmikuvaaja.

Huomasimme myös jonkin välikohtauksen, kun vartijat juoksivat kiiinni jotain henkilöä. Sekä kauppakskus Triossa oli palohälytys. Samana iltana etlari tiesi kertoa syyniin, autoilija oli ajanut väärään paikkaan ja osunut katossa olevaan sprinkleriin, joka oli aiheuttanut palohälytyksen.

 Kiinnitimme huomiota vain että kauppakeskus yllättäen tyhjennettiin, katuja kiersivät poliisit sekä paloauto oli kauppakeskuksen kohdalla.

Tammikuun kahden viikon etäopiskelun jälkeen pääsimme siis palaamaan takaisin lähiopetukseen, mikä olikin tosi mukavaa. Meillä on ollut dokumentaarisen valokuvauksen ja kuvallisen kerronnan kurssi. Tein dokumentaarinen valikuvauskurssin aikana näöstäni kuvakokoelman. Aiheena oli mun näkö ja miten mä näen maailmaa. Mikäli teitä kiinnostaa niin voisin jakaa kyseisiä valokuvia täällä blogin puolella.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

Tein myös vihdoin ja viimein itselleni ihka oikean kuvasivun. Pääset tutustumaan sivustooni tästä linkistä (klikkaa)

Mikä oli suosikkikuvasi?

 

FILMIKUVAUSTA

Joulukuussa 8.12.-17.12. meillä oli koulussa valokuvauksen työpaja viikot. Valokuvauksen työpajassa pääsimme kokeilemaan filmikameralla kuvaamista, kehittämään filmiä ja skannaamaan kuvia koneelle kahden viikon ajan.

Ensimmäisenä työpajapäivänä pääsimme tutustumaan kameroihin ja filmin laittoon. Käsittelimme asioita sekä teoriassa että käytännössä. Kamerat arvottiin meille käyttöön, koska vanhoja filmikameroita oli paljon laidasta laitaan. Mun kohdalla kuitenkin tehtiin niin, että sain Canonin filmikameran joka muistutti pitkälti omaa kameraani. Näin ollen mun oli helppo aloittaa kurssilla kuvaaminen.

Ensimmäinen filmirullan saimme kuvata aika vapaasti, vaikka saimmekin kuvaualistan avuksi, sitä sai halutessaan käyttää. Huomasin alkuun, kuten moni muukin, sen unohti että kuvasi mustavalkoista filmiä. Ulkona -20 asteen pakkasessa keskiviikkoiltapäivänä bongasi kivoja värejä ja valoja ja taltioi niitä kameraan. "Ai niin, tämä on mustavalkofilmiä" ajatus kävi muutaman kerran mielessä kuvaustilanteissa. Ensimmäisten kuvien aikana myös tuntui hassulta, että valokuvia ei pystynyt näkemään kuvanoton jälkeen. Tähänkin tottui ja kun kuvaa ei nähnyt, niin alkoi kiinnittämään huomiota paljon enemmän kuvanoton hetkeen, kuvaamiseen pysähtyi eritavalla. 36 kuvaa tuli aika nopeasti otettua.

Keskiviikkona ja torstaina kuvasimme filmiä ja tutustuimme torstaina myös filmin kehitysvälineisiin. Perjantaina pääsimme sitten kehittämään meidän kuvaamat filmit. Harjoitusvaiheessa filmin laitto rullaan onnistui hyvin. Tein sitä silmät kiinni ja kädet pöydän alla, sillä oikean filmin laitossa meillä oli pimeäpussit. Kuitenkin kun oikea tilanne oli, se oli haastavaa. Filmin saanti tullaan epäonnistui, se meni ryttyyn ja tankista, jossa oli jo luokkakaverini filmi, irtosi teippi jossa luki hänen nimi. Teippi oli sitten tarttunut filmiini.

Viikonlopuksi saimme kuvauatehtävän: kuvata puolet rullasta henkilö- ja maisemakuvia tai kuvata 12 yksityiskohtaa, 12 maisemaa ja 12 henkilökuvaa. Maisemat ja henkilökuvat oli haasteellisimpia, koska paikkoja ja kuvattavia henkilöitä oli vähän. Yksityiskohdat kävin kuvaamassa Lahden joulukylässä. Kun edellisen rullan kuvia ei vielä ollut nähnyt, niin vähän jännitti lähteä kuvaamaan toista rullaa, kun ei tiennyt tarviiko esim asetuksia muuttaa. Sen mitä kehitysvaiheen jälkeen kuvia ehti valoa vasten katsoa niin vaikutti ne kyllä aika kivoilta.

Toisen viikon 15.12.-17.12. ohjelmana oli ensimmäisen rullan skannaus, kuvien laitto seinälle ja toisen rullan kehitys. Perjantaina 17.12. juttelimme kuvista ja askartelimme prosessipäiväkirjaa. Lounaalla oli riisipuuroa ja koulupäivä päättyi jo kahdeltatoista, lounaaseen.

Koulupäivän päätyttyä jäimme koululle askartelemaan päiväkirjoja ja katsomaan Harry Potter elokuvia.

Nyt kahden viikon joululoma! Mukavaa joulun aikaa kainille ❤

TUNSIN ITSENI ERITTÄIN TYPERÄKSI

Moikka! Tämä viikko meni nopeasti. Tällä viikolla meillä oli enemmän itsenäistä työskentelyä, kun vastuuopettaja oli työmatkalla.

Alkuviikko, eli maanantai ja tiistai menivät tuttua kaavaa. Ensin oli luovaa kirjoittamista. Tällä kertaa olimme ryhmäsaä ja valitsimme jonkun aiheen mistä teimme esitelmän. Meillä oli aiheena koulun seksuaalikasvatus, muun muassa aiheen ärsyttävät asiat/huonot puolet ja kehityskohteet.

Iltapäivällä oli photoshopin tunti, siinä jatkoimme photoshoppiin tutustumista. Tunnilla on aina niin monta asiaa mitä käydään läpi, koska aikaa on vähän. Kurssi muutti syysloman jälkeen. Itse kun en näe taululle, niin vaikea ehtiä löytää asioita ja siksi niitä jää tekemättä myynnin päätyttyä vähän tehtiin opettajan kanssa ja juteltiin siitä mikä auttaisi.

Koulupäivän jälkeen lähdin tallille toteuttamaan kuvaesseetäni, joka oli saatu viikon kotitehtäväksi.

Tiistaina olin koululla yhdentoista aikoihin ja odotin puolisen tuntia että pääsee lounaalle. Lounaan jölkeen meillä oli värinsommittelua. Tunnilla kävimme läpi kotona tehtyja liikennemerkkejämme. Itse en käyttänyt mekissäni liikennemerkit värejä juurikaan, mutta piirsin sähjöpotkulaudan  parkkipaikan. Harmittaa monien puolesta kun ihmiset eivät ymmärrä parkkeerata lautoja oikein, vaan jättävät ovien eteen, tukivat kulkureitit liikkumisesteisiltä. Itsekkin olen muutaman kerran lautoihin törmnnyt/kompastunut, kun en niitö ajoissa ole havinnut.

 Iltapäivän premiere tunnilla jatkoimme videoeditointia. 

Keskiviikkona olikin etäpäivä. Kävin kuvia esseetä varten läpi kamerassa ja otin päivän aika rennosti. Päädyin vanhempieni luokse pupuja hoitamaan.

Iltapäivällä päädyin vielä koululle. Meillä oli parin kaverin kanssa tarkoitus mennä katsomaan Dyyni-leffa Kino Iiriksen. Saavuin sitten koulun oville ja kaverit olivatkin alhaalla, jotka kertoivat odottavansa asuntolakaverilleen ambulanssia. Jäin sitten itsekkin siihen. Jonkin aikaa odotettuamme ambulanssi lopulta saapui, mutta ajoi ohi. Yritimme viittoilla että kääntyisivät kävelytielle, mutta kääntyivät ja ajoivat uudestaan ohi. Lähdin sitten kaverini kanssa juoksemaan ambulanssin perään. Auto kerkesi hetkeksi hävitä kokonaan näkyvistä, kun kävivät taas jossain kääntymässä. Palasin koululle jalat tärisen, henkeä haukkojen ja veren maku suussa. Kolmannella kerralla he sitten ymmärsivät tulavelytien kautta koulun eteen ja pääsivät perille. Tunsin oloni erittäin typeräksi tämän jälkeen, kun olin juossut kilometrin verran etsien ambulanssia. 

 Tämän selkkauksen jälkeen vähän söimme ruokaa, hengähdimme hetken ja lähdimme elokuvaa katsomaan. Leffa oli hyvä ja suosittelen sitä kataomaan, jos et vielä ole nähnyt kyseistä elokuvaa.

Torstaina kävin koululla syömässä, kävin ostamassa Duunin julisteen, sekä käsittelin ja siirsin kuvaesseen kuvat Driveen.

 "Koulupäivän" jälkeen låhdin serkkuni mukaan tallille kuvaamaan.

Perjantaina meillä oli taas lähipäivä. Päivän aikana kävimme läpi kuvaesseet ja juttelimme niistä.

Koulupäivän jälkeen lähdimme koko luokka ja opettaja johonkin baariin, missä itse en kovin hyvin viihtynyt sillä en juo alkoholia, mutta kävin sitten kahvilan puolella hakemassa teetä. Otti siellä muutama muukin alkoholitonta juotavaa, että en ainoa ollut. Pelasin peliä missä piti kirjoittaa paperille fakta josta ei ole maininnut muille ja paperin nostanut piti arvata kenen faktan sai. Kotitehtäväksi saimme toteuttaa faktasta valokuvan.

Tämän jälkeen lähdimme syömään ja valokuvanäyttelyyn sekä illaksi pariksi tuntia yhden luokkkaverini luokse iltaa istumaan ja pelaamaan mysteeripeliä syöden sipsiä. Loppujen lopuksi päivä oli mukava!