~ Poni karkas ~

Moikka!

Kävin isosiskoni kanssa tänään siellä tuttuni luona liikuttamassa poneja. Itse ratsastin Daalialla ja siskoni ajoi kärryilä Ulffia. Kuitenkaan reissu ei ollut ihan kaikista mieluisin. Sattui ja tapahtui kaikenlaista.. Hypätkään kyytiin jos teitä kiinnostaa meidän maastoreissumme.

Haimme ponit tarhasta. Tarha on tuon katoksen vieressä heti (katos näkyy kuvissa). Laitoin Daalian narusta kiinni. Ulffi laitettiin toisesta narusta kiinni. Eli ponit oli alkuun vain yhdestä narusta kiinni. Mikä huomattiin virheeksi. Siirsin vähän Daalia ja samalla riimunarun lukko aukesi. Daali lähti karkuun ja pinkoi pitkin pihaa. Välillä haukkasi nurmikkoa, mutta kun näki minut niin lähti taas karkuun. Vähintään jonkun 15 minuuttia leikittiin tätä hippaleikkiä. Kerran näykkäsi peukaloani ja pukitti minua kohti. No onneksi sain sen sitten kiinni kun taas alkoi poni syömään nurmikkoa. Harjasimme ja varustimmme ponit. Olimme juuri lähdössä, kun alkoi taas satamaan. Vettä oli jo satanut aina silloin tällöin. Muutaman kerran näytti että sade lakkaa, ja kun päätimme lähteä alkoi taas satamaan.  Mutta lopulta pääsimme laittamaan ulfille vielä kärryt perään ja lähdimme maastoon. 

Ponit oli ensin tuolla tavalla kiinni miten Ulffi on (ruskea pienempi poni). Mutta kun eivät pysyneet paikoillaan laitoimme lopulta ne kiinni noin miten Daali on. (musta poni)

Daalia on valmis töihin. Odotellaan vain sateen laantumista. Noi pintelit on tosi söpön väriset. Mutta ei ollut enään kun palasimme talliin maastoreissultamme.

Silloin kun Daali pääsi karkuun, niin Ulffi jäi ihan paniikissa pyörimään katokseen, missä oli jo kiinni. Poni parka kun ei osaa olla yksin hetkeäkään. Vaan on Daalin perään aina.

Ulffi

  

Alkumatka sujui tosi kivasti vaikka satoi välillä aika rankastikkin vettä. Onneksi otimme takit jotka pitää vettä. Suurimmaksi osaksi menimme käyntiä ja ravia. Alkumatkasta molemmat kulki tosi nätisti. Eivät säikkyneet, eikä hölmöilleet mitään. maastoilu tuntui tosi kivalta. Daali oli tosi kivan tuntuinen ja eteenpäin pyrkivä.  Sade oli jo lakannut. Mutta kun alkoi taas satamaan ja vesi ropisi jonkun talon peltikattoon niin sitä piti jäädä kuuntelemaan, Olisiko siellä voinut olla jotain muutakin pelottavaa. Pian kuitenkin pääsimme pelottavan äänen ohi. Matka jatkui ihan rauhallisissa merkeissä.

Jonkin matkaa taas mentyämme eteenpäin, kävi se mitä moni puhuu. Hulluna kaahaavat autoilijat! Ärsyttää vieläkin kun edees mietin koko tilannetta! Se oli pikkutie, hiekkatie missä ratsastettiin. Olimme aika reunassa. En ihan pellon vieressä viitsinyt ratsastaa tai mennä kärryillä, ettei ponit syö koko aikaa. Ensin kuulen auton äänen, joka lähestyy ja kovaa! Ajattelen, että mennään sivuun. Näen auton ja kiskon hätääntyneenä ponia sivuun, ettei jäädä auton alle. Autoilija jarrruttaa, mutta lähtee liukumaan kuitenkin minua ja Daalia kohti. Onneksi pääsen sen verran sivuun, että menee korkeintaan metrin verran ohi meistä. Rauhottelen ponia ja katson taakseni, että siskoni on kunnossa. Onneksi molemmat selvisimme säikähdyksellä. Eikä ponitkaan sen enempää sännänneet minnekkäään säikähtäneinä. 

Silti ärsyttää, koska sillä tiellä tuskin saa ajaa yli 80ppiä! Tällä kuskilla oli VÄHINTÄÄN se 80 lasissa. Harmittaa kun emme ehtineet katsoa auton rekisterinumeroa. Jos sen olisimme kerenneet katsoa niin olisin tehnyt poliisille ilmoituksen! Harmittaa myös kun loppumatkan joka mutkassa ja kuullessani auton äänen mietin että kohta taas tulee joku kaahari joka yrittää ajaa päälle. Yleensä en pelkää mitään, mutta nyt jotenkin säikähdin. Varmaan osittain johtuen siitä, että minulla on huono näkö.

Isäni sanoi, että tie voisi olla yksityistie, niin silloin tien omistaja saa ajaa kuinka kovaa tahansa. Mutta silti pitää hevosia varetn hidastaa! Ei siellä kyllä näkynyt mitään yksityistie-kylttiä.

Olimme jo kotimatkalla. Alkuun Daali alkoi jääräpääksi. Rupesi kotiin päin ratsasstaessa vaan pysähtelemään. Yritin pysyä mahdollsismman rauhallisena vaikka hermo oli jo kireällä sen autoilijan takia. Pitkän houkuttelun, maanittelun, maiskuttelun ja kaiken mailman pyytelyn jälkeen poni suostui liikkumaan. Kuitenkin useasti joko siirtyen käyntiin tai pysähtyen. Ravailimme suurimmaksi osaksi ja laukkasimme pätkiä. Olin jo aiemmmin huomannut, että Daali kiertää vesilätäköt. Joten kun taas tuli lätäkkö, huomasin sen niin lähellä niin en viitsinyt kääntää ponia pois, koska ei myöskään ole hyvä, että ponin opettaa väistämään vesilätäkköjä. Ravasin, lätäkköä kohti niin poni sitten päätti hypätä sen lätäkön yli. Itse en tajunnut, että se voisi hypätä sen yli. Joten en myöskään varautunut hyppyyn. Enkä myöskaan päässyt hyppyyn sitten mukaan. Pysyin kuitenkin satulassa. Jopa silloin kun kotipihalla Daali loppuravista siiryi yhtäkkiä laukkaan ja pukitteli. Silloin siirsin Daalin käyntiin.

Ratsastuksen jälkeen molemmat olimme ihan litimärkiä. Tuntui, että takki joka kestä vettä niin, ei olisi kestänytkään, mutta kotona huoamsin, että paita takin alla oli kuiva. Joten se oli sitten kylmyyttä, mikä tuntui että vesi olisi mennyt läpi. Tämmöinen ratsastusreissu tällä kertaan, kaikesta huolimatta olen ihan tyytyväinen, että pääsin ratsastamaan ja maastoon. Sekä päästiin ehjin nahoin kotiin.

Älkää huoliko, en ole iso tuolle ponille, vaikka takki näyttäää että olisin iso. Se vain on väljän malllinen. Ponin omistajakin sanoi, että olen sopivan kokoinen.

Loppuun vähän muuta kuulumisia. Eilen kun olimme ähtärissä, niin automatkat oli tylsiä kun en tykkää istua pitkiä aikoa/matkoja paikallaan. Ensin aloin luokkani WhatsApp-ryhmään kirjoittamaan ruotsia. Mutta siellä kukaan ei oikein innostunut, puhumaan mulle ruotsia. Rupesin sitten Veeran kanssa tänään puhumaan Ruotisa, kun se suostui siihen!

Jonkun takia mulla on ollut Ruotiin parempi motivaatio opiskella sitä, toisin kuin enkkua! Laitoin myös puhelimeni asetuksista kielen ruotsiksi.

Kävin vielä äsken laittamassa puput nukkuman.