LILJAN MURROSIKÄ OHI?

Tänään on kertomusta teille siitä, että miten puput ovat varastoon sopeutuneet, mitä kaikkea on tässä viime viikon aikana tapahtunut ja pientä avaamista Liljalla olleesta murrosiästä.

Puput ovat sopeutuneet varastoon hyvin, heillä ei näytä olevan mitään ongelmaa siellä, päin vastoin, molemmat viihtyvät  varastossa oikein mainiosti. Käytän pupuja lähes päivittäin ulkona, kun niillä on nyt pienempi häkki, mitä kesän ulkoasuntoon verrattuna. Jos eivät syystä tai toisesta pääse ulos, esumerkiksi kovien pakkasten takia, niin silloin hypytän pupuja valjaissa varastossa, pääsevät edes vähän liikkumaan häkin ulkopuolelle. Välillä myös pääsevät ulos, että treenaamaan estehyppyä.

Puput pääsääntöisesti viihtyvät ulkona valjaissa, mutta kun lumet suli viime viikon sunnuntaina (5.11.) pois ja piha oli märkänä, niin kumpikaan pupuista ei oikein viihtynyt ulkona, sillä molemmat puput olivat sen verran hienohelmoja. Luna vain pesi itseään, varsinkin tassuja ja liikkui mahdollisimman kuivilla alueilla ja Lilja käytännössä kävi vain ulkona kääntymässä.

Pupujen ruokailuun on myös tullut hieman muutoksia, toki ihan pieniä muutoksia vain. Arkiaamuisin maanataista perjantaihin puput saavat pelletit ja kaurat maahan ripoteltuina, josta etsivät ja syövät ne, lauantaisin ruoka tulee kulhossa ja sunnuntai on pelletitön ja kauraton päivä.

Luna on kehittynyt estehypyissä huimasti, sitä ei tarvitse hoputtaa juuri ollenkaan, vaan loikkii esteiden yli vallan mainiosti pienen kehotuksen jälkeen. Lunalla on myös pikkuhiljaa esteet alkaneet kasvamaan korkeutta ja leveyttä, eikä puomin pudotuksia tule juuri ollenkaan. Lilja taas on vasta alkanut opettelemaan estehyppyä. Eli Liljan kanssa ollaan vielä ihan alussa. Toisella harjoittelukerralla, kun oltiin jo hypyt lopetettu hyviin onnistuneisiin hyppyihin, niin pupu ihan itse vapaaehtoisesti loikkasi vielä kerran esteet ja hypyt meni tosi hienosti.

Lilja on muutenkin kehittynyt ja rauhoittunut huimasti menneen kevään ja kesän aikana, vaikka onkin luonteeltaan energinen. Sillä pupun murrosikä alkaa oleemaan ohi, ihan varmasti. Joskus viime syksynä, kun puput varastoon siirtyivät, niin Liljan käytös muuttui agressiivisemmaksi. Ensin ajattelin käytöksen johtuvan muutoksesta asuinympäristössä, mutta aika pian tajusin kyseessä olevan murrosikä. Lilja alisti jatkuvasti Lunaa, puri ihmisiä, ei antanut leikata kynsiä tai laittaa valjaita ulos lähtiessä ja oli muutenkin todella levoton. Toisinaan Liljalla meni muutama päivä rauhallisesti ja toisinaan päivät meni agressiivisesti. Liljan muoorsikä kestikin syksystä 2016 kevääseen 2017.

Kyllä Liljalla on vielä välillä vaikeampia päiviä, mutta ei enää niin voimakkaina. Joka on helpottanut minua ja siskoani pupun hoidossa, kun Lilja antaa laittaa valjaat, leikata kynnet ja jaksaa olla harjattavana pitempiä aikoja. Tässä yksi päivä oikein kehuin Liljaa, kun niin hienosti malttoi, kun ensin laitoin valjaat estehyppyharjoituksia varten ja myöhemmin harjasin turkin harjoitusten jälkeen. Lilja istui sylissäni ylväänä, kuin kuningatar pitkän tovin. Heti kehujen jälkeen pupu alkoikin kyllästyä ja ei olisi enää malttanut olla harjattavana.

Vaikka Liljan (sekä Lunan) murrosikä on ohi, niin silti pupuilla on aina silloin tällöin välien- ja laumajärjestyksen selvittelyä. Yleensä toki silloin, kun saavat herkkuja tai jos tapahtuu muutoksia asuinympäristössä. Onneksi välienselvittelyt menevät nopeasti ohi, eivät ole pahoja, eikä kumpikaan näytä kärsivän.

Viime viikon perjantaina (3.11.) siivotessani pupujen häkkejä, laitoin pienemmän häkin kalterikehikon lattialle ja Liljan sinne sisälle, ajatellen, että siirrän kohta myös sinne Lunan. Vähän ajan päästä huomaan, että Lilja hiipii seiniä pitkin ja näytti siltä kuin olisi ollut varuillaan. Näytti se kyllä huvittavalta ja suloiselta. Ensimmäinen ajatus olikin, että miten ihmeessa pupu on sieltä pois päässyt? Samalla muistin, että kalterin etuluukku on irroteettu, eli hyvin helposti pupu sieltä pois pääsi.

Maanantai-iltana (6.11.) täyttäessäni pupujen juomapulloa, oli häkin yläluukku muutaman sekunnin ajan auki, jonka Lilja huomasi hyvinkin nopeasti. Pupu sitten hiippaili mökin katolle ja siitä yritti tulla ulos, mutta epäonnistui, sillä juomapullon rautalanka oli jäänyt jakkaraan jumiin ja pupu säikähti, kun tuoli liikahti ja mnä säikähdin, kun Liljan liikkeiden seurauksena häkin kalterit hieman kilahtivat. Pupun ilme oli samalla sekunnilla, loikattuaan häkin vastakkaiseen päätyyn "en mä mitään ollut tekemässä."

 

Alkaessani tätä postausta kirjoittamaan mietin, että miten ihmeessä saan tehtyä tästä hyvän ja monipuolisen postauksen, sillä eihän meille kuulu mitään erikoista, mutta kuitenkin sain kirjoitettua pieniä erikoisempia arjen asioita. Tässä taitaa olla tältä erää kaikki näiltä muutamilta päiviltä. Mukavaa perjantaita juuri sinulle.