NÄKÖVAMMAISEN OHJAAMINEN RATSASTUSTUNNEILLA

 

Instagramin puolella @suokkiystavia olen maininnut, että tallilla jolla käyn vaihtui molemmat ratsastuksenopettajat viime syksynä. Toinen heistä on vakkarioepttajani. Kumpikin on mukavia ja opettaa hyvin. Meidän tuntien sisällöt ovat monipuolisia ja siten myös tehokkaita. Molemmilla on samantyylinen opetustapa ja tehtävät aika samansorttisia. Olen oppinut paljon uutta ja löytänyt kehittmisen kohteita omassa ratsastuksessani. Eikä tämän tekstin pointti olekkaan vaihtuneet opettajat vaan yleisesti miten kannattaa ohjeistaa näkövammaista ja mitkä ovat huonoja ohjeita. Täysin omiin kokemuksiini pohjautuvia. Muistakaa myös että tämän tekstin pointti toimii myös muuallakin, kuin ratsastuksessa.

Tämän postauksen aiheen keksin, kun näin instagramissa julkaisun käyttäjältä @sokkeloelamaa josta jaan kuvankaappauksen tähän alle. Sekin on hyvä lukaista läpi. Julkaisun näet myös TÄSTÄ LINKISTÄ.

Ainoa minkä tulen toisinaan vähän kaikessa huomaamaan, eikä niin pelkästään ratsastuksessa. Mutta otetaan nyt ratsastuksessa ohjaaminen esimerkiksi. Ohjeistetaan että "tuolla" "menään/tullaan tuolta" Nämä ohjeistukset ovat huonoja, koska ne ei kerro näkövammaiselle henkilölle, että minne ja mistä pitää mennä. Itsekkin olen heikkonäköinen ja näen suunnilleen kaksi metriä tarkasti. Sama homma on ratsastuksessa. Koska nykyään tunneilla yhden pitkän sivun aikana saattaa olla useampi tehtävä niin lause "tulkaa tuolta pituushalkaisijalle, tee tuossa pysähdys, jatka takaosanäistöä ja siirry tuossa kohtaan raviin." ja samalla osoitetaan kohtia. Aika menisi opettajan ja kohteen etsimiseen. 

Tälläisen ohjeen kuultuani, joudun ensin katsomaan missä kohtaa muut näitä tekee ja seuraan perässä, koska aina ei vain jaksa kysyä, että hei tarkennatko vähän. Seuraaminen tehtävillä vie paljon omaa energiaani ja tehtäviin valmistautumista. Mielessäni vain pyörii kysymyksiä Mistä? Tallli- vai peltopääty? Missä kohtan tulee pysähdys ja mistä aloitan väistön? jnejne. Toisinaan käy myös niin, että tulee tilanne: ainiin, mun pitikin jo siirtyä toiseen tehtävään. Jos taas liikutaan jossain ja kaveri sanoo "tuolla on esim joutsen." Tämänkaltaisen lauseen voi muotoilla vaikka näin; tuolla lammen toisessa päädyssä, laiturin vieressä on joutsen. Näin mä tiedän sen suunnan mihin katsoa.  

Tämän takia yritän pyytää esimerkiksi kanisterit maamerkeiksi jolloin pystyn valmistelemaan tehtävät ja siirtymät paremmin. Silloin aikani ei kulu siinä, että mietin, missäköhän piti olla mitäkin. Myös selkeät ojeistukset auttavat. Kuten esimerkiksi: "tulkaa talli- / peltopäädystä pituushalkaisijalle."Ja kirjaimien käyttö olisi hyvä, jos vain meidän kentällä olisi ehjät kirjaimet. Myös muuten maamerkkien käyttö olisi hyvä, kuten kentän valotolpat. "valotolpan jälkeen aloita väistättämään ja palaa uralle S kirjaimen jälkeen." Eli mitä tarkempi ja selkeämpi se tehtävien kuvailu on, niin sitä helpompi tehtävät on hahmottaa.

SILMÄLÄÄKÄRILTÄ HUONOJA UUTISIA

Puhuin aiemmin instassa ja täällä blogissa, että koen näkeväni huonosti näillä nykyisillä laseilla, kaiken lisäksi silmälääkäri eu ollut kertonut näköni huonontuneen. Olin silmälääkärissä torstaina. Kesällä aloin epäilemään, että näköni olisi huonontunut. Ja niin se sitten oli. Oikea silmä oli puolet huonompi, kuin vuosi sitten. Luin siis tiedon omakannasta. Varasin ajan näöntarkistukseen lasiresptiä varten. Lähdin liikenteeseen aajtuksella, että uusista laseista taas olisi hyötyä arjessa ja töissä.

Näöntarkistus tehtiin ja kyseinen lääkäri totesi myös näön huonontuneen, kun ensin epäili, että olisi vain nopeasti katsottu visus jolloin myös tulos vaihtelee, sillä jonkin verran on ollut vaihtelevuutta. Juteltiin siinä myös arjesta, työstä, arjen ja työn haasteista. Hän sitten totesi, että tällä hetkellä näönkuntous ohjaajan kanssa keskustelu ja kartoitus olisi hyvä vaihtoehto, koska laseilla ei enään pystytä tarkentamaan mun näköä. Tähän asti on pystytty tarkentamaan kuvaa jonka näen, mutta ilmeisesti enää se ei onnistu. (Laseilla ei ole koskaan kuitenkaan pystytty korjaamaan ja on ollut aina tiedossa.) Ihmetyttää vain, että aina ennen on pystynyt tarkentamaan. Miksi enää ei? 

Tämä tietenkin oli pettymys. En ollut tähän varautunut. En kuvitellut missään vaiheessa, että tämä käänne tapahtuisi.

Jos uusista laseista olisi ollut pienikin apu, niin se olisi helpottanut arkeani kotona ja töissä. Olenkin tässä viime päivät pohtinut mitä vaihtoehtoja olisi ja mitkä olisi järkeviä ratkaisuja.

 

Muuten Coloboma ja verkkokalvojen tilanne oli kunnossa, niissä ei ollut mitään hämminkiä. Se tietenkin on hyvä.

Kuivasilmäisyyteen sain silmätipat reseptille. Aiemmin olleet tipat ei auttanut. Kävin sitten tipat hakemassa. Seuraavana päivänä olin ratsastamassa ja samalla tunnilla oli kyseinen apteekkari joka ne mulle edellispäivänä antoi. Se oli hauska sattuma.

 

Loppu viikonloppu meni hieman mukavammissa fiiliksissä. Perjantainen estetunti sujui kivasti ja lauantaina viestin ystävien kanssa aikaa. Keksin myös ratkaisun Helmin kipsin ongelmaan. Yhdistin korkeimmalleen liimateippisiteen ja etikan. Näin Helmi jättää sen aina hetkeksi rauhaan. Kipsi myös sidottiin kropan ympäri kainaloiden alta. Ainakin toistaiseksi kipsi on pysynyt. Helmi on siitä hassu, että tykkää kaikesta pahasta ja mitä sen ei kuuluisi syödä ja kaikki mitä kuuluisi syödä, niin eihän ne tietenkään maistu.