VIIKKO 30: INNAREITA, UUSI KAMERA, VIDEO

Maanantaina sain ratsastustunnille Riian. Tunnilla menimme puomeja ja korotettuja puomeja, jotka oli innariksi laitettu. Puomit oli molemmilla pitkillä sivuilla samanlaiset.

 Ihan alkuun tehtiin käynnissä pysähdyksiä ja käynti-ravi ja ravi-käynti siirtymisiä, että saatiin hevonen kuulolle ja reagoimaan. 

 Ravissa tulimme vain puomit yli kevyessä istunnassa. Muutoin kevennettiin.

 Ravityöskentelyn jälkeen oli vuorossa välikäynnit ja juomatauko. Välikäyntien jälkeen oli sitten laukkatehtävän vuoro.

Tulimme laukkatehtävää siten, että L-päädyssä tehtiin ravivoltti, jossa nostettiin laukka. Laukattiin innarit ja C-päädyssä siirryttiin raviin, tehtiin ravissa voltti, nostettiin uusi laukka voltin jälkeen ja tultiin toisen pitkän sivun innarit.

 Tunnilla meitä oli vain kolme ratsastajat, joten kerkesin tulla monet hyvät kerrat innareille molempiin suuntiin.

 Hiekkapöly oli välillä sen verran jäätävä, että läheskään aina ei näkynyt mitään. Yritin sitten vain kuulon perusteella mennä innareille. Kuuntelin että laukkaako joku lähellä, jos ei niin nostin laukan ja menin.

 Riia oli koko tunnin ajan sopiva. Hevonen pysyi hyvin kuulolla, eikä kuumunut tai lähtenyt ennakoimaan tehtäville. Mä treeenasin käsillä myötäystä, edelleen ja alkaahan se jo paremmin sujua.

Tiistaina menin suppailemaan Messinan järvelle serkkuni kanssa. Se oli hauskaa. Aluksi oli kyllä vaikeaa hallita lauta, mutta kun tekniikan löysi, niin suppailu lähti sujumaan hyvin. Pystyin pystyssä, enkä kertaakaan kaatunut. Tästä varmasti tulee joka kesäinen juttu. Kun oli tarpeeksi pitkällä järvellä, niin ei edes ollut törmäysvaaraa muihin. Tuli sitä silti pari kertaa ajauduttua aaltojen mukana kiviä ja serkkuani päin.

Mun tietokoneen suurennusohjelma on ollut pitkään käyttökelvoton ja toimimaton, joten vihdoin se saatiin kuntoon, kun keskiviikkoaamuna Päijät-Hämeen näkövamnaisten yhdistyksestä tuli joku laittamaan suurennuksen uusimman version. Samalla lupasi selvittää sitä, että voinko saada uuden tietokoneen, kun nykyinen kone on vanha, eikä enää palvele samalla lailla.

Keskiviikkona saapui postiin uusi tilaamaan kamera. Canon EOS 2000D. Siihen pitää ostaa vielä sopivampi muistikortti ja kameralaukku, jotta sitten voin helposti kantaa kameraa kouluun. Toki nämä ostokset menevät elokuun alkupuolelle, kun saan rahaa.

 Olen kuitenkin kerinnyt kokeilla ja tutustua kameran asetuksiin, siihen miten se toimii. Vähän kuvia kun pääsin ottamaan, kun siihen käy vanhan kameran muistikortti jotenkin, vaikka samalla se jotain herjaa.

Ystäväni oli kylässä keskiviikosta perjantaihin, kun hänellä oli viimeinen työviikko täällä. Oli kyllä kivaa kun oli seuraa.

Taas sain hienoja kuvia, kiitos Sari!

Ei meillä oikein tällä kertaa sujunut Sirkkonin kanssa. Heti alkukäynneisså Sirkkon otti kierroksia raipasta, tai oikeastaan sen varjosta. Joten jätin raipan pois.

Tehtiin väistöjä, jotka alkuhankaluuksien jälkeen sujui ihan ok. Oli aina sama kaava, ensin kiemurreltiin ja lopuksi tuli muutama askel väistöä. Sirkkon väisti joko sivulle tai meni vain suoraan eteenpäin, mutta ei kävellyt samaan aikaan eteen jälkeen väistänyt, mikä oli tehtävän tarkoitus. Ravissa väistöt oli taas sähellystä. Opinkohan koskaan?

Ympyrällä otettiin laukkaa, mutta siinä Sirkkon lähti vain kiitoravia tai tiputti ensimmäisen puomin jälkeen kaarteessa raviin. Saatiin onneksi muutamat hyvät pätkät.

Ativiteetit päivältä ei jäänyt pelkkään ratsastukseen.

Ratsastustuntini jälkeen lähdettiin metsään kalliolle kuvaamaan. Kun viime viikolla paikka oli esteetön, niin tällä kertaa paikka oli ihan päin vastainen. Oksia, kiviä ja kantoja, liukasta maaperää. No mutta onneksi mukana isosisko joka kuvailee reitit mulle.

Tässä pieni videokooste tsllipäivien ratsastukssista.

VIIKKO 17: UUSI PÄIVÄ KOITTAA AINA

Moikka! Tässä taas teille viikon kuvat ja kuulumiset huhti-toukokuun vaihteesta. Viikko oli aika rauhallinen, eikä mitään erityistä tapahtunut. Mutta muutamia kuulumisia viikolta, sekä yksi ratsastusvideo.

26.4. Maanantai

Olin  maanantaina yksärillä ennen tunteja. Viime aikoina ollut paljon haasteita, joita lähdettiin avaamaan. Tunnille sain Ritan. Tehtiin pysäytyksiä ja tempon muutoksia ravissa sekä keskityttiin mun istuntaan ja apuihin. Saatiin pitkästä aikaa hyviä pieniä pätkiä. Tästä on suunta vain ylös ja eteen päin, kohti uusia oppimisia. 💪

27.4. Tiistai

Meillä töissä kävi terveystarkastaja. Hän oli juuri keittiössä minun mennessäni sinne. Terveystarkastaja kysyi ikään, kun toinen kertoi minun olevani siellä Työharjoittelussa. Vastasin, että olen viime kuussa täyttänyt 24. Tähän terveystarkastaja totesi hiljaa "oot ihan kakara vielä." Johon en osannut sanoa mitään, puiston vain hämmentyneenä päätäni.

Ainiin, mulla kun on muutama tuollainen hiusdonitsi, missä on erilaisia koristeita, kuten kukkasia ja helmiä , niin lapset tykkäävät laskea ja tutkia niitä koristeita sekä kyselevät koristeiden määrää. (Kuvassa näkyvä donitsi on saatu.)  

30.4. Perjantai, vappuaatto

Hedelmätarhan lampi kello kuusi aamulla. Perjantaina aamulla, heräsin puoli kuusi ja lähdin ulos katsomaan, kun luonto herää yön jälkeen.

Sorsapariskunta aamu-uinnilla.  Kuvista ei kyllä tullut kovin onnistuneita, koska sorsat uivat niin kaukana etten erottanut niitä kovin hyvin.

1.5. Lauantai. Epävarmuus

Laittaessani Ritaa tuntia varten valmiiksi mietin, että mitä tunnista tulee, koska Rita, laukka, puomit ja ennakointi, yhdistelmänä ei ole hyvä. Tuli taas möykky vatsaan siitä, että mietin miten tää tunti voi mennä pieleen. Epävarmuus edelleen on läsnä.

Aluksi tehtiin pysähdyksiä ja mentiin siksak väistöjä käynnissä, josta saatiin kivoja pätkiä. Vaikka oman haasteen lopuksi tuotti Ritan ennakointi. Väistöstä ei saatu videomateriaalia, kun yksi epäonnistunut mitä en kehdannut tähän alla olevaan videoon laittaa 😃

Tultiin myös puomeja jossa väliin tehtiin käyntisiirtymä ja ravivoltti. Lopuksi tehtiin puomin väliin laukkaympyrä. Muualla uralla tein siirtymisiä käyntiin ja pysähdyksiä jotta sain pidettyä Ritan hereillå ja kuulolla. Vasemmassa kierroksessa Rita heräsi ja alkoi innostua puomeista 👌

Mulla ei ollut mitään odotuksia tunnin suhteen, mutta oon niin iloinen siitä että lopulta tunti meni hyvin

pitkästä aikaan. Rita oli super kevyt, eikä painanut kädelle missään kohtaa yhtään. 🙌😍 nyt vaa mietin, että mitä mä tein tänää oikein?😃 En muista koska viimeksi oon mennyt  Ritalla että ollut näin kevyt.

2.5. Sunnuntai

Tein taas aamutuimaan retken. Tällä kertaa okeroisten myllylle. Ja hieman myöhemmmin, lähdin kymmentä vaille yhdeksän pyöräilemään. Myllyllä viihdyin puolisen tuntia kuvaillen kaikkea. Tähän on pakko kertoa hauska juttu. Pihan lammesa oli kaksi joutsenta ja niitä aloin innoissani kuvaamaan,mutta kuinkas ollakkaan, ne olikin tekojoutsenia. :D

Oon sen kyllä huomannut, että päivä mennee kyllä mukavammin, kun käy aamulla kävelyllä ja illala on väsyneempi, kun herää aikaisin aamulla. Tässä tulin myös siihen tulokseen, että otan aamu-ulkoilut viikonlopun rytmiin. Eiikä joka kerta tarvitse, edes kukonlaulun aikaan herätä.

Mukavaa toukokuuta kaikille!

VIIKKO 16: AINA EI ONNISTU

 Moikka! Huhtikuun viimeinen kokonainen viikko ja nyt on taas aika kuvien ja kuulumisien. Päivitin mun valokuvaussivun, käy tsekkaa sieltä uusimmat lisätyt valokuvat.

Maannataina sain tunnile Vikkanin. Mentiin ravissa ja laukassa puomeja, korotettuja puomeja ja kavaletteja. Ravissa maapuomit sujui tosi kivasti, tempo oli hyvä ja päästiin sujuvasti puomien yli. Laukassa taas mentiin korotettuja puomeja ja kavaletteja, mutta mun oma tasapaino oli niin huono, eikä jalat pysynyt paikoillaan, joten siinä vaiheessa homma meni ihan piapariksi. Alku oli hyvä, mutta lopputunti meni ihan pieleen. Muutenkin viime aikoina ei ole oikein hyvin sujunut tunnit...

Muuen viikolla jatkoin taas tietokoneeni suurennusohjelman selvitelyitä päivityksestä. koko kuvio on edelleen ihan auki. Kelasta tuli kielteinen päätös koska kone on tällä hetkelä enenmmän arkikäytössä ja ihan satunnaisia työjuttuja teen koneella. Mutta ihan ensin tuli myöntävä päätös, mitä mulle ei oltu ilmoitettu. Nyt maanantaina se kumottiin, kun lähdin kyselemään, että miten homma etenee kun mitään ei ollut kuulunut.

Kelasta tuli nopeasti myös postissa sama ilmoitus. Hyvinkin nopeasti tulee kielteiset päätökset, mutta kun pitäisi tulla mua helpottavia päätöksiä, niin niissä kestää monta kuukautta.

Kelasta myös sanoivat, että tätä myönnetystä, ei voi käyttää uuteen kouluun, koska sain sen edellisiin opintoihin, mutta siellä (koulussa) juuri sitä suurennusohjelmaa tarvitsisin, kertoessani, että haen kouluun. Voisin toki hakea uudestaan tukea suurennusohjelman kustannuksiin, mutta sitä ei uudestaan myönnettäisi. Kummallista. 

Tuli bongattua sinivuokkoja töistä lähtiessäni ja serkun kanssa lenkillä ollessani perjantaina. Muutenkin olen innostunut seuraamaan kevään merkkejä tänä keväänä, osittain siksi, kun tehdään sitä päiväkodissa lasten kanssa.

Olin lauantaina tallilla taas auttelemassa. Ensin aattelin alkeistuntilaisia ja hain hepat sisälle. Olin taas Vikkanin ratsastajan apuna varustamissa hevosta tunnille.

Tunnille sain Sirkkonin. Sirkkonin kanssa ei tänään sujunut pohkeenväistöt, temponnuutokset sujui ihan kivasti. Muutenkin tällä hetkellä treenit ei suju, tehtävät ei oo vaikeita, mutta yhteisymmärrystä hevoseen ei löydy. Lopputunnista opettaja nousi vielä sirkkonin selkään ja siinä vaiheessa huomasin, että mulla oli tullut fyysisesti paha olo, koska olin yrittänyt niin paljon ja kroppa väsähti.

Tunnin jälkeen auttelin iltatallissa. Putsasin pintelit, jaoin kaurat, säkin heinää ja vietiin tallista pari heppaa ulos ja pikkupojat (varsat) sisälle.

Sunnuntaina näin ystävääni kaupungilla. Ensin meitä piti olla neljä, mutta loppujen lopuksi kaksi muuta jäi pois. Syötiin subit, maistettiin uutuuslimppareita ja ostin pitkähihiasen ja hupparin, värissä vaaleanpunainen. Ei varmaan yllätä. Minkälainen sun viikko oli? 

VIIKKO 6 : PUOMEJA JA YLLÄTYS

Moikka! Viikon kuvat ja kuulumiset tässä sulle luettavaksi, olkaa hyvät! Toivottavasti viihdyt tämän postauksen parissa. Mun viikko oli aika monipuolinen ja mielenkiintoinen.

Maanantaina menin ratsastustunnilla Vikkanilla. Olisin halunnut mennä ilman satulan, kuten lähes kaikki muutkin. Kuitenkin oli puomitunti niin ei sitten päästy. Vaikka tykkäisin myös mennä puomeja ilman satulaa, kehittää tasapainoa.

Mentiin siis puomeja, toisella pitkällä sivulla oli kaksi maapuomia ja niiden väliin laskettiin askelia. Askeleiden lasku on aika haastavaa mulle, jotenkin en oo sitä vieläkään kunnolla oppinut, mutta sin kyllä ideasta kiinni ja lopuksi laskin askeleet oikein. Tehtiin myös näillä puomeilla voltit. Eli ylitettiin molemmat puomit kahdesti.

Toisella pitkällä sivulla oli innarimaisesti neljä maapuomia.

Ravissa puomit meni kivasti, mutta laukassa oli haasteita. Vikkan ei enää kuunnellut puolipidätteitä, jolloin askeleet ei mahtunut puomeille kunnolla ja vähän meinattiin kompuroida. Lisähaastetta toi vielä, kun ei ollut maamerkkinä kanistereita.

Tuli syötyä laskiaispullaa pitkästä aikaa. Olisin tehnyt itse, mutta gluteeniton pullataikina oli loppunut. Onneksi löysin myyjän näyttämänä, gluteenittomia valmispullia ja pääsin monen vuoden tauon jälkeen syömään. Pitkä lista alkaa pikkuhiljaa lyhenemään, mitä en ole päässyt syömään vilja-allergian myötä moniin vuosiin, kun ei ole ollut vaihtoehtoisia tuotteita gluteenittomina. 

Keskiviikkona sain ekstrapitkän tauon. Sain viettää taukoa koko nukkariajan, kun lapset oli lepäämässä.  Koska lapsia oli vähän, mua ei tarvittu nukkarissa. Oi se pitkä tauko oli niin luksusta. Join sohvalla teetä ja selasin instaa. Hyvä etten nukahtanut. Sitten sain viestiä, että hei sun blogi pääsisi ehdolle somegaalassa vuoden hevosblogina. Hyvä etten pudonnut sohvalta kun luin viestin. No tottakai halusin ottaa paikan vastaan. Tämä käänne piristi väsynyttä keskiviikkoa, kun en ollut ajatellut, että blogi pääsisi ehdolle. Tai, että tätä blogia edes ehdotettaisiin ehdolle! Mutta kappas niin kävi!! Kiitos vielä kerran kaikille ehdottaneille ja äänestäneille. Just sun ääni on tärkeä ❤TÄÄLTÄ pääset äänestykseen. 

Niin kauniita nää talvipäivät. Vaikka häikäistyminen häiritsee.  Nyt raas muistan miksi en halua aurinkoa, kiitos häikäisy-yliherkkyys. Talvella ollut ihanaa kun silmät saanut levätä. Lumi tuo valoa, ei ole liian pimeää, muttei myöskään häikäise. Talvi on mun silmille parhain vuodenaika.

Pitkästä aikaa lauantaina pääsin Ritalla tunnille. Lähes koko tunnin Rita painoi kädelle, eikä oikein reagoinut pohjeapuihin. Alku käynti en jälkeen otettiin julkkarit pois jaloista, mikä kyllä oli hyvä ratkaisu, kun Ritan satulan jalustimiin oli lulet jäätynyt ja mulla lipesi jalat jo käynnissä pois jalkkariesta. Tehtiin ravissa pitkillä sivuilla väistöjä, ihan parin askeleen väistöjä, ensin bähån uralle päin ja sitten takaisin kentän SIS itään päin, että tulisi siksakkia. Mutta ei ne oikein onnistunut. Sain ehkä pari väistöä ja sit oltiin jo koko pitkä sivu menty.

Jakauduttiin myös uudemman kerran päätyihin, ei oltu ympyrällä, vaan pyrittiin tekemään neliötä, vähän kuin minikenttä. Sivulla jossa ei ollut kentän aitaa, tehtiin ravissa pysähdys. Pysähdyksen jälkeen tehtiin taas raviväistöjä, joista ei tullut mitään. L-päädyssä tehtiin voltti ja voltin jälkeen laukannosto. Laukannostot tuli hyvin. Vaikka mua edelleen meinaa laukannostot jännittää reilu vuoden takaisen tippuminen vuoksi. Tarkoitus oli saada hyvä nosto ja parin askeleen päästä siirryttiin takaisin raviin. Loppu raveissa Rita lähti hyvin kokoamaan ja kuuntelemaan istuntaa. Ihan selkeästi pehmeni. Vaikka tunti olikin aika haastava, niin loppui hyvin.


Jäin taas pienen tauon jälkeen auttamaan iltatallissa. Kun jaettiin heiniä tarhassa oleville hevosille. Avasin sähkölangan, jotta saan laitettua heinä säkin kaukaloon. Koska en nähnyt että missä se metallinen kolo, (mikä lie, mihin se sähkölanka laitetaan) oli, niin päätinpä että hei, tunnustelen kädellä. Teen tätä normi arjessa tosi paljon. Jos en jotain näe, kokeilen kädellä. Tullut jo niin rutiiniksi. Ainoa, mitä en siinä ajatellut, että metallista kulkee sähkö, vaikka mihinkään lankoihin en mielestäni osunut. Sain sitten mukavan tällin siitä. 😅

Hetken päästä kun jaettiin kaurat niin ope sitten laittoi langan takaisin kiinni. Ettei mulle enempään mitään satu. Totesin vaan että "Jos todella käy nyt näin, etten heti töiden aloittamisen jälkeen tipu, niin jotain muuta hevosten kanssa sattuu."

Oon ollut kasvispainotteisella ruokavaliolla yhdeksännen luokan jälkeen. Kala ja maitotuotteet toki vielä löytyy, mutta tänä vuonna päätin lisätä ruokavalioon kasviperäisiä jugurtteja ja vanukkaita ja kaurajuoman vakioruoiksi. Saa nähdä tulenko vaihtamaan kokonaan maitotuotteet pois, mutta aloitan lisäämään vaihtoehtoisia tuotteita ja ai että miten hyviä vaihtoehtoja jo löytynyt. Oli myös kiva huomata kuinka pitkät päiväykset näissä on. 



Kokonaisuudessaan tämä viikko oli erittäin hauska ja mielenkiintoinen. Paljon kivoja juttuja täynnä! 

PUOMI/KAVALETTI TUNTI

Oon yrittänyt jakaa tätä tekstiä jo koko viikon mun instaan, mutta sovellus/käyttäjä vaan ei toimi. Joten pistetään nämä kuvat ja video sitten tänne blogiin.

☆
Olin 1.9. tiistaina Vikkanilla puomi/kavaletti tunnilla. Vikkan oli tälläkin tunnilla vauhdikkaalla päällä. Tultiin pituushalkaisijalla  ravipuomeja  jotka sujui hyvin.

Laukattiin laukkaverryttelyä ympyrällä ja ensin vahingossa tuli väärä laukka, mutta korjasin sen. Sen jälkeen tultiin laukassa pituushalkaisian puomit ja kavaletti. Ekan kerralla tultiin liian lujaa ja Vikkan ei siksi saanut askeleita sopimaan, kun tuli isolla laukalla.

Tämän kompuroinnin jälkeen tulin sisään ravissa ja vasta pituushalkaisijalla nostin laukan. Saatiin onneksi hyviä ja onnistuneita pätkiäkin. Lopputunnista Vikkan alkoi selvästi väsymään, kun ei enää jaksanut takavaloja nostaa.

Itselle tuotti hankaluuksia kun en nähnyt aina puomeja mutta menin suunnilleen puomeja kohti ja yli 🤣

Vikkan oli kyllä koko tunnin aika malttamaton ja kyttäili jotain peltoja kohti, en tiiä mitä kiinnostavaa siellä oli. Piti oikein vähän keulia..😅

☆ Maanantaina sain myös tunnille Vikkanin ja tehtiin pituushalkaisijalle pysähdyksiä ja peruutuksia.
📷: Sari Nikki

 Tästä linkistä pääset katsomaan lyhyen videopätkän meidän tiistain tunnista.