LILJAN PÄIVÄ

Herään säpsähtäen johonkin outoon ääneen ja tajuan, että taitaa olla aamu, kun pöytälamppu on sammunut. Käännyn ympäri ja alan syömään heinäkorin viimeisiä heiniä. Mahani kurnii nälkää, mutta heinät ovat loppu ja vielä ei ole aamupalaa tarjolla. Mulla on tylsää ja haluan tekemistä, joten alan tökkimään ja kiusaamaan kaveriani Lunaa, joka vielä nukkuu makoisasti. Kaverini kääntää vain kylkeä, joten kiusaan häntä vielä enemmän.

 Vihdoin Luna herää ja heti alkaa komentamaan mua. Kauhea rummutus alkaa. Vihaan kun tuon pitää pomotella mua, emmekö me voisi olla ihan sulassa sovussa ja yhtä tasavertaisia? Hermoni kiristyvät, kun mahani kurnii vain yhä kovemmin, eikä aamun ruokaa näy tulevan. Kaiken lisäksi kaverini oli syönyt lähes kaikki heinät yön aikana loppuun ja mulle jäi muutama hassu heinänen.

No vihdoin varaston ulko-ovi avautuu, mutta samalla sisälle tunkeutuu kylmää ilmaa ja hoitajani tulee sisälle. Onneksi ovi sulkeutui taas. Nyt sitä ruokaa ja vähän äkkiä, meillä on nälkä ja heinätkin ovat loppuneet, tuumaan itsekseni, samaan aikaan Luna taas jalallaan rummuttaa häkin pohjaa, niin että tanner tärisee. Nyt kuuluu niin ihana ääni, kun pelletit ja kaura kilahtavat teräksiseen kulhoomme. Ruoan ihana tuoksu lähenee, luukku avautuu ylhäältä ja kulho laskeutuu maahan. Luna hyökkää ruoan kimppuun, mutta työnnän häntä syrjään, sillä mullakin on kova nälkä. Nyt saadaan myös heinää, aah sen tuoksu on niin ihana.

 Ennen lähtöään hoitaja vielä huikkaa tulevansa tunnin päästä takaisin, kun olemme syöneet aamupalan. Mutta en ymmärrä, mikä on tunti? Mitä "tunti" tarkoittaa, pohdin samalla kun syön pellettejä ja heinää vähän vuorotellen. Pian unohdan ihmettelyni ja kyllästyn myös syömään. Nyt alan pomppimaan kahden häkin väliä, jotta saan aikaani kulumaan. Välillä kaivan ja lennättelen puruja ympäriinsä. Käyn vielä syömässä viimeisiä pellettejä kulhosta ja kulhon tyhjentyessä Luna alkaa irtoavaa kulhoa viskelemään ympäriinsä, ihan vain siksi, että hoitaja saa etsiä sen purujen seasta.

Jonkin ajan kuluttua varaston ulko-ovi jälleen avautuu ja hoitajamme astuu sisälle. Nyt hän tulee suoraan häkin luo ja mutisee itsekseen piilotettua ruokakippoa. Menen nuuhkimaan hänen takkiaan ja maistankin sitä, joka ei ole kovin hyvän makuista. Nyt hän alkaa rapsuttamaan päätäni ja nautiskellen painaudun maahan.

 Höh nyt, rapsuttelut loppuvat ja hoitajani kaappaa mut syliinsä, jostain hän on taas kerinnyt täysin huomaamattani ottaa valjaat. Inhoan valjaiden laittoa ja päätän puraista ensin hoitajaani polvesta, mutta hän ei siitä välitä, vaan alkaa laittamaan valjaita kaulani ympäri kiinni, mutta sitä ennen kerkeän hieman vain vastustellakseni puraista remmistä, mutta siitäkään hän ei välitä, vaan napsauttaa remmit kiinni. Nyt saan pompata hänen sylistään lattialle ja muutamalla pompulla olenkin jo ulko-ovella odottamassa ulos pääsyä. Hoitajani jäi puuhailemaan jotain omiaan vielä.

No vihdoin pääsen ulos! Alan riemuissani pomppimaan lumihangessa, kaivelen kuoppia ja rallittelen pitkin pihaa. En oikein osaa päättää, että mihin suuntaan lähtisin, joten vaihdan suuntaa koko ajan ja tutkin aina niin ihmeellistä ympäristöä. Onneksi naru on pitkä ja mulla on tilaa liikkua, mutta innostuessani ihan kunnolla, ei tämäkään naru meinaa riittää. Pompin, iloloikin ja rallittelen niin kovaa, että naru yht'äkkiä kiristyy ja matkani päättyy lyhyeen. Ai niin, en olekaan vapaana, vaan näissä ihmeen remmeissä, muistan, kun kuulen taluttajani hölkkäävän perässäni. Alkuinnostukseni jälkeen rallittelut ja vauhtini tasaantuu, eikä naru ole jatkuvasti kiristymässä.

 Nyt on kuulemma oltu tarpeeksi pitkään ulkona, kaksikymmentä minuuttia ei kyllä sano mulle yhtään mitään. Mielelläni ulkona vielä olisin, vaikka tassunpohjia palelee hieman. Mutta, siinä vaiheessa, kun varaston ovi avautuu, niin loikkaan sisälle lämpöiseen erittäin mieluisasti. Kipitän suoraan Lunan luokse, nuuhkimaan kaveria kaltereiden välistä.

Nyt onkin jälleen koittanut ärsyttävä hetki, kun valjaat riisutaan pois. Onneksi se on nopeasti ohi ja saan nauttia turkin harjauksesta. Hoitajani pitää mua sylissäni ja harjaa karstaharjalla turkkiani, se on niin rentouttavaa. Rentoutuminen häviää siinä vaiheessa, kun harja siirtyy mahani puolelle, tässä vaiheessa jaksan olla sekunnin ja potkin hoitajaani. Lopeta, tuo kutittaa. Ei auta, mahastakin harjataan, onneksi se ei kauan kestä ja pääsen loikkaamaan alaluukusta turvalliseen häkkiin ja pääsen syömään heiniä.

 Mulla on myös hetki omaa rauhaa tiedossa, sillä Luna lähti vuorostaan pihalle. Nyt syön vain heiniä ja pyörin levottomana ympäriinsä. Jonkin ajan päästä rauha ja hiljaisuus rikkoutuvat, kun Luna tulee takaisin. No okei, oli mulla jo sitä vähän ikävä. Nuuhkitaan toisamme kaltereiden läpi, kunnes Luna kaapataan syliin, valjaiden pois ottoa ja turkin harjausta varten. Vihdoin Luna tulee takaisin seurakseni ja pääsemme rapsuttelemaan toisiamme. Ulkoilun jälkeen alkaa aina ramaisemaan ja otankin pienet päiväunet kaverini kyljessä.

Voi kauheata, nyt tänne tuli kaksi hoitajaa, apua! Se nimittäin tarkoittaa sitä, että mun tassuihin kosketaan, niitä kutitetaan ja sörkitään jollain metallisilla jutuilla. Menen äkkiä mökkiin piiloon, ettei ne saa mua kiinni. Kuitenkin haistan kurkun ja lähden etsimään herkkuani. Ennen kuin kerkiän kurkkuja lisää ottamaan, olenkin jo hoitajani sylissä. Eii, mua huijattiin jälleen. Sydämeni alkaa tykyttämään, kun toinen tyttö ottaa takatassustani kiinni ja laittaa ihmeelliset metalliset nipistimet kynnelleni joka tuntuu kylmältä. Yht'äkkiä kuuluu kauhea napsahdus, kun kynsi katkeaa, mä säikähdän sitä kovasti ja alan rimpuilemaan. Hoitajani, joka pitää sylissä mua aika tiukasti, alkaa puhumaan lempeällä äänellä ja silittämään otsaani. Se rauhoittaa mua hieman. Silti taas säikähdän uutta napsahdusta, joka kuuluu toisen kynnen katketessa. Nyt mua vielä torutaan, kun puraisin hoitajani sormea, siitä hyvästä murisen takaisin. En voi sille mitään, että mua pelottaa tämä touhu. Hoitaja kuitenkin silittelee mua ja puhelee mulle, enkä enää pelkää kynsien leikkausta. Pian se onkin jo ohi ja saan pellettejä palkaksi, siitä että jaksoin olla hyvin kynsien leikkauksen ajan. Olisinpa mäkin yhtä rohkea kynsien leikkauksessa, kuin Luna, sitä ei ikinä pelota yhtään kynsien leikkaus, olen sille siitä hieman kateellinen.

Nyt meille laitetaan heinäkoriin lisää heinää ja vesipullokin täytetään, kun ne ovat tyhjentyneet päivän aikana. Hoitaja toivottaa meille "hyvä yötä, nähdään aamulla" ja sen sanottuaan lähtee. Tuo lause meinaa sitä, että tulee taas pitkä yö, jolloin voi nukkua tai touhuta, mutta hoitajia ei silloin näy, jostain kumman syystä. Miksi me ei voitaisi nähdä hoitajan kanssa öisinkin? No mutta, tänä yönä aion syödä kaikki heinät, ettei toi mun kaveri niitä kerkiä rohmuamaan, sillä kuitenkin taas aamulla kestää aamupalan saanti.

Tässä olikin mun päivä suurin piirtein, toivottavasti tykkäsitte. Mulla ainakin oli kivaa kirjoittaa teille ja sanokaahan tuonne kommentteihin, että haluatteko jos me kirjoiteltaisiin Lunan kanssa yhdessä joku postaus tänne? Muuten, jos täältä testistä löytyy kirjoitusvirheitä, niin ne on Suvin jäljiltä, koska se lupasi korjata mun virheet, kun en ite osaa. Kivaa päivää teille